Ärsyttää ihmiset, jotka elävät ”tili tuli tili meni”-elämää!
Ärsyttää kuunnella työpaikalla ihmisten jatkuvaa kitinää, kun rahat eivät riitä. Monet eivät voi jäädä sairaana kotiin, kun ensimmäinen sairauspäivä on palkaton (kenen talous ei kestä yhden palkkapäivän menetystä?!). No kannettu vesihän ei kaivossa pysy. Vaikka näille ihmisille antaisi kuinka paljon rahaa, niin kohta olisivat taas PA. Kun sitten taas yhden kerran kuuntelin niitä näitä paasauksia, niin kävi ilmi, että työkaveri oli tilaillut 150€ pizzaa kuukauden aikana kotiin, kun ei aina jaksa tehdä ruokaa. Ja kyseessä ala, jolla palkat eivät ole isot, mutta järkeä käyttämällä saa helposti rahaa säästöön. Miten joku voi olla niin riippuvainen palkkapäivistä? Minä pärjäisin puoli vuotta hyvin ilman, että tulisi yhtään palkkaa.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen sairaspäivä ei ole kylläkään palkaton. Jos työnantaja näin toimii, hän rikkoo lakia. Itselläni on hieman otsikonkaltainen tilanne, tili menee laskuihin kuun alussa ja se mitä jää riittää hädintuskin loppukuun ruokiin ja bensaan. En mä sitä silti pahemmin valita, mulla on kyllä omaisuutta osakkeissa useampi kymppitonni, mutta en sitä viitsis syödä. Tuloillani koutan tulla toimeen, mutta se on usein vaikeaa.
Tässä tällainen nykyaikaan siirretty entisajan mummo, joka elää kituuttamalla ja sitten kuoleman jälkeen paljastuu jättiomaisuus. Ei järjenhäivää tässäkään.
Miksi se raha pitäisi väkisin tuhlata turhuuksiin, joita ei tarvi? Minäkin vissiin olen 30-vuotias nykyajan mummo, nettopalkka on 2000 e, ja siitä jää ihan yrittämättä säästöön ainakin 500 e/kk, vaikka ei edes yrittäisi elää erityisen säästeliäästi. Toki asunto on valittu oman maksukyvyn mukaan, ettei tarvi asumiskustannusten takia elää kädestä suuhun. Jos tietynlaisessa asunnossa asuminen on tärkeää, se on ok, mutta sitten pitäisi ymmärtää, että rahaa ei välttämättä riitä kaikkeen muuhun hienoon.
Sen kyllä ymmärrän hyvin, että pienutuloisten on vaikea ja jopa mahdoton säästää.
Olen ollut aina harkitseva ja säästäväinen rahankäyttäjä. Elänyt tulojeni mukaan.
Menin rakastumaan Laa Laa-maassa elävään naiseen ja perustimme perheen. Arvaatte varmaan loput.
Nyt elän yksin pienipalkkaisena vuoroviikkoisänä velkavankeudessa enkä saa etävanhempana senttiäkään tukea mistään, kun ex-vaimo jatkaa tukien varassa elämistä, ottaa rennosti, matkustelee, shoppailee ja onpa löytänyt nyt hyvätuloisen miehenkin uhrikseen. Ei nimittäin katselisi sen näköistä miestä päivääkään ilman hyviä tuloja ja hyvää elintasoa. Tämän uskallan sanoa hänen makunsa, historiansa ja vaatimuksensa tuntien.
Ihminen saa toki tehdä palkallaan mitä tahtoo, jos ei ole vastuussa muista kuin itsestään. Jos on perhettä elätettävänä, on tietysti huolehdittava, että lapsilla on katto pään päällä, mielellään sähköt ja vesi käytettävissä sekä ruokaa tarjolla.
Se kuitenkin ärsyttää, jos tällainen "tili tuli tili meni" -tyyppi kehtaa asiasta joka kuukausi suureen ääneen avautua/ valittaa sekä jotenkin olettaa, että muut sitten häntä auttavat, lainaavat hänelle rahaa ja tarjoavat yhtä ja toista taloudellista avustusta. Olkoon rahaton, jos ei palkka pysy hyppysissä. Ei sellainen ihminen myöskään koskaan opi säästämään, jos häntä aina joku tarjoutuu loppukuusta ruokkimaan ja auttamaan.
Nuorena olin jonkun pätkän vankeinhoidossa töissä. Siellä opin parhaan elämänohjeeni: jokainen lusii omaa kakkuaan. Eli pidä huoli omista asioistasi ja anna muiden hoitaa omansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa toki tehdä palkallaan mitä tahtoo, jos ei ole vastuussa muista kuin itsestään. Jos on perhettä elätettävänä, on tietysti huolehdittava, että lapsilla on katto pään päällä, mielellään sähköt ja vesi käytettävissä sekä ruokaa tarjolla.
Se kuitenkin ärsyttää, jos tällainen "tili tuli tili meni" -tyyppi kehtaa asiasta joka kuukausi suureen ääneen avautua/ valittaa sekä jotenkin olettaa, että muut sitten häntä auttavat, lainaavat hänelle rahaa ja tarjoavat yhtä ja toista taloudellista avustusta. Olkoon rahaton, jos ei palkka pysy hyppysissä. Ei sellainen ihminen myöskään koskaan opi säästämään, jos häntä aina joku tarjoutuu loppukuusta ruokkimaan ja auttamaan.
Vaikutat aika passiivisaggressiiviselta jos vain kuukaudesta toiseen kuuntelet ja haudot kiukkua sisälläsi. Mulla on tapana sanoa, että puhutaan vaihteeksi jostain muusta tai että mulla ei kyllä ole tuommoista ongelmaa tai huomaatko, että jauhat usein tuota samaa. Problem solved.
Eläkeläisenä kehotan nuorempia säästämään vanhuuden varalle, koska ikä syö elämää, eli tulee sairautta, kodinkoneet hajoaa, pikkusäästöt hupenee sairastamiseen, eikä edes riitä. Olkaa työikäiset viisaampia kuin minä hyväosaisena eronnut, vääriä päätöksiä tehneenä saan nyt kärsiä kaikenlaista puutetta. Olkaa viisaampia ja säästäkää, sijoittakaa viisaasti vanhuuteen, se tulee vääjäämättä jos elää saa, jokaiselle.
Minä en puhu raha-asioistani koskaan, mitä ne kenellekkään kuuluu onko sitä vähän tai ei ollenkaan. En ymmärrä mitä se valittamalla auttaa jos ei saa rahojaan riittämään. Samat valittajat työpaikoilla ovat koko ajan järkkäämässä jotain juhlia, pikkujouluja, jonnin joutavia ravintola iltoja, messuille menoa, teatteria, risteilyjä yms. Sitten katsotaan kummeksuen jos ei lähde ja sen jälkeen valita rahattomuuttaan ja huh, huh kuinka kalliiksi taas tuli.
Helppoa ap:n sanoa kun taatusti tienaa yli 2000 kuussa. Eläisin minäkin sillä ruhtinaallisesti! Mutta kun saa jotain 1400 maksimi, niin ei niin helppoa. Vuokra, lainat, ruoka, lääkkeet. Vakuutukset ym laskut. En tilaile pizzoja. En ostele vaatteita. (Työnantajalta työvaatteet). En juo enkä polta. Silti pyrin laittamaan säästöön joka kuu. Tottakai!!
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu raha-asioistani koskaan, mitä ne kenellekkään kuuluu onko sitä vähän tai ei ollenkaan. En ymmärrä mitä se valittamalla auttaa jos ei saa rahojaan riittämään. Samat valittajat työpaikoilla ovat koko ajan järkkäämässä jotain juhlia, pikkujouluja, jonnin joutavia ravintola iltoja, messuille menoa, teatteria, risteilyjä yms. Sitten katsotaan kummeksuen jos ei lähde ja sen jälkeen valita rahattomuuttaan ja huh, huh kuinka kalliiksi taas tuli.
En ole eläissäni järkännyt mitään juhlia. Inhoan juhlia.
T. Köyhä
Vierailija kirjoitti:
Se on kädestä suuhun elämistä. Ei osata rahan käyttöä.
Se on kyllä justiinsa toiste päin. Pienipalkkainen ihminen osaa paremmin kuin kukaan rahan arvon ja kuinka sitä käytetään. Pienipalkkainen ei kuitenkaan ole taikuri eli tyhjästä on paha nyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä kehotan nuorempia säästämään vanhuuden varalle, koska ikä syö elämää, eli tulee sairautta, kodinkoneet hajoaa, pikkusäästöt hupenee sairastamiseen, eikä edes riitä. Olkaa työikäiset viisaampia kuin minä hyväosaisena eronnut, vääriä päätöksiä tehneenä saan nyt kärsiä kaikenlaista puutetta. Olkaa viisaampia ja säästäkää, sijoittakaa viisaasti vanhuuteen, se tulee vääjäämättä jos elää saa, jokaiselle.
sitten kun on niin huonossa kunnossa niin attenesprit ottaa että jää muutama lantti.
Ap, keslity omiin asioihisi ja omaan rahankäyttöösi ja jätä muut rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos on elämä niin siihen menee rahaa. Jos taas oma elämä koostuu kateellisina toisten elämän seuraamisesta sivusta niin ei kai siinä kulutakaan.
Kyllä ne vaikuttaa useimmiten olevan ne tuhlaajat jotka kateellisina vihjailee vähän väliä että taitaa minulla "kitupiikillä" olla aika paljon rahaa jemmassa. En saisi muka valittaa mistään rahaan liittyvästä koskaan, koska "sullahan on rahaa, mihin sulla muka rahaa menee". Entä sitten, itsehän olen rahani säästänyt ja samat mahdollisuudet on myös heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarin käsissä ei raha pysy, mun työpaikalla moni suht pienipalkkainen duunari ajaa velkarahalla ostetulla bemarilla. Juntteja kun ovat.
Oliko pointtisi se että pienipailkkainen ei saisi ajaa bemarilla vai ylipäätään velkaisella autolla? Millä pienipalkkainen ostaa auton ja millä se saa ajaa?
Onhan se vähän hassua, että joku säästäväinen "satadonaa tilillä"-tyyppi ostaa muutaman satasen prutkun ja ajelee tyytyväisenä sillä, mutta toisen persaukisen on pakko saada preemiumia vaikka velaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kädestä suuhun elämistä. Ei osata rahan käyttöä.
Se on kyllä justiinsa toiste päin. Pienipalkkainen ihminen osaa paremmin kuin kukaan rahan arvon ja kuinka sitä käytetään. Pienipalkkainen ei kuitenkaan ole taikuri eli tyhjästä on paha nyhjästä.
Se, miten hyvin tai huonosti rahansa käyttää, ei ole pätkääkään varallisuudesta kiinni. Minimipalkkainen tai tuilla elävä voi pärjätä ihan ok, kun katsoo, mitä ostaa ja käyttää vähät rahansa järkevästi. Tai sitten hän voi olla peeaa kaksi päivää rahan saamisen jälkeen.
Yhtä hyvin suurituloinen voi pihistellä ja laittaa kaiken säästöön tileille tai rahastoihin. Tai sitten hän törsää monta tonnia kuussa joihinkin hienoihin ravintolaillallisiin, kalliisiin merkkiliikkeisiin, matkusteluun yms. yms. Mutta ellei raha lopu kesken, se ei ole hänelle mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen viimeinen lause (Minä pärjäisin puoli vuotta hyvin ilman, että tulisi yhtään palkkaa) kertoo kertoo mistä tässä purkautumisessa on kyse.
Kyse on AP:sta ja hänen ylivertaista taloustaidoista, ei niistä tuhlailevista ja pizzaa tilaavista työkavereista.
AP haluaa vaan kokea paremmuutta. Ehkä ei töissä saa riittävästi tunnistusta tai muusta syystä on hieman katkera.
Siksi hän ärtyy, ylimielisyyttä tuntien, siitä että muut eivät ole yhtä täydellisiä kuin hän itse.
Juuri näin, paitsi että en usko, että häntä oikeasti edes ärsyttää muu kuin se, että muut eivät huomaa ja palvo hänen kykyjään. Ei vain kehtaa sanoa olevansa vahingoniloinen.
Mä tykkään tuhlata ja toiset saa onnen säästämisestä.
Mitään ei ole ja elämästä ei nautita kun pitää olla pihi.
Eri asia niillä joilla rahaa oikeesti on.
Mä en anna mitään kenellekkään kun olen kantapään kautta oppinut että voi elää vaikka kuinka köyhästi olematta köyhä.
Mun läheinen kova säästämään. Käytännössä hän säästää rahat mulle koska perin hänet. Ei halua tuhlata niin minkäs sille voin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on elämä niin siihen menee rahaa. Jos taas oma elämä koostuu kateellisina toisten elämän seuraamisesta sivusta niin ei kai siinä kulutakaan.
Kyllä ne vaikuttaa useimmiten olevan ne tuhlaajat jotka kateellisina vihjailee vähän väliä että taitaa minulla "kitupiikillä" olla aika paljon rahaa jemmassa. En saisi muka valittaa mistään rahaan liittyvästä koskaan, koska "sullahan on rahaa, mihin sulla muka rahaa menee". Entä sitten, itsehän olen rahani säästänyt ja samat mahdollisuudet on myös heillä.
Mutta tuskin kateellisia sun elämästäsi. Kitupiikki elämä aika kamalaa.
Minua ei niinkään ärsytä, mutta ihmetyttää kyllä. Eräskin tuttava on keskituloinen, asuu halvassa kaupungin vuokra-asunnossa, ei lapsia, kotieläimiä tai sairauksia. Silti aina rahat loppu. Hän tuhlaa mm vaatteisiin ja muihin ostoksiin koko palkan. Ei koskaan lähde teatteriin, konserttiin, museoon tai matkoille. Kukin tyylillään. Ei se minulta ole pois, jos joku löytää onnen räteistä.