Lue keskustelun säännöt.
Miten naiset ja miehet löysivät toisensa ennen kännyköitä ja tietokoneita?
Kommentit (34)
Käytiin tansseissa ja muissa yhteisissä tapahtumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeässä harhailtiin ympäriinsä kunnes sukuelimet vahingossa kopsahti vastakkain.
Baarit, yökerhot ja tanssiravintolat. Lisäksi tietty ystävien kautta, mikä on aika yleistä tänäänkin. Pitääkö muuten huolestua jostakin, jos kukaan kavereistasi ei yritä koskaan "parittaa" sinua kenellekään?
Työpaikoillakin tavattiin vastakkaista sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me opiskeltiin samaa alaa, yliopistolla tavattiin 1999.
En edes muista. Kapakassa?
Pahinta oli, jos lapsi sairastui. Kovalla pakkasella joutui juoksemaan puhelinkopille (joka sekin yleensä oli rikottu) soittamaan työpaikalle, että ei pääse töihin. Lapsi oli vaan jätettävä siksi aikaa kotiin. Lopulta saatiin oma puhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki vanhemmat sukulaiseni on tavanneet puolisonsa lavatansseissa tai nuorisotalolla.
En mä nytkään ole miehiä koskaan mistään tietokoneelta tai puhelimesta löytänyt? Aina irlistä. Kaverin kaverit, kaverin (uuden) miehen kaverit. harrastukset, opinnot, työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä tavattiin tanssiravintoloissa ja haettiin myös ihan lehti-ilmoituksilla.
http://i.imgur.com/KGDJFdf.jpg
Lehdissä oli seuranhakupalstat näille ilmoituksille.
Oli myös puhelimella toimia senssinumeroita, johon voitiin soittaa ja rupatella tuntemattomien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No me opiskeltiin samaa alaa, yliopistolla tavattiin 1999.
Yliopistossako ei ollut nettiä vielä 1999?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me opiskeltiin samaa alaa, yliopistolla tavattiin 1999.
Yliopistossako ei ollut nettiä vielä 1999?
Oli tietenkin. Minä aloitin -92 ja heti jaettiin tunnukset kaikille. Mutta puolisoon tutustuin ihan normaalisti opiskelukuvioissa. Tuohon aikaan netin ja muiden palveluiden kautta tutustumista pidettiin vain epätoivoisille kuuluvina keinoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini ja nuori 1970-80-luvulla ja silloin oli discot, kotibileet, yökerhot, baarit, pubit, erilaiset harrastukset, koulu- ja opiskelukaverit,1980-luvulla jo matkusteltiin paljon(au pair, kibbutsit, reilaaminen), erilaiset kirjeenvaihtoilmoitukset eri lehdissä, kesätyöt/ns, vakityöt jne.
Ihmisiin oli vaan pakko ottaa kontaktia, jos halusi johonkin tutustua. Minulle se oli helppoa, kun en ujostellut ketään saati pelännyt tulevani torjutuksi.
Varmaan huomattavasti paremmin kuin nykyään, kun parisuhteita syntyi nykyistä enemmän.
Helpommin kuin nykyään. Oli vähemmän valinnanvaraa kun ei ollut koko maailma tyrkyllä, niin tyydyttiin koulu- tai työkaveriin, naapurinpoikaan/-tyttöön, tai siihen tyyppiin jonka tapasi tansseissa. Eli ei odotettu sellaista herra/neiti Täydellisyyttä kuin nykyään.
Hississä.
Jos oli hissi.
Kylmäkellarissa.
Jos oli.
Kontulan ruuhkabussissa, kun joutui litistymään naista vasten.
Muna alkoi seisomaan väkisin.
Ainaki kesäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me opiskeltiin samaa alaa, yliopistolla tavattiin 1999.
Yliopistossako ei ollut nettiä vielä 1999?
Oli tietenkin. Minä aloitin -92 ja heti jaettiin tunnukset kaikille. Mutta puolisoon tutustuin ihan normaalisti opiskelukuvioissa. Tuohon aikaan netin ja muiden palveluiden kautta tutustumista pidettiin vain epätoivoisille kuuluvina keinoina.
Niinhän se on nykyisinkin. Epätoivoisille luusereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me opiskeltiin samaa alaa, yliopistolla tavattiin 1999.
Yliopistossako ei ollut nettiä vielä 1999?
Miten netti liittyy yliopistolla tapaamiseen?
Pellervon kirjaanvaihtopalstalta.