Lue keskustelun säännöt.
En uskalla puhua naisille. Kysy mitä vain.
07.07.2019 |
Kaupan kassalla voin muutaman sanan sanoa ja sukulaisnaisten kanssa voin keskustella - muuten en osaa, uskalla enkä ole oikeastaan koskaan naisen kanssa kunnolla puhunut.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Ihminen kehityksessään kokee ns. häpeävaiheen, lapsuudessa. On noloa ja hävettää. Toisen kerran se tulee tulee teini-ikäisenä. Varhaisimpia häpeäkokemuksia tulee, kun pienenä lapsena antaa itsensä täysin ja innokaasti äidin huomion kohteeksi, ja tulee torjutuksi. Äiti ei vastaa pienen lapsen rakkauteen. Aidoimmat tunteet rikotaan helpoiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
En kyllä usko että kukaan voi väittää näin ihan yksiselitteisesti, en ainakaan itse voi vaikka ei ongelmia olekaan.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Ihminen kehityksessään kokee ns. häpeävaiheen, lapsuudessa. On noloa ja hävettää. Toisen kerran se tulee tulee teini-ikäisenä. Varhaisimpia häpeäkokemuksia tulee, kun pienenä lapsena antaa itsensä täysin ja innokaasti äidin huomion kohteeksi, ja tulee torjutuksi. Äiti ei vastaa pienen lapsen rakkauteen. Aidoimmat tunteet rikotaan helpoiten.
En ole tässä normaali - olen huomannut sen. Muut (ainakin pintapuolisesti) ohittavat asian ja nauravat noloille tapahtumille. Itse en tähän pysty vaan otan kaikki nuo kokemukset osoituksena omasta heikkoudesta ja takertelut keskuteluissa naisten kanssa heikkoudestani miehenä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Näin avoimessa perhekulttuurissa varmaan sitten kerrot vanhemmillesi ja sisaruksillesi tästä ongelmasta, keskustelette siitä ja haastat vanhempiasi miettimään, miten he voisivat sinua auttaa. Naureskelette hyväntahtoisesti kömpelyydellesi ja äiti pörröttää tukkaasi, miettii miksi tämä sanansäilää terävästi käyttävä poika on niin naisten vaikutuksen huumaama. Aurinko laskee sunnuntaipäivällisen yllä ja pohditte viininlasin ääressä politiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
En kyllä usko että kukaan voi väittää näin ihan yksiselitteisesti, en ainakaan itse voi vaikka ei ongelmia olekaan.
-eri
Siinä mittakaavassa kuin on tällaisilla palstoilla järkevää vastata niin ehdottamasti vastaan kyllä. Se ei tarkoita 100% prosenttia, mutta ehdotonta enemmistöä kuitenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Näin avoimessa perhekulttuurissa varmaan sitten kerrot vanhemmillesi ja sisaruksillesi tästä ongelmasta, keskustelette siitä ja haastat vanhempiasi miettimään, miten he voisivat sinua auttaa. Naureskelette hyväntahtoisesti kömpelyydellesi ja äiti pörröttää tukkaasi, miettii miksi tämä sanansäilää terävästi käyttävä poika on niin naisten vaikutuksen huumaama. Aurinko laskee sunnuntaipäivällisen yllä ja pohditte viininlasin ääressä politiikkaa.
Tässä on kolme juttua:
a) jos kertoisin, niin olen melko varma, että suhtautuminen olisi empaattinen, ymmärtävä ja neuvomiseen pyrkivä
b) en kerro, koska olen pelkuri ja häpeän itseäni
c) jos yritit piruilla niin en hirveästi arvostanut sitä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Näin avoimessa perhekulttuurissa varmaan sitten kerrot vanhemmillesi ja sisaruksillesi tästä ongelmasta, keskustelette siitä ja haastat vanhempiasi miettimään, miten he voisivat sinua auttaa. Naureskelette hyväntahtoisesti kömpelyydellesi ja äiti pörröttää tukkaasi, miettii miksi tämä sanansäilää terävästi käyttävä poika on niin naisten vaikutuksen huumaama. Aurinko laskee sunnuntaipäivällisen yllä ja pohditte viininlasin ääressä politiikkaa.
Tässä on kolme juttua:
a) jos kertoisin, niin olen melko varma, että suhtautuminen olisi empaattinen, ymmärtävä ja neuvomiseen pyrkivä
b) en kerro, koska olen pelkuri ja häpeän itseäni
c) jos yritit piruilla niin en hirveästi arvostanut sitä
ap
Selvä. Vähän, anteeksi. Mutta mä lähtisin etsimään niitä ensimmäisiä häpeän kokemuksia, mitä muistat. Voiko ne olla tulleet koulusta, muilta oppilailta tai opettajalta. Joltain sukulaiselta? Onko mahdollista, että joku lähipiirissäsi suhtautuu asioihin kuten sinä? Se kuuluisa perhe. Jos joku on koko lapsuutesi sättinyt itseään ja hävennyt, niin se kyllä tarttuu.
Koska kuten itsekin varmaan ymmärrät, on tuo jo vähän kliinisen puolelle lipsuvaa. Ei siinä, etteikö aika olisi tehnyt tehtäväänsä, mutta jostain tuo lumipallo on alunperin lähtenyt pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Näin avoimessa perhekulttuurissa varmaan sitten kerrot vanhemmillesi ja sisaruksillesi tästä ongelmasta, keskustelette siitä ja haastat vanhempiasi miettimään, miten he voisivat sinua auttaa. Naureskelette hyväntahtoisesti kömpelyydellesi ja äiti pörröttää tukkaasi, miettii miksi tämä sanansäilää terävästi käyttävä poika on niin naisten vaikutuksen huumaama. Aurinko laskee sunnuntaipäivällisen yllä ja pohditte viininlasin ääressä politiikkaa.
Tässä on kolme juttua:
a) jos kertoisin, niin olen melko varma, että suhtautuminen olisi empaattinen, ymmärtävä ja neuvomiseen pyrkivä
b) en kerro, koska olen pelkuri ja häpeän itseäni
c) jos yritit piruilla niin en hirveästi arvostanut sitä
ap
Selvä. Vähän, anteeksi. Mutta mä lähtisin etsimään niitä ensimmäisiä häpeän kokemuksia, mitä muistat. Voiko ne olla tulleet koulusta, muilta oppilailta tai opettajalta. Joltain sukulaiselta? Onko mahdollista, että joku lähipiirissäsi suhtautuu asioihin kuten sinä? Se kuuluisa perhe. Jos joku on koko lapsuutesi sättinyt itseään ja hävennyt, niin se kyllä tarttuu.
Koska kuten itsekin varmaan ymmärrät, on tuo jo vähän kliinisen puolelle lipsuvaa. Ei siinä, etteikö aika olisi tehnyt tehtäväänsä, mutta jostain tuo lumipallo on alunperin lähtenyt pyörimään.
Kyllä mä osaan aika selvästi löytää ilmiön alkulähteen. Se oli jo kouluaikana, jossa poikkesin ns. normaalipojasta, en ollut tyttöjen mieleen ja vetäydyin omiin ajatuksiini. Siitä se lumipallo (hyvä ilmaus) lähti ja sitä on ollut vaikea pysäyttää. Vieläkin, kun kuulen naisten naurua ja kikatusta yhdistän sen takapulpetin tyttöihin, jotka minulle (tai ainakin niin luulin) nauroivat ja jotka eivät koskaan halunneet kanssani hetkeäkään viettää. Siksi en ole se normaali mies, joka naurattaa naisia vaan se mies, joka pelkää naisten nauravan hänelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattaisi aloittaa kirjallisesti keskusteluyhteyden luomista naisten kanssa, esim keskustelupalsta, kirjeenvaihto, deittipalsta? Kirjallisesti on enemmän aikaa miettiä mitä sanoo ja saattaa jännittää vähemmän. Saisit hyviä kokemuksia ja myös huomata että naisten kanssa voi keskustella siinä missä miestenkin. Myös jokin harrastus oli hyvä idea, lukupiiri tai vastaava missä luonnostaan keskustellaan.
Aivoja pitää rikkoa tai järkyttää jollain kemikaalilla. Ap;n tapaus on liian voimakas terveellä pohdinnalla korjattavaksi.
Minä korjasin ajatteluni ajautumalla melkein alkoholistiksi. Aivot piti resetoida uudestaan ja elämäntyyli piti muuttaa täysin. Minun piti muuttua täysin uudeksi ihmiseksi ja entiseen en voinut jäädä.
Heitin kaiken entisen roskakoriin ja kasvatin uuden minän.
Ap tuntuisi saavan tyydytystä säälistä. Siitä on päästävä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet.
En tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Muistelen noloja hetkiäni vuosien jälkeenkin, näen niistä unia ja herään kylmään hikeen. Pelkään myös mennä vastaaviin tilanteisiin samojen henkilöiden kanssa, koska en halua edes ajatella, että he saattavat tuoda asian esille vaikka eivät välttämättä edes muista tohelointiani. Minä muistan nuo, koska ne kertovat heikkoudestani ihmisenä ja kyvyttömyydestäni toimia oikein. Muistan ne myös, koska liian pohtivana ihmisenä en osaa elää hetkessä vaan olen aina pari ajatusta perässä.
ap
Jos luet boldatut niin voit keksiä, mitä tuo ylempi tarkoittaa. Lapsuuskysymyksiin et vastannut.
Lapsuuteni oli normaali. Ei mitään tuon kaltaista. Ongelmani on täysin seurausta omista valinnoistani, valitsemattomuuksistani ja henkisistä ominaisuuksistani.
ap
Sait vapaasti kertoa mielipiteesi, sinua kannustettiin kertomaan kantasi, ehkä olit joskus jopa kiivas jos tarve oli? Perheessänne argumentoitiin ja keskusteltiin? Sinua ei mitätöity tai vähätelty, vaan kiinnostuttiin asioista joita sanoit ja kerroit?
Kyllä.
ap
Näin avoimessa perhekulttuurissa varmaan sitten kerrot vanhemmillesi ja sisaruksillesi tästä ongelmasta, keskustelette siitä ja haastat vanhempiasi miettimään, miten he voisivat sinua auttaa. Naureskelette hyväntahtoisesti kömpelyydellesi ja äiti pörröttää tukkaasi, miettii miksi tämä sanansäilää terävästi käyttävä poika on niin naisten vaikutuksen huumaama. Aurinko laskee sunnuntaipäivällisen yllä ja pohditte viininlasin ääressä politiikkaa.
Tässä on kolme juttua:
a) jos kertoisin, niin olen melko varma, että suhtautuminen olisi empaattinen, ymmärtävä ja neuvomiseen pyrkivä
b) en kerro, koska olen pelkuri ja häpeän itseäni
c) jos yritit piruilla niin en hirveästi arvostanut sitä
ap
Selvä. Vähän, anteeksi. Mutta mä lähtisin etsimään niitä ensimmäisiä häpeän kokemuksia, mitä muistat. Voiko ne olla tulleet koulusta, muilta oppilailta tai opettajalta. Joltain sukulaiselta? Onko mahdollista, että joku lähipiirissäsi suhtautuu asioihin kuten sinä? Se kuuluisa perhe. Jos joku on koko lapsuutesi sättinyt itseään ja hävennyt, niin se kyllä tarttuu.
Koska kuten itsekin varmaan ymmärrät, on tuo jo vähän kliinisen puolelle lipsuvaa. Ei siinä, etteikö aika olisi tehnyt tehtäväänsä, mutta jostain tuo lumipallo on alunperin lähtenyt pyörimään.
Kyllä mä osaan aika selvästi löytää ilmiön alkulähteen. Se oli jo kouluaikana, jossa poikkesin ns. normaalipojasta, en ollut tyttöjen mieleen ja vetäydyin omiin ajatuksiini. Siitä se lumipallo (hyvä ilmaus) lähti ja sitä on ollut vaikea pysäyttää. Vieläkin, kun kuulen naisten naurua ja kikatusta yhdistän sen takapulpetin tyttöihin, jotka minulle (tai ainakin niin luulin) nauroivat ja jotka eivät koskaan halunneet kanssani hetkeäkään viettää. Siksi en ole se normaali mies, joka naurattaa naisia vaan se mies, joka pelkää naisten nauravan hänelle.
ap
Naisissa on yksi aika vahva piirre ja se on empatia. Voi olla vaikea uskoa noilla kokemuksilla, mutta niin se on. Jos haluat hypätä tuntemattomaan, niin laita tuo ylempi viesti deittipalstalle ja pyydä ystävää, jotakuta, jonka saisit kohdata ihmisenä. Itse laittaisin ainakin viestiä, jos olisin sinkku. Suomi on täynnä koulukiusattuja yksinäisiä naisia, jotka haluaisivat löytää jonkun joka ymmärtää tai ei ainakaan pelota. Ehkä siitä ei tule rakkaustarinaa, mutta merkityksellisiä kohtaamisia.
Kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun kannattaisi aloittaa kirjallisesti keskusteluyhteyden luomista naisten kanssa, esim keskustelupalsta, kirjeenvaihto, deittipalsta? Kirjallisesti on enemmän aikaa miettiä mitä sanoo ja saattaa jännittää vähemmän. Saisit hyviä kokemuksia ja myös huomata että naisten kanssa voi keskustella siinä missä miestenkin. Myös jokin harrastus oli hyvä idea, lukupiiri tai vastaava missä luonnostaan keskustellaan.
Ehkä.
Tämä on keskustelupalsta ja oleten, että ainakin osa vastanneista on naisia. Kirjeenvaihtoharrastusta en tiedä enää olevan olemassa. Deittipalsta luultavasti menee melko nopeasti henkilökohtaisiin juttuihin joissa en ole hyvä ja siten keskustelu voi jäädä lyhyeen. Lukupiiri ehkä paras idea.
ap
Oletko sama trolli, joka kertoo täällä aina välillä olevansa neitsytmies 39 v tai 30-vuotias, joka ei ole koskaan suudellut? Kirjoitat hyvin samaan tyyliin.
Mitä iloa saat tästä? Ihmiset hyväntahtoisina neuvovat.
Jos se promillen mahdollisuus on, että olisit aito, niin mene sinne ammattiauttajalle ja vähän äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sama trolli, joka kertoo täällä aina välillä olevansa neitsytmies 39 v tai 30-vuotias, joka ei ole koskaan suudellut? Kirjoitat hyvin samaan tyyliin.
Mitä iloa saat tästä? Ihmiset hyväntahtoisina neuvovat.
Jos se promillen mahdollisuus on, että olisit aito, niin mene sinne ammattiauttajalle ja vähän äkkiä.
En ole trolli. Miksi ihmeessä trollaisin näinkin vakavasta asiasta?
Keskustelen ihmisten kanssa ja kuten tuolla sanoin, olen ottanut useasta viestistä neuvoja ja uusia ajatuksia.
ap
Puheliaana (ja siinä kompastelleena henkilönä) ihmisenä, joka oli vuosia töissä asiakaspalvelussa, voin kertoa että ihmiset ovat (valitettavasti ja onneksi) noin 99 % itsekeskeisempiä kuin sinä olet. Varsinkin aikuisilla liikkuu yleensä päässä 300 miljoonaa asiaa, ja yksi kömpelö (jos sitä joskus olet tai luulet olevasi) puolituttu juttelemassa vähän hölmöjä saattaa ehkä tuottaa reaktion (hiljaisuus kysymykseesi, pieni kivahdus tai "jaa") ja sitten siitä nolostuu, kun on niin oman napansa ympärillä. Oikein pohtii ja märehtii, mitä teki väärin. Ja tiedätkö mitä? Se ihminen, jolle puhuit, tuskin edes muistaa sinua. Seuraavana päivänä moni tällaisista jo juttelee hyväntuulisesti. Eikä välttämättä muista sinua siltikään.
Ja jos jotain noloa tapahtuu, niin mitä väliä sillä on? Siis isossa mittakaavassa? Olen kuullut ihmisistä jotka ovat ulostaneet pienet shortsinsa ja paljaat reitensä läpiruskeiksi ulosta isoissa maratonkilpailuissa, ja näistä on kuviakin. Aika noloa, mutta kiinnostaako se nyt oikeasti ketään? Sinua, minua? Joskus 60-luvulla setä sai baarin kulmassa nolosti pakit ja housut tippui, pieru pärähti ja räkäknöllikin oli nenässä. Ketä kiinnostaa?
Jos lähestyt jotain tuntematonta, ja teillä on nolo hetki, niin muistaako kumpikaan sitä 5 vuoden päästä? Tai edes vuoden? Muisteletko sitä kiikkustuolissa?
Onko sinulle huomauteltu paljon käytöksestäsi lapsena? Ehkä nolattu (hyväntahtoisesti) vanhempien tai sisarusten toimesta, tai pahempaa: nöyryytetty? Haastettu liikaa ja olet tuntenut itsesi "tyhmäksi"? Sätitty, moitittu?