Lue keskustelun säännöt.
Suurten ikäluokkien lapset - millainen oli lapsuutenne
06.07.2019 |
Täällä usein puhutaan vauraasta ikäpolvesta, jolla töitä riitti.
Perheemme kuului varmaan sen ajan keskiluokkaan. Isäni oli valtion rautateillä töissä ja lapsia neljä. Äiti kotona lasten kanssa. Asuimme vuokralla kerrostalokolmiossa. Vuokraan kului puolet isäni palkasta. Mitään yhteiskunnan tukia ei perheemme saanut, lukuun ottamatta lapsilisiä, jotka käsittääkseni siihen aikaan poikkesivat huomattavasti nykyisestä tasosta.
Muistan miten ruokaan ei meinannut rahat riittää ja palkkapäivänä oli aina jotain vähän erikoisempaa herkkua tarjolla, kuten vaikka limupullot lapsille. Jokaisen tarjouksen perässä juostiin, käveltiin kilometritolkulla.
Kaikki vaatteet kiersivät vanhemmalta nuoremmalle. Mitään erikoisia harrasteita ei ollut, ei sellaiseen ollut varaa. Pihalla leikittiin talon muiden lasten kanssa, siinä olivat harrasteet, eikä muuta osannut juuri kaivatakaan.
Ystäväpiiriinikään ei kuulunut yhtään tämän varakkaampaa perhettä. En tiedä missä ne kaiken saaneet ja helpolla elämässään päässeet suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni eläke tällä hetkellä on noin 1500€ nettona ja äitini saa takuueläkettä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ketjun kirjoituksissa puhutaan nyt selvästi eri sukupolvesta kuin otsikossa. Suuret ikäluokat syntyivät heti sodan jälkeen eli ovat nyt yli seitsenkymppisiä. Yhdessä viestissä viitattiin lapsuuteen 70-80-luvulla eli ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Toisen vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä, kunntaas suurten ikäluokkien vahhemmat ovat jo yhdeksänkymppisiä jos ovat vielä elossa.
Mitä ihmettä sönkötät? Vanempani ovat syntynet 46 ja 48 eli ovat todellakin suuria ikäluokkia ja minä olen syntynyt 1971. Eli olen suurten ikäluokkien lapsia. Vai pitikö tässä ketjussa puhua suurista ikäluokkista lapsina? Tuskin näitä yli 70 vuotiata on täällä ihan pipona kirjoittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 78 ja vanhempani ovat viimeisiä suuria ikäluokkia, syntyneet 49 ja 50.
Meillä oli melko köyhää, vaikka isäni oli tehtaanjohtaja ja äitikin töissä, joskin matala palkka. Laina vei kaiken ylimääräisen. Asuttiin kyllä semi-isossa talossa pienessä kaupungissa, mutta vaikkapa maksullisia harrastuksia ei ollut ja vaatteet ja lelut olivat serkuilta.
Lamassa molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi, itse olin tuolloin teini. Asuttiin tuolloin Helsingissä ja muutimme pieneen kaksioon. 3 lasta. Kaikesta oli pulaa.
Laman jälkeen isä sai taas töitä ja varsin mukavaa palkkaakin. Tuolloin vanhemmat auttoivat oman elämän alkuun, tämä siis 90-luvun lopulla. Nykyään saavat ihan kohtuueläkettä huolimatta rikkonaisesta työhistoriasta.
Wikipedian mukaan suuret ikäluokat (baby boomerit) ovat syntyneet 1946 – 1964 välisenä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun kirjoituksissa puhutaan nyt selvästi eri sukupolvesta kuin otsikossa. Suuret ikäluokat syntyivät heti sodan jälkeen eli ovat nyt yli seitsenkymppisiä. Yhdessä viestissä viitattiin lapsuuteen 70-80-luvulla eli ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Toisen vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä, kunntaas suurten ikäluokkien vahhemmat ovat jo yhdeksänkymppisiä jos ovat vielä elossa.
Täällä puhutaan suurten ikäluokkien lapsista, ei suurista ikäluokista lapsina. Uuvatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 78 ja vanhempani ovat viimeisiä suuria ikäluokkia, syntyneet 49 ja 50.
Meillä oli melko köyhää, vaikka isäni oli tehtaanjohtaja ja äitikin töissä, joskin matala palkka. Laina vei kaiken ylimääräisen. Asuttiin kyllä semi-isossa talossa pienessä kaupungissa, mutta vaikkapa maksullisia harrastuksia ei ollut ja vaatteet ja lelut olivat serkuilta.
Lamassa molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi, itse olin tuolloin teini. Asuttiin tuolloin Helsingissä ja muutimme pieneen kaksioon. 3 lasta. Kaikesta oli pulaa.
Laman jälkeen isä sai taas töitä ja varsin mukavaa palkkaakin. Tuolloin vanhemmat auttoivat oman elämän alkuun, tämä siis 90-luvun lopulla. Nykyään saavat ihan kohtuueläkettä huolimatta rikkonaisesta työhistoriasta.
Wikipedian mukaan suuret ikäluokat (baby boomerit) ovat syntyneet 1946 – 1964 välisenä aikana.
No höpö höpö, ei todellakaan ole 60-luvulla syntyneet suuria ikäluokkia, eikä edes 50-luvulla syntyneet, vaan nimen omaan 40-luvun lopussa syntyneet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat
"suuren sukupolven syntymisen katsotaan kestäneen kuusi vuotta eli vuoden 1945 alusta vuoden 1950 loppuun"
Olin ainoa lapsi ja mulla on aina ollut kaikkea. Syntymävuotenani oli vasta valmistunut ok-talo, sisävessa (en tunne ketään ikäistäni jolla ei olisi ollut sisävessaa), auto, pyykinpesukone, äiti kotona kunnes menin kouluun. Matkustimme jo 80-luvulla viisi kertaa vuodessa ulkomailla ja ysärillä kun toinen uusi ok-talo oli rakennettu, jokaisella perheenjäsenellä oli oma auto. Köyhyyttä ei ollut. Opiskeluajan asuin vanhempien kaksiossa ilmaiseksi, lisäksi laskut maksettiin. Hyvä lapsuus, no hard feelings. Itse olen jatkanut samalla linjalla omalle ainokaiselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kun lapsuusaika 1945-1970 oli köyhää koko perheellä , yleisimmin asuttiin vuokralla tai työsuhdeasunnossa kuten meidän 7h perhe , iskä
oli kenkätehtaan isopalkkainen johtaja , äiti piti maitokauppaa Hesassa.
olin oppikoulussa , sisaret oli kansakoulussa , vanhemmat ryyppäsivät
joka viikonloppu ja tupakoivat , sehän maksaa paljon , harvalla tuolloin
oli omistusasunto jollei ollut perinyt sitä , varmaan 70% asui vuokralla .
ite olin tyhmä kun avioiduin 19 vuotiaana ja lapsi jo vuoden päästä ,
lasta ei saanut minnekään hoitoon , oli pakko ottaa loparit ja siirtyä
iktasiivoojaks minä oppikoulun köynyt , vain sen kakaran takia ,
päivähoitolaki tuli vasta 1975 jolloin sain lapseni 3 vuotiaana päivä-
kotiin ,
siinä meni hukkaan koko nuoruus , olisinpa opiskellut ammattiin ja
pidemmällekin , tosin ehdin olla aupairina Lontoossa 10kk 1966 ,
työtä ja vaan työtä oli koko elämä täynnä kun taas skorpioni-mieheni
jäi kotiin kun vaimo tienas liikaa atk-hommissa, eikä silti hoitanut
lastamme joka kiehui kavereiden luona milloin missäkin ,
Vanhempani syntyneet 46 ja 48. Köyhistä oloista kotoisin. Lapsuuteni oli aivan normaali aikakauteni lapsuus. Synnyin 1977, pikkuveli 1979. Vanhemmat työskenteli opettajina. Asuimme heidän rakennuttamassaan omakotitalossa, jossa 110m2. Lisäksi 80-luvulla tuli aikakautensa mökki eli sähköt oli, ei juoksevaa vettä, Honkarakenteeen pyöröhirttä. Yksi auto löytyi. Ruotsin laivalla käytiin ja 80-luvun lopussa ekan kerran Kanarialla ja Lontoossa.
Kotiruokaa syötiin, vasta tuossa 80-90 -luvun taitteessa, kun lainat oli maksettu ja elinaso noussut, alettiin yhä enemmän saada kaikkea mäkkäriä, limpparia yms. Vielä 80-luvun alussa syötiin edullista kotiruokaa, äiti leipoi leivät ja pullat. Limua sai vain joskus.
Vaatteet oli vaatimattomia nykymittapuulla lapsena, mutta riittävät kuitenkin. Elintason nousu oli tosiaan hurja 80-luvun aikana, koska jo vuonna 1991 sain äitin ostamaan 500 markan Levikset itselleni. Pääsin kielikurssille 1993 Maltalle päästyäni ysiltä. Kun pääsin ylioppilaaksi, niin vanhemmat tuki opiskelua yliopistossa sillä tavoin, että maksoivat vuokrani, kunnes menin töihin. Näin minulla jäi tuet itselle käyttöön ja elin ihan mukavasti, vaikka eihän ne tuet niin isot opiskelijalla ole.
Henkisellä puolella vanhemmat oli aika säästäviä. Jos käytti viikkorahansa jäätelötötteröön, isä selitti pitkään, kuinka sillä jätskitötterön hinnalla saisi kolme tuuttia kaupasta ja äiti murisi tuhlaamisesta. Tämä siis 80-luvulla, 90-luvun alussa äiti itsekin alkoi ostaa pehmiksiä. Vielä 80-luvulla oli nuukaa, varmaan osittain ison lainataakan takia. Oli opintolainaa, asuntolainaa ja mökkilainaa. Aika paljon vaadittiin koulussa. Jos sait 10-, koetta syynättiin, että mikä meni mönkään. Harrastaa sai, mitä halusi. Huutaminen oli rangaistus. Minua ei ole koskaan lyöty. Vanhempia itseäkään ei pahemmin ollut koskaan fyysisesti kuritettu. Isää pari kertaa ja kuulemma syystä. Äitiä ei koskaan. Olivat myös 70-luvun ilmapiirissä jo imeneet sen ajatuksen, ettei fyysiset rangaistukset ole ok. Itseasiassa huomasin jo alaluokilla, että selkäänsä sai nuorten ja/tai kouluttamattomien vanhempien lapset. Jos vanhemmat oli koulutetumpia, ei sellaista enää harrastettu. Sehän oli laitontakin jo 80-luvun alusta ja tosi vanhanaikaista kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani syntyivät 40-luvun puolivälissä. He opiskelivat yliopistossa ja olivat akateemisissa töissä. Asuimme itse rakennetussa omakotitalossa lapsiperheiden asuinalueella. Koulu, kaupat ja palvelut olivat lähellä. Meillä oli vene, jolla retkeiltiin merellä ja pikkusaarilla. 1980-luvun lopulla vanhempani rakensivat mökin tunturiin. Siellä vietettiin talvisin aikaa. Kesät matkustimme siihen asti kotimaassa ja Pohjoismaissa. 1990-luvulla matkustimme lähes kaikkialla sen ajan Euroopassa. Pääasiassa ne olivat kulttuurimatkoja. Oli harrastuksia ja vanhemmat olivat mukana politiikassa ja järjestöissä. Rahaa ei ollut paljoa, mutta aina riittävästi. Lama ei vaikuttanut meidän perheeseen mitenkään. Lapsuus oli hyvä ja onnellinen. Vasta aikuisiällä aloin ymmärtämään miten sodan jälkeiset traumat kuitenkin näkyivät meidänkin elämässä.
Nykyisin vanhempieni eläkkeet ovat tuplasti isompia kuin minun, kahden yliopistotutkinnon ja akateemisen alan ammattilaisen palkka. Varsinkin isälleni tämä on aivan käsittämätöntä. Hän ei voi ymmärtää, miten tämä voi olla mahdollista.
Minä olen suurten ikäluokkien lapsi, vanhempani ovat syntyneet 46 ja 47. Itse olen syntynyt vasta 85, eikä lapsuuteni mielestäni poikkea ikätoverieni lapsuudesta. Hyvin toimeentuleva perhe, olin lapsena hyvin puettu ja pääsin matkoille yms. Kuri oli kuitenkin aika tiukka, ja monissa asioissa vanhempien näkemys on ollut aika 40-lukulainen.