Yhtäkkiä pihaan ilmestyvä anoppi

Minulla on parin ikkunan alla lantaa, mutta se ei anoppia tunnu estävän, kurottaa vain siitä yli koputtelemaan.

Se on todella pelottavaa, mietin että miten sekaisin ihmisen pitää olla, että lapselle tekee noin? Se voi olla lapselle todella pelottavaa. Tuo on sattunut vain kerran, kun testasimme miten kauan jaksaa. Silloin sanoin lapselle, että mummo unohti avaimet kotiin ja tarvitsi niitä meiltä (meillä ei ole oikeasti hänen vara-avaimiaan), ettei ole mitään hätää jne. Onneksi lapsi ei säikähtänyt sen enempää, vaan jatkoi normaalisti uniaan.

Sen jälkeen mies on aina mennyt hätistelemään äitinsä pois, erilaisella menestyksellä. Joskus harvoin anoppi suostuu lähtemään parin minuutin ripityksen jälkeen, joskus menee lähemmäs tunti.

Ap

Anoppi taitaa tarvita ammattiapua, ilmiselvästi muistisairaus tai jotain muuta ongelmaa, ei terve ihminen käyttäydy noin.

Meillä on pihassa riistakamera varkaiden varalta, syrjässä kun asumme. Siitä on kyltit pihassa ja pihan reunassa, lisäksi on pari valoa, jotka toimivat liiketunnistimella. Ne eivät anoppia haittaa lainkaan, mutta ainakin on nyt sitten todisteita pitkältä ajalta, jos poliisille joutuu ilmoituksen tekemään. 

Mieheni on muutamissa sukujuhlissa ottanut asian esille, mutta ei mene perille. Kuittaa kaiken vain "höpsön mummon" touhuilla, kun on niin ikävä poikaa joka vihdoin muutti takaisin ja lapsenlasta jne. 

Sovimme nyt miehen kanssa, että seuraavaksi varoitamme anoppia siitä, että soitamme ensi kerralla polisiille ja todellakin soitamme, jos ei usko varoitusta. 

Jos ei anopille mene perille millään, edes poliisin avustuksella, kyllä varmaan välit laitetaankin poikki, ainakin hetkeksi, Ehkä sitten uskoo että nyt saa luvan riittää.

Silloin kun hän lapsen herätti, mies suurin piirtein heitti niskaperseotteella äitinsä pois pihaltamme, en varmaan koskaan ole nähnyt miestä niin vihaisena.

Kerran anoppi muuten ilmestyi pihaan kun olimme jo nukkumassa ja kovasti olisi tullut istuskelemaan meille, vaikka ovi avattiin silmät ristissä yöpaidassa ja käskettiin häipyä. En käsitä, en vain käsitä.

Ap

En voi mitään , mutta huvitti ympäri taloa ikkunoista kurkkiva anoppi. Huhuu , huhuu , tiedän että olette siellä.

No oikeasti ei naurattaisi , jos olisin ko.valopään anopikseni saanut.

Hommaa varmuusketju, avaa ovi ja kysy mitä asiaa. Kun ei ole mitään niin vedä ovi kiinni. Kun kykkii pihalla niin huudat mitä hittoa sä meidän pihalla teet. Sama kun koputtelee ikkunoita.

Mielessä kävi ilmakivääri, ( "luultiin, että joku yrittää meille väkisin ") mutta ehkä ei suositeltavaa.

Oma äitini on kuin ap:n anoppi. Hän vain tästä ohi mennessään... Tai tunkee oven raosta jotain roinaa ja sanoo marttyyristi, että ei tarvitse sisään kutsua, kyllä hän jaksaa janoisena kotiin kulkea... Kantaa pihallemme kasveja, joita en halua, kirppisroinaa ym. Kurkkii ikkunoista sisään ja kiertelee pihalla. Arvostelee ja kommentoi. Ei mene perille rumasti eikä nätisti sanomiset. Kaikki sympatiat ap:lle, keinoja ei ole antaa. On muutenkin epämiellyttävä ihminen eikä lapsemme pidä mummostaan, joten ei haluttaisi viettää aikaa hänen kanssaan.

Meille tultiin 5.30 itsenäisyyspäivän aamuna. Silmät ristissä menin avaamaan ovea ja appivanhemmat runnoi sisään.

Oletteko puhuneet anopin miesystävälle, josko hän saisi taottua järkeä eukon päähän?

Vähintään 500 kilometriä on hyvä välimatka. Ei tule yllätyskyläilyille ja tupatarkastuksia tekemään kovin usein. Yllätysvieraat ovat kummallinen ihmislaji. He pääsevät vauhtiin näin kesällä, jos satut asumaan jonkin matkailukohteen lähellä tai ajomatkan varrella. On moukkamaista tunkea toisen kotiin ilmoittamatta ja rimputtamaan ovikelloa. Vaaditaan kahvia, ruokaa ja jopa yösijaa. Yllätysvieraat eivät ilmeisesti joko omista puhelinta tai eivät osaa sitä käyttää. Järkevä ihminen soittaa ainakin viikkoa aikaisemmin, että sopiiko tulla. Ja siinä kohtaa isäntäväki voi kieltäytyä, jos ei sovi. On moukkamaista mennä toisen kotiin etukäteen ilmoittamatta ja jos ei ole kutsuttu. Jos joku tulee luoksesi yllätyskylään, mene vastavuoroisesti heidän kotiinsa ilmoittamatta ja katso, mikä on reaktio.

Okei ap kertomastasi päätellen hän todella höperö mummo.

En mä menis pyörii talolle, jossa on kamerat ja liiketunnistimet ja josta minut ainakin kertaalleen poistettu lähes kantamalla.En vaikka se kuinka olisi poikani asumus.

Yllä on annettu ihan hyviä neuvoja jo, mutta yksi juttu tuli mieleen... saako anoppi vierailla teillä myös luvan kanssa? Ts. Kutsutteko kylään sopivaan aikaan tai käyttekö siellä?

Onhan tämä hiukan huvittavaa lukea, mutta ei silloin kun se osuu kohdalle. Mielikuva kieltämättä on huvittava, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Varmuusketju meillä on, mutta mies on elävä sellainen. Minä en avaa ovea anopille, vaan mies eikä päästä sisälle. Pihalle menee yleensä vihaisena ja ohjaa anoppia kädestä pitäen pois pihalta, joskus jää keskustelemaan asiasta hetkeksi ennen pihasta poistamista. Siinä kyllä olen onnekas, että mies on samaa mieltä kanssani asiasta eikä myötäile äitiään. Minkäänlaisia aseita ei uskalla edes harkita, edes sitä ilmakivääriä, saa vain syytteet itse niskaansa.

Lapsemme ei pidä mummostaan, mummo on hänestä ilkeä ja piikittelevä, puhuu rumia juttuja, sanoo aina ikävästi lapselle kun häntä tapaa, nyt ei olekaan pitkään aikaan tavannut juuri tästä syystä.

Olemme puhuneet miesystävälle, mutta ei ota oikein kantaa asiaan muuten kuin, että no se nyt on hiukan sellainen, ei se pahaa tarkoita jne.

Meillä oli välimatkaa anoppiin aiemmin 300km, eikä tullut kuin kerran yllätyksenä pihaan kun oli jossain sukuloimassa. En käsitä, miksei voinut soittaa, oltaisiin voitu vaikka sopia, mutta ei. Sen jälkeen ei tullut, kun mies ohjasi vain pois, että nyt ei ole hyvä aika. 

Olen miettinyt jos olisi jokin muistisairaus alkamassa, mutta mieheni on kyllä kertonut, että on ollut ihan samanlainen aina, ei osaa asettua muiden asemaan, ei näe toiminnassaan mitään väärää, on täysin rajaton ihminen, sama ongelma on miehen siskolla mutta pahempi, koska hänet on kasvatettu yltiökiltiksi, koska oli tyttö. Ei oikein osaa kieltää äitiään ja on ihan kädetön tämän kanssa. 

Ap

Anoppia kutsutaan kylään kyllä, nykyään vain paljon, paljon harvemmin koska ei kunnioita mitään mitä sanomme hänelle. Lapsikaan ei tahdo mummoaan nähdä, koska mummo on aina ilkeä hänelle. Yleensä hänellä onkin kaveri käymässä tai on itse kavereillaan kun anoppi meillä käy. 

Anopilla olemme käyneet kerran tai pari kuukaudessa, mutta nyt emme ole käyneet kevään jälkeen, koska ei vain osaa käyttäytyä. Lapsi kävi viimeksi lopputalvesta siellä, emme halua pakottaa häntä koska inhoaa siellä käymistä.

Ap

Tuo ilkeys viittaa selkeästi muistisairauteen.

Appeni alzheimer alkoi juurikin rajattomuutena, takertumisena ja ilkeilynä.

Laittakaa pihan ympärille parin metrin korkuinen aita ja portti lukkoon. Ei luulisi anopin olevan niin ketterä, että yli kiipeää (tai mistä sitä tietää). Piikkilankaa aidan päälle?

Minun vanhempani asuvat onneksi parin sadan kilometrin päässä ja käyvät meillä vain pari kertaa vuodessa ennalta sovitusti, esim. lapsen syntymäpäivänä. Silloin he tuovat meille kassikaupalla roinaa. "Katsos kun löytyi varastosta tämmöinen" ja sitten kassista löytyy joku varastossa vuosien ajan homehtunut nalle tai rikkinäinen posliinielukka tai muovinen kaulaketju tai kirpparilta ostettu käytetty muki, joita en todellakaan halua nurkkiini. Kaiken haluamani olen lapsuudenkotoani mukaani ottanut, kun sieltä lähdin. Olen sanonut heille sata kertaa, että mitään ei sieltä tarvitse tuoda vaan kaiken kamani voi surutta heittää kaatikselle.

Lapselle he tuovat liian pieniä vaatteita, koska eivät etukäteen kysy, mitä kokoa lapsi nyt käyttää. Viimeksi lapsi sai uimakellukkeet, vaikka hän on osannut uida mainiosti jo pari vuotta. Suhteellisuudentaju hämärtyy myös siinä, että he eivät tuo lapselle yhtä karkkipussia vaan esim. 20 suklaamunaa tai jättipaketin pusuja. Minä saan tavallisesti jonkun limpun tai keksipaketin tai pullankäntyn, vaikka äitini tietää varsin hyvin, että olen ollut jo lapsena keliaakikko.

Sitten äitini marttyyrimaisesti suureen ääneen sanoo, että jotkut ne eivät osaa kiittää saamistaan lahjoista. Joo, jos ei ymmärrä sanoja "kiellän sinua tuomasta meille yhtään mitään", niin olen sitten yrittänyt olla hiljaa ja kiittämättä, jos sellainen loukkaava käytös menisi perille. Ei näytä menevän. Olen myös yrittänyt johdattaa tuomisia vaikka sitten johonkin kukkakimppuun tai orvokkiruukkuun, jonka voin istuttaa pihaan - jos kerran on ihan pakko tuoda jotain. No se tulee sitten kaiken roinan päälle...

Aika huolestuttavan kuuloista toimintaa. Ei todellakaan ole normaalia tollaset ikkunoihin koputtelut, tai että tunninkin joutuu hätistelemään häntä pois. Ja samaa toistetaan uudelleen ja uudelleen.

Alkavalta muistisairaudelta tuo minustakin kuulostaa.

Onko hänellä muita lapsia tai lapsenlapsia? Onko aina ollut yhtä piikikäs luonteeltaan?

Ilkeä anoppi on aina ollut, kaikki lapsensa sitä ovat sanoneet. Voi toki silti viitata muistisairauteen tämän muun käytöksen lisänä, mutta epäilen vahvasti, kuten kaikki lapsensa. 

Tuo aita on kyllä hyvä idea, on muutenkin tekeillä tässä kuussa, kun aiomme hankkia koiran. 

Nyt kun muuten sanoit tuosta lapsien vaatteista, meillekin anoppi tuo lapselle vaatteita ja suuttuu, kun niitä ei pueta päälle. Esimerkinä viimeksi toi kokoa 140cm, kun lapsi käyttää 110cm tai 116cm. Vauva-aikana toi kokoa 52cm kun käytössä oli 74cm. Sitten uhriutuu, kun mikään hänen antamansa ei kelpaa meille. Monen monta kertaa sanottiin, että kysy hyvä ihminen sitä kokoa, jos vaatteita haluat antaa, mutta ei. Kun hän nyt näki tällaisen niin kivan vaatteen eikä viitsinyt antaa hyvän tarjouksen mennä ohi jonkun koon takia. 

Karkkia on yrittänyt myös tuoda kauheat säkilliset aina, mutta heti ovella kättelyssä napattiin kassi ja vietiin sivuun ja yleensä siellä olikin miltei toistakymmentä karkkipussia, kun myöhemmin katsottiin. Yksi asia myös tuossa herkuissa ja syömisissä ylipäätään on kovin vaikea asia käsittää anopille, että 4v ei pidä voileipäkakusta, vaikka sitä on sanottu vaikka miten pitkään. Joka kerta kauheaan ääneen sitä pitää ihmetellä, miten ei kelpaa. Sama täytekakussa, kun lapsi ei pidä siitä, mutta pitää esim. pasteijoista. Kun kyllä nyt lapsen pitää sokeria saada.

Tuossa sokeri asiassa ei todellakaan kyse ole siitä, ettei lapsi sitä lainkaan saisi, mutta lapsi pitää enemmän suolaisesta. Ollaan annettu maistaa pullaa, jäätelöä, kakkuja, karkkeja, mehujäitä, sipsejä ja vaikka mitä, mutta pitää eniten juurikin suolaisista pasteijoista. Sitten se käännetään tottakai minun syykseni, etten anna lapselle sokeria tarpeeksi, kun on niin ranttu.

Ap

Muistisairaudesta en tiedä, kuulostaa kyllä siltä. Kaikki lapsensa kuitenkin sanovat, että aina se on tuollainen ollut, kuten myös ilkeä.

Muita lapsia on, muttei lapsenlapsia. Miehen sisko asuu yksin ja miehen veli on naimisissa, toinen avoliitossa. Miehet ovat ottaneet tiukan linjan äitinsä kanssa, joka on heille hieman helpompaa kun asuvat kerrostaloissa eikä äitinsä voi ikkunoihin koputella, mutta sisko on aivan kädetön äitinsä suhteen. Hänet on kasvatettu niin kiltiksi ja alistuvaksi kun on tyttö. Yritämme häntä auttaa mieheni kanssa, mutta eniten anoppi meidän kimpussamme on. Pari kertaa mieheni on hakenut äitinsä pois siskonsa kimpusta, kun tämä on soittanut miehelleni itkien äidistään, miten taas on ängennyt hänen luokseen ja tekee milloin mitäkin.

Ap

Järkyttävää käytöstä anopilta, lieneekö ihan tervekään enää?

Keksin 2 mahdollista ratkaisua:

1. Tontin ympärille korkea aita ja lukittava portti (ei välttämättä käytännössä mahdollinen).

2. Näette varmaan anoppia myös muuten, "normaaleilla" vierailuilla, jouluna jne. Sanokaa, että jokaisesta yllätysvierailusta seuraa, että seuraavat 1-3 normaalia vierailua jäävät toteuttamatta. Tai ei saa lasta hoitoon ennen kuin on ollut vaikka 6kk ilmestymättä kutsumatta (tosin en uskaltaisi antaa ikinä lasta hoitoon muutenkaan). Ja sitten pidätte kiinni siitä. Tuollaiset ihmiset eivät koskaan muuta käyttäytymistään puheiden perusteella, mutta jotkut saattavat muuttaa tällaisella "käyttäytymisterapialla".

(3. Epäilen kyllä vähän, että miehesi ei ole sanonut asiasta äidilleen riittävän "julmasti", vaikka antaa sinulle ymmärtää niin tehneensä. Jos näin on, niin mies voi tämän ratkaista puhumalla riittävän suoraan ja jos tulee pihalle niin mies menee ulos ja fyysisesti ohjaa anopin pois).

Mielenterveysongelmia/alkava muistisairaus? Ei tuo ole tavallisen ihmisen käytöstä.