Lue keskustelun säännöt.
Teinini tietää jo ettei halua lapsia.
02.07.2019 |
18v täyttävä nuori mies todennut asian pariinkin kertaan, ei kuulema näe perheen perustamisessa oikein järkeä.
Saanko olla surullinen? No, olen silti 😢
Kommentit (57)
Sitten kun tulee sonni kohdalle niin kyllä niitä lapsia alkaa haluamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin 12-vuotiaana etten koskaan halua lapsia. 26 - vuotiaana iski vauvakuume ja sain poikani, ja tulin siihen tulokseen että olis voinu jättää lapsen tekemättä, kuten olin alunperin suunnitellut. Olis voinu antaa vauvakuumeen mennä vaan ohi. En ole yhtään äiti-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tulee sonni kohdalle niin kyllä niitä lapsia alkaa haluamaan.
Apn lapsi on poika, eli tuskin lapsia tulee sonninkaan kans saamaan.
Tyttöystäväni oli jo kymmenen vanhana kauhuissaan kysynyt äidiltä, että ei kai lapsia ole pakko hankkia, jos ei halua. Kyllä monet tietävät tämän asian hyvin varhain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tulee sonni kohdalle niin kyllä niitä lapsia alkaa haluamaan.
Apn lapsi on poika, eli tuskin lapsia tulee sonninkaan kans saamaan.
No siitoslehmä sitten, miten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halunnut 18-vuotiaana lapsia. Olen aina tykännyt lapsista ja sain oman kolmekymppisenä. Ajattelin, että voisin elää ilmankin, mutta nyt vasta käsitän, mitä olisin menettänyt. Eli periaatteessa olisin saattanut elää vapaaehtoisesti lapsettomana, mutta onneksi en elä. :)
Joskus käy hieman sääliksi omaa äitiäni. Meitä on 5 sisarusta, eikä kenelläkään ole lasta, ja molemmat siskoni alkavat olla jo siinä iässä, että pian ei onnistu, vaikka haluaisi. Tuntuu, että kaikki odottavat, että joku muu hoitaisi homman. Kyllähän se vähän hävettää ajatella, että esi-isien ketju katkeaa tähän, koska ketään ei vain kiinnostanut tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiitollinen, ettei enää tehdä lapsia vain siksi, että niitä kuuluu olla. Mä olen sitä ikäluokkaa, jolle lapset olivat normi, ei niitä erityisemmin haluttu.
Ei ne lapsenlapset automaattisesti tuo onnea. Kaikista lapsista ei tule mummun kullannuppuja. Mammoilla tuntuu olevan kuvitelma, että kaikkien perhe-elämä olisi yhtä autuasta kuin heillä itsellä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni oli jo kymmenen vanhana kauhuissaan kysynyt äidiltä, että ei kai lapsia ole pakko hankkia, jos ei halua. Kyllä monet tietävät tämän asian hyvin varhain.
Kyllä, itselleni on jo lapsesta asti ollut selvää että minulle ei koskaan tule lapsia. Olen yli 40-vuotias ja edelleen olen samaa mieltä. Saman miehen kanssa yhdessä 19-vuotiaasta asti.
Onks sulla ap jo mummokuume vaikkei poika ole edes täysi-ikäinen? Teinit nyt puhuu mitä puhuu ei niitä juttuja kannata niin tosissaan ottaa. Sen mieli muuttuu vielä sata kertaa ja sadassa eri asiassa. Odota ihan rauhassa 15-20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös siitä ajasta ole aika kauan, kun lapsia "kuului olla tai tehdä"?!
Itse en ole koskaan kokenut niin vaan olen pikkutytöstä asti haaveillut äitiydestä ja "vauvoista" ja olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, että lapseni sain❤ en hirveästi näkisi mieltä enkä ideaa tässä touhussa, jos tässä nyt yksin, tai miehen kanssa kaksin, vanhenisin..
Ap
Tekeekö jotkut lapsia siksi, että saisivat lapsenlapsia?
En ymmärrä, miksi olisit surullinen. Jos lapsesi on onnellinen lapsettomana niin mitä ihmettä sitä suremaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä sä sen mahdollisesti tulevan lapsenlapsen lähipiiriin pääse kuitenkaan, koska miniä ja pojan anoppi.
32, ei ole mummokuume vaan päinvastoin, sanonutkin omilleni, että odottavat rauhassa sen 10-15v ennenkuin perhettä miettivät.
Asia vain nousi esille, kun puhuttiin mm lukion jälkeisistä ajoista, opiskeluista ja poika itse palkkatasosta jolla pärjäisi, koska vastaisi vain itsestään, kun " en aio perhettä perustaa".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin 12-vuotiaana etten koskaan halua lapsia. 26 - vuotiaana iski vauvakuume ja sain poikani, ja tulin siihen tulokseen että olis voinu jättää lapsen tekemättä, kuten olin alunperin suunnitellut. Olis voinu antaa vauvakuumeen mennä vaan ohi. En ole yhtään äiti-ihminen.
Kyllä se silti menee, vaikkei koskaan muutukaan omistautuneeksi äiti-ihmiseksi. Kaikkeen tottuu ja jossain kohtaa ei enää syyllisty...
Mä olen neljäkymppinen, juuri saanut omani maailmalle. En koskaan saanut edes sitä vauvakuumetta, vain vauvakuumeisen puolison ja lääkärin toteaman, jonka mukaan vaihtoehdot olivat lapsi nuorena tai ei lasta lainkaan. En sitten ehtinyt kauaa harkita.
Nyt, kun työ on tehty, olen todennut ystävilleni, että rakas on edelleen, mutta äitiys ei koskaan ole ollut minun juttuni. Harva on ymmärtänyt. Oma äitini on samanlainen, ja oli silti hyvä äiti, kuten kuulemma minäkin.
Hyh mitkä takaumat tuosta tulee.
Alta kakskymppisenä opin, että velautta EI kannata sanoa ääneen. Kaappiin hus hus.
On se jännä, että nuorilla velaus ei ole ok, mutta 35+ sitten se alkaakin olemaan ihan ok vaihtoehto. Jossain siinä korvilla loppui se ihihiihii mieli muuttuu pus pus ihana vaavva vaavva ihana ihana -rallatus.
Ps. mieli ei muuttunut.
Terveisin, vela n40v
Kumpi on itsekkäämppää: tehdä lapsia vai vaatia lapsenlapsia?
Jos lähdet painostamaan niin ei ainakaan mieli muutu. Saa surra, mutta pidö se omana tietonasi. Jos poika ei halua lapsia niin sinun täytyy tämä hänen päätöksensä kanssa osata elää. Voi muuttaa mielensä tai sitten ei! Tärkeintä on ettet painosta.
En minäkään halunnut teininä yhtään. Nyt on 3 (eka syntyi kun olin 30). Mutta voi olla että hän pitää päänsä, kunnioita hänen päätöstään.
Mun esikoinen on vasta 11 mutta mun on jotenkin vaikea ymmärtää lastenlasten kaipuuta. Iskeeköhän se sitten parin vuoden päästä...toki olisin varmasti lapsenlapsista ihan iloinen mutta ajatus tuntuu kovin kaukaiselta.