Mikä vaivaa ihmistä joka olettaa että toiset osaa ja tietä saman kuin hän?
Pikku lapsethan kuvittelevat, että toiset tietävät saman kuin hän itse, mutta äitini käyttäytyy samoin, hänestä on käsittämätöntä, jos joku ei tiedä miten toimii kangaspuut tai miten tehdään pulaa. Jos joku taas tietää tai osaa jotain mitä hän ei, ei sillä ole niin väliä, tyhmä on jos ei tiedä ulkomuistista, mitä aineita pullataikinaan tulee.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ks. "theory of mind"
Some individuals with autism, Asperger’s, schizophrenia, depression, or social anxiety disorder exhibit a deficit in theory of mind and perform poorly on related tasks.
Sitä kutsutaan mielen teoriaksi. Se kehittyy ihmisellä jostain kolmivuotiaasta alkaen. Voi olla, että äidilläsi on tämä ominaisuus heikosti kehittynyt. Pullan leipominen kyllä kuuluu aika lailla yleissivistykseen mutta joku kangaspuiden niisiminen ei onnistu jos ei sitä joku ole ihan kädestä pitäen opettanut ja selittänyt.
Itsekeskeisyys, henkinen kehittymättömyys. Kuten sanoit, hän on pikkulapsen tai teinin tasolla. Moni ajattelee, että aikuisuus on ura, koti ja lapset. Minusta taas aikuisuus on sitä, että näkee asiat laajemmin kuin omasta näkökulmastaan.
Itsekeskeisyys on hyvin yleistä, koska se on kumuloitunut vuosituhansien ajan. Jokainen sukupolvi on ollut edellistä itsekeskeisempi. Joku muotoili hyvin toisessa keskustelussa: Kaikki puhuvat vain oikeuksistaan, kukaan ei puhu velvollisuuksistaan.
Moraalinen velvollisuus on käsittämätön sanapari monelle.
oikeistolaisuus "kyllähän nyt jokainen voi sentään perustaa menestyvän yrityksen"
Noh minä olen lähestynyt tätä asiaa siltä kannalta, että en halua kuvitella, että muut olisivat jotenkin tyhmempiä kuin minä.
Asiaan saattaa liittyä joku vanha trauma, muistan kerran höpöttäneeni kaverilleni, että laitan mummoni vanhat kangaspuut meidän kellariin pystyyn, puolivahingossa varmistin, että tietäähän hän kangaspuut? Tyyppi loukkaantui "ai minäkö en tietäisi mitä ovat kangaspuut".
oikeistolaisuus "huonosti pärjäävä syyttäköön itseään kun ei viitsi yrittää kunnolla"
Vierailija kirjoitti:
Noh minä olen lähestynyt tätä asiaa siltä kannalta, että en halua kuvitella, että muut olisivat jotenkin tyhmempiä kuin minä.
Asiaan saattaa liittyä joku vanha trauma, muistan kerran höpöttäneeni kaverilleni, että laitan mummoni vanhat kangaspuut meidän kellariin pystyyn, puolivahingossa varmistin, että tietäähän hän kangaspuut? Tyyppi loukkaantui "ai minäkö en tietäisi mitä ovat kangaspuut".
Mulla on sama, välillä tapaa myös ihmisiä, jotka olettavat ettei toinen tiedä mistään mitään ja selittävät kaiken kuin pikkulapselle. Tämä on raivostuttavaa. En halua aliarvioida kenenkään tietämystä, joten yleensä päädyn kysymään tietääkö henkilö saman kuin minä.
Mun anoppi hämmästyy aina todenteolla jos tiedän jotain mitä hän ei tiedä. "Mitä?! Miten sä voit tietää tollasta?? Ihan hämmennyn että sinä voit tietää tollasta. Tutkitko sä jostain noita juttuja?!!".
Itse hän myös pitää itseään hyvin kaikkitietävänä ja siksi varmaan on kova pala jos joku toinen tietää jotain.
Menee samaan kategoriaan, kuin kuvitelma, että jokainen tuntee tai ajattelee samoin, kuin itse. Mikä ei pidä paikkaansa. Samoin elämän näkemystään ainoana totuutena toitottavat. He laukaisevat ymmärryksen sijaan halun puolustaa vapautta omaan näkemykseen.
Jokaisella on kiinnostuksen kohteensa joihin perehtyy laajemmin, joten silloin tietämystä kyseisistä aiheista myös on enemmän. En määrittäisi kenenkään älykkyyttä sen perusteella, mitä hän tietää ja mitä ei. Ennemmin totean, että hän on kiinnostunut eri teemoista, kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeisyys, henkinen kehittymättömyys. Kuten sanoit, hän on pikkulapsen tai teinin tasolla. Moni ajattelee, että aikuisuus on ura, koti ja lapset. Minusta taas aikuisuus on sitä, että näkee asiat laajemmin kuin omasta näkökulmastaan.
Itsekeskeisyys on hyvin yleistä, koska se on kumuloitunut vuosituhansien ajan. Jokainen sukupolvi on ollut edellistä itsekeskeisempi. Joku muotoili hyvin toisessa keskustelussa: Kaikki puhuvat vain oikeuksistaan, kukaan ei puhu velvollisuuksistaan.
Moraalinen velvollisuus on käsittämätön sanapari monelle.
Uran, kodin ja lasten yhdistäminen on mielestäni haastavaa. Uran tahtova voi delegoida kodin ja lapset puolisolleen, kun ei itse kykene käsittelemään sekä "ulkoa muistettua pullareseptiä" että uraa yhtaikaa saatika "kangaspuiden käyttöä" tai vastaavia. Jotkut delegoivat lapsiaan ja kodinhoitoaan yhteiskunnalle sekä ostavat siihen aikaa, palveluita. Osa laskee rimaa roimasti, hyvä esim. jos osaavat lämmittää valmisaterian mikrossa ja viikonloppuna voi pestä pahimpia pyykkivuoria ja ostaa uutta edullisesti.
Itsekeskeisyyttä on myös se, että ei osaa tehdä peruskotiaskareita ilman toisen apua. Että ei ole harjaantunut niihin ja ne veisivät niin paljon aikaa, että eivät tunnit vuorokaudessa riittäisi. Kunkin olisi opeteltava nämä itse. Lapselle voi opettaa, tehdä yhdessä, mutta hänkin oppii tekemään sekä itse että sujuvoittaen toista osaavaa tekemällä yhdessä. Aikuisen muisti voi olla niin täynnä muuta, että ei ole tarkoituskaan oppia seuraavalla kerralla tekemään itse "kun vain vähän autoin kotona". Se ei ole olekaan oikeaa tekemistä, vaan kevyttä harrastelua.
Osa ihmisistä syntyy tietysti palvelijan kanssa ja ei tule kyseenalaistaneeksi etuoikeutettua tilannettaan.
Jaa, itse olen tullut siihen tulokseen, että varminta on olettaa, että muut eivät tiedä mitään eivätkä osaa mitään. Ja vaikka väittäisivät tietävänsä, eivät kuitenkaan itse asiassa tiedä eivätkä osaa.
Vielä pahempia ovat ihmiset, jotka olettavat, ettei toinen voi tietää samoja asioita kun hän. Kuten opettaja: opettajatyypit voivat luulla, että heidän tehtävänsä on opettaa oppimansa muille. Eivät välttämättä käsitä, että muiden kognitio toimii yhtä hyvin. Samaan aikaan asioita omaksuvat voivat kaikki tietää asiat, kenenkään mukana olleen ei yleensä tarvitse kerrata asioita muille mukana olleille.
Eri asia jos työssä on sihteerivuoro tms, silloin jonkun tehtävänä on ottaa muistiinpanoja.
Äitisi taas on siten heikosti kehittynyt, ettei ymmärrä tai esittää ettei ymmärrä oppineensa asioita. Olettaa, että muidenkin muka pitäisi tietää sama, vaikkeivät ole aiemmin tehneet. Opettajaharhan sijaan yleistietoharha.
Olisit tyytyväinen jos en automaattisesti oleta sinun olevan elinkelvoton tumpelo. Ihmettelen kyllä miten ihmeessä ihmiset pystyy elämään koko elämänsä täysin tietämättöminä perus asioista. Täytyy jotain neurologian/psykiatrian/yhteiskuntatieteiden/lääketieteen ym. perusteita tankata aikuiselle ihmiselle. Ettekö te lue mitään vapaa-aikoina? Tutki mitään itse? Kysele? Ihan käsittämätön tapa elää että ei mitään tiedettä vaikkapa harrasta tai omaa mitään mielenkiintoa mihinkään? Mistä te saatte sisältöä elämään?
Homous