Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla miehiä, jotka katuvat että nuorena päästivät jonkun naisen karkuun?
03.07.2019 |
Eivät osanneet tarttua tilaisuuteen.
Onko jäänyt kaivelemaan?
Kommentit (85)
Joo. Älykkään, terävän, huumorintajuisen, siistin, ulkoa ja sisältä erittäin kauniin naisen kanssa oli parin vuoden suhde. Koko juttu on niin maaginen että se saa mut uskomaan johonkin yliluonnolliseen. Oltiin nuoria ja tämä fiksu nainen kehitti itseään vaativilla opiskeluilla ja kävi muun ajan (paska)töissä, kuten unelmien naiseni toivonkin tekevän. Itselleni tapahtui kriisejä ja jostain perseen syystä huonossa itsetunnossa halusin ottaa ihan pienen tauon suhteesta. En halunnut kuin vetäytyä. Luulin et latailtuani voisimme palata yhteen... hitto miten pälli olinkaan. Ei palattu koska nainen ei usko taukoihin, se on ero sit. Ja ihan oikein. Sain kunnon opetuksen. Välillä pääsen yli ja välillä taas vellon menneissä. Tämä on vaikuttanu mun elämän moniin osa-alueisiin aivan liikaa. Näen vieläkin unia hänestä. Joskus näen kadulla vaikka auton ikkunasta hänen näköisen, sydän meinaa pysähtyä. Olen rikki sisältä ja salaa vihaan nykyistä elämääni, vaikka tässä on pintapuolin kaikki hyvin. Prkle. Ehkä sitten toisessa elämässä. Toivon syvästi hänelle parasta ja että hänellä on joku kuka pitää hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska sattuma, että täällä on tällainen keskustelu. Otin nimittäin juuri yhteyttä fb:n kautta tällaiseen menneisyyden heilaan, päästimme toisemme menemään vuonna 96. Molempia on kaduttanut. Nyt olemme molemmat tahoillamme suhteissa, eikä meidän aikaamme taida koskaan tulla - mutta kylläpä oli mukava kohtaaminen. Hyvät muistot ja ystävyys säilyy.
No yläasteella ollessani eräs tyttö olisi halunnut minuun tutustua, mutta annoin pakit. En tiedä miksi, koska tyttö oli ihan mukava, vitsailtiin paljon ja näin. Oletettavasti naispelkoni takia sitten tein pikaisen ratkaisun ja jänistin. Ehkä olisin jokseenkin normaaliksi koettava ihminen jos olisin tyttöön tutustunut ja saanut niitä positiivisiakin naiskokemuksia elämääni. Aina voi jossitella, mutta harmittaa näin jälkeenpäin suhtkoht rajusti etten tarttunut siihen ainoaan selkeään tilaisuuteeni. Asiathan olisi toki voineet mennä vielä pahemmin perseelleen esimerkiksi jos tyttö olisi pettänyt, leikkinyt vaan tunteillani, tai jotain muuta ilkeää, mutta en usko, että noin olisi käynyt. Toki olisi voinut käydä niinkin, että olisin se tytön kanssa yhdessä edelleen, mutta uskaltaisin sanoa 100%:n varmuudella, että ei siitä mitään loppuelämän rakkaustarinaa olisi tullut, mutta niitä tärkeitä kokemuksia kuitenkin, ja itsetunto olisi paremmassa jamassa.
Terveisin Naispelko26
En nyt varsinaisesti katunut, koska mulla on hyvä vaimo, rakkaat lapset ja vielä kaksi lapsenlastakin. Nuorena ihastuin työkaveriini ja tunne oli molemminpuolinen. Olin kuitenkin jo kihloissa nykyisen vaimoni kanssa enkä antanut suhteen kehittyä pidemmälle. Tuo nainen on ollut välillä mielessäni ja olen miettinyt, millaista elämäni olisi, jos olisinkin valinnut toisin. Realistina tiedän, ettei välttämättä yhtään sen parempaa.
Vierailija kirjoitti:
kysymys on väärin: nainen ei ole objekti jota metsästetään eikä ole miehen tehtävä "tarttua tilaisuuteen"
Yhtä hyvin kysymys voisi olla naisille:
kadutko, kun päästit jonkun miehen nuoruudessasi karkuun, et osannut tarttua tilaisuuteen...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Kyllä suhteet on loppuun kaluttu silloin kun ovat loppuneet. Opiskeluaikoina alle 30v oli paljonkin näitä vuoden mittaisia suhteita, mutta kiinnostus loppui sitten puolin tai toisin. En varmaan ole sellainen henkilö johon joku oikeasti rakastuisi.
Luokallani oli kaksikin naista ollut vuosikausia minusta kiinnostunut, mutta olin vielä lukiossa niin ujo ja kokematon etten kyennyt hommaa hoitamaan. Penkkari-iltana mokasin ja sain molemmat uskomaan etten ollut heistä kiinnostunut, vaikka siis olin molemmista hyvin kiinnostunut, etenkin siitä toisesta. Molemmat erittäin hyvin menestyneitä tänäpäivänä, menee toki minullakin hyvin. Löysin piakkoin sähläilyjen jälkeen oikean rytmin ja löytyi se vaimokin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellen olisi päästänyt niitä karkuun, niin istuisin luultavasti nyt vankilassa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaduttaa vieläkin vähän. Niitä on varmaan joku 3-4 kappaletta.
Nuorena olin ujonpuoleinen, enkä kovin sanavalmis - tiesin joskus parin tunnin päästä mitä olisi pitänyt jossain tilanteessa sanoa, mutta mitäpä se enää auttoi, kun itse tilanteessa oli vaan änkyttänyt jotain hölmöä.
Hoksasin vasta joskus aikuisiällä, että olisi varmaan ollut eduksi, jos olisi ollut vaikkapa isosisko (niin tai -veli), josta olisi ollut apua ihan silkkaan kokemattomuuteen. Tajusin siis muutamissa tilanteissa sivuuttaneeni minusta kiinnostuneita tyttöjä ihan vaan siksi, etten tajunnut heidän kiinnostustaan. Minua olisi pitänyt nuorena täräyttää ensin pesäpallomailalla takaraivoon ja sen jälkeen huutaa: "Hei huomaa mut! Mä oon ihastunu suhun!"
Se harmittaa, ettei sitä omaa kiinnostustaan saanut tuotua julki - mutta ehkä vielä enemmän harmittaa se, ettei sen ikäisenä ymmärtänyt yhtään mitään tyttöjen hienovaraisesta viestinnästä.
Ihan sama! Joskus nuorena eräs nuori nainen johon olin ihastunut, tuli istumaan syliin ja kertoi aina tykänneensä minusta. En ymmärtänyt että tarkoitti ”silleen tykännyt”, vaan luulin että ajatteli mun olevan ihan kiva tyyppi. Meni sitten ohisektoriin koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella oli eräs tyttö ihastunut muhun, mutta en reagoinut siihen mitenkään ja olin lähinnä nolostunut asiasta ja välttelin häntä aina kun mahdollista, kun olin silloin sellaisella "hyi tytöt on ällöjä" asenteella. Myöhemmin alkoi tytöt kuitenkin kiinnostaa ja tajusin mokanneeni pahasti. Pelkäsin, että en enää ikinä näe häntä uudestaan. Meni aikaa noin 5 vuotta ilman mitään kontaktia, kunnes aivan sattumalta tapasin hänet uudelleen kesätöissä ja siitä se sitten lähti.
Kohta ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. ❤️️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysymys on väärin: nainen ei ole objekti jota metsästetään eikä ole miehen tehtävä "tarttua tilaisuuteen"
Yhtä hyvin kysymys voisi olla naisille:
kadutko, kun päästit jonkun miehen nuoruudessasi karkuun, et osannut tarttua tilaisuuteen...
Ap
Tämä on kummallinen juttu. Voin kuvitella että miehet miettivät minusta että ei olisi pitänyt päästää, mutta silti tuntuu erittäin vieraalta ajatus että itse miettisi jotain silloin kiinnostamatonta siihen tyyliin että jos sittenkin. Eli todennäköisesti ei ne miehetkään mieti. Itse sitä vaan mielellään velloo tuollaisissa romanttisissa kuvitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei naisia vaan jaksa. Helpompi vetää käteen tai tekopilluun. Sitten voi keskittyä sen jälkeen oleelliseen eli syömiseen ja rentoutumiseen.
Tähän 63 alapeukkuaja ja 21 yläpeukkua. Osaatteko vähän avata? Pitäisikö kaikkien miesten jostain syystä "jaksaa naisia"? Miksi ei ole OK; että mies ei jaksa naisia, naisten ominaisuuksien takaa vaan vetäisee tekopimppiin tai vaikka oikeaankin joskus ja jatkaa hommiaan oman pään mukaan? Miksi tätä ei saisi sanoa?
Ei harmita...mutta mieleen tulee useastikin eräs tyttö, jonka kanssa tiiviisti oltiin muutama kuukausi noin 19 vuotiaina. Tyttö lähti sitten opiskeleen kauas ja olisi halunnut silti olla yhdessä, minähän en uskonut kaukosuhteen toimivan alkuunsakaan. Tyttö lähti, minä jäin.
Kaivelin joskus 9-10v sitten facebookin kautta selville, missä tuo tyttö menee nykyään. Asui näköjään Saksassa ja naimisissa jonkun saksalaisen kanssa. Nähtävästi hyvä elämä siellä. Ja pirun nätti edelleen. Ainoa joka on jäänyt näin kovasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita...mutta mieleen tulee useastikin eräs tyttö, jonka kanssa tiiviisti oltiin muutama kuukausi noin 19 vuotiaina. Tyttö lähti sitten opiskeleen kauas ja olisi halunnut silti olla yhdessä, minähän en uskonut kaukosuhteen toimivan alkuunsakaan. Tyttö lähti, minä jäin.
Kaivelin joskus 9-10v sitten facebookin kautta selville, missä tuo tyttö menee nykyään. Asui näköjään Saksassa ja naimisissa jonkun saksalaisen kanssa. Nähtävästi hyvä elämä siellä. Ja pirun nätti edelleen. Ainoa joka on jäänyt näin kovasti mieleen.
Sopisipa hyvin omaan elämääni. En tosin asu Saksassa vaan Ruotsissa nykyään. Jaa, niin en kyllä tiedä olenko vielä nätti. 🤔 vaikea arvioida itsestä.
"Nyt aikaa jo kulunut on
Olen rakentanut meille kotitalon
kaikki valmiina on
Olen kasvattanut sulle pihakoivut
Kun olet vapaana taas
Haen sinut heti pyhäpuvussani
Tämän sormuksen saat
Se on taskussani ollut koko elämäni
Kun mä oon vähä ajatellut....."
T. Lauri Tähkä
(ja jotkut vielä kuvittelee, et Morsian on joku rakastuneiden ihana rakkauslaulu)
Vierailija kirjoitti:
"Nyt aikaa jo kulunut on
Olen rakentanut meille kotitalon
kaikki valmiina on
Olen kasvattanut sulle pihakoivut
Kun olet vapaana taas
Haen sinut heti pyhäpuvussani
Tämän sormuksen saat
Se on taskussani ollut koko elämäni
Kun mä oon vähä ajatellut....."T. Lauri Tähkä
(ja jotkut vielä kuvittelee, et Morsian on joku rakastuneiden ihana rakkauslaulu)
Kuinkahan yleistä oikeasti on haikailla nuoruuden rakkautta? Tämä on aiheena lukemattomissa lauluissa, kirjoissa ja leffoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisia vaan jaksa. Helpompi vetää käteen tai tekopilluun. Sitten voi keskittyä sen jälkeen oleelliseen eli syömiseen ja rentoutumiseen.
Tähän 63 alapeukkuaja ja 21 yläpeukkua. Osaatteko vähän avata? Pitäisikö kaikkien miesten jostain syystä "jaksaa naisia"? Miksi ei ole OK; että mies ei jaksa naisia, naisten ominaisuuksien takaa vaan vetäisee tekopimppiin tai vaikka oikeaankin joskus ja jatkaa hommiaan oman pään mukaan? Miksi tätä ei saisi sanoa?
Itse alapeukutin sen takia, että viestistä kuulsi jonkinasteinen huokaileva katkeruus ja negatiivisuus. Voi olla, että ymmärsin väärinkin ja kaveri on oikein onnellinen fleshlightinsa kanssa.
Suuri osa miehistä kuitenkin kaipaa seksin lisäksi myös sitä lämpöä, syliä ja kumppanuutta, jota tekop*llu ei anna. Ymmärrän hyvin, että naisia ei (aina) jaksa, koska monet naiset (itseni mukaan lukien) osaavat pahimmillaan olla hyvin rasittavia ailahtelevaisine luonteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt aikaa jo kulunut on
Olen rakentanut meille kotitalon
kaikki valmiina on
Olen kasvattanut sulle pihakoivut
Kun olet vapaana taas
Haen sinut heti pyhäpuvussani
Tämän sormuksen saat
Se on taskussani ollut koko elämäni
Kun mä oon vähä ajatellut....."T. Lauri Tähkä
(ja jotkut vielä kuvittelee, et Morsian on joku rakastuneiden ihana rakkauslaulu)
Kuinkahan yleistä oikeasti on haikailla nuoruuden rakkautta? Tämä on aiheena lukemattomissa lauluissa, kirjoissa ja leffoissa.
Onhan se varmasti yleistä. Tai ainakin muistella sitä ensirakkauttaan, vaikka olisi ihan hyvä elämä jonkun toisen kanssa.
Mulla on 2 ex-poikaystävää. Toinen petti, jonka takia erottiin, ja toisen käytös muuttui suhteen aikana, kohteli mua tosi huonosti, henkistä väkivaltaa yms.
Mä pääsin myöhemmin opiskelemaan alaa, jonne harva pääsee, mulla on hyvä työpaikka ja hyvä ura edessä (opintojen ja työkokemusten perusteella). Oon myös laihtunut kymmenisen kiloa ja harrastan nykyään säännöllisesti urheilua.
Toivon todellakin noiden kahden katuvan, miten kohtelivat mua!
Mulle tapahtui kunnon "glow up" 👑😁
Jotkut kaduttaa vieläkin vähän. Niitä on varmaan joku 3-4 kappaletta.
Nuorena olin ujonpuoleinen, enkä kovin sanavalmis - tiesin joskus parin tunnin päästä mitä olisi pitänyt jossain tilanteessa sanoa, mutta mitäpä se enää auttoi, kun itse tilanteessa oli vaan änkyttänyt jotain hölmöä.
Hoksasin vasta joskus aikuisiällä, että olisi varmaan ollut eduksi, jos olisi ollut vaikkapa isosisko (niin tai -veli), josta olisi ollut apua ihan silkkaan kokemattomuuteen. Tajusin siis muutamissa tilanteissa sivuuttaneeni minusta kiinnostuneita tyttöjä ihan vaan siksi, etten tajunnut heidän kiinnostustaan. Minua olisi pitänyt nuorena täräyttää ensin pesäpallomailalla takaraivoon ja sen jälkeen huutaa: "Hei huomaa mut! Mä oon ihastunu suhun!"
Se harmittaa, ettei sitä omaa kiinnostustaan saanut tuotua julki - mutta ehkä vielä enemmän harmittaa se, ettei sen ikäisenä ymmärtänyt yhtään mitään tyttöjen hienovaraisesta viestinnästä.