En uskalla puhua naisille. Kysy mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Naisethan ovat pieniä ja söpöjä. Vihaisina äärisöpöjä :D

Naiset ovat söpöjä. Olet oikeassa. Tämä ei kuitenkaan mitenkään helpota tilannettani - päinvastoin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Dickpic voisi olla hyvä keskustelun avaus.

Siis joku puhuva penis -juttu?

ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole työkavereissa yhtään naista (jos siis olet töissä)? Entä ystävät, onko heillä vaimoja/tyttöystäviä, joiden kanssa voisit jutella? Vai tarkoitatko, ettet uskalla puhua tuntemattomille naisille?

Mulla oli nuorempana sama ongelma, mutta toisin päin: en uskaltanut puhua miehille (olen siis nainen). Olin/olen hyvin ujo, ja tuntui lähes mahdottomalta yrittää lähestyä tuntemattomia miehiä. Sukulaisten ja jostain yhteydestä, esim. töistä, tuttujen kanssa uskalsin puhua. Aloin sitten etsiä seuraa netistä, koska mulle on ollut aina luontevampaa ilmaista itseäni kirjallisesti kuin puhumalla, ja huomasin siinä viestitellessä, ettei miehet lopulta niin erilaisia ole kuin naisetkaan. Sitten uskaltauduin tapaamaan ja huomasin osaavani puhua miehille siinä, missä naisillekin.

Työkavereissa on naisia. En kuitenkaan heidän kanssaan puhu kuin työasioista tai sitten pinnallisesta, kuten säästä tai montako jäätelöä olen viime viikon aikana syönyt. Kavereina mulla ei ole hirveästi naisia ja kavereiden vaimot/tyttöystävät eivät ole semmoisia joiden kanssa tulee puhuttua kahden kesken, vaan lähinnä osana ryhmäkeskustelua. Tuntemattomille naisille puhumisen kynnys taas sitten on niin korkea, että siihen verrattuna mun hiusrajakin näyttää matalalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa. Vähän karmivaakin jopa. Et siis osaa puhua ihmisille?

Olen opiskellut ja olen töissä. Kyllä välillä puhun naisten kanssa. En vain ole siinä hyvä ja vaikka kyseessä olisi jokin triviaali ja tylsä työasia niin silti taustalla on pieni jännitys ja pelko.

ap

Siis pelko ja jännitys mistä?

Naiselle puhumisesta. Siitä että en osaa, teen virheen tai ihan irrationaalinen pelko.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos milloin tulee pakkotilanne keskustella naisen kanssa, niin ajattele häntä henkilönä, jolle aiot olla peruskohtelias. Tervehdit, kuuntelet ja vastavuoroisesti sanot oman asiasi ja hyvästelet. Toista niin monta kertaa, että alkaa sujua ajattelematta.

Osaan perustoiminnot ja asioiden hoidot vaikka vastapuolena olisi nainen. Keskityn siinä tilanteessa siihen asiaan enkä vastapuolen sukupuoleen. Lisäksi nuo tilanteet ovat usein nopeita, joten siinä en ehdi pahemmin panikoida.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin siis voitko kertoa mikä se pelottaa ja jännittää?

Mua pelotti aloittaa autolla ajaminen. Nykyään se on automaatio, jota en edes mieti tehdessä. Naisten kanssa puhumisesta ei ole niin paljon kokemusta, ei suuria onnistumisen tunteita. ei koulutusta tai positiivista palautetta. Se siinä jännittää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos milloin tulee pakkotilanne keskustella naisen kanssa, niin ajattele häntä henkilönä, jolle aiot olla peruskohtelias. Tervehdit, kuuntelet ja vastavuoroisesti sanot oman asiasi ja hyvästelet. Toista niin monta kertaa, että alkaa sujua ajattelematta.

Osaan perustoiminnot ja asioiden hoidot vaikka vastapuolena olisi nainen. Keskityn siinä tilanteessa siihen asiaan enkä vastapuolen sukupuoleen. Lisäksi nuo tilanteet ovat usein nopeita, joten siinä en ehdi pahemmin panikoida.

ap

Ehkä sun kannattaisi treenata sitä, että kykenisit pidempäänkin keskusteluun keskittymättä henkilön sukupuoleen?

Eiväthän kaikki miehetkään ole kiinnostuneita stereotyyppisistä miesten jutuista, joku mies, jolle juttelet, voikin olla esim. homo, yms., mistäs sitäkään ikinä tietää?

Ehkä kannattaa yrittää kohdata ihmiset henkilöinä ilman sukupuolistereotypioita, voisi auttaa kummasti?

Vierailija kirjoitti:

Opettele olemaan kohtelias ja kevyen ystävällinen kaikille. Unohda se sukupuoli. Jos et pidä pitkiä monologeja pienen piirin teknologiasta ja olet perusystävällinen, olet naisenkin kanssa jo pitkällä. Et voi ottaa sitä vakavasti jos ehdotat tapaamista ja nainen torjuu sinut. Silloin peräännyt, edelleen ystävällisesti, ja toivotat hyvää päivänjatkoa. Kohta yrität uudestaan eri henkilön kanssa. Tilastollisesti sinua onnistaa yritettyäsi tarpeeksi monta kertaa. Usko pois, kun kiltti ja ystävällinen mies tulee juttusille, ei hänelle kamalan ilkeitä olla, keskimäärin. Miesten pelot ja ahdistus parinetsinnässä ovat olleet tapetilla valtavasti viime vuosina, ja uskon että useimmat naiset yrittävät suhtautua ymmärtäväisesti, tilanteesta riippumatta. On toki tällaisia kuten minä jotka joutuisivat torjumaan siksi että ovat varattuja, mutta senkin tekisin varmasti hellävaroen enkä torppaisi sinua maanrakoon.

Jos aloitat keskustelun naisen kanssa, älä puhu alussa mitenkään eri lailla kuin puhuisit miehen kanssa. Ihan normaaleja perusjuttuja, chit-chat, arkipäivän asioita, säästä puhuminen on syystäkin klassikko.

Juttelun edetessä voit sitten "huomata" vasta hänen olevankin nainen ja alkaa vähän kehua/flirttailla hienovaraisesti. Esimerkki "Tykkään sun kengistäsi", "Sulla on tosi kauniit noi silmälasien kehykset". Koita onkia esille hänen kiinnostuksenkohteitaan jutellessanne. Jos löydät jotain mihin voit tarttua, esim. siellä lukupiirissä ja käy ilmi että hän tykkää tietystä kirjailijasta tms. niin ilmoita että kyseinen kirjailija kiinnostaa sinua myös ja olet menossa häneen liittyvään kirjansigneeraukseen,- luentoon-tapahtumaan tms., lähtisikö nainen mukaan? Se on oikeastaan täysin samantekevää mihin häntä pyydät, jos hän on kiinnostunut sinusta, hän lähtee seuraksesi. Tuollainen oletettavasti yhteiseen kiinnostuksenkohteeseen liittyvä meno on kuitenkin matalamman kynnyksen ehdotus, eikä sellaisen torjuminen aiheuta yhtä paljon pahaa mieltä. Jos menette johonkin tapahtumaan, älä tarjoudu ovella ostamaan hänen lippuaan. Joko sinulla "on sattumalta" 2 lippua juuri tähän tapahtumaan tai sitten molemmat ostamavat omansa. (Jos annat hänelle yhden omista lipuistasi, ja hän kohteliaana haluaa maksaa sinulle takaisin ja pyytää tilinumeroasi, sinä yhtä kohteliaasti unohdat toimittaa sen. )Muista, matala kynnys, olette vielä aika lailla kavereina liikenteessä. Treffeillä ole kiinnostunut hänestä ja kerro itsestäsi pääosin arkipäiväisiä asioita ja kiinnostuksen kohteitasi, voit toki livauttaa väliin myös yhden henkilökohtaisemman pienen asian. Ilmaise että olet kiinnostunut näkemään hänet uudestaan.  Halaa häntä treffien päätteeksi. Treffeistä tärkeä huomio : jos yrität välttää sitä pelättyä friend zonea niin ekojen treffien lopussa sinun täytyy yrittää hellästi suudella häntä. Pienikin suukko riittää, huulille.

Luin tätä viestiä ja syke nousi leposykkeestä juoksusykkeeksi. Mä olen niin kaukana näiden juttujen tasosta ja suoraan sanottuna sinänsä hyvät neuvosi tuntui yhtä vaikealta kohdallani toteuttaa kuin neliönmuotoisen palikan tunkeminen pyöreään reikään. 

Totta kai olen kohtelias ja osaan käyttäytyä, mutta nuo muut jutut olivat sitten hyvin laajan askeleen takana. Siinä pitäisi poistaa se sisäinen ääni aivoista, joka arvostelee ja tuomitsee, jos en osaa. Pitäisi päästä automaation tilaan ja tyhjentää pää. Ehkä jos tulostan tuon viestin ja haen sieltä neuvoja?

ap

Et tainnut vastata mitenkään ehdotukseen terapiasta. Oletko sitä mieltä että sinun tapauksessasi kyseessä ei ole mt-ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Täällähän alkaa naiset olemaan lähes pöksyt märkänä juttelemassa. Siitä vaan ulos ja juttelemaan. 

Kaatuiko heiltä kahvit housuille? Mä näen tän vaan normaalina keskusteluna. En myöskään ymmärrä miten tämän keskustelun pitäisi osoittaa, että ulos kannattaa lähteä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos milloin tulee pakkotilanne keskustella naisen kanssa, niin ajattele häntä henkilönä, jolle aiot olla peruskohtelias. Tervehdit, kuuntelet ja vastavuoroisesti sanot oman asiasi ja hyvästelet. Toista niin monta kertaa, että alkaa sujua ajattelematta.

Osaan perustoiminnot ja asioiden hoidot vaikka vastapuolena olisi nainen. Keskityn siinä tilanteessa siihen asiaan enkä vastapuolen sukupuoleen. Lisäksi nuo tilanteet ovat usein nopeita, joten siinä en ehdi pahemmin panikoida.

ap

Ehkä sun kannattaisi treenata sitä, että kykenisit pidempäänkin keskusteluun keskittymättä henkilön sukupuoleen?

Eiväthän kaikki miehetkään ole kiinnostuneita stereotyyppisistä miesten jutuista, joku mies, jolle juttelet, voikin olla esim. homo, yms., mistäs sitäkään ikinä tietää?

Ehkä kannattaa yrittää kohdata ihmiset henkilöinä ilman sukupuolistereotypioita, voisi auttaa kummasti?

Onko pelottava nainen sukupuolistereotypia?

Treenaamalla varmasti oppii, mutta mun tilanteessa treenaaminen vaatisi tuntemattomasta ihmisestä treenikumppanin etsimistä. Se on pelottavaa. Ja miten saan hänet kanssani pitkään keskusteluun, kun muutaman sanankin vaihto jännittää? Mistä tämmöisiä treenikumppaneita löytyy?

ap

Jos vain soitat naapurin ovikelloa ja alat keskustelemaan hänen kanssaan?

En jaksa kysyä enkä oikein osaa auttaakaan, mutta totean vaan, että tsemppiä. Itsekään en ole oikein koskaan osannut puhua miehille, koska mielestäni miehet ja naiset ovat ihan eri planeetoilta. Olen aina viihtynyt siis paremmin naisseurassa. Parisuhteisiin olen kuitenkin onnistunut eksymään (herraties miten), mutta ei ne mitään ns. sielunkumppaneita ole olleet.

Niin harjoittele smalltalkinia kassoilla missä muijat ei luule että koitat iskeä.Sanot vain jotain hauskaa ja jätät sen siihen älä yritä liikaa.Harjoittele hymyjä joissa näytät parhaimmiltasi ja lähde kapakkaan älä tuppaa mimmien seuraan vaan hymyilet jos sinut huomataan ei jatkuvasti.Toivottavasti lykästää.

Vierailija kirjoitti:

Et tainnut vastata mitenkään ehdotukseen terapiasta. Oletko sitä mieltä että sinun tapauksessasi kyseessä ei ole mt-ongelma?

En ole asiantuntija, mutta en pidä tätä mielenterveysongelmana. Jonkinlainen sosiaalinen estoisuus, joka vaikeuttaa normaalia olemista, mutta en tiedä onko kyseessä mielenterveydellinen juttu. Mieleni toimii, mutta jotenkin siinä itse tilanteessa olen itse itseni pahin vihollinen ja estän toimimasta niin kuin tiedän, että pitää toimia.

ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kysyä enkä oikein osaa auttaakaan, mutta totean vaan, että tsemppiä. Itsekään en ole oikein koskaan osannut puhua miehille, koska mielestäni miehet ja naiset ovat ihan eri planeetoilta. Olen aina viihtynyt siis paremmin naisseurassa. Parisuhteisiin olen kuitenkin onnistunut eksymään (herraties miten), mutta ei ne mitään ns. sielunkumppaneita ole olleet.

Pari- tai kaverisuhteessa puhuminen olisi varmaan helpompaa, koska a) se olisi normaalia ja usein tapahtuvaa toimintaa ja b) tuntisin sen henkilön paremmin enkä näkisi häntä vain sukupuolensa edustajana vaan kaverina/kumppanina.

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin harjoittele smalltalkinia kassoilla missä muijat ei luule että koitat iskeä.Sanot vain jotain hauskaa ja jätät sen siihen älä yritä liikaa.Harjoittele hymyjä joissa näytät parhaimmiltasi ja lähde kapakkaan älä tuppaa mimmien seuraan vaan hymyilet jos sinut huomataan ei jatkuvasti.Toivottavasti lykästää.

Kerran kerroin lähikauppani kassatyöntekijälle vitsin. Hän sanoi vain: otatko kuitin?

ap

Minussa vaikuttaa ainakin olevan jotain vikaa, vaikka mielestäni jotenkuten osaan jutella naisille. Esim. muutettuani yksi naapurin nainen oli alkuun ystävällinen ja tuttavallinen, mutta yhtäkkiä alkoi välttelemään ja nykyään kiertää pihassa mahdollisimman kaukaa ettei tarvisi minuun törmätä. Näin tuppaa käymään vähän joka kerta, kaipa niillä naisilla joku creep-tutka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tainnut vastata mitenkään ehdotukseen terapiasta. Oletko sitä mieltä että sinun tapauksessasi kyseessä ei ole mt-ongelma?

En ole asiantuntija, mutta en pidä tätä mielenterveysongelmana. Jonkinlainen sosiaalinen estoisuus, joka vaikeuttaa normaalia olemista, mutta en tiedä onko kyseessä mielenterveydellinen juttu. Mieleni toimii, mutta jotenkin siinä itse tilanteessa olen itse itseni pahin vihollinen ja estän toimimasta niin kuin tiedän, että pitää toimia.

ap

Harva on asiantuntija, mutta silti tuhannet osaavat hakeutua terapiaan.

Kai kuitenkin ymmärrät, että tilanteesi ei missään nimessä ole normaali? Itselläni meni 10 vuotta ennen kuin ymmärsin, että ei ole pelkkää ujoutta tai epäsosiaalisuutta pelätä ihmisten kanssa puhumista niin paljon että jo ajatus saa vatsan sekaisin. Se on todellinen, iso ongelma jota ei voi selvittää ilman apua. Mutta huijasin itseäni pitkään.

Uskon, että terapia voisi auttaa sinua. Ja varma olen siitä, että tarvitset apua. Et selviä tuosta ongelmasta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kysyä enkä oikein osaa auttaakaan, mutta totean vaan, että tsemppiä. Itsekään en ole oikein koskaan osannut puhua miehille, koska mielestäni miehet ja naiset ovat ihan eri planeetoilta. Olen aina viihtynyt siis paremmin naisseurassa. Parisuhteisiin olen kuitenkin onnistunut eksymään (herraties miten), mutta ei ne mitään ns. sielunkumppaneita ole olleet.

Pari- tai kaverisuhteessa puhuminen olisi varmaan helpompaa, koska a) se olisi normaalia ja usein tapahtuvaa toimintaa ja b) tuntisin sen henkilön paremmin enkä näkisi häntä vain sukupuolensa edustajana vaan kaverina/kumppanina.

ap

Kyllä varmasti noin. Pitää vaan päästä sen Mr. Bean -vaiheen ohi, että osaa olla oma itsensä, ja se voi olla pirun työlästä sekä itselle että sille toiselle. Kai tämä jokin sosiaalinen vamma on, mutta itse en ole sitä hirveästi jaksanut murehtia.