Olen rakastunut asiakkaaseen
Ja se ei olekaan hyvä juttu. A)olen varattu ja B) alan eettinen ohjeistus ei salli tunteiden näyttämistä.
Aika vaikeaa on, mutta en ole toiminnassa mitenkään typerästi. En tiedä,onko tunne molemminpuolinen, toivottavasti asiakas ei tunnista minusta ihastumista, koska se ei olisi oikein häntä kohtaan. Asiallinen koitan olla ja keskittyä työn tekoon hänen kanssa ollessani.
Silti haaveilen hänestä vapaa-ajalla.
Kaipa tämä menee ohitse.
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (50)
Jos rakastuu tai ihastuu oikeasti ei sitä voi tahdon avulla poistaa. Se näkyy kaikille ja kaikkialla. Itse olen kokenut asian muutama vuosi sitten ja meidän juttu lähti asiakaspalvelutilanteesta.
Ei ihmisen mieli ja tunne ole sidottu sen ammattiin. Tai ammatti sen mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu tai ihastuu oikeasti ei sitä voi tahdon avulla poistaa. Se näkyy kaikille ja kaikkialla. Itse olen kokenut asian muutama vuosi sitten ja meidän juttu lähti asiakaspalvelutilanteesta.
Ei ihmisen mieli ja tunne ole sidottu sen ammattiin. Tai ammatti sen mieleen.
AP tässä: Mä olen kyllä kollegoilleni puhunut,että asiakas tuntuu tosi läheiseltä (en kuitenkaan rakastumisesta), jotta saisin vähän ulos tuota tunnetta. Ne ei ainakaan kerro nähneensä mitään. Toivon,ettei itse asiakas tätä tunnista.
Samaa mieltä kyllä siitä, että oikea rakastuminen on jotain niin voimakasta, ettei siihen todellakaan voi vaikuttaa. Ei ole kyse mistään pukkuihastuksesta,vaan siitä,että sydän muljahtaa, kun katseet kohtaa ja välillä on pakko hengitellä syvään, että saa olotilaa tasattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu tai ihastuu oikeasti ei sitä voi tahdon avulla poistaa. Se näkyy kaikille ja kaikkialla. Itse olen kokenut asian muutama vuosi sitten ja meidän juttu lähti asiakaspalvelutilanteesta.
Ei ihmisen mieli ja tunne ole sidottu sen ammattiin. Tai ammatti sen mieleen.AP tässä: Mä olen kyllä kollegoilleni puhunut,että asiakas tuntuu tosi läheiseltä (en kuitenkaan rakastumisesta), jotta saisin vähän ulos tuota tunnetta. Ne ei ainakaan kerro nähneensä mitään. Toivon,ettei itse asiakas tätä tunnista.
Samaa mieltä kyllä siitä, että oikea rakastuminen on jotain niin voimakasta, ettei siihen todellakaan voi vaikuttaa. Ei ole kyse mistään pukkuihastuksesta,vaan siitä,että sydän muljahtaa, kun katseet kohtaa ja välillä on pakko hengitellä syvään, että saa olotilaa tasattua.
nähneensä mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kyseinen lääkäri, joka kirjoittelee I want uuuu?
En ole.
Tiedät kuitenkin tapauksen, joten ota siitä opiksesi ja unohda koko juttu. Työhön liittyvä ihastuminen ei ole sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastuu tai ihastuu oikeasti ei sitä voi tahdon avulla poistaa. Se näkyy kaikille ja kaikkialla. Itse olen kokenut asian muutama vuosi sitten ja meidän juttu lähti asiakaspalvelutilanteesta.
Ei ihmisen mieli ja tunne ole sidottu sen ammattiin. Tai ammatti sen mieleen.AP tässä: Mä olen kyllä kollegoilleni puhunut,että asiakas tuntuu tosi läheiseltä (en kuitenkaan rakastumisesta), jotta saisin vähän ulos tuota tunnetta. Ne ei ainakaan kerro nähneensä mitään. Toivon,ettei itse asiakas tätä tunnista.
Samaa mieltä kyllä siitä, että oikea rakastuminen on jotain niin voimakasta, ettei siihen todellakaan voi vaikuttaa. Ei ole kyse mistään pukkuihastuksesta,vaan siitä,että sydän muljahtaa, kun katseet kohtaa ja välillä on pakko hengitellä syvään, että saa olotilaa tasattua.nähneensä mitä?
Että olen ihan rakastunut. Siis kun edellinen tuossa kirjoitti, että sen kyllä näkee kaikki. Niin tässä tapauksessa toivottavasti ei!
Mikset vain nauttisi tunteesta, olet tunteva olento ja hyvä niin! Ei se ole niin vakavaa ja menee ajan kanssa ohi, ehkä se mahdollistaa jopa lisää sutinaa omaan suhteeseen.
Itse ihastuin voimakkaasti pomooni vuosia sitten. Aivan yllättäin ja voimakkaasti, molemmat suhteessa eläviä, mutta jotenki vain klikkasi. Mitään ei ikinä tapahtunut, mutta jokin keskinäinen yhteys meillä oli.. Vieläkin muistelen haikeudella, vaikka työpaikka on jo vaihtunut.
Moi, täällä yksi samanlaisessa tilanteessa.
En tiedä onko asia sinulle enää ajankohtainen, minulle se on ollut jo miltei vuoden.
Minua henkilökohtaisesti oksettaa sellaiset kommentit tällaisissa asioissa, että "ei voi tuntea tuollaista, lopeta heti". Kyllä muuten voi, etenkin jos näkee ihmiset ihmisinä eikä avuttomina toimenpiteiden kohteina. Siihen liittyy aina väistämättä tunteita ja joskus ne tunteet ovat tällaisia. Eikä tunteita voi lopettaa tuntemasta, etenkin kun kyse on ihastumisesta tai rakastumisesta. Ne kun harvemmin ovat tahdonalaisia tunteita.
Se onkin eri asia mitä tunteella tekee. Voikin olla hyvä esimerkiksi siirtyä sivuun ja vaihtaa työntekijää jos tilanne menee todella hankalaksi. Lisäksi et luultavasti pysty olla enää asiakkaan asioissa täysin objektiivinen ja siitä voi olla hänelle haittaa.
Omassa tilanteessani olen todella rakastunut kyseiseen henkilöön ja tiedän melko varmaksi että tunne on molemminpuolinen. Olen siirtynyt sivuun hänen asioissaan ja olen jopa harkinnut irtisanoutumista, vaikka mitään en ole tehnytkään tai tunteitani hänelle osoittanut. Jos olisimme tavanneet jossain muussa yhteydessä, olisin varmasti toiminut tunteideni mukaan. Tiedän, että tulen luultavasti saamaan tästä kommentista paljon vihakommentteja, koska aihe on tabu. Mutta hyväksyn sen. Minäkin olen kuitenkin vain ihminen.
Pitäis osata pitää järki päässä vaix kui ihqu.
Rajat on rakkautta.
Paitsi alkeille ja luonneongelmaisille.
Ihmisen ois hyvä oppia voimaantumaan, puolin ja toisin.
Sossu on kuiteski vain sossu eikä välineitä kohdata ns haastavia tapauksia.
Sori.
Minä olen vahvasti ihastunut tällaiseen valtion työntekijään jonka asiakkaina työttömät käy. Meillä on molemminpuoleista kemiaa. Ei siitä koskaan mitään tule, mutta on hänen asiakkaana mukava olla.
Ei. Yksinkertaisesti tämä on EI. Vaihda asiakkaasi jollekin muulle työntekijälle, jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Moi, täällä yksi samanlaisessa tilanteessa.
En tiedä onko asia sinulle enää ajankohtainen, minulle se on ollut jo miltei vuoden.
Minua henkilökohtaisesti oksettaa sellaiset kommentit tällaisissa asioissa, että "ei voi tuntea tuollaista, lopeta heti". Kyllä muuten voi, etenkin jos näkee ihmiset ihmisinä eikä avuttomina toimenpiteiden kohteina. Siihen liittyy aina väistämättä tunteita ja joskus ne tunteet ovat tällaisia. Eikä tunteita voi lopettaa tuntemasta, etenkin kun kyse on ihastumisesta tai rakastumisesta. Ne kun harvemmin ovat tahdonalaisia tunteita.
Se onkin eri asia mitä tunteella tekee. Voikin olla hyvä esimerkiksi siirtyä sivuun ja vaihtaa työntekijää jos tilanne menee todella hankalaksi. Lisäksi et luultavasti pysty olla enää asiakkaan asioissa täysin objektiivinen ja siitä voi olla hänelle haittaa.
Omassa tilanteessani olen todella rakastunut kyseiseen henkilöön ja tiedän melko varmaksi että tunne on molemminpuolinen. Olen siirtynyt sivuun hänen asioissaan ja olen jopa harkinnut irtisanoutumista, vaikka mitään en ole tehnytkään tai tunteitani hänelle osoittanut. Jos olisimme tavanneet jossain muussa yhteydessä, olisin varmasti toiminut tunteideni mukaan. Tiedän, että tulen luultavasti saamaan tästä kommentista paljon vihakommentteja, koska aihe on tabu. Mutta hyväksyn sen. Minäkin olen kuitenkin vain ihminen.
AP tässä. Olipa outoa,että tämä ketju on kesän jälkeen noussut takaisin.. päivitänpä tilannetta. Asiakkuus meillä on loppunut tällä rakkauteni kohteella, Se loppui jo kuukausia sitten. Edelleen ajattelen häntä päivittäin, en enää heti aamulla kun herään ja viimeisenä illalla, mutta tällaista aikaa oli kyllä viitisen kuukautta. Koen tämän ihmisen kanssa niin suurta lämpöä ja rakkautta, että se on ihmeellistä. Tavallaan en RAKASTA HÄNTÄ, vaan rakkaus vaan ON, kun olen hänen kanssaan.
Kesän jälkeen olen pitänyt häneen jonkun verran yhteyttä. En siviilinä,jos en työntekijänäkään.. tätä on hieman vaikea selittää, mutta sellaisia mahdollisuuksia on tullut. Tunne on hyvin lämmin ja uskon sen olevan molemminpuolinen. En silti haaveile tai pyri suhteeseen tai mihinkään hänen kanssaan. Voisin vaan istua ja puhua hänen kanssaan päiviä ja päiviä..
Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon,että asiakkuusyhteyden vielä haaletessa voisimme joskus elämässämme olla rakkaita ystäviä.
Mä työskentelen aikuissosialityössä. En sitä kiellä, että osa asiakkaistani on omalla tavallaan hyvin kiehtovia ja ulkonäöltään viehättäviä, ja kun on vuosia yhdessä työstetty heidän asioitaan, niin kyllä siinä jonkinlaista kiintymystä syntyy. Osasta asiakkaistani välitän hyvinkin paljon. Mutta rakkautta, ei. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteeseen liittyy kuitenkin sen verran sitä julkisen vallan käyttöä ja viranomaistyötä, että mun mielestä on työntekijän täytyy olla jossain määrin epävakaa, jos siitä saa aikaan rakastumisen.
Vierailija kirjoitti:
Mä työskentelen aikuissosialityössä. En sitä kiellä, että osa asiakkaistani on omalla tavallaan hyvin kiehtovia ja ulkonäöltään viehättäviä, ja kun on vuosia yhdessä työstetty heidän asioitaan, niin kyllä siinä jonkinlaista kiintymystä syntyy. Osasta asiakkaistani välitän hyvinkin paljon. Mutta rakkautta, ei. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhteeseen liittyy kuitenkin sen verran sitä julkisen vallan käyttöä ja viranomaistyötä, että mun mielestä on työntekijän täytyy olla jossain määrin epävakaa, jos siitä saa aikaan rakastumisen.
AP tässä; tämä minun tapaus ei ollut mikään hitaasti kehittyvä rakkaus. Se tapahtui täysin ennalta arvaamatta niin, että katseiden kohdatessa sain sähköiskun,henki salpautui ja olin hetken todella ihmeissäni, kunnes tajusin, mitä kävi. Hänessä ei ole oikeastaan mitään ulkoisia ominaisuuksia,mikä olisi etukäteen viehättänyt, elämäntilanne todella erilainen.. ei mitään"vetoava", mutta se tunne iski niin lujaa ettei siinä ollut mitään säätelyvaraa.
Ei edelleenkään mitään seksuaalista tai romanttista, vaikka koen rakastavani häntä edelleen näiden kuukausien jälkeen...
Todella ihmeellinen kokemus.
Kuulostaa ihanalta tuo tunne!