Onko paikalla miehiä, jotka katuvat että nuorena päästivät jonkun naisen karkuun?

Vuosien varrelta kolme, joihin olin hyvin ihastunut ja tilanne oli täysin molemminpuolista. Huonolla itsetunnolla varustettu miestenvihaaja osasi selittää kaikki selvätkin ehdottelut uskomattoman taitavasti joksikin ihan muuksi ja naiset kyllästyivät lopulta tuputtamaan itseään idiootille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paikalla. Yhden Tarjan hukkasin tyhmyyttäni. Oli ihanan luonteinen ja nätti. Nyttemmin olen Tarjaa etinyt, tuloksetta.

Vielä on mahdollisuus löytää hänet. 37 vuotta sitten näin hänet viimeeksi. Kaipaan silti.

m-57v

💔

Kiitos. Et usko miten haluaisin edelleen tutustua häneen paremmin. Oltiin oppikoulussa, ylä-asteen lopun ja lukio samalla luokalla. Nähtiin aina välillä kaupungilla. Selvinpäin, ja molemmilla oli Datsun 100A. Olin vaan niin ujo.

Minulla oli yksi jota jopa ehkä salaa rakastin..ystävä...aina kun oli mahdollisuus niin hannasin.ja se löysi jonkun miehen ja mun sydän särkyi. Joskus puhuttiinkin asiasta.kerran menin hölmöyksissäni panemaan sen siskoa ja toivoin ettei olisi saanut sitä tietää. Löysin lopulta itselleni naisen ja kun tämä ystävä vapautui olin varma että tilaisuuteni koitti mutta ei.hän ei halunnut edes lähteä yrittämään koska olin varattu puolestani. 20 vuoden ystävyys on pikkuhiljaa kuollut mutta edelleen ajattelen häntä välillä lämmöllä.

Velaksi jääneen lääkäriksi opiskelleen neitosen, jolla oli viileän analyyttisen ulkokuorensa alla taipmuksia nymfomaniaan.

Näin plus nelikybäisenä olisi aika jackpot, ei kakaroita ja kummallakin hyvät tulot.

Ainoa mitä olen katunut on nuorena solmittu avioliitto jota jostain syystä kestin kymmenen vuotta. Sitä henkisen väkivallan ja alistamisen määrää en enää ottaisi vastaan keltään. Jos vähänkin yritti sanoa vastaan niin alkoi soittelu ties kelle että "se sika on taas agressiivinen".

Itse en ole mies, mutta miespuolinen ystäväni kusi lukioaikanaan silloisen suhteensa pettämällä tyttöystäväänsä. Löysi sitten myöhemmin toisen naisen, jonka kanssa perusti perheen, mutta kaipasi aina sitä lukioaikaista tyttistä. Kun oli ollut 15 vuotta suhteessa vaimonsa kanssa, alkoi viestitellä lukioaikaisen tyttiksen kanssa ja päätyi lopulta viettämään illan ja yön tämän kanssa. Rakastui uudestaan ja uskoi lukioaikaisen tyttiksenkin rakastuneen. Kertoi sitten vaimolleen, että rakastaa toista ja suhde vaimoon meni karille. Tämän tapahduttua lukioaikainen tyttis nauroi päin naamaa miehelle ja sanoi, että ei todellakaan rakasta tätä. No tää mies on jo löytänyt uudenkin vaimon, mutta edelleen kaipaa sitä lukioaikaista tyttistä. Itse arvelee, ettei pääse koskaan tunteesta eroon. :-(

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole mies, mutta miespuolinen ystäväni kusi lukioaikanaan silloisen suhteensa pettämällä tyttöystäväänsä. Löysi sitten myöhemmin toisen naisen, jonka kanssa perusti perheen, mutta kaipasi aina sitä lukioaikaista tyttistä. Kun oli ollut 15 vuotta suhteessa vaimonsa kanssa, alkoi viestitellä lukioaikaisen tyttiksen kanssa ja päätyi lopulta viettämään illan ja yön tämän kanssa. Rakastui uudestaan ja uskoi lukioaikaisen tyttiksenkin rakastuneen. Kertoi sitten vaimolleen, että rakastaa toista ja suhde vaimoon meni karille. Tämän tapahduttua lukioaikainen tyttis nauroi päin naamaa miehelle ja sanoi, että ei todellakaan rakasta tätä. No tää mies on jo löytänyt uudenkin vaimon, mutta edelleen kaipaa sitä lukioaikaista tyttistä. Itse arvelee, ettei pääse koskaan tunteesta eroon. :-(

Narsistit osaa olla vietteleviä kuten tuo lukioaikainen tyttis.

Ei ole ketään, jonka olisin päästänyt karkuun. Olen aina elänyt siten, että teen tunteeni tiettäväksi, vaikka tietäisin ettei vastakaikua tule. Ei ole koskaan tarvinnut jäädä miettimään "mitä jos..."

Sen sijaan olen aika varma, että ainakin 2-3 mimmiä ovat joko miettineet tai tulevat miettimään, miksi piti kohdella minua niin huonosti ja ajaa pois, vaikka olisin ollut heille oikein hyvä valinta.

Yhden tietoisesti huonon päätöksen olen elämässäni tehnyt vastoin sillä hetkellä käytössä ollutta tietotaitoa, ja se ei liity parisuhteisiin.

Hyvä ettei mistään tullut mitään. Tuo aloitus kertoo miehestä kaiken oleellisen.

Ehkä eniten kaivelee etten päästänyt nykyistä karkaamaan !

Muistan tapauksen lukiosta. Olin ujo, ei siitä silloin olisi mitään tullut. Muistan naisen etu-ja sukunimenkin vielä. Joka välitunti jännitin, näenkö hänet. Muistan millaiset hiukset hänellä oli, millaisia vaatteita käytti.

Ei kai sitä enää, keski-iässä. Pitää hyväksyä se, että joskus asiat ei mene niin kuin haluaisi.

Ap jätti kerran erään miehen, kun hommasta ei näyttänyt tulevan mitään

Täysin en ole häntä unohtanut, vaikka erosta 21 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole mies, mutta miespuolinen ystäväni kusi lukioaikanaan silloisen suhteensa pettämällä tyttöystäväänsä. Löysi sitten myöhemmin toisen naisen, jonka kanssa perusti perheen, mutta kaipasi aina sitä lukioaikaista tyttistä. Kun oli ollut 15 vuotta suhteessa vaimonsa kanssa, alkoi viestitellä lukioaikaisen tyttiksen kanssa ja päätyi lopulta viettämään illan ja yön tämän kanssa. Rakastui uudestaan ja uskoi lukioaikaisen tyttiksenkin rakastuneen. Kertoi sitten vaimolleen, että rakastaa toista ja suhde vaimoon meni karille. Tämän tapahduttua lukioaikainen tyttis nauroi päin naamaa miehelle ja sanoi, että ei todellakaan rakasta tätä. No tää mies on jo löytänyt uudenkin vaimon, mutta edelleen kaipaa sitä lukioaikaista tyttistä. Itse arvelee, ettei pääse koskaan tunteesta eroon. :-(

Narsistit osaa olla vietteleviä kuten tuo lukioaikainen tyttis.

Eiköhän tuossa ollut kyse vain ja ainoastaan kostosta, kun huomasi jo niinä lukioaikoina, että äijä kulkee haaroväli kompassinaan. Sai siis ihan juuri sitä, mitä tilasikin. Pointsit tyttikselle.

Paljon enemmän miehiä katuu sitä että teki lapsia sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena niin ujo, että kaksinkin minuun ihastunutta meni ohi. Onneksi löytyi myöhemmin vielä hyviä.

Sama minulla, en uskaltanut eräälle edes kuvaani antaa pyydettäessä.

En koe, että olisin ketään päästänyt karkuun, mutta kaduttaa avioliiton mokaaminen. Ei voi kuin ottaa opiski ja kehittyä.

No on. Lukion ensimmäisenä päivänä jo aiemmalta koulutaipaleelta tuttu salainen ihastus tuli tekemään tuttavuutta, mutta jäädyin totaalisesti. Eipä sitten oltu enää sen jälkeen paljoa tekemisissä ja itsekin kehitin tuosta entistä pahemmat estot vuosiksi. Tämä tyttönen oli oikein mukava ja näyttävä, joten on tuo tilanteen kuseminen mietityttäny toisinaan viime vuosinakin.

Estoisuuden häipyminen vaati pitkän parisuhteen, eron ja kokaiinin huruisen bilevaiheen. Enää ei ole estoja minkään suhteen ja onpa tullut jopa hieman homoiltuakin.

Vierailija kirjoitti:

No on. Lukion ensimmäisenä päivänä jo aiemmalta koulutaipaleelta tuttu salainen ihastus tuli tekemään tuttavuutta, mutta jäädyin totaalisesti. Eipä sitten oltu enää sen jälkeen paljoa tekemisissä ja itsekin kehitin tuosta entistä pahemmat estot vuosiksi. Tämä tyttönen oli oikein mukava ja näyttävä, joten on tuo tilanteen kuseminen mietityttäny toisinaan viime vuosinakin.

Estoisuuden häipyminen vaati pitkän parisuhteen, eron ja kokaiinin huruisen bilevaiheen. Enää ei ole estoja minkään suhteen ja onpa tullut jopa hieman homoiltuakin.

Suotta harnittelet, ei siitä olisi mitään tullut kuitenkaan.

Jep, olisi pitänyt tehdä ne kellarin kalterit aikoinaan vähän vahvemmasta varasta, harmittaa vieläkin :(

En ole sitä surrut että päästin jonkun karkuun, koska ei minulla ketään ollut jota olisin voinut karkuun päästää, sen sijaan harmittaa se että ei ollut ketä päästää karkuun, koska olin ujo ja hiljainen pitkä ja laiha poika, ja vähän ehkä jäljessä henkisesti muita. Enää ei siis harmita, nyt tulisi daamia ovista ja ikkunoista, mutta nuorena harmitti. Nykyisellään olen aivan tyytyväinen ihanaan vaimoon, jonka löysin tuossa 6v sitten.

T: M 37