Yhtäkkiä pihaan ilmestyvä anoppi

Ei se välttämättä mikään muistisairas ole. Kuulostaa rajattomalta ihmiseltä. 

Oma äitini on tuollainen. Hänellä oli aluksi avain. Ilmestyi ilmoittamatta, ei soittanut ovikelloa vaan tunki vain sisään. Ei laantunut edes kun paukkasi ilmoittamatta kotiimme ja yllätti suihkusta tulleen mieheni alastomana. Avaimet otimme pois, mutta oli ilmeisesti teettänyt siitä kopion.

Ei auttanut puhe eikä raivoaminen. 

Itse sanoin äidilleni että tämä on viimeinen varoituksesi, seuraavalla kerralla kun tulet ilmoittamatta pistän välit kokonaan poikki.

Tottakai hän tuli vielä tunkeilemaan. Minä räjähdin todella pahasti, äitini luuli varmasti että aion käydä häneen käsiksi, viskasin hänet pihalle ja ilmoitin että takaisin kun tulet niin pistän lähestymiskielto-hakemuksen vetämään. Vaihdoimme lukot, lakkasin vastaamasta tämän puheluihin, en avannut hänelle ovea enkä ollut missään yhteydessä lähes vuoteen.

Annoin kyllä äidilleni anteeksi. En voinut olla hänelle vihainen kun hän tuli yksi päivä oven taakse. Hän oli niin haavoittuvan oloinen ja niin hermostunut että hän tärisi. Minulla on ihan hirveän huono omatunto tuosta. Äitini ei ole paha ihminen, päinvastoin. Hän yrittää aina auttaa muita ja rakastan häntä ihan hirveästi. Olemme aina olleet älyttömän läheisiä ja jotenkin tuo tilanne vain ajautui tuollaiseksi koska en osannut asettaa rajoja ajoissa. Itse olen sellainen ihminen että en suutu helposti ja patoan minua vaivaavia asioita kunnes en pysty enää pitämään niitä sisälläni ja sitten räjähdän. 

Nyt meillä on tuon välirikon jälkeen ollut ihan hyvät välit ja äitini on alkanut kunnioittamaan rajojani. 

Ja minä kun luulin että oma anoppini on paha....

Ei se enää niin pahalta tunnukkaan! Tsemppiä, toivottavasti koira ja aita pihan ympärillä auttavat!!

Tehkää siitä aidasta sitten niin korkea ettei se anoppi kiipeämällä pääse yli. Onko vielä kovin vetreässä kunnossa, voisiko kiivetä yli?

Tännehän tulee vieläkin kommentteja, joten vastailen nyt niihin.

Olemme yrittäneet saada anoppia lääkärille, muttei suostu kun ei hänessä mitään vikaa ole. Olemme olleet yhteydessä asiasta terveyskeskukseen, mutta sieltä sanottiin ettei aikuista ihmistä voi pakottaa, mikäli ei ole holhouksen alainen. 

Anoppi ei tosiaan kykene tapojaan muuttamaan, mutta olemme parhaamme mukaan yrittäneet niitä rajoja laittaa, mutta se on vaikeaa kun asia ei vain mene perille hänelle, vaikka joka kerta miltei kannetaan pois pihasta.

Emme todellakaan ota häntä mukaan asioihimme yhtänä tämän enempää, päinvastoin tapaamiset vain vähenevät tällä hänen käytöksellään. Hänen olisi jo aika käsittää, että meillä on oma elämä, hänellä on omansa. 

En luotakaan siihen että loppuu kun anopista aika jättää, on vielä hyväkuntoinen eikä ikä paina vielä kauheasti. En todellakaan anna anopille lupaa puuhastella pihassani yhtään mitään, puuhastelkoot omassaan kun hänellä sellainenkin on. 

Koira todennäköisesti tulevaisuudessa pitää anopin loitolla, koska koirasta on tarkoitus tulla perheenjäsenen lisäksi vahtikoira, mutta pentuna tietysti ei tämä toimi. 

Tällä hetkellä tosiaan ei ole muuta pakottavaa syytä olla täällä kuin miehen työ, omaani voin tehdä aika lailla missä vain. Mies on töissä tuonut esille, että hän olisi halukas siirtymään toiselle paikkakunnalle, jos sinne tarvitaan joku, mutta todennäköisesti ei hetkeen ole tulossa mitään siirtoja. Toisia työpaikkoja hän on katsellut, mutta ei haluaisi vaihtaa, koska pitää paljon nykyisestä työstään. 

Lastensa kertoman mukaan anoppi on kyllä aina ollut tällainen, tunkeileva, rajaton, nuuskiva ja ilkeä. Sen takia on vaikea huomata, jos oikeasti alkaakin vaivata jokin muistisairaus, koska anoppi on luonnostaan sellainen kuin muistisairaat ovat. Tietysti sitten jos pahaksi pääsee etenemään, huomaa asian. 

Aitaa on alettu rakentamaan, aluksi ajattelimme tehdä vain 1m tai 1,5m korkuisen, mutta teemmekin siitä 2m korkuisen, jos vaikka jo pelkästään se pitäisi anopin poissa. Anoppi voisi kyllä kiivetä aidasta yli, muuten jotenkaan usko edes hänestä sitä. Eihän sitä silti tiedä..

Ap

Älkää kiusatko vanhaa ihmistä.

Joko anoppi on aidattu pois?

Aita valmistui sunnuntaina, mutta portti saatiin vasta maanantaina. Anoppi putkahti viikonloppuna taas pihaan kun olimme rakennuspuuhissa ja kyseli että mitäs täällä rakennetaan ja sanottiin että aitaa koiraa varten (teki kyllä mieli sanoa että sinua varten) ja pyydettiin lähtemään. Lähti ihmeen helposti sillä kertaa, ihmetteli kyllä kauheasti että mihin sitä aitaa tarvii, ihan turha kapistus.

Maanantaina kun saatiin portti ja saatiin se lukkoon, illalla tuli puhelu anopilta. Hän oli siellä portin takana eikä päässyt pihaan ja käski mennä avaamaan sen hänelle. No ei tietenkään menty, en tiedä kauanko mahtoi siellä möykätä.

Eilen soitti, että hänelle pitää teettää oma avain siihen portin lukkoon, että pääsee siitä itse, ettei tarvitse turhaan meidän aina tulla sitä hänelle availemaan. Pihaan pääsyn tarvetta hän perusteli sillä, että kyllä hänen nyt tarvii päästä.

Poliiseja ei nyt ole soitettu, kun lähti ihan suosiolla viikonloppuna. Aitakin nyt on valmis, joten katsotaan nyt, tarvitseeko. Jos jatkuvasti ramppaa siellä portin takana, niin sitten pitää taas harkita asiaa.

Ap

Ongelmat Appi vanhempien kanssa taitaa olla aika yleisiä. Itse kärsin muinoin ex-appiukosta. Joka tuli "viihdyttämään" minua kun tytär oli töissä (ja minä oli kotona tekemässä töitä). Ilman ilmoittamista eikä ymmärtänyt että pitää tehdä töitä vaikka on kotosalla. Noh siinä appiukossa oli muitakin haasteita, pölli lääkkeitä ja veti viinakaapista salaa viinaa. Ja samaisen ex-kumppanin äiti raahasi milloin mitäkin roskiksesta löytynyt meille, kun ajatteli meitä. Koskaan ei tuonut mitään mikä olisi istunut meidän sisustukseen tai olisi ollut mitenkään muutenkaan meidän tyylistä. Kummatkin tuli aina ilmoittamatta.

Onneksi pääsin eroon kyseisistä appivanhemmista. Samalla kuin exä lähti.

Aivan kuin kirjoittaisit anopistani, niin samalta kuulostaa! Tosin anoppini ei ole ilkeä tms, mutta tuo ilmoittamatta oven taakse tuleminen, tunti kausien huhuilu ja ikkunoiden kopistelu, jos ei mennyt avaamaan ovea. Ja jos avattiin niin änki oven raosta väkisin sisälle. Ei auttanut ystävälliset puheet, ei vihaiset, eikä huutamiset. Miehen sisko uhannut poliisillakin, mutta siitä ei ollut apua. Myös tuota jatkuvaa rikkinäisen tavaroiden ja vaatteiden kuskaamista meille, ja puutarhassa näpertelyä. Anoppini ei ymmärrä tai halua ymmärtää rajoja. Usean vuoden jälkeen meni hermot, ja teimme juuri tuon ratkaisun että rakensimme aidan "koiran takia", osin tietysti totta, mutta pääasiassa oli anoppia varten. Myös lukollinen portti laitettiin. Niin se anoppi sitten ihmeissään pyöri portin takana, yritti soittaa, muttei vastattu. Jonkun aikaa tätä jatkui, mutta sitten väheni. Tuosta on jo monta vuotta ja nykyään emme enää pidä porttia lukossa, mutta ei enää yritä tulla kutsumatta. Saattaa jonkun nyssykän tuoda ovelle, ehkä kerran kokeilee koputtaa, mutta on lopulta ymmärtänyt, ettei avata jos ei soita etukäteen. Aina pääsee kylään jos soittaa, vaikka lyhyellä varoitusajallakin. Jostain syystä se on kuitenkin vaikeaa, niin harvoin käy, en tiedä miksei voi soittaa, kokeeko sitten että hän ei lupia kysele tms että voi tulla kun itse haluaa. Vaikka silloin harvoin kun soittaa niin on saanut aina tulla, joten ei tarvetta ole pelätä että torjuttaisiin tms.

Päivitänpä hieman, jos joku vielä lukee tätä. 

Anoppi on käynyt muutaman kerran portin takana ja soitellut sieltä että tulkaa avaamaan. Milloin on ollut tulossa puutarhaan, milloin tuomassa jotain roinaa ja milloin kutsunut itsensä kahville. Kun ei olla menty avaamaan, on vinkunut sukulaisille miten kiusaamme häntä. 

Kerran tuli juuri portin taakse, kun lähdimme kauppaan autolla. Hänen mielestään hän olisi voinut mennä istuttamaan tämän kivan kukan jonka toi pihaan ja jos samalla saa kotiavaimet, voisi hiukan siivoilla sisällä. Kun lukittiin portti nenän edestä ja sanottiin ettei käy, menemme asioille alkoi kauhea parkuminen taas. 

Nyt sitten valittaa joka suuntaan, miten kauhean ilkeitä me oikein olemme ja kiusaamme vain häntä. Kun hän ei mitään pahaa tee, kun auttaa vain ja hän tietää, että puutarhaan esim. sopisi juuri tämä kukka ja haluaa vain ehostaa jne.

Ap

Miksi vastaatte anopin puheluihin? Itse jättäisin kylmän viileästi vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vastaatte anopin puheluihin? Itse jättäisin kylmän viileästi vastaamatta.

Aiommekin nyt jättää vastaamatta joksikin aikaa. Voi sitten ihmetellä siellä portin takana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

eihä tuo voi olla tottakaan. pistäkää välit poikki.

jos joku mun nukkuvam lapsen herättäisi, niin kyllä niskapeppu otteella lähtisi aika lujaa.

Sinäkö, Martina?

Me asutaan maalaistalossa ja täällä miehen anoppi ilmestyy ilmoottamatta milloin mihinnin, keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, jne. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin jo 20 vuotta asuneet eläkeläisenä, mutta miehen äidin kiinnostus talon asioita kohtaan alkoi sillä siunaaman minuutilla kun minä muutin tänne. Hän tulee, vaikka on kielletty. Hän raahaa tänne vanhoja kuppaisia astioita ja tekstiilejä. On tuonut kaksi pöytääkin, jotka oli saanut ilmaiseksi tutultaan. Myös rikkinäinen yleiskone oli kerran tuotu keittiön pöydälle.

Tuttua on tuo pihankin laittaminen, mutta enemmän ärsyttää se, että hän ronaa kaappejamme ja laatikoitamme ja järjestää niitä uusiksi vaikka olemme kieltäneet. Ovien lukossa pitäminen on kai edessä.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan maalaistalossa ja täällä miehen anoppi ilmestyy ilmoottamatta milloin mihinnin, keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, jne. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin jo 20 vuotta asuneet eläkeläisenä, mutta miehen äidin kiinnostus talon asioita kohtaan alkoi sillä siunaaman minuutilla kun minä muutin tänne. Hän tulee, vaikka on kielletty. Hän raahaa tänne vanhoja kuppaisia astioita ja tekstiilejä. On tuonut kaksi pöytääkin, jotka oli saanut ilmaiseksi tutultaan. Myös rikkinäinen yleiskone oli kerran tuotu keittiön pöydälle.

Tuttua on tuo pihankin laittaminen, mutta enemmän ärsyttää se, että hän ronaa kaappejamme ja laatikoitamme ja järjestää niitä uusiksi vaikka olemme kieltäneet. Ovien lukossa pitäminen on kai edessä.

Oliskohan edessä ihan lukkojen vaihto? Saattaa hänellä vielä olla avain tallella nykyisiin lukkoihin.

Ex-avokkini aikoinaan oli antanut yhteisen kotimme avaimen isälleen. Unohti kertoa moisen pikkuseikan minulle.

Kerran tulin sitten alasti suihkusta makkariin pukemaan ,niin avokin iskä mussutti olohuoneessa banaania.

Yksi syy miksi ex on ex.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin kirjoittaisit anopistani, niin samalta kuulostaa! Tosin anoppini ei ole ilkeä tms, mutta tuo ilmoittamatta oven taakse tuleminen, tunti kausien huhuilu ja ikkunoiden kopistelu, jos ei mennyt avaamaan ovea. Ja jos avattiin niin änki oven raosta väkisin sisälle. Ei auttanut ystävälliset puheet, ei vihaiset, eikä huutamiset. Miehen sisko uhannut poliisillakin, mutta siitä ei ollut apua. Myös tuota jatkuvaa rikkinäisen tavaroiden ja vaatteiden kuskaamista meille, ja puutarhassa näpertelyä. Anoppini ei ymmärrä tai halua ymmärtää rajoja. Usean vuoden jälkeen meni hermot, ja teimme juuri tuon ratkaisun että rakensimme aidan "koiran takia", osin tietysti totta, mutta pääasiassa oli anoppia varten. Myös lukollinen portti laitettiin. Niin se anoppi sitten ihmeissään pyöri portin takana, yritti soittaa, muttei vastattu. Jonkun aikaa tätä jatkui, mutta sitten väheni. Tuosta on jo monta vuotta ja nykyään emme enää pidä porttia lukossa, mutta ei enää

Tätä en ymmärrä: miksi ei vain voi soittaa ja sopia? Miksi pitää kiusata ihmisiä yllättämällä.. Ihan hirveän stressaavaa ja rajoja ylittävää, jollain tapaa väkivaltaista tunkeutumista. 

Mun äiti on samanlainen. Lisäksi usutti esimerkiksi veljeäni tulemaan meille kylään ilman, että asiasta oli sovittu. Ei ollut kiva yllätys, kun olisi pitänyt saada tehtyä pienten lasten iltatoimet ja laitettua nukkumaan. Äitini on myös käynyt pihallamme salaa viettämässä aikaa, kun on tiennyt, että olemme pois.

Emme ole väleissä.