Suurten ikäluokkien lapset - millainen oli lapsuutenne

Äiti oli lamaan asti kotiäitinä, isä duunari. Ei käyty ikinä ulkomailla lomamatkoilla, kotimaassa tehtiin joskus automatkoja ja leiriydyttiin teltassa. Vaatteet ostettiin kirppareilta. Kerran käytiin lapsena Lintsillä, ekan kerran söin ravintolassa teini-ikäisenä. Ei harrastettu mitään, kaverien kanssa luuhattiin lähimetsissä ja ajeltiin pyörällä.

Totta, että lapsuusaika 70-80-luvulla oli köyhää ja vasta nyt vanhana on heillä talous tasapainossa.

No eikös se vastaus ole tuossa - äitisi oli kotiäitinä. Minulla molemmat vanhemmat oli töissä ja lapsuus oli oikein hyvä. Toki vaatteet kiersi ja tehtiin osa itse, myös kasviksia viljeltiin, mutta käytiin me lomamatkoillakin.

Äiti oli aluksi kaupoissa töissä, sittemmin pienyrittäjä. Ei siinä rikastumaan päässyt, paljon piti töitä tehdä, mutta itsensä työllisti reilun vuosikymmenen. Sitten viisikymppisenä saneerattiin työelämästä siivousfirmasta. Eläke on pieni. Isäni oli duunari, kuoli melko varhain. Lapsuus oli ihan mukava, asuttiin lähiössä pienessä asunnossa, vanhemmat nukkui olohuoneessa, lapset jakoi ainoan makuuhuoneen. Ei oltu sen enempää varakkaita kuin köyhiäkään, ulkomailla ei käyty, mökki oli perityllä maalla kaupungin ulkopuolella, pikkuinen yhden huoneen hirsimökki ilman mukavuuksia, jonka isä rakensi. Autona oli pieni japsi. Me lapset käytiin lukio, me ja serkut oltiin sukujen ekat ylioppilaat. Omat vanhemmat perivät vähän, kumpikin oli monilapsisesta perheestä, toinen sai vähän maata, tilkkuina siellä täällä ja toinen sai isänsä piipun ja keinutuolin. 

Ihan hyvää lapsuuteni oli. Äitini hoiti lapsia perhepäivähoitajana kotona kun olin pieni ja isäni rakensi töiden jälkeen meille omakotitaloa. Muutimme rauhalliselle omakotitaloalueelle ennen kuin menin kouluun ja alueella oli paljon lapsia, mutta myös vanhuksia, joten elämä oli hyvin normaalia.

Siskoni ja minä harrastimme esimerkiksi urheilua ja vaikka aika nuukasti elimmekin, niin ei meillä hätää ollut. Osa siskoni vaatteista kiersi minulle, osan äiti teki itse ja ison osan saimme uusina.

Ulkomailla emme paljoa käyneet perheen kanssa, lähinnä vain Pohjoismaissa, mutta kun aloin tienata kesätöissä, niin kävin ystävien kanssa Etelä-Euroopassa muutamankin kerran.

Nyt vanhempani ovat ihan hyvin toimeentulevia liki kahdeksankymppisiä, terveitä ja pirteitä samassa talossa asuvia senioreita. Heillä on mökki ja varaa matkustella pari kertaa vuodessa ulkomailla. Omat lapseni ovat olleet heille hyvin tärkeitä ja he jäivät eläkkeellekin ajoissa ihan sen takia, että saisi olla paljon lastenlasten kanssa.

7 vuotiaana sain auttaa ja toimia juoksupoikana vanhempien työpaikalla. 13 vuotiaana oli jo oma työpaikka. Kesät meni työnteossa ja veanhempia auttaessa. Omasta palkasta maksoin kansakoulun ja oppikoulun. Ei ollut mitään tietokoneita ja kännyköitä joiden kanssa jäädä nurkaan syrjäytymään vaan töitä piti tehdä sen eteen jos halusi jotain saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No eikös se vastaus ole tuossa - äitisi oli kotiäitinä. Minulla molemmat vanhemmat oli töissä ja lapsuus oli oikein hyvä. Toki vaatteet kiersi ja tehtiin osa itse, myös kasviksia viljeltiin, mutta käytiin me lomamatkoillakin.

Oli hän ennen lasten saamisia jonkin aikaa töissä, mutta en tiedä kertyikö eläke silloinkaan niistä töistä. Lasten jälkeen oli myös jonkin aikaa jossain, mutta eläkettä ei liiemmin kertynyt. Sen käsityksen olen saanut, että työnteko ei kannattanut, koska lastenhoidosta olisi joutunut maksamaan sen minkä palkkaa olisi itse saanut. Tämä tietysti toisin hyvin koulutetuilla ihmisillä. Vanhempani saivat lapset nuorina. -ap

Ketjun kirjoituksissa puhutaan nyt selvästi eri sukupolvesta kuin otsikossa. Suuret ikäluokat syntyivät heti sodan jälkeen eli ovat nyt yli seitsenkymppisiä. Yhdessä viestissä viitattiin lapsuuteen 70-80-luvulla eli ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Toisen vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä, kunntaas suurten ikäluokkien vahhemmat ovat jo yhdeksänkymppisiä jos ovat vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun kirjoituksissa puhutaan nyt selvästi eri sukupolvesta kuin otsikossa. Suuret ikäluokat syntyivät heti sodan jälkeen eli ovat nyt yli seitsenkymppisiä. Yhdessä viestissä viitattiin lapsuuteen 70-80-luvulla eli ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Toisen vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä, kunntaas suurten ikäluokkien vahhemmat ovat jo yhdeksänkymppisiä jos ovat vielä elossa.

höps. SUuret ikäluokat on justiin 70-80-luvulla lapsuuden eläneiden vanhempia.

Ne on just ne joiden työelämästä poistumisen jälkeen piti tulla järkyttävä työvoimapula

Vierailija kirjoitti:

Ketjun kirjoituksissa puhutaan nyt selvästi eri sukupolvesta kuin otsikossa. Suuret ikäluokat syntyivät heti sodan jälkeen eli ovat nyt yli seitsenkymppisiä. Yhdessä viestissä viitattiin lapsuuteen 70-80-luvulla eli ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Toisen vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä, kunntaas suurten ikäluokkien vahhemmat ovat jo yhdeksänkymppisiä jos ovat vielä elossa.

Suurten ikäluokkien lapset elivät lapsuutensa nimenomaan 70-luvulla ja nuoruuden 80-luvulla. Itse olen syntynyt 1967, äitini heti sodan jälkeen. Meillä oli keskikokoinen maatila, ja äitini oli opettaja. Ei oltu köyhiä, mutta sisävessa ja suihku tuli vasta 80-luvulla, ja ulkomailla olin kaksi kertaa Ruotsissa. Kukaan muukaan tuttu ei matkustellut. Vaatteet olivat suurelta osin serkuilta perittyjä.

Vierailija kirjoitti:

7 vuotiaana sain auttaa ja toimia juoksupoikana vanhempien työpaikalla. 13 vuotiaana oli jo oma työpaikka. Kesät meni työnteossa ja veanhempia auttaessa. Omasta palkasta maksoin kansakoulun ja oppikoulun. Ei ollut mitään tietokoneita ja kännyköitä joiden kanssa jäädä nurkaan syrjäytymään vaan töitä piti tehdä sen eteen jos halusi jotain saavuttaa.

Jos olet käynyt kansakoulun ja oppikoulun, lienetkö sitten suurten ikäluokkien lapsia? Tällä ryhmällä tarkoitetaan vuonna 1946 ja joitakin vuosia sen jälkeen syntyneitä. Omat 1946 syntyneet vanhempani olivat minun syntyessäni 23-vuotiaita - ekan luokan aloitin 1977, ja tuona vuonna peruskoulu laajeni koskemaan kaikkia, ei ollut enää kansa- ja oppikoulua.

Ihan tavallista elämää elettiin. Vanhemmat rakensivat nk. hartiapankilla 108 neliöisen Jukka-talon. Saareen rakennettiin pieni saunamökki ja aitta meille lapsille. Huoleton lapsuus ja nuoruus. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen lähdimme opiskelemaan Helsinkiin 400km päähän.

Vanhemmat asuvat edelleen talossaan, ovat vähän yli 70v ja pärjäävät mukavasti, vaikka eläkkeet eivät ole suuria( metsätyönjohtaja, kirjastovirkailija). Ja mökkiä on nyt laajennettu, jotta kaikille on tilaa.

Minun vanhempani olivat 30 vuotta omissa työpaikoissaan, eli liki koko uransa samassa työpaikassa, molemmat etenivät johtajiksi. Kumpikaan ei ole ollut päivääkään työtön. On oma talo, kesämökki, sijoitusasunto ja mt ongelmaiset lapset (olivat myös sadistisia viikonloppualkoholisteja)

Synnyin nippanappa 50-luvun puolella, äitini syntynyt 1939, isäni 1922. Köyhää oli, todella. Isä reissutöissä, keikkatöissä (rakennusalalla). Jos töitä oli, oli rahaakin. Tuolloin talvisin ei rakennettu juurikaan, joten talvet työttömänä ja kotihommissa, joskus metsätöissä.  Äiti kotona muutaman vuoden, sittemmin tehdastöissä kouluttamattomana (ei tyttö saanut käydä koulua - hänen isänsä mukaan ei kannattanut). Eläke tämän mukainen eli todella pieni. Lapsuus oli täynnä touhua, paljon ulkoleikkejä, pyöräilyä ym. kavereiden kanssa, lisäksi kotona hoidettavia pieniä askareita ja hommia, palkkioksi saattoi saada tikkarin tai nallekarkin, jos hyvin kävi. Yleensä se oli automaattinen velvollisuus. Ruoka oli yksinkertaista. Matkailtiin sukulaisiin pohjoiseen ja pari kertaa ihan Ruotsiin asti, se oli elämys. ;)

Yhteenvetona siis: ei omaisuutta, eläkkeellä tulee nippa-nappa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin nippanappa 50-luvun puolella, äitini syntynyt 1939, isäni 1922. Köyhää oli, todella. Isä reissutöissä, keikkatöissä (rakennusalalla). Jos töitä oli, oli rahaakin. Tuolloin talvisin ei rakennettu juurikaan, joten talvet työttömänä ja kotihommissa, joskus metsätöissä.  Äiti kotona muutaman vuoden, sittemmin tehdastöissä kouluttamattomana (ei tyttö saanut käydä koulua - hänen isänsä mukaan ei kannattanut). Eläke tämän mukainen eli todella pieni. Lapsuus oli täynnä touhua, paljon ulkoleikkejä, pyöräilyä ym. kavereiden kanssa, lisäksi kotona hoidettavia pieniä askareita ja hommia, palkkioksi saattoi saada tikkarin tai nallekarkin, jos hyvin kävi. Yleensä se oli automaattinen velvollisuus. Ruoka oli yksinkertaista. Matkailtiin sukulaisiin pohjoiseen ja pari kertaa ihan Ruotsiin asti, se oli elämys. ;)

Yhteenvetona siis: ei omaisuutta, eläkkeellä tulee nippa-nappa toimeen.

Sinä etkä vanhempasi ette ole suuria ikäluokkia tai heidän lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin nippanappa 50-luvun puolella, äitini syntynyt 1939, isäni 1922. Köyhää oli, todella. Isä reissutöissä, keikkatöissä (rakennusalalla). Jos töitä oli, oli rahaakin. Tuolloin talvisin ei rakennettu juurikaan, joten talvet työttömänä ja kotihommissa, joskus metsätöissä.  Äiti kotona muutaman vuoden, sittemmin tehdastöissä kouluttamattomana (ei tyttö saanut käydä koulua - hänen isänsä mukaan ei kannattanut). Eläke tämän mukainen eli todella pieni. Lapsuus oli täynnä touhua, paljon ulkoleikkejä, pyöräilyä ym. kavereiden kanssa, lisäksi kotona hoidettavia pieniä askareita ja hommia, palkkioksi saattoi saada tikkarin tai nallekarkin, jos hyvin kävi. Yleensä se oli automaattinen velvollisuus. Ruoka oli yksinkertaista. Matkailtiin sukulaisiin pohjoiseen ja pari kertaa ihan Ruotsiin asti, se oli elämys. ;)

Yhteenvetona siis: ei omaisuutta, eläkkeellä tulee nippa-nappa toimeen.

Jos alkuperäinen kysymys olisi ollut ”Suurten ikäluokkien edustajat, millainen oli lapsuutenne?” tämä kertomus olisi vastannut kysymykseen. Kirjoittaja taitaa itse olla suurta ikäluokkaa, kun kerran on hiukan 50-luvun puolella syntynyt.

Oma perheenikin kuului tuohon keskiluokkaan tai ns. ylempään keskiluokkaan. Tavaraa kyllä riitti ja sain harrastaa mitä tahdoin lapsena. Kotiolot muuten olivat muuten kulisseja lukuunottamatta melko ikävät. Toinen vanhemmista oli henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä. Toinen taas oli vähän liiankin kiltti. Molemmat yrittivät parhaansa, mutta kotiolot vaikuttivat kyllä meidän kaikkien lasten psyykkeisiin. Vanhemmat yrittävät nyt vielä aikuisiälläkin paapoa ja kontrolloida. Ovat kaikesta huolimatta hyvin rakkaita. 

Suurten ikäluokkien lapset ovat pääasiassa milleniaaleja. Kysytään siis vastauksia 1980-1995 syntyneiltä.

Myös syntynyt 60-luvun lopussa ja koulutovereiden isät 35-43 syntyneitä joista tuo toinen ollut kovin nuori jo isäksi.

Minä olen syntynyt 78 ja vanhempani ovat viimeisiä suuria ikäluokkia, syntyneet 49 ja 50.

Meillä oli melko köyhää, vaikka isäni oli tehtaanjohtaja ja äitikin töissä, joskin matala palkka. Laina vei kaiken ylimääräisen. Asuttiin kyllä semi-isossa talossa pienessä kaupungissa, mutta vaikkapa maksullisia harrastuksia ei ollut ja vaatteet ja lelut olivat serkuilta.

Lamassa molemmat vanhemmat jäivät työttömiksi, itse olin tuolloin teini. Asuttiin tuolloin Helsingissä ja muutimme pieneen kaksioon. 3 lasta. Kaikesta oli pulaa.

Laman jälkeen isä sai taas töitä ja varsin mukavaa palkkaakin. Tuolloin vanhemmat auttoivat oman elämän alkuun, tämä siis 90-luvun lopulla. Nykyään saavat ihan kohtuueläkettä huolimatta rikkonaisesta työhistoriasta.