Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies ymmärtämään, että lapsen myötä kaikki muuttuu?
07.07.2019 |
Olemme mieheni kanssa noin kolmekymppisiä ja ajatus lapsen yrittämisestä alkaa olla lähellä.
Itse en tiedä, miten tähän suhtautuisin - suoraan sanottuna (ja miehellenikin olen sanonut), että ajatus raskaana olemisesta saatika synnyttämisestä ei innosta ollenkaan vaan lähinnä pelottaa. Uskoisin kuitenkin suoriutuvani niistä ihan hyvin.
Toinen asia, joka lapsen yrittämisessä mietityttää, on arki lapsen syntymän jälkeen. Olen puhunut mieheni kanssa peloistani lapsiperhearkea kohtaan (väsymys, mahdolliset taoudelliset haasteet, parisuhteen kestäminen yms). Mieheni ei ymmärrä pelkojani. Hän mielestäni jopa vähättelee lapsiperhearkea. Hän on sanonut, että eihän mikään muutu vaikka lapsi tuleekin (?!). Kaikki on kuulemma vain omasta asenteesta kiinni.
Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, että lapsen jälkeen kaikki tai ainakin monet asiat arjessa todellakin muuttuvat? Ystäväpiiriimme on syntynyt lapsia ja yksi pariskunta on kertonut aika raadollisen rehellisesti omasta arjestaan, mutta silti mieheni ei tunnu tajuavan, että ei todennäköisesti pystyisi vaikka harrastamaan samoja asioita yhtä intensiivisesti sitten jos lapsi olisi.
Eniten ärsyttää juuri tämä asenne- argumentti. Pariskunnan vaimo sanoi kerran, että ihanaa kun mies palasi pitkältä työmatkalta kotiin ja hänen ei enää tarvitse olla yksin lasten kanssa. Mieheni totesi minulle jälkikäteen, että häntä ihmetytti tuollainen kommentti - koska kaikkihan on vain asenteesta kiinni! Yritin sanoa miehelleni, että toki kaikki on asenteesta kiinni, mutta ei se poista sitä, että arki yksin kahden vilkkaan lapsen kanssa voi silti olla todella raskasta vaikka kuinka suhtautuisi siihen positiivisesti.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Onko mies hoitanut koskaan lapsia?
Tarjoutukaa lapsen vahdiksi esim. ottakaa koliikkivauva teille yön yli. Parhaassa tapauksessa sinun täytyykin lähteä vanhemmille yms ennen kuin vauva/ lapsi tulee.
Ei tosiaankaan ole :D. Enkä ole suoraan sanottuna minäkään. Kummallakaan meistä ei ole ollut pikkusisaruksia (mies ainoa lapsi, minulla vanhempia sisaruksia) ja nyt kavereiden lasten kanssa on niin, että toki hoidan yhteisten illanistujaisten aikana (kantelen välillä ym), mutta ei sen nyt varsinaisesti hoitamista ole kun lapsen vanhemmat ovat vieressä.
Mieheni ei suostu edes ottamaan alle 4kk ikäistä vauvaa syliinsä (!) koska pelkää, että ei osaa pitää vauvaa sylissä/pidellä niskaa yms.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi, seksi, seksi, seksi, seksi. Siinäpä ne tärkeimmät. Elämä on täydellistä kunhan on seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän miehen arki lapsesta muutu, äitihän sen hoitaa.
No niinpä niin. Tämä ei kävisi itselleni missään nimessä ja juuri tätä pelkään. Olen sanonutkin, että mieheni on pidettävä isyyslomaa kunnolla lapsen kanssa jos sellaista yrittäisimme. Perhevapaat jakaisimme puoliksi. Saamme palkkaa saman verran, joten talouteenkaan ei voisi vedota. No, tähän mennessä mieheni on sanonut, että voisi hyvin olla lapsen kanssa kotona toisen vuoden jos minä olisin ensimmäisen.
AP
En tiedä auttaisiko mutta lukekaa nyt alkuun Lapsiperheen parisuhdekirja, sitten aina juttelette niistä kirjan teemoista sitä mukaa kun luette. Ei siitä ainakaan haittaa ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies hoitanut koskaan lapsia?
Tarjoutukaa lapsen vahdiksi esim. ottakaa koliikkivauva teille yön yli. Parhaassa tapauksessa sinun täytyykin lähteä vanhemmille yms ennen kuin vauva/ lapsi tulee.
Ei tosiaankaan ole :D. Enkä ole suoraan sanottuna minäkään. Kummallakaan meistä ei ole ollut pikkusisaruksia (mies ainoa lapsi, minulla vanhempia sisaruksia) ja nyt kavereiden lasten kanssa on niin, että toki hoidan yhteisten illanistujaisten aikana (kantelen välillä ym), mutta ei sen nyt varsinaisesti hoitamista ole kun lapsen vanhemmat ovat vieressä.
Mieheni ei suostu edes ottamaan alle 4kk ikäistä vauvaa syliinsä (!) koska pelkää, että ei osaa pitää vauvaa sylissä/pidellä niskaa yms.
AP
Eli sinulle saattaisi jäädä vauvan hoitaminen kokonaan, kun toinen ei uskalla ottaa edes vauvaa syliinsä. Nyt tietenkin sanoo, että kyllähän hän sitten, kun se laitoksella opetetaan. Kun tilanne tulee, niin vetoaa siihen, että sinähän se osaat paremmin, kun laitoksella olit vauvan kanssa enemmän aikaa. Tämä siis pahin skenaario.
Lupautukaa nyt lastenvahdeiksi. Ja mies saa opetella vaihtamaan vaippaa, pitelemään vauvaa ja ruokkimaan tuttipullosta, jos teillä on tuttipullosta syöjiä tuttavapiirissä. ( Sinänsä vaikka olisi jo ollut omakin vauva, niin alle 3kk ikäisen vauvan piteleminen tuntuu aina jännittävältä. Sen jotenkin unohtaa.)
Lasten ja vauvojen hoitamiset kyllä oppii. Omaa lasta on luonnollisempi hoitaa, mutta toisaalta olet hänestä vastuussa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä oli ensimmäinen lapsi koliikkilapsi ja muistan kuinka lasta imettäessäni oli samaan aikaan seksiä takaa päin ja sen jälkeen minä jäin nukkumaan ja mies läksi vauvan kanssa vaunulenkille kuoppaiselle tielle. Ihana mies. Kiitos 40 vuodesta ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksieni mukaan miehesi on oikeassa. Ihan pikkuvauvan kanssa on kyllä raskasta, jos vauva ei esimerkiksi nuku pitkiä pätkiä kerrallaan. Se on kuitenkin lyhyt vaihe ja elämä palaa nopeasti samanlaiseksi kuin ennenkin.
Sen vinkin kuitenkin annan, että panosta mahdollisen tulevan lapsesi kasvatukseen heti alusta alkaen. Se ei ole vaikeaa. Tuttavani lapsiarki on ihan painajaismaista, itse palan loppuun jo vain käymällä hänen luonaan. Sen näkee myös helposti, mistä kaaos johtuu: tällä tuttavallani ei ole minkäänlaista auktoriteettia, ei minkäänlaista otetta lapsista. Lapset tekevät mitä haluavat, ja heidän äitinsä vain pyytelee hennolla äänellä heitä lopettamaan.
Kuten miehesi sanoo, kyse on osittain asenteesta, siitä onko oma ajatus jo lähtökohtaisesti sellainen, että lapsen kanssa on todella rankkaa ja vaikeaa. Sellainen, ettei lapsen kanssa voi tehdä mitään, mitä ennen on tehnyt. Mutta kyse on myös konkreettisista teoista, esimerkiksi siitä miten kasvatat lapsesi ja elät elämääsi äitinä. Kaikki ei automaattisesti muutu lapsen myötä. Lapsi sopeutuu vanhempiensa elämäntyyliin, ja vanhemmat ovat ne, jotka tekevät päätökset ja muutokset.
Tuollaisten hyvin auktoritääristen vanhempien lapset täyttävät aikuisina psykoterapeuttien vastaanotot.
Ymmärrät varmaan, että tässä(kin) asiassa on kultainen keskitie. Omat vanhempani saavuttivat aikoinaan auktoriteettinsa tavoilla, jotka saivat minut tuntemaan oloni äärimmäisen turvalliseksi ja rakastetuksi. Minulla oli sellainen tunne, että vanhempieni seurassa minulle ei voisi ikinä tapahtua mitään pahaa, koska he pitäisivät aina minusta huolta ja tietäisivät, mitä tehdä tilanteessa kuin tilanteessa. Se sai minut myös kunnioittamaan sekä tottelemaan heitä. Pyrin olemaan samanlainen vanhempi myös omille lapsilleni.
Anteeksi, menee hieman ohi aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä oli ensimmäinen lapsi koliikkilapsi ja muistan kuinka lasta imettäessäni oli samaan aikaan seksiä takaa päin ja sen jälkeen minä jäin nukkumaan ja mies läksi vauvan kanssa vaunulenkille kuoppaiselle tielle. Ihana mies. Kiitos 40 vuodesta ❤
Millaisille ihmisille tuo tilanne on turn on? Meilläkin oli melkoinen tissitakiainen, muttei todellakaan käynyt tuo imettämisen aikana mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä kyllä harrastettiin sekä pikaseksiä että pidempää hommaa. Itselleni seksi oli tärkein henkinenkin voimavara ja hyvänmielen lähde. Sorry nyt vain, mutta näin on edelleenkin vaikka on lapsenlapsiakin jo viisi :D
Mutta ehkä oltiin ja ollaan edelleen epänormaaleja, minä ja mies. Ja edelleen olen sitä mieltä myöskin, että parisuhteen hoito ja ylläpito on se juttu. Kun sen ymmärtää jo lähtökohtaisesti, muu kyllä järjestyy.
Uniasiat pitää hoitaa ja vauvoille järjestää unikoulua, jos ei yöunet pitene itsestään.
Mies kiertelee aihetta, jotta voi vältellä myöhemmin vastuuta? Siltä tuo vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä oli ensimmäinen lapsi koliikkilapsi ja muistan kuinka lasta imettäessäni oli samaan aikaan seksiä takaa päin ja sen jälkeen minä jäin nukkumaan ja mies läksi vauvan kanssa vaunulenkille kuoppaiselle tielle. Ihana mies. Kiitos 40 vuodesta ❤
Mielenkiintoista. Kun meillä oli vauva, joka ei nukkunut, minä nukuin samalla kun imetin vauvaa, jos ei tarvinnut samalla vahtia isompia lapsia. Mieheni oli myös todella väsynyt silloin, koska valvoimme vuorotellen, kun vauva oli yöllä hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies hoitanut koskaan lapsia?
Tarjoutukaa lapsen vahdiksi esim. ottakaa koliikkivauva teille yön yli. Parhaassa tapauksessa sinun täytyykin lähteä vanhemmille yms ennen kuin vauva/ lapsi tulee.
Ei tosiaankaan ole :D. Enkä ole suoraan sanottuna minäkään. Kummallakaan meistä ei ole ollut pikkusisaruksia (mies ainoa lapsi, minulla vanhempia sisaruksia) ja nyt kavereiden lasten kanssa on niin, että toki hoidan yhteisten illanistujaisten aikana (kantelen välillä ym), mutta ei sen nyt varsinaisesti hoitamista ole kun lapsen vanhemmat ovat vieressä.
Mieheni ei suostu edes ottamaan alle 4kk ikäistä vauvaa syliinsä (!) koska pelkää, että ei osaa pitää vauvaa sylissä/pidellä niskaa yms.
AP
Eli sinulle saattaisi jäädä vauvan hoitaminen kokonaan, kun toinen ei uskalla ottaa edes vauvaa syliinsä. Nyt tietenkin sanoo, että kyllähän hän sitten, kun se laitoksella opetetaan. Kun tilanne tulee, niin vetoaa siihen, että sinähän se osaat paremmin, kun laitoksella olit vauvan kanssa enemmän aikaa. Tämä siis pahin skenaario.
Lupautukaa nyt lastenvahdeiksi. Ja mies saa opetella vaihtamaan vaippaa, pitelemään vauvaa ja ruokkimaan tuttipullosta, jos teillä on tuttipullosta syöjiä tuttavapiirissä. ( Sinänsä vaikka olisi jo ollut omakin vauva, niin alle 3kk ikäisen vauvan piteleminen tuntuu aina jännittävältä. Sen jotenkin unohtaa.)
Lasten ja vauvojen hoitamiset kyllä oppii. Omaa lasta on luonnollisempi hoitaa, mutta toisaalta olet hänestä vastuussa koko ajan.
Enpä minäkään ollut ikinä pidellyt vauvaa ennen omiani, enkä olisi uskaltanut sellaista syliin ottaa. Hyvin kyllä omien kanssa sujui.
Eikä kukaan anna näille nyypeille omaa vauvaansa harjoitusleluksi, huono neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä oli ensimmäinen lapsi koliikkilapsi ja muistan kuinka lasta imettäessäni oli samaan aikaan seksiä takaa päin ja sen jälkeen minä jäin nukkumaan ja mies läksi vauvan kanssa vaunulenkille kuoppaiselle tielle. Ihana mies. Kiitos 40 vuodesta ❤
Millaisille ihmisille tuo tilanne on turn on? Meilläkin oli melkoinen tissitakiainen, muttei todellakaan käynyt tuo imettämisen aikana mielessä.
Todella ällöttävä ajatuskin. Aivan sairasta suorastaan.
Epäilen samaa kuin moni muukin, eli miehellä ei ole MITÄÄN hajua millaista on elää univajeessa, millaista on kun lasta on jomman kumman vahdittava joka sekunti jne. Ei ymmärrä, että sulla ei välttämättä ole kuukausiin mielenkiintoa seksiin jos paikat menee pahasti rikki jne. Tai että iso vauva vaatimassa tarpeidensa tyydyttämistä ei välttämättä sytytä, kun oikea vauva on vaatinut kaikkea kellon ympäri viikkoja ja kuukausia.
Kannattaa myös puhua todella selväksi se, että mitään illanistujaisia kavereiden kanssa tai harrastuksia ei tule hänellä olemaan yhtään sen enempää kuin sullakaan, eli molemmat saa sen verran omaa aikaa kun saadaan järjestymään tasapuolisesti. Ja että vauvan kanssa kotona oleminen ei ole mitään omaa aikaa kotona olijalle eikä töissä käyvällä ole todellakaan rankempaa sen työpäivän aikana. Etenkin jos sinä olet sen vuoden kotona ensin, niin tulee aika raskas vuosi jos mies luulee että valvottuasi koko yön pystyt pistämään kämpän täydelliseen kuntoon ja ruuan valmiiksi hänen työpäivänsä aikana. Vauvan kanssa kotona olemisen vähättely voi luoda myös paljon katkeruutta ja tuhota sitä kautta parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos se sun mies vaan haluaa lapsen ihan tosi kovin, ja pelkää että sun pelot lapsiarjesta saa sut perääntymään? Siksi antaa aina ns. toisen näkökulman, kun puhut peloistasi tai kommentoit jotain negatiivista lapsen saannista. Yrittää rauhoitella sua, ja vetää sen vahingossa yli...
No, jos lapsia hankitte, niin kyllä se mies sen arjen raskauden itsekin huomaa ajan myötä. Jos ei, eli on loputtoman kärsivällinen ja positiivinen, niin... Sehän on vaan sun voittosi 😂 Musta ois ihanaa jos mun mies jaksais aina hoitaa hymyssä suin esim. uhmaikäisen pukemisen, kun ite haluaisin vaan lukittautua vessaan lukemaan lehteä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu Ranskassa. Kannattaa tutustua bebe-kirjallisuuteen. Siellä naisista ei tule symbioosissa vauvansa kanssa elävää muumia.
Olisiko antaa suoraan jotain kirjavinkkejä sitten?
AP
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/10/pamela-druckerman-ja-ranskalai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Meillä oli ensimmäinen lapsi koliikkilapsi ja muistan kuinka lasta imettäessäni oli samaan aikaan seksiä takaa päin ja sen jälkeen minä jäin nukkumaan ja mies läksi vauvan kanssa vaunulenkille kuoppaiselle tielle. Ihana mies. Kiitos 40 vuodesta ❤
Millaisille ihmisille tuo tilanne on turn on? Meilläkin oli melkoinen tissitakiainen, muttei todellakaan käynyt tuo imettämisen aikana mielessä.
Todella ällöttävä ajatuskin. Aivan sairasta suorastaan.
Pyhät äidit ja syntiset äidit... joopa joo. Kummallakohan on kevyempää ja hauskempaa sen vauvankin kanssa...
Mutta kun elämän ei tarvitse olla synkkää ja vakavaa. Tämä lienee perusasennekysymys.
Miten selviydytte sitten kun todella vakavia ongelmia tulee (sairaudet jne.) jos jo normaalielämässä (jota perhe-elämä on) pitää tuskailla ja synkkäillä noin niin kuin periaatteesta.
Onko sun mies sellainen joka yleensä pitää lupauksensa? Jos pientenkin lupausten kanssa on vaikeuksia pitää niitä, niin ei kannata luottaa isoihinkaan.
Itse en ollut pitänyt koskaan vauvaa sylissä, en myöskään hoitanut minuuttiakaan itsenäisesti lasta. Mutta kummasti sitä omaa osasi hoitaa ja nyt niitä on jo kolme. Ja vaikka vauva-aika oli rankkaa, näiden isojen kanssa elämä on tosi kivaa ja välillä jo harmittelen että kohta ne lähtee elämään omaa elämäänsä.
Ap. Ilmaista elämää elätte nyt? Matkustatte paljon? Teettekö pitkää päivää töissä? Millaisia harrastuksia?
Jos helppo työ ja harrastukset eivät vie paljoa aikaa niin voihan se olla ettei arki muutu niin kovin paljon. Jos vauva helppo. Mutta jos esim harrastatte paljon niin mieti miten lapsi kulkee mukana harrastuksissa? Vai onko vauva/lapsi aina silloin sinun vastuullasi.
Oletteko muuten puhuneet rahasta. Eli jos ei yhteisiä rahoja niin maksaisitteko puoliksi kulut myös vanhempain vapaiden aikana? Entä lapsen kulut?
Oletko kertonut miehelle että jo raskaus aika ja synnytys muuttavat teidän elämää. Voi olla että odottava äiti on vuodelevossa kuukausia. Tai synnytys voi rikkoa paikkoja ja seksiä ei ole vuoteen. On hyvä tiedostaa niitä harvinaisempiakin tilanteita eikä vain elää siinä että meillä kaikki menee helposti ja haikara tuo tilatun vauvan kotiin sellaisena kun nettilomakkeeseen täytettiin.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten ap:n mies kuvittelee erilaisten tilanteiden menevän käytännössä.
Mieheni ajatteli hoitavansa lapsia paljon. Käytännössä tilanne meni ihan eri tavalla. Hän ei huomaa asioita ja lasten ollessa pieniä väsyi ja turhautui lasten itkuun yms. Oltiin ennen lapsia puhuttu asioista yleisellä tasolla, ei tarkasti.
Esimerkkitilanteita;
Vauva on itkuinen. Rauhoittuu äidin sylissä äidin hytkytellessä. Isän sylissä itku yltyy. Tätä jatkuu kuukausia. Mitä tehdään?
Pihvit ja kuoriperunat ovat lautasella. Vauva herää ja itkee. Mitä tehdään?
Lapsi on päiväkodissa, joka on auki 7-17. Pomo sanoo, että jatkossa töissä on aina palaveri klo 15-17. Mitäs nyt?
Tulossa työmatka, 5 päivää. Vaikuttaako tämä johonkin?
Koko perhe on syönyt. Pöydällä sotkua ja likaisia astioita. Mitä tehdään?
Esimerkiksi näissä tilanteissa älykäs, lapsirakas mieheni toimii/on toiminut aivan eri tavoin kuin olisin kuvitellut. Hän ei "huomaa" että elämänsä olisi muuttunut aikaan ennen lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni puhuu kyllä, että hänen mielestään yövalvomiset jaetaan puoliksi (esim. nukutaan eri huoneissa vauvan kanssa vuorotellen tms). Eli puhuu kyllä, että ottaa vastuuta. Kuitenkin olen epäileväinen, sillä normaaliarjessa hän on suoraan sanottuna aika saamaton - tekee asiat hyvin kun aloittaa, mutta se itse aloittaminen on joskus työn ja tuskan takana.
Tuo oli hyvä vinkki, että pyytäisin miestä kuvaamaan, että miltä hänen mielestään arki näyttää konkreettisesti vauvan tultua. Kiitos! :)
AP