Onko paikalla miehiä, jotka katuvat että nuorena päästivät jonkun naisen karkuun?

En ole koskaan päästänyt ketään karkuun. Ovat saaneet mennä, jos ovat halunneet. Miksi ruikuttaisin sellaisten perään?

Ei kaduta etten ole alkanut mitään sirkustemppuja tekemään naisen vuoksi. Jos en omana itsenäni riitä, niin sitten en riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kaduttaa vieläkin vähän. Niitä on varmaan joku 3-4 kappaletta.

Nuorena olin ujonpuoleinen, enkä kovin sanavalmis - tiesin joskus parin tunnin päästä mitä olisi pitänyt jossain tilanteessa sanoa, mutta mitäpä se enää auttoi, kun itse tilanteessa oli vaan änkyttänyt jotain hölmöä.

Hoksasin vasta joskus aikuisiällä, että olisi varmaan ollut eduksi, jos olisi ollut vaikkapa isosisko (niin tai -veli), josta olisi ollut apua ihan silkkaan kokemattomuuteen. Tajusin siis muutamissa tilanteissa sivuuttaneeni minusta kiinnostuneita tyttöjä ihan vaan siksi, etten tajunnut heidän kiinnostustaan. Minua olisi pitänyt nuorena täräyttää ensin pesäpallomailalla takaraivoon ja sen jälkeen huutaa: "Hei huomaa mut! Mä oon ihastunu suhun!"

Se harmittaa, ettei sitä omaa kiinnostustaan saanut tuotua julki - mutta ehkä vielä enemmän harmittaa se, ettei sen ikäisenä ymmärtänyt yhtään mitään tyttöjen hienovaraisesta viestinnästä.

Ihan sama! Joskus nuorena eräs nuori nainen johon olin ihastunut, tuli istumaan syliin ja kertoi aina tykänneensä minusta. En ymmärtänyt että tarkoitti ”silleen tykännyt”, vaan luulin että ajatteli mun olevan ihan kiva tyyppi. Meni sitten ohisektoriin koko juttu.

Aika hauska, kun itse tein just noin yhdelle ihastukselleni :)

Ei niitä voi väkisinkään pitää. Tai sitten pitäisi teljetä jonnekin kellariin kuten Wienissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä voi väkisinkään pitää. Tai sitten pitäisi teljetä jonnekin kellariin kuten Wienissä.

No eiköhän tolla karkuun pääsyämisellä tarkoiteta kuitenkin enemmän sitä, että mahdollisuus oli, mutta ei tarttununt siihen.