Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut asiakkaaseen
07.07.2019 |
Ja se ei olekaan hyvä juttu. A)olen varattu ja B) alan eettinen ohjeistus ei salli tunteiden näyttämistä.
Aika vaikeaa on, mutta en ole toiminnassa mitenkään typerästi. En tiedä,onko tunne molemminpuolinen, toivottavasti asiakas ei tunnista minusta ihastumista, koska se ei olisi oikein häntä kohtaan. Asiallinen koitan olla ja keskittyä työn tekoon hänen kanssa ollessani.
Silti haaveilen hänestä vapaa-ajalla.
Kaipa tämä menee ohitse.
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä teet?
Sosiaalityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kyseinen lääkäri, joka kirjoittelee I want uuuu?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kyseinen lääkäri, joka kirjoittelee I want uuuu?
En ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se menee ohi. Olet vaan asiallisen neutraali. Oikeastaan aika sama, kuin jos jossakin työssä joskus kaikki ärsyttää tai joku tietty henkilö ärsyttää. Ei sitäkään saa näyttää. Pitää vaan olla asiallisen neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastuit?
Voiko tuohon vastata? Rakastuin vaan. Kun katson häntä silmiin, niin sydän muljahtelee rinnassa ja tuntuu sähköä. Varmaan meissä on paljon samaa, mikä yhdistää. Vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee ohi. Olet vaan asiallisen neutraali. Oikeastaan aika sama, kuin jos jossakin työssä joskus kaikki ärsyttää tai joku tietty henkilö ärsyttää. Ei sitäkään saa näyttää. Pitää vaan olla asiallisen neutraali.
Ihan totta. Toisaalta tätä tunnetta on ihanaa tuntea, ja vielä ruokinta sitä haaveilemalla tietenkin. Asiakassuhde ei myöskään kestä ikuisesti,joten kyllä tämä rauhoittuu.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tähän tarinaan. Pikemminkin veikkaan, että tässä se asiakas koittaa jotain todistelua itselleen harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaankin mies, koska naisethan ei koskaan ihastu asiakkaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastuit?
Voiko tuohon vastata? Rakastuin vaan. Kun katson häntä silmiin, niin sydän muljahtelee rinnassa ja tuntuu sähköä. Varmaan meissä on paljon samaa, mikä yhdistää. Vaikea sanoa.
Noihin kaikkiin pystyy itse vaikuttamaan, toki jos ei ole yhtään selkärankaa niin varmasti on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Tiedän yhden sossun, joka rakastui asiakkaaseensa, vankilakundiin, ja meni naimisiin tämän kanssa. Kuulin jutun sossun kaverinkaverilta ja on vanha tapahtuma, mutta selittää kyllä paljon kys. puljun toimintaa.
Kaikki ihastumiset menevät ohi ajan kanssa. Trust me.
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä teet?
Oisko ylilääkäri ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastuit?
Voiko tuohon vastata? Rakastuin vaan. Kun katson häntä silmiin, niin sydän muljahtelee rinnassa ja tuntuu sähköä. Varmaan meissä on paljon samaa, mikä yhdistää. Vaikea sanoa.
Noihin kaikkiin pystyy itse vaikuttamaan, toki jos ei ole yhtään selkärankaa niin varmasti on vaikeaa.
Pystytkö sinä kontrolloimaan tunteitasikin? Siis ettet ole surullinen, jos sattuu jotain ikävää? Tai ettet tunne vihaa,jos sinua loukataan pahasti?
Eri asia on kontrolloida tekemistä ja tunteisiin reagoimista, ja sitähän juuri olen tekemässä. Tämä tunne ei vaikuta käytökseeni, koska se ei ole sopivaa. Silti tunne on todella voimakas (ja ihana)!
Työskentelen aikuissosiaalityössä, ja tuntuu melko epätodennäköiseltä, että ihastuisin asiakkaaseen. Muutama asiakkaani on omaan silmääni hyvännäköisiä, mutta onhan työntekijä-asiakas-asetelma jo sellainen, että hillitsee tunteita. Toisaalta mietin myös asiakkaideni elämäntilanteita ja -kokemuksia, jotka poikkeavat huomattavasti omastani. On vaikea nähdä, miten juttumme toimisi, vaikka en heidän työntekijänsä olisikaan. En halua olla tsemppaava työntekijä vapaa-ajallakin.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen aikuissosiaalityössä, ja tuntuu melko epätodennäköiseltä, että ihastuisin asiakkaaseen. Muutama asiakkaani on omaan silmääni hyvännäköisiä, mutta onhan työntekijä-asiakas-asetelma jo sellainen, että hillitsee tunteita. Toisaalta mietin myös asiakkaideni elämäntilanteita ja -kokemuksia, jotka poikkeavat huomattavasti omastani. On vaikea nähdä, miten juttumme toimisi, vaikka en heidän työntekijänsä olisikaan. En halua olla tsemppaava työntekijä vapaa-ajallakin.
AP tässä: tässäkään tapauksessa ei ole MITÄÄN järkeä, kyseinen henkilö ei ole mikään komistus, elämäntilanne poikkeaa täydellisesti, ja tiedän, etten OIKEASTI alkaisi suhteeseen hänen kanssaan juuri elämäntilanteesta johtuen (vaikka muita esteitä ei olisikaan, mitä nyt siis kuitenkin on).
Kyseessä on kuitenkin hyvin voimakas tunne, joka tuntuu fyysisesti rinnassa, kun katseet kohtaa. Koen jotain todella kaunista yhteyttä häneen. Rakkaus ja haaveeni häneen ei ole kovinkaan seksuaalista, paremminkin sellaista suurta yhteyttä, mitä toki kumppanilta odotankin (juuri nyt oman kumppanin kanssa tällainen yhteys tuntuu kaukaiselta!)
Tällaista rakkautta en ole usein tuntenut.
Tiedän kyllä, että usein sitä rakastuu oikeasti muuhun kuin siihen henkilöön, ehkä tässäkin on jotain, joka minua vaan koskettaa ja kuvittelen sen rakkaudeksi.
Mitä työtä teet?