Lue keskustelun säännöt.
1,5-vuotias, joka kuormittuu ihmisistä. Mitä minun kannattaisi tehdä?
06.07.2019 |
Lapseni on aina ollut sellainen, että hän kuormittuu ihmisistä. Vieraista ja tutuista. Hän kestää muita ihmisiä kuin ydinperheemme jäseniä puolisen tuntia kerrallaan ja sitten väsyy ja alkaa välillä itkemäänkin, koska on niin kuormittunut, vähintään tekee selväksi, että haluaa pois tai että meillä käymässä olevat ihmiset lähtisi pois.
Ollaan kuitenkin aina käyty ns. ihmisten ilmoilla ja välillä kyläpaikoissa ja välillä meillä on käynyt ihmisiä kylässä. Ei olla liikaa käyty, vaan paljon oltu kotonakin, mutta olen ihan tarkoituksella yrittänyt totuttaa lasta ihmisiin. Mutta ei totu eikä kuormittuminen vähene ollenkaan. Esim. muskarissa ei viihdy, koska siellä on ihmisiä, selvästi vain kuormittuu. Sama koskee perhekerhoa, jossa on viihtynyt vain niinä kertoina, kun ollaan oltu ainoat siellä. Hänellä on tässä pihapiirissä pari kaveria (jos nyt tuonikäisellä voi olla kavereita), ja heidän seurassa viihtyy ja ihan tykkää olla sen puoli tuntia, mutta sen jälkeen on selvästi aivan kuormittunut ja lähtee itse pois, siis kotiimme sisälle tai muuten ilmoittaa minulle että haluaa pois. Kuormittuu ihan mummoistaankin ja jos mummo on hoitamassa yli puoli tuntia, niin lapsi muuttuu todella väsyneeksi ja kuormittuneeksi ja stressaantuneeksi.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Onko kellään muulla tällaista lasta? Ja miten ihmeessä hän pärjää päiväkodissa? Nyt olen vielä hoitovapaalla itse kotona.
Kommentit (33)
En mä oikein usko, että sun tarvitsee tehdä mitään. Hoida lasta niin kauan kotona kuin pystyt. Varmasti lapsen sietokyky kasvaa vuosien karttuessa, mutta todennäköisesti lapsesi on luonteeltaan introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on introvertti. Se kuuluu hänen luonteeseensa eikä sitä pitäisi nähdä ongelmana.
No on se ongelma päiväkodissa isossa ryhmässä jaksamisen kannalta. Täällä ei ole pph:ta vaan isoja päiväkoteja. Ap
Oletko jutellut neuvolassa tilanteesta? Päivähoito ei tosiaan ole vaihtoehto. Jos tilanne jatkuu vielä niin pääsette varmasti tutkimuksiin ja diagnoosin saatuanne voit hakea omaishoidontukea ja vammaistukea joista saat hieman taloudellista helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jutellut neuvolassa tilanteesta? Päivähoito ei tosiaan ole vaihtoehto. Jos tilanne jatkuu vielä niin pääsette varmasti tutkimuksiin ja diagnoosin saatuanne voit hakea omaishoidontukea ja vammaistukea joista saat hieman taloudellista helpotusta.
Mikähän vamma tuo mielestäsi on?
Vierailija kirjoitti:
Oletko jutellut neuvolassa tilanteesta? Päivähoito ei tosiaan ole vaihtoehto. Jos tilanne jatkuu vielä niin pääsette varmasti tutkimuksiin ja diagnoosin saatuanne voit hakea omaishoidontukea ja vammaistukea joista saat hieman taloudellista helpotusta.
Jatkan vielä että asperger lapsi saattaa reagoida noin. Hän jaksaa ”näytellä” normaalia hetken aikaa mutta sitten uupuu. Asperger lapsi saattaa olla sosiaalinen ihminen mutta silti muiden ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö oli samanlainen. Tosin reagoi vielä nopeammin kuin sun lapsesi. Hoidin 3v kotona ja sitten oli osaviikkohoidossa eskariin asti. Nyt pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa, mutta kaipaa myös omaa rauhaa palautuakseen. Kyllä se siitä.
Mä olen yli 40v ja introvertti itse. Tykkään olla töissä ihmisten kanssa, mutta kotona en kaipaa ulkopuolista seuraa perheeni lisäksi. Ei perusluonnetta voi muuttaa.
Noin pienen lapsen kohdalla on ihan normaalia väsyä isosta määrästä ärsykkeitä. Voi olla että lapsi tulee olemaan isompanakin introvertti, tai sitten hän alkaa viihtyä enemmän ihmisten seurassa. Ihan mahdotonta arvata sitä vielä. Anna lapselle mahdollisuus vetäytyä rauhaan, kun sellainen tarve tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että olet vanhempana turhautunut ja ehkä hieman huolestunutkin, miten lapsi pärjää myöhemmin muiden kuin ydinperheen seurassa. 1,5 -vuotias on vielä pieni, ja jos sinun on suinkin mahdollista, jää kotiin hänen kanssaan vielä 1-1 ½ vuodeksi jos pystyt. Samalla voit jatkaa tätä siedättämistä muiden seuraan.
Lapsesi on siis todennäköisesti vain introvertti, mikä ei ole mikään vamma, vaan persoonallisuudenpiirre ja ominaisuus, joka on pysyvä. On silti hieman epätavallista, ettei lapsi totu edes mummoon tai muuhun tuttuun, mutta ydinperheen ulkopuoliseen henkilöön.
Voisit pyytää äitiäsi tai anoppiasi ottamaan lasta hoitoon silloin tällöin ihan lyhyeksi aikaa, mutta niin, että olet itse suht lähettyvillä hakeaksesi lapsen, kun hän on liian väsynyt seurusteluun. Voit myös pyytää, että lastasi hoitava aikuinen antaisi lapsen olla ns. rauhassa eikä virittäisi erityistä leikkiä tai ohjelmaa, koska lapsesi ei selvästikään kaipaa virikkeitä, vaan rauhaa. Esim. niin, että mummo touhuaa kotitöitä, ei telkkaria taustalla, lapsella edessään kivoja leluja ja näköyhteys mummoon.
Kaikkea hyvää teille!
Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoinen oli samantapainen, tosin ei halunnut tuossa iässä YHTÄÄN leikkiä muiden lasten kanssa, lähti karkuun jos muita tuli lähelle. Oli myös äärimmäisen herkkä muutoksille. Aloitti pk:n kun oli 2v10kk ja se oli aivan hirveää. Pakko oli laittaa ettei olisi mennyt työpaikka. Mutta lopulta päiväkodista oli hyötyäkin, hän oppi sosiaalisuutta. Mutta luulen että olisi ollut hänelle hyväksi olla kotona vielä vuosi. Jännä juttu on, että hän muuttui aivan täysin n. 7-vuotiaana ja on siitä asti ollut sosiaalisesti taitava, rento kaikkien kaveri.
Mun toka taas on sosiaalisesti rohkea ja reipas, mutta vaikuttaa väsyvän sosiaalisuudesta. Ei missään nimessä halua leikkiä pk päivän jälkeen kaverien kanssa vaan olla vsin minun tai isänsä kanssa tai rauhassa yksin. Totta kai saa olla. Kannattaa kuunnella lasta ja hänen tarpeitaan. Siinä että haluaa olla välillä yksin ei ole mitään vikaa.
Voi olla introvertti tai sitten as, kuten minä. Seuratkaa lasta vielä ainakin pari vuotta, ennen kuin menette mihinkään tutkimuksiin. On luonnollista ja suorastaan välttämätön kehitysvaihe, että noin pieni vierastaa perheen ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(
Saa varmaan kavereita. Ystäviä ei, eikä niitä haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne ihmiset, joita näette useimmin, käyttäytyvät lapsen kanssa? Jotkut nimittäin voivat olla pieniä lapsia kohtaan todella tunkeilevia, ja lapsienne selvästi tarvisi kokemuksia siitä, että vaikka on muita ihmisiä lähellä niin jokaisella on oikeus mm. fyysiseen koskemattomuuteen ja rauhalliseen omaan leikkiin.
Itse vähentäisin hmisten näkemistä esim. 2-3 kertaan viikossa sen pari tuntia max kerrallaan ja huolehtisin ettei lasta kokoajan maanitella ja jopa vaadita vuorovaikutukseen - saati syliin. Tuon ikäisen kanssa leikin ja läheisyyden tulisi tapahtua pääsääntöisesti hänen aloitteesta. Vanhempi aika usein on virittäytynyt lapsen kanssa samalle aaltopituudelle, mutta innokas sukulainen ei yleensä osaa tulkita lapsen tarvetta olla rauhassa. Toisten lasten kanssa tuon ikäinen ei vielä leiki kuin rinnakkaisleikkiä, joten mitenkään yhteisleikin kehittymisen toivossa en häntä vielä stressaisi kerhoissa yms.
Eli ehkä on fiksumpaa hidastaa tahtia ja antaa lapselle runsaasti kokemuksia, että muiden seurassakin voi olla rauhassa. Tällöin lapsi alkaa tekemään myös enemmän aloitteita muiden suuntaan ajan kanssa. Mitään yltiösosiaalista hänestä tuskin tulee, mutta varmasti pärjää elämässä kun annatte hänen omaan tahtiin ottaa kontaktia muihin.
Vierailija kirjoitti:
Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.
Kyllä sulla on ruusuinen kuva päiväkodista. Jos siellä on 12 1-2 vuotiasta ja aikuisia 2-3 niin kaikille ei tosiaankaan riitä syliä. Ison osan ajasta vie se että yksi on vessassa pissattamassa ja vaihtamassa vaippoja. Tai sitten se yksi on eteisessä pukemassa/riisumassa lapsia. Tai sitten se jakaa ruokaa. Kaikki tuollaiset asiat vie ihan tolkuttomasti aikaa kun lapset on noin pieniä. Oman ryhmän työntekijä on varmuudella paikalla vain klo 7.30-16.30 ja sairaustapauksissa ei välttämättä ole yhtään oman ryhmän työntekijää.
Ei kannata sellaista vielä murehtia. Lapsen "sietokyky" todennäköisesti kehittyy ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(
Meillä oli tuollainen lapsi, ja nyt koululaisena kavereita riittää loistavasti ja sosiaaliset taidot on hyvät :) Välillä perhe saa sitten osansa kiukusta kun lapsi on ylittänyt sosiaalisen jaksamisensa rajat, hyvin puheliaan sisaruksen seura usein jurppii ja esim. reissuihin ja pidempiin kyläilyihin pitää varata taukoja ja tilaa, mutta lapsesta on kasvanut tykätty ja pärjäävä.
Meillä toimi pienenä se että pidin sylissä kasvot minuun päin, se vapautti lapsen vuorovaikutuksesta. Lisäksi lapsi oli (on) herkkä metelille, joten kuulonsuojaimia käytettiin (ja käytetään) niin ei mene hermot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(
Meillä oli tuollainen lapsi, ja nyt koululaisena kavereita riittää loistavasti ja sosiaaliset taidot on hyvät :) Välillä perhe saa sitten osansa kiukusta kun lapsi on ylittänyt sosiaalisen jaksamisensa rajat, hyvin puheliaan sisaruksen seura usein jurppii ja esim. reissuihin ja pidempiin kyläilyihin pitää varata taukoja ja tilaa, mutta lapsesta on kasvanut tykätty ja pärjäävä.
Meillä toimi pienenä se että pidin sylissä kasvot minuun päin, se vapautti lapsen vuorovaikutuksesta. Lisäksi lapsi oli (on) herkkä metelille, joten kuulonsuojaimia käytettiin (ja käytetään) niin ei mene hermot.
Lisään vielä että oli kotihoidossa eskariin ja eskarissakin syyslukukauden puolipäiväinen, ja se oli hyvä ratkaisu. Kerhossa kävi 2-vuotiaasta, mutta uskon että päiväkoti pienenä olisi ollut liian iso stressi ja jättänyt aikuisuuteen kantavat jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.
Kyllä sulla on ruusuinen kuva päiväkodista. Jos siellä on 12 1-2 vuotiasta ja aikuisia 2-3 niin kaikille ei tosiaankaan riitä syliä. Ison osan ajasta vie se että yksi on vessassa pissattamassa ja vaihtamassa vaippoja. Tai sitten se yksi on eteisessä pukemassa/riisumassa lapsia. Tai sitten se jakaa ruokaa. Kaikki tuollaiset asiat vie ihan tolkuttomasti aikaa kun lapset on noin pieniä. Oman ryhmän työntekijä on varmuudella paikalla vain klo 7.30-16.30 ja sairaustapauksissa ei välttämättä ole yhtään oman ryhmän työntekijää.
Riippuu päiväkodista, meillä on sellainen pieni kunnallinen päiväkoti, jossa ei ryhmässä ole kuin 8lasta ja hoitaja 3, lisäksi vielä harjoittelijoita on melko usein ☺️
Lapsi on introvertti. Se kuuluu hänen luonteeseensa eikä sitä pitäisi nähdä ongelmana.