Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies ymmärtämään, että lapsen myötä kaikki muuttuu?
07.07.2019 |
Olemme mieheni kanssa noin kolmekymppisiä ja ajatus lapsen yrittämisestä alkaa olla lähellä.
Itse en tiedä, miten tähän suhtautuisin - suoraan sanottuna (ja miehellenikin olen sanonut), että ajatus raskaana olemisesta saatika synnyttämisestä ei innosta ollenkaan vaan lähinnä pelottaa. Uskoisin kuitenkin suoriutuvani niistä ihan hyvin.
Toinen asia, joka lapsen yrittämisessä mietityttää, on arki lapsen syntymän jälkeen. Olen puhunut mieheni kanssa peloistani lapsiperhearkea kohtaan (väsymys, mahdolliset taoudelliset haasteet, parisuhteen kestäminen yms). Mieheni ei ymmärrä pelkojani. Hän mielestäni jopa vähättelee lapsiperhearkea. Hän on sanonut, että eihän mikään muutu vaikka lapsi tuleekin (?!). Kaikki on kuulemma vain omasta asenteesta kiinni.
Miten ihmeessä saisin miehen ymmärtämään, että lapsen jälkeen kaikki tai ainakin monet asiat arjessa todellakin muuttuvat? Ystäväpiiriimme on syntynyt lapsia ja yksi pariskunta on kertonut aika raadollisen rehellisesti omasta arjestaan, mutta silti mieheni ei tunnu tajuavan, että ei todennäköisesti pystyisi vaikka harrastamaan samoja asioita yhtä intensiivisesti sitten jos lapsi olisi.
Eniten ärsyttää juuri tämä asenne- argumentti. Pariskunnan vaimo sanoi kerran, että ihanaa kun mies palasi pitkältä työmatkalta kotiin ja hänen ei enää tarvitse olla yksin lasten kanssa. Mieheni totesi minulle jälkikäteen, että häntä ihmetytti tuollainen kommentti - koska kaikkihan on vain asenteesta kiinni! Yritin sanoa miehelleni, että toki kaikki on asenteesta kiinni, mutta ei se poista sitä, että arki yksin kahden vilkkaan lapsen kanssa voi silti olla todella raskasta vaikka kuinka suhtautuisi siihen positiivisesti.
Kommentit (48)
Ei muutu Ranskassa. Kannattaa tutustua bebe-kirjallisuuteen. Siellä naisista ei tule symbioosissa vauvansa kanssa elävää muumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat palstamammoille tyypillisen uhriutumisen jo ennen kuin olet edes raskaana.
Jätäpä ne lapset tekemättä ja päästä mies etsimään fiksumpaa naista.
Ei tartte kertoa koska paljonkaan ei muutu ellet ole täysin uusavuton uuvatti, joka ei enää lapsen syntymän jälkeen pääse vessaan ellei joku ole vahtimassa lasta.
No eihän miehen arki lapsesta muutu, äitihän sen hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suostu lapseen, jos tuntuu ettet halua. Jos haluat lapsen, mutta miehen osallistuminen pelottaa, niin tee yksi lapsi. Sen kanssa pärjää vaikka mies huitelisi omissa menoissaan. Saat omaa aikaa sitten kun menet takaisin töihin, siellä saat juoda kahvisi rauhassa ja käydä vessassa yksin.
Vierailija kirjoitti:
No eihän miehen arki lapsesta muutu, äitihän sen hoitaa.
Tämä on naisten ihan oma henkilökohtainen valinta ja ongelma, jos kuvittelette että teillä on oikeus omia vanhemmuus itsellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä suostu lapseen, jos tuntuu ettet halua. Jos haluat lapsen, mutta miehen osallistuminen pelottaa, niin tee yksi lapsi. Sen kanssa pärjää vaikka mies huitelisi omissa menoissaan. Saat omaa aikaa sitten kun menet takaisin töihin, siellä saat juoda kahvisi rauhassa ja käydä vessassa yksin.
Näin olen ajatellutkin. Yksi lapsi olisi riittävä - yhden kanssa pärjäisin yksinkin esim. talouden kannalta.
AP
Vierailija kirjoitti:
No eihän miehen arki lapsesta muutu, äitihän sen hoitaa.
No niinpä niin. Tämä ei kävisi itselleni missään nimessä ja juuri tätä pelkään. Olen sanonutkin, että mieheni on pidettävä isyyslomaa kunnolla lapsen kanssa jos sellaista yrittäisimme. Perhevapaat jakaisimme puoliksi. Saamme palkkaa saman verran, joten talouteenkaan ei voisi vedota. No, tähän mennessä mieheni on sanonut, että voisi hyvin olla lapsen kanssa kotona toisen vuoden jos minä olisin ensimmäisen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu Ranskassa. Kannattaa tutustua bebe-kirjallisuuteen. Siellä naisista ei tule symbioosissa vauvansa kanssa elävää muumia.
Olisiko antaa suoraan jotain kirjavinkkejä sitten?
AP
Minä olin hoitanut todella paljon suvun lapsia, pieniäkin. Silti omat lapset yllättivät. Siis ennenkaikkea se sitoutuminen mikä siihen liittyy. Olet oikeasti 24t /vuorokausi valppaana lasten tarpeiden varalle. Ja on yllättävän paljon järjestettäviä/huolehdittava asioita joita ei tajua jos hoitaa lapsia vain pari päivää kerrallaan (sairastamiset, harrastuksiin liittyvät hommat, neuvolat, lääkärit jne).
Suosittelisin apta kysymään mieheltä millaista olettaa elämän olevan kun teillä pieni vauva. Siis kysyisit mitä olettaisi aamuisin tapahtuvan arki/viikonloppu. Miten mies olettaisi illlan kuluvan kun tulee töistä (ruoka odottaa valmiina, siivoukset ym tehty kun vaimolla kotona aikaa päivisin ja sitten ruuan jälkeen pidän vauvaa että vaimo saa siivota keittiön ja sitten lähden harrastukseen jne). Entä yöt kumpi hoitaa heräilyä ja kumpi hoitaa mahdolliset aikaiset aamut sen 3-5 vuotta kun lapsi ei voi olla yhtään valvomatta herättyään jne. Jos mies oikeasti on sitä mieltä että elämä ei muutu vauvan myötä lienee syy siinä että olettaa vauvan äidin hoitavan kaiken lisätyön. Ei kuulosta oikein reilulta.
Meillä kaikilla lapsilla pitkäaikaissairauksia. Pahimmista vuosista minulla ei ole oikeastaan muistikuvia. Yksi lapsista heräili öisin hyvinä öinä 4 kertaa ja huonoina 12 kertaa. Ensimmäisen kokonaisen yön tuo lapsi nukkui joskus 4 tai 5 vuotiaana. Säännöllisemmin kokonaisia öitä alkoi nukkua joskus 6 v iässä. Tosin vieläkin valvoo välillä sairauksien takia öisin mutta nykyään osaa itse hoitaa tavalliset kohtaukset ja herättää meitä aikuisia vain satunnaisesti pahassa kohtauksessa. Nyt lapsella ikää 14 v.
Eli kannattaa sille miehelle selittää että vauvalla voi olla koliikki, allergioita ym sairauksia tai jopa vakavampia asioita. Ja saattaahan noita vauvoja tulla kerralla useampiakin. Eli jos tulee oikein helppo vauva niin elämä ei muutu kovin paljoa. Mutta saattaa olla että se muuttuu tosi rajustikin. Onko mies silloin valmis tauottamaan harrastuksensa vuosiksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Onko mies hoitanut koskaan lapsia?
Tarjoutukaa lapsen vahdiksi esim. ottakaa koliikkivauva teille yön yli. Parhaassa tapauksessa sinun täytyykin lähteä vanhemmille yms ennen kuin vauva/ lapsi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemuksieni mukaan miehesi on oikeassa. Ihan pikkuvauvan kanssa on kyllä raskasta, jos vauva ei esimerkiksi nuku pitkiä pätkiä kerrallaan. Se on kuitenkin lyhyt vaihe ja elämä palaa nopeasti samanlaiseksi kuin ennenkin.
Sen vinkin kuitenkin annan, että panosta mahdollisen tulevan lapsesi kasvatukseen heti alusta alkaen. Se ei ole vaikeaa. Tuttavani lapsiarki on ihan painajaismaista, itse palan loppuun jo vain käymällä hänen luonaan. Sen näkee myös helposti, mistä kaaos johtuu: tällä tuttavallani ei ole minkäänlaista auktoriteettia, ei minkäänlaista otetta lapsista. Lapset tekevät mitä haluavat, ja heidän äitinsä vain pyytelee hennolla äänellä heitä lopettamaan.
Kuten miehesi sanoo, kyse on osittain asenteesta, siitä onko oma ajatus jo lähtökohtaisesti sellainen, että lapsen kanssa on todella rankkaa ja vaikeaa. Sellainen, ettei lapsen kanssa voi tehdä mitään, mitä ennen on tehnyt. Mutta kyse on myös konkreettisista teoista, esimerkiksi siitä miten kasvatat lapsesi ja elät elämääsi äitinä. Kaikki ei automaattisesti muutu lapsen myötä. Lapsi sopeutuu vanhempiensa elämäntyyliin, ja vanhemmat ovat ne, jotka tekevät päätökset ja muutokset.
Väite 1) Kun perheeseen syntyy lapsi, mikään ei muutu. VÄÄRIN.
Väite 2) Kun perheeseen syntyy lapsi, kaikki muuttuu. VÄÄRIN.
Väite 3) Kun perheeseen syntyy lapsi, arkeen tulee isoja muutoksia, mutta se, kuinka niistä selvitään, on aika pitkälle asennekysymys. OIKEIN.
t. äiti
12 jatkaa
Niin ja minun mieheni lupaili pitävänsä myös vanhempainvapaata. No ei sitten pitänyt kun lasten kanssa niin tajuttoman rankkaa ja toisaalta minulla meni työpaikka eli olin työtön.
Mutta onneksi mies osallistui todella paljon. Jaoimme lapset öiksi ja vaikka mies kävi töissä niin hoiti osan heräämisistä. Toki minä enemmän mutta kuitenkin. Ja pahimpana aikana mies otti vuorotteluvapaata ja hoidettiin yhdessä lapsia kotona. Mutta meillä oli tosiaan välillä yhdellä lapsella sairaalajaksojakin. Ja mies jätti harrastukset pahimpina aikoina melkein kokonaan.
Äitini hoiti aikanaan 5 helppoa lasta. Oli meillä joskus apuna ja oli sanonut aikaisemmin että miksi minä en käy iltaisin edes puolentunnin kävelyllä ja mies hoitais lapset. Äitini oli toista iltaa meillä kun totesi että illassa tosiaan tarvitaan kokoajan vähintään kaksi aikuista ja ymmärsi hyvin ettei kumpikaan meistä olisi selvinnyt yksin lasten kanssa helposti.
Apn tapauksessa yksi lapsi tuskin kuormittaa älyttömästi vaikka sairastaisikin. Mutta turha selittää ettei vauva muuta mitään. Tai että kaikki olisi asenteesta kiinni. Siinä kohden kun heräilet jopa 12 kertaa yössä mielessä oli vaan että selviäisin jotenkin seuraavat 15 min elämästä. Tulevaisuutta ei uskaltanut ajatella edes paria päivää eteenpäin...
Vierailija kirjoitti:
On se todella asennekysymyskin.
Parisuhdetta pitää hoitaa - se on kaiken a ja o.
Lapsi hoituu parhaiten siinä toimivassa suhteessa, kun vanhemmat voivat keskenään hyvin. Esim. seksitaukoja ei pidetä kuin asiallisista syistä (terveydelliset esteet - väsymys ei kuulu niihin, pikaseksiä jaksaa silloinkin). Seksi on uskomaton voiman lähde, karkottaa pahan mielen ja "normaalit" masennushalut (oikea, lääketieteellinen masennus hoidetaan lääkärin kautta.)
Siitä arjesta ei tarvitse ottaa turhia paineita. Eletään sen mukaan kuin tilanne vaatii.
Ruoka ja muut perustarpeet ensin, sitten hienosäätöä muissa asioissa voimien mukaan.
Jos on valvomista ja yösyöntiä, se vie äidin voimia. En nipottaisi esim. siivouksen kanssa.
Järkätkää kotinne sellaiseksi, ettei ole paljon tavaraa, niin helppo pitää siistinä.
Sopikaa käytännön kuvioista jo etukäteen - kirjatkaa ylös asioita, jotta voitte muodostaa yhteisen näkemyksen käytännöistä. Esim. jos vauva valvottaa, sovitte, milloin hoitaja nukkuu ekstraa, vaikkapa viikonloppuisin, jos toisen on jaksettava käydä töissä viikolla.
Kun lapsia on yksi, yösyöjän äidin kannattaa nukkua päikkärit silloin kun vauvakin nukkuu.
Väsymys on todellakin syy olla ilman seksiå! Uni on paljon eli elintärkeää ja vai oikein pikaseksiä. Pidän seksistä mutta siinä väsymyksessä jossa pitää miettiä onko yleensä hereillä pikaseksi tai mikä tahansa seksi olisi hyväksikäyttö ei seksiä. Mitä normaalu mieskään sellaisesta saisi?
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksieni mukaan miehesi on oikeassa. Ihan pikkuvauvan kanssa on kyllä raskasta, jos vauva ei esimerkiksi nuku pitkiä pätkiä kerrallaan. Se on kuitenkin lyhyt vaihe ja elämä palaa nopeasti samanlaiseksi kuin ennenkin.
Sen vinkin kuitenkin annan, että panosta mahdollisen tulevan lapsesi kasvatukseen heti alusta alkaen. Se ei ole vaikeaa. Tuttavani lapsiarki on ihan painajaismaista, itse palan loppuun jo vain käymällä hänen luonaan. Sen näkee myös helposti, mistä kaaos johtuu: tällä tuttavallani ei ole minkäänlaista auktoriteettia, ei minkäänlaista otetta lapsista. Lapset tekevät mitä haluavat, ja heidän äitinsä vain pyytelee hennolla äänellä heitä lopettamaan.
Kuten miehesi sanoo, kyse on osittain asenteesta, siitä onko oma ajatus jo lähtökohtaisesti sellainen, että lapsen kanssa on todella rankkaa ja vaikeaa. Sellainen, ettei lapsen kanssa voi tehdä mitään, mitä ennen on tehnyt. Mutta kyse on myös konkreettisista teoista, esimerkiksi siitä miten kasvatat lapsesi ja elät elämääsi äitinä. Kaikki ei automaattisesti muutu lapsen myötä. Lapsi sopeutuu vanhempiensa elämäntyyliin, ja vanhemmat ovat ne, jotka tekevät päätökset ja muutokset.
Tuollaisten hyvin auktoritääristen vanhempien lapset täyttävät aikuisina psykoterapeuttien vastaanotot.
Vierailija kirjoitti:
Väite 1) Kun perheeseen syntyy lapsi, mikään ei muutu. VÄÄRIN.
Väite 2) Kun perheeseen syntyy lapsi, kaikki muuttuu. VÄÄRIN.
Väite 3) Kun perheeseen syntyy lapsi, arkeen tulee isoja muutoksia, mutta se, kuinka niistä selvitään, on aika pitkälle asennekysymys. OIKEIN.
t. äiti
Mulla kyllä muuttui kaikki. Vastuu toisesta henkilöstä kesti 18 vuotta. Osoittautui myöhään erityiseksi, joten aika pitkälle hänen ehdoillaan jouduttiin menemään. Pärjää maailmalla, vapaus palasi.
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisen miehen kanssa....hanki sen verran lapsia kuin haluat ja jaksat yksin hoitaa. Homma jää sinulle kun mies tajuaa, ettei asenne riitä mihinkään, ja että kaikki tosiaan muuttuu.