1,5-vuotias, joka kuormittuu ihmisistä. Mitä minun kannattaisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että olet vanhempana turhautunut ja ehkä hieman huolestunutkin, miten lapsi pärjää myöhemmin muiden kuin ydinperheen seurassa. 1,5 -vuotias on vielä pieni, ja jos sinun on suinkin mahdollista, jää kotiin hänen kanssaan vielä 1-1 ½ vuodeksi jos pystyt. Samalla voit jatkaa tätä siedättämistä muiden seuraan.

Lapsesi on siis todennäköisesti vain introvertti, mikä ei ole mikään vamma, vaan persoonallisuudenpiirre ja ominaisuus, joka on pysyvä. On silti hieman epätavallista, ettei lapsi totu edes mummoon tai muuhun tuttuun, mutta ydinperheen ulkopuoliseen henkilöön.

Voisit pyytää äitiäsi tai anoppiasi ottamaan lasta hoitoon silloin tällöin ihan lyhyeksi aikaa, mutta niin, että olet itse suht lähettyvillä hakeaksesi lapsen, kun hän on liian väsynyt seurusteluun. Voit myös pyytää, että lastasi hoitava aikuinen antaisi lapsen olla ns. rauhassa eikä virittäisi erityistä leikkiä tai ohjelmaa, koska lapsesi ei selvästikään kaipaa virikkeitä, vaan rauhaa. Esim. niin, että mummo touhuaa kotitöitä, ei telkkaria taustalla, lapsella edessään kivoja leluja ja näköyhteys mummoon.

Kaikkea hyvää teille!

Lapseni on kyllä tottunut mummoihin ja esim. kavereihinsa, kun näkee kaikkia heitä melko usein. Mutta lapsi siis silti kuormittuu heidän seurastaan. Ehkä tilanne on tavallaan se, että kun olemme vain omana perheenä, niin lapsi saa tarvittaessa aina olla hetken itsekseen, siis vaikka olisi samassa huoneessa muiden kanssa eli voi koska vain vetäytyä vaikka lukemaan kirjaa tai katsomaan yksin lelujaan tai vain olla sivussa ja katsella muita ja muiden puuhia ja mietiskellä. Mutta muut ihmiset kuin oma väki tavallaan on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa koko ajan eli mummo höpöttää ja leikittää ja ne kaverit tietenkin yrittää leikkiä tai muuten ottaa kontaktia. Eli lapseni haluaisi olla yksin rauhassa sen puolen tunnin jälkeen, vaikka olisi samassa tilassa kuin muut. 

Olen sanonut mummoille, että lapseen ei saa ottaa kontaktia, mutta he eivät suostu tätä millään ymmärtämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.

Lapseni tarvii tietenkin paljon aikuisen syliä ja apuja ja aikaa, mutta hän tarvii selvästi hyvin paljon myös omaa rauhaa. Siis sellaista, että kukaan ei yritä ottaa häneen kontaktia, on hiljaista eikä ole paljoa edes näköärsykkeitä. Sellaista rauhaa ei päiväkodissa kai ole? Ap

Älä päästä mummoa kylään ellei noudata sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(

Meillä oli tuollainen lapsi, ja nyt koululaisena kavereita riittää loistavasti ja sosiaaliset taidot on hyvät :) Välillä perhe saa sitten osansa kiukusta kun lapsi on ylittänyt sosiaalisen jaksamisensa rajat, hyvin puheliaan sisaruksen seura usein jurppii ja esim. reissuihin ja pidempiin kyläilyihin pitää varata taukoja ja tilaa, mutta lapsesta on kasvanut tykätty ja pärjäävä.

Meillä toimi pienenä se että pidin sylissä kasvot minuun päin, se vapautti lapsen vuorovaikutuksesta. Lisäksi lapsi oli (on) herkkä metelille, joten kuulonsuojaimia käytettiin (ja käytetään) niin ei mene hermot.

Lisään vielä että oli kotihoidossa eskariin ja eskarissakin syyslukukauden puolipäiväinen, ja se oli hyvä ratkaisu. Kerhossa kävi 2-vuotiaasta, mutta uskon että päiväkoti pienenä olisi ollut liian iso stressi ja jättänyt aikuisuuteen kantavat jäljet.

Miten pystyit olemaan kotona eskariin saakka? Minulta menee työpaikka alta, jos en palaa viimeistään kun lapsi täyttää 3. Ap

8x sana kuormittunut aloituksessa. Oliko se sun lapsesi siis... kuormittunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.

Lapseni tarvii tietenkin paljon aikuisen syliä ja apuja ja aikaa, mutta hän tarvii selvästi hyvin paljon myös omaa rauhaa. Siis sellaista, että kukaan ei yritä ottaa häneen kontaktia, on hiljaista eikä ole paljoa edes näköärsykkeitä. Sellaista rauhaa ei päiväkodissa kai ole? Ap

Aika vähän sellaiseen on mahdollisuutta päiväkodissa. Joskus 2-3 vuotiaat reippaat lapset saa leikkiä pienessä sivuhuoneessa ovi kiinni mutta päiväkodissa päivä on kuitenkin tosi ohjelmoitu sillai että yhdessä ollaan ja paljon. Isompana lapsi voisi syödä sivuhuoneessa yksin mutta ovi auki (ettei tukehdu), ja ehkä voisi olla ulkoiluajat sisällä jos joku siellä pystyy valvomaan samalla. Mutta haluatko että lapsesi on sisällä kaikki päivät? Päiväkodissa ulkoillaan isossa porukassa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa mitenköhän lapsi tulee pärjäämään koulussa ja saako kavereita. :(

Meillä oli tuollainen lapsi, ja nyt koululaisena kavereita riittää loistavasti ja sosiaaliset taidot on hyvät :) Välillä perhe saa sitten osansa kiukusta kun lapsi on ylittänyt sosiaalisen jaksamisensa rajat, hyvin puheliaan sisaruksen seura usein jurppii ja esim. reissuihin ja pidempiin kyläilyihin pitää varata taukoja ja tilaa, mutta lapsesta on kasvanut tykätty ja pärjäävä.

Meillä toimi pienenä se että pidin sylissä kasvot minuun päin, se vapautti lapsen vuorovaikutuksesta. Lisäksi lapsi oli (on) herkkä metelille, joten kuulonsuojaimia käytettiin (ja käytetään) niin ei mene hermot.

Lisään vielä että oli kotihoidossa eskariin ja eskarissakin syyslukukauden puolipäiväinen, ja se oli hyvä ratkaisu. Kerhossa kävi 2-vuotiaasta, mutta uskon että päiväkoti pienenä olisi ollut liian iso stressi ja jättänyt aikuisuuteen kantavat jäljet.

Miten pystyit olemaan kotona eskariin saakka? Minulta menee työpaikka alta, jos en palaa viimeistään kun lapsi täyttää 3. Ap

Meillä kävi tuuri kun tämä kotihoidosta hyötyvä oli esikoinen, joten kuopuksen tuoma kolme vuotta hoitovapaata antoi hänelle lisäaikaa, ja sitten vielä sovin työnantajan kanssa että saan jatkaa puoli vuotta (ettei lapsi joudu muutamaksi kuukaudeksi päiväkotiin eri ryhmään ja sit taas uuteen ryhmään eskariin). Tiedän ettei kaikilla ole tätä mahdollisuutta (ja kaikki ei edes halua olla kuutta vuotta kotona), joten tämä ei ollut vinkki vaan toteamus, että hyvin toimi ja lapsi kasvoi pärjääväksi ja ryhmässä toimivaksi vaikka ei ollutkaan päiväkodissa sosiaalistumassa. Itse uskon enemmän kasvamiseen ja kypsymiseen kuin kovin ahkeraan karaisemiseen.

Olen introvertti ja lapsuudessa vierailut kyläpaikoissa perheen kanssa tuntuivat kestävän ikuisesti, olin ihan poikki... Ei ketään tuntunut kiinnostavan vaikka olisin anellut hiljaa korvaan että mentäisiin jo kotiin

Itsekin kuormitun ihmisistä. On aikoja kun haluan silleen ladata akkujani ja olla omissa oloissani. Kyllä minuakin välillä ihmetellään.. Mutta ei kai kaikkeen pidä diagnoosia saada?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia, ei tuossa iässä voi edes vielä sanoa millainen luonne lapselle on kehittymässä. Tuon ikäinen ei vielä leiki muiden kanssa ja päiväkoti toimii ihan yhtä hyvin kuin kotona hoitaminen, jokainen valitsee sen vaihtoehdon, joka on omalle perheelle sopiva. Päiväkodissa noin pienet ovat vielä vauvojen ryhmässä, jossa ryhmä on pieni, lapsi saa paljon aikuisen aikaa, huomiota, apua ja sylissä oloa, noissa ryhmissä pyritään pitämään aina sama hoitaja lapsella.

Lapseni tarvii tietenkin paljon aikuisen syliä ja apuja ja aikaa, mutta hän tarvii selvästi hyvin paljon myös omaa rauhaa. Siis sellaista, että kukaan ei yritä ottaa häneen kontaktia, on hiljaista eikä ole paljoa edes näköärsykkeitä. Sellaista rauhaa ei päiväkodissa kai ole? Ap

Aika vähän sellaiseen on mahdollisuutta päiväkodissa. Joskus 2-3 vuotiaat reippaat lapset saa leikkiä pienessä sivuhuoneessa ovi kiinni mutta päiväkodissa päivä on kuitenkin tosi ohjelmoitu sillai että yhdessä ollaan ja paljon. Isompana lapsi voisi syödä sivuhuoneessa yksin mutta ovi auki (ettei tukehdu), ja ehkä voisi olla ulkoiluajat sisällä jos joku siellä pystyy valvomaan samalla. Mutta haluatko että lapsesi on sisällä kaikki päivät? Päiväkodissa ulkoillaan isossa porukassa paljon.

Tämäkin riippuu paikasta. Oma lapsi aloitti eskarin 13 lapsen ryhmässä ja siellä tehtiin tutustumiskeskustelun jälkeen pyytämättä "oman puuhan nurkka" eli pöytä jonka ääressä sai lukea, piirtää, tehdä palapeliä tai leikkiä silloin kun ei halunnut jutella/olla muiden kanssa. Teoriassa saman pöydän ääreen saattoi tulla toinen lapsi, mutta pelin henki oli että kumpikin keskittyi omaan juttuunsa. Mun lapsi käytti sitä kokopäivähoidon alussa usein iltapäivisin ja iltapäiväulkoilussa vetäytyi myös omaan rauhaan esim. kiikkumaan - silti leikkikavereita riitti aina kun sellaisia kaipasi. Henkilökunta suhtautui tosi hyvin. Pienempien lasten kanssa tuollainen rajaaminen on tietysti hankalampaa, mutta mun kokemuksella lapsen tarve halutaan huomioida.

- se jonka esikoinen olo kotihoidossa eskariin asti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että olet vanhempana turhautunut ja ehkä hieman huolestunutkin, miten lapsi pärjää myöhemmin muiden kuin ydinperheen seurassa. 1,5 -vuotias on vielä pieni, ja jos sinun on suinkin mahdollista, jää kotiin hänen kanssaan vielä 1-1 ½ vuodeksi jos pystyt. Samalla voit jatkaa tätä siedättämistä muiden seuraan.

Lapsesi on siis todennäköisesti vain introvertti, mikä ei ole mikään vamma, vaan persoonallisuudenpiirre ja ominaisuus, joka on pysyvä. On silti hieman epätavallista, ettei lapsi totu edes mummoon tai muuhun tuttuun, mutta ydinperheen ulkopuoliseen henkilöön.

Voisit pyytää äitiäsi tai anoppiasi ottamaan lasta hoitoon silloin tällöin ihan lyhyeksi aikaa, mutta niin, että olet itse suht lähettyvillä hakeaksesi lapsen, kun hän on liian väsynyt seurusteluun. Voit myös pyytää, että lastasi hoitava aikuinen antaisi lapsen olla ns. rauhassa eikä virittäisi erityistä leikkiä tai ohjelmaa, koska lapsesi ei selvästikään kaipaa virikkeitä, vaan rauhaa. Esim. niin, että mummo touhuaa kotitöitä, ei telkkaria taustalla, lapsella edessään kivoja leluja ja näköyhteys mummoon.

Kaikkea hyvää teille!

Lapseni on kyllä tottunut mummoihin ja esim. kavereihinsa, kun näkee kaikkia heitä melko usein. Mutta lapsi siis silti kuormittuu heidän seurastaan. Ehkä tilanne on tavallaan se, että kun olemme vain omana perheenä, niin lapsi saa tarvittaessa aina olla hetken itsekseen, siis vaikka olisi samassa huoneessa muiden kanssa eli voi koska vain vetäytyä vaikka lukemaan kirjaa tai katsomaan yksin lelujaan tai vain olla sivussa ja katsella muita ja muiden puuhia ja mietiskellä. Mutta muut ihmiset kuin oma väki tavallaan on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa koko ajan eli mummo höpöttää ja leikittää ja ne kaverit tietenkin yrittää leikkiä tai muuten ottaa kontaktia. Eli lapseni haluaisi olla yksin rauhassa sen puolen tunnin jälkeen, vaikka olisi samassa tilassa kuin muut. 

Olen sanonut mummoille, että lapseen ei saa ottaa kontaktia, mutta he eivät suostu tätä millään ymmärtämään. Ap

Vaikka mummot rakkaita ja tärkeitä ovatkin, niin kyllä heillekin saa (ja pitää) asettaa tarvittaessa myös rajat jämäkästi. Tavallaan jos lapsi oppii siihen, että nämä lähimmät muut aikuiset käyttäytyvät aina noin, niin omaa rauhaa kaipaavana alkaa luonnollisesti karsastamaan kaikkia muita aikuisia.

1,5-vuotias tarvitsee omaa rauhaa myös kyläilyjen ajan, oli temperamentti mikä tahansa. 1,5-vuotiasta ei saa pakottaa vuorovaikutukseen.

Teidän tilanteessa lähtisin siitä (koska ongelma on noin iso), että tavattaisiin enemmän niitä jotka antavat lapsen olla rauhassa ja vähemmän niitä jotka eivät. Mummot tarvitsevat enemmän rajoja noissa tilanteissa. Eli kun mummo pyynnöstä huolimatta "ahdistelee" vastentahtoista lasta, niin otat lapsen syliin ja viet toiseen huoneeseen leikkimään. Selität lyhyesti, että koska mummo ei usko, niin näin on pakko tehdä. Yksi toimiva keino on myös sanoa, että jos haluat että teille tulee hyvät ja läheiset välit, niin sinun pitää kunnioittaa lapsen toivetta olla rauhassa. Muuten lapsi alkaa pelkäämään sinua.

Kyllähän se kirpaisee itselläkin olla tyly, mutta jokaisella vanhemmalla tulee 100% varmuudella elämässään se hetki, että selkä pitää suoristaa ja jollekin perheen ulkopuoliselle näyttää että tämä on meidän lapsi ja meidän lapsen kanssa on meidän säännöt. Ihan ymmärrettävää että mummot ovat innoissaan, mutta ei se voi tapahtua lapsen kehityksen kustannuksella.

Niin ja sekin vielä, että 3-vuotiaanahan lapsesi joutuu viimeistään menemään päivähoitoon. Olisi todella tärkeää nyt panostaa tuohon, että lapsi oppii luottamaan muihin ihmisiin. Siksi on tärkeää vaatia niiltä joita eniten näette myös lapsen tarpeiden kunnioitusta.

Sinua varmaan huolettaa se päivähoidon aloitus, mutta kyllä 3-vuotias sietää jo enemmän mitä 1,5-vuotias ja harva lapsi ja aikuinkaan siellä oikein pakottamalla pakottaa vuorovaikutukseen joka hetki. Vapaan leikin aikana on mahdollista myös leikkiä yksin ja yksinolon tarpeesta voi puhua ryhmän opettajille ja hoitajille. Sinä olet myös oikeutettu tekemään lyhyempää päivää, jos sinusta se hyvältä tuntuu.

32

Aika.

Meillä oli täysin sama juttu perhekerhon ja muskarin kanssa. Itkuksi meni 15-20min jälkeen jos siellä oli muita. Valitsimme todella pienen päiväkodin kun lapsi oli 2v4kk ja pidimme hoitopäivät 4-5 tunnin mittaisina. Puolen vuoden jälkeen lapsi oli selvästi reippaampi ja hänellä on muutama hyvä samanhenkinen ystävä, joiden seuraan hakeutuu. Hän välttää edelleen konfliktitilanteita ja jotkut lapset käyttävät häntä kynnysmattona, mutta lapsi ei enää kuormitu samalla tavalla.