Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi olla oikeus kertoa lapseen liittyvistä haasteista ilman että pitää pelätä lastensuojelua
02.07.2019 |
Olen miettinyt lastensuojelun nykytilaa viimeaikoina. Ystävälläni on kokemus, että hän kertoi avoimesti lapsensa ongelmista perheneuvolassa, ja sieltä tehtiin lastensuojeluilmoitus, josta seurasi ls-asiakkuus ja lähes vuoden ajan palavereja ja kotikäyntejä ym. Apua ei lastensuojelusta ollut, työntekijä ehti vaihtua sen vajaan vuoden aikana kokonaista kuusi kertaa, ja minkäänlaista apua ei kenelläkään ollut antaa. Lopulta asiakkuus sitten lopetettiin koska ilmeisesti se oli vähän turhaan aloitettu alkujaankin. Tämän jälkeen lapsen haasteet ovat jatkuneet, mutta hän ei halua puhua niistä perheneuvolassa, ettei joudu samaan ruljanssiin. Tämä on ihan älytöntä! Pitäisi olla joku taho, josta voi kysellä neuvoja lasten asioihin ilman että siitä saattaa seurata lastensuojelun asiakkuus. Lasten koulussa on vaikka kuinka paljon häiriökäyttäytymistä, mutta ilmeisesti opettajat ja vanhemmat tietävät tämän riskin, koska niitä ei edes yritetä hoitaa.
Lastensuojelulla ei ole resursseja auttaa, mutta se on sellaisena peloitteena, ettei haluta sitten edes hakea apua perheneuvolasta tai muista ns matalan kynnyksen palvelusta. Mistä sitten voisi saada neuvoja lapseen liittyen? Onko joku paikka johon voi soittaa nimettömänä?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö nyt! Lastensuojelu on nimenomaan lasten suojelemista varten, miksi sitä tarvitsisi pelätä? Eiköhän sitä tiedä jo itse tarvitsevansa vanhemmuuteen tukea, jos lastensuojelu pelottaa.
Meidän tyttö aloitti aggressiivisen käytöksen reilu vuosi sitten. Tilannetta seurattiin alkuun ja kartoitettiin myös muita ongelmia joita meillä oli lapsen kanssa. Otettiin yhteyttä perheneuvolaan ja meille tehtiin lastensuojelu asiakkuus ja lähdettiin selvittämään mitä tukea lapsi tarvitsee. Me ollaan oltu todella tyytyväisiä. Meitä tapaa ammattitaitoinen lastenpsykologi ja sosiaalityöntekijä. Ollaan saatu paljon vinkkejä, apua ja tukea haastavamman lapsemme kasvatukseen.
Minkä ikäisellä lapsella ja millaista aggressiota? Saako aiheen vierestä kysellä että millaisia vinkkejä olette saaneet? Me kävimme 6-veen kanssa perheneuvolan psykologilla, mutta sanoi että ei ole mitään suurta ongelmaa kun käytöstä ei ole pk:ssa (on vain kotona) eikä oikein osannut millään tavalla auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Meillä perheessä ok. Tilanne, mutta joskus haluaisin puhua, että olen esim. Väsynyt ja stressaantunut. Mutta niin hullua se on, näistä ei voi neuvolassa puhua. Ei edes parisuhteesta jos toinen ärsyttää vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Kukaan ei halua syyllistämistä, kuulustelua, nuuskimista, yksityisyyden menetystä yms.
Sitä paitsi vaikka kaikki olisi "hyvin" eli noudattaisi viimeisen päälle kaikkia sääntöjä ja suosituksia niin saattaa silti tulla epäillyksi jostain, koska ihmisiä viranomaisetkin ovat. Lastensuojelu ei edes toimissaan käytä oikeuslaitoksen tyyppistä todisteiden arviointia, eli ihminen saattaa aika herkästikin tulla syyttömänä tuomituksi heidän toimestaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä perheessä ok. Tilanne, mutta joskus haluaisin puhua, että olen esim. Väsynyt ja stressaantunut. Mutta niin hullua se on, näistä ei voi neuvolassa puhua. Ei edes parisuhteesta jos toinen ärsyttää vaikka.
Tietyntyyppisillä ihmisillä on tarve hintaan mihin hyvänsä pitää kulissit kunnossa. Yleensä heidän lapsensa eivät voi kovin hyvin. Oletko äitini sielunsisko? Olisin todella halunnut päästä pois hermoheikkojen vanhempieni riitaisesta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä mikä on "hyvä", ja harvalla ihmisellä tai perheellä on koko ajan kaikki hyvin.
Ja tässä ketjussa lähdettiin pohtimaan mistä apua voisivat pyytää ilman lasun pelkoa ne, joilla on kyllä vakaviakin ongelmia muttei aivan täyskatastrofia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö nyt! Lastensuojelu on nimenomaan lasten suojelemista varten, miksi sitä tarvitsisi pelätä? Eiköhän sitä tiedä jo itse tarvitsevansa vanhemmuuteen tukea, jos lastensuojelu pelottaa.
Meidän tyttö aloitti aggressiivisen käytöksen reilu vuosi sitten. Tilannetta seurattiin alkuun ja kartoitettiin myös muita ongelmia joita meillä oli lapsen kanssa. Otettiin yhteyttä perheneuvolaan ja meille tehtiin lastensuojelu asiakkuus ja lähdettiin selvittämään mitä tukea lapsi tarvitsee. Me ollaan oltu todella tyytyväisiä. Meitä tapaa ammattitaitoinen lastenpsykologi ja sosiaalityöntekijä. Ollaan saatu paljon vinkkejä, apua ja tukea haastavamman lapsemme kasvatukseen.
Minkä ikäisellä lapsella ja millaista aggressiota? Saako aiheen vierestä kysellä että millaisia vinkkejä olette saaneet? Me kävimme 6-veen kanssa perheneuvolan psykologilla, mutta sanoi että ei ole mitään suurta ongelmaa kun käytöstä ei ole pk:ssa (on vain kotona) eikä oikein osannut millään tavalla auttaa.
Ylipäätään tosi impulsiivista käytöstä, pääasiassa saman tyyppistä kun adhd:ssa, tekee ennen kuin ajattelee, ennen esim suuttuessaan heti puri tai löi. Ei jaksa keskittyä mihinkään mikä ei kiinnosta, jättää asioita kesken, ei pysy paikallaan jne. Mutta hänellä on kyllä myös päiväkodissa tuetut tarpeet mm. Siirtyminen, ryhmätilanteet ja ruokailu.
Perheneuvolan ohjeiden mukaan kehutaan lasta nykyään todella paljon kaikessa mikä menee hyvin. Kehuja tuplaten se määrä mitä lapsi kuulee negatiivista palautetta. Sovitaan lapsen kanssa yhdessä asioista, keskustellaan vaikeista asioista lapsen kanssa niin, että lapsi voi samalla piirtää, jotta pystyy olemaan paikallaan. Esim juhlissa yms. tilanteissa jotka vaatii rauhallista käyttäytymistä, keskustellaan ensin siitä miten paikassa tulisi käyttäytyä. Käytetään sanoja, joilla lapsi ymmärtää, eli ei "istuta kiltisti/nätisti" vaan esim. "hiljaa ja paikallaan". Ei olla koko aikaa vaan ainoastaan osa, jotta lapsi saa onnistumisen tunteen siitä, että on osannut käyttäytyä.
Puremisesta ja lyömisestä päästiin kun lapsen kanssa sovittiin, että suuttumis tilanteissa jos onnistuu hoitamaan asian satuttamatta toista saa tarran ja lapsen kanssa sovittiin mihin mennään kun tarroja on 10. Lisäksi sovittiin, että lapsi voi vaikka laskea kymmeneen, mennä tilanteesta pois, pyytää aikuiselta apua tai vaikka huutaa tilanteissa joissa normaalisti satuttaisi toista. Lapsen oli tarkoitus löytää itselleen sopiva keino päästä tilanteesta eteenpäin.
Lisäksi meillä on kuvalliset ohjeet ilta ja aamutoimiin ja niistä lapsi nykyään katsoo mitä milloinkin tehdään ja se auttaa meitä sujuvoittamaan lähtö ja nukkumaanmeno tilanteita.. Nämä mm.
Väestöliiton sivuilla on kiukkukirja, joka oli muuten myös hyvää luettavaa aiheesta. Meidän tyttö täytti juuri 6 ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä mikä on "hyvä", ja harvalla ihmisellä tai perheellä on koko ajan kaikki hyvin.
Ja tässä ketjussa lähdettiin pohtimaan mistä apua voisivat pyytää ilman lasun pelkoa ne, joilla on kyllä vakaviakin ongelmia muttei aivan täyskatastrofia.
Vakavat ongelmat kertovat kyllä siitä, että on jo lastensuojelulle tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä mikä on "hyvä", ja harvalla ihmisellä tai perheellä on koko ajan kaikki hyvin.
Ja tässä ketjussa lähdettiin pohtimaan mistä apua voisivat pyytää ilman lasun pelkoa ne, joilla on kyllä vakaviakin ongelmia muttei aivan täyskatastrofia.
Vakavat ongelmat kertovat kyllä siitä, että on jo lastensuojelulle tarve.
Jaa. Että kaikki lapset, joiden vanhemmat ovat eroamassa, ta toinen vanhempi kuolee, koulukiusatut lapset, adhd lapset jne. lastensuojeluun vaan. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa kunnassa on jo erikseen lastensuojelu ja lapsiperhesosiaalityö. Edelleen työskentelen sosiaalitoimessa ja aiemmin tein myös lastensuojelun parissa. Suurin ongelma on resurssipula sekä oikeaan aikaan tarjottu tuki ja apu joka on oikeasti ammattitaitoista ja osaavaa. Monesti tuntui siltä että perhetyöntekijäksi pääsi kuka tahansa. Kukaan ei tarvitse nipottelevaa virkaintoista ihmistä. Perheiden tavallisin ongelma ei ole erityislapset vaan suorittaminen. Koetaan että pitää olla tietty taso kaikessa mutta unohdetaan tai ei ehditä olla lapselle läsnä. Sinänsä pieni ja helposti korjattava ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Siksi kun ne tutkii ja etsivät ongelmia, ja tulee siitä tosiaan ahdistunut olo jos pitää "pakolla" ryhmä kotiin päästää. Arvostelemaan sinun kotia jne.
Itse onneksi selvisin helpolla, jopa pyysin katsomaan ja käymään ilmoituksen jälkeen(tätä lastensuojeluntyöntekijää). Sanoivat että ei tarvetta jos perhetyöntekijä voi käydä pari kertaa ?
No sitten tein niin ja jättivät rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin just Autismi -lehdestä yksinhuoltajasta, jolla oli kaksi autismin kirjon poikaa.
En muista tarkasti koko juttua, mutta hän oli siis kouluttautunut itsekin vuosien aikana hurjasti autismin saralla ja hakenut apuakin aktiivisesti. Olisi tarvinnut ihan konkreettista apua pystyäkseen hoitamaan työnsä ja myös ihan asiantuntija-apua autismin kirjon lasten kanssa toimimiseen. Lastensuojelukin tietty astui kuvaan, koska jollain nohevalla jossain vaiheessa "heräsi huoli". Perhe sai sitten jonkun 25-vuotiaan sosionomin "keskusteluavuksi" ja auttamaan siinä, kuinka "sujuvoittaa aamurutiineja". Siis ihmisen, jolla ei ollut mitään kosketuspintaa autismiin ja joka ei edes tiennyt mikä on päivästruktuuri ja ja miten tärkeää on että tietyt rutiinit tehdään juuri tietyllä tavalla tuli sitten kertomaan että nämä kannattaisi tehdä hänen mielestään näin ja näin, josta sitten lapset aivan jumiin.
Tällainen tuki on täysi vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi pelätä ls ilmoitusta jos kaikki kotona on hyvin? Eiköhän kotikäynnillä viranomainen näe jos ei ole syytä toimenpiteisiin.
Osalla työntekijöistä on pakkomielle löytää jokin ongelma, koska oletuksena on, että kaikki lapsen ongelmat tai sivullisten kuvittelemat ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan vanhemmista. Asioita myös yksinkertaistetaan kirjoittaessa, joten vauva voi puklata pari minuuttia ennen kuin sossujen saapumista ja sitten papereissa lukee lattian olevan täynnä koiran oksennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vauvani parahti hervottomaan itkuun, kun näki tämän lastensuojeluntyontekijän.
Puklasi tämän päälle sitten lopussa. Mutta onneksi ei sen enempää halunneet "haastatella"
Samalla tavalla itki myös tämän lääkärin kanssa, joka ilmoituksen oli tehnyt. (vaihtui lääkäri)
Neuvola vihkossa toisen lääkärin teksi, iloinen,hymyilevä vauva jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Lastensuojelun pitäisi uudistua niin, että se jakautuisi kahteen osaan. Olisi perhepalvelut ja lastensuojelupalvelut. Lastensuojelupalvelua käytettäisiin vain niissä tilanteissa joissa vanhemmat esim käyttävät päihteitä, ovat väkivaltaisia, jättävät pieniä lapsia yksin kotiin, ovat humalassa kotona, ym selkeää laiminlyöntiä/väkivaltaa. Ainoastaan tuo lastensuojelupuoli saisi tehdä huostaanottoja/sijoituksia ja siihen liittyisi asiakkuus, kotikäynnit ja seuranta.
Tuo perhepalveluiden puoli olisi tapauksiin, jossa vanhemmat ovat ns kunnollisia, mutta kaipaavat apua kasvattamiseen ja arjen haasteisiin liittyvissä asioissa, mutta eivät laiminlyö/kaltoinkohtele lastaan. Perhepalvelut auttaisivat esim väsymys/uupumus-ongelmissa olevia vanhempia, käytöshäiriöisiä lapsia ja nuoria, koulusta lintsanneita, myymälävarkauksiin syyllistyneitä ym. Näistä uskaltaisi puhua jonnekin, kun ei tarvitsisi pelätä että kuvioon tulee lastensuojelu. Perhepalvelulla olisi vaitiolovelvollisuus ja he eivät missään nimessä saisi ilmoittaa lasten tilanteista lastensuojeluun.
Näin pelastaisimme/auttaisimme hyvin todennäköisesti valtavan paljon enemmän lapsia/nuoria kuin nykysysteemillä. Jokainen uskaltaisi pyytää apua ja voisi sitä saada pelkäämättä lastensuojelua/sijoituksia/huostaanottoja/kotikäyntejä/seurantaa jne.
Väitän että hyvin suuri osa vanhemmista ei pyydä koskaan mitään apua lastensa/nuortensa ongelmiin juuri tuon lastensuojelun pelon vuoksi. Sitten sinnitellään hirveissäkin tilanteissa, kouluissa kiusataan, kukaan ei uskalla puuttua, nuoret ja lapset voivat huonosti, rajua oireilua ja todella paljon pahoinvointia nuorilla. Kukaan ei halua pyytää apua tuon pelon vuoksi. Miten paljon parempi olisi yhteiskunta, jossa kaikki uskaltaisivat pyytää apua.
Nyt ennen kuin joku väittää että ihan kamalaa ettei saa tehdä sitten ls-ilmoitusta jos on huolissaan. Kun fakta on, että suurin osa näistä ongelmanuorista pysyy avun ulkopuolella nykysysteemissä. Se, jos ls-ilmoituksilla saadaan hakuammunnalla "tuen/avun" piiriin yksi sadasta ei ole kauhean hyvä syy sitten jättää esim 50 sadasta täysin ilman apua kun eivät uskalla sitä pyytää.
Ja totuus on, että lastensuojelu nykyresursseilla ei yleensä edes pysty auttamaan.
Kai se on joku vastuunpakoiluajatus, että ajattelee että kun soittaa lastensuojeluun, on tehnyt jotain, tehnyt osuutensa, saa paremman omatunnon tms? Kun totuus on, etteivät ne siellä hyvin todennäköisesti pysty yhtään mitään asialle edes tekemään.
Nykylaki lähtee siitä, että lastensuojelun alla on nimenomaisesti nämä ennaltaehkäisevät, jonne painopiste tulisi saada siirrettyä ja ainoastaan pieni osa olisi sitä kovaa lastensuojelua. Ikävä totuus on, että kuntien resurssit ovat niin olemattomat, että tilanteet ehtivät mennä niin pahoiksi, että niillä ennaltaehkäisevillä voi pyyhkiä hanuriaan.
Hassua että ette mene sossulaan, jos teillä on oikeita ongelmia. Mun eksä kiikutti meitä yhtenään sossujen luo, ja kun mitään ongelmia ei löytynyt, niitä keksittiin. Ihan hirveä soppa, jonka setvimiseen meni ihan kauheasti resursseja. Mutta kyllä mä silti hakisin apua lapselleni, jos sitä tarvittaisiin.