Hyväksyisitkö tällaista käytöstä ystävältä?

Pistä sinäkin omat rajat niinkuin hän tekee sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Itse panin välit poikki vaikean ystävän kanssa kolme kertaa. Suostuin kaksi kertaa jatkamaan, koska hän laittoi surullisia viestejä, enkö nyt mitenkään voisi harkita ja olen hänen paras ystävänsä. Tämä todella hämmästytti minut, koska hän kohteli minua kuin jotain hätävaraa, "voitaisko nähdä kun toinen kaveri perui" tai jopa "en voikaan nähdä kun nään toista kaveria". Hänen käytöksensä ei muuttunut miksikään, vaikka olin moneen kertaan selittänyt mikä minua ystävyydessämme ahdistaa.

Hänelle oli tärkeää että tapasimme monta kertaa viikossa joka viikko. Vähitellen ymmärsin, ettei minulle jää yhtään aikaa itselle saati toisille kavereille. Sitten piti keksiä selityksiä, miksi en jaksa nähdä. Hänenkin käytöksensä oli välillä hankalaa, hän saattoi olla vähän poissaoleva ja sitten yhtäkkiä lähteä kotiin kun ei jaksanutkaan olla ja sanoi "tulen sitten huomenna käymään", ikään kuin olisin varannut hänelle tietyn ajan viikossa, jonka hän voi jakaa mielensä mukaan eri päiville.

Sitten oli ne päivät, kun hän soitti aamulla ennen kuin olin edes herännyt, ja herätessä näin että oli taas tullut  5 puhelua. Kun soitin takaisin, hän alkoi vängätä että enkö nyt voisi lähteä hänen kanssaan jonnekin, "No tulisit nyt, mikset tule, tule nyt" jne. Muistan eräänkin päivän kun menimme yhdessä luontopolulle ja hän oli koko ajan jotenkin huonolla tuulella, vaikka oli itse vängännyt että tulisin. Oli hämmentävää, kun itse juttelin mukavia ja hän vaikutti siltä ettei edes kuunnellut. Toisella kerralla hän kutsui minut kylään, kävi ilmi että hän oli ostanut huonekalun ja tarvitsi apua sen kokoamisessa. Ei siinä mitään jos hän olisi ollut ystävällinen ja jutellut, mutta hän keskittyi täysin sängyn kokoamiseen ja antoi minulle käskyjä vähän äreästi, tyyliin "laita tuo tuohon" tai "älä nyt sitä pistä vielä". Hän ei kiittänyt minua eikä tarjonnut mitään.

Minulla meni jatkuvasti aikaa ja energiaa siihen, että yritin sovittaa häntä elämääni ilman että se tuntuisi ahdistavalta. En kuitenkaan lopulta enää jaksanut. Olen ollut todella tyytyväinen sen jälkeen kun pistin välimme poikki. Ei ole enää jatkuvaa stressaamista.

Kuulin yhteiseltä tutulta, että tämä kaveri on kävellyt taloni ohi ja ihmetellyt, kun minua ei näy ikinä pihassa. Onneksi olen nyt muuttanut muualle, eikä hän tiedä enää missä asun.

Minä en enää jaksa ns. ystäviä, jotka kysyvät miksi-kysymyksiä. Ystävälle voi ehdottaa ex tempore -juttua, mutta jos sanoo kohteliaasti, ettei nyt sovi, niin on erittäin tunkeilevaa kysyä, että no miksi muka ei sovi. 

Sama, jos en aina ehdi vastata puhelimeen tai viestiin, tulee näitä "miksi et vastannut, mitä muuta sulla muka oli" -kyselyjä. 

Ja sitten ei kiitetä mistään minua. Sivusta seuraan, kun ns. tärkeämpi ihmisiä kiitellään pienistäkin asioista, mutta vaikka olisin mitä tehnyt ns. ystävän eteen, ei kiitosta tule. Tämä on siis monille täysin tapa, ei unohdus.

Sitten tämä kuuntelemattomuus. Tuntuu melkoisen tyrmäävältä, kun itse keskittyy kuuntelemaan toisen juttuja. Sitten hieman kertoilee omiaan ja tajuaa kerta toisensa jälkeen, ettei toinen kuuntele  yhtään. 

Nämä ovat merkki itsestäänselvyytenä pitämisestä. Joskus voi tällaiseksi homma lipsahtaa, mutta jos se jatkuvasti on tätä, niin olen suhteen lopettanut.

Kuulostaa ihan ex-ystävältäni. Se "suhteen yksipuolinen määrittely" voi jatkua vielä senkin jälkeen, kun olet kertonut, ettet halua enää olla tuollaisessa ystävyyssuhteessa. Viestejä ja puheluita tuli, vaikka pyysin, ettei hän laittaisi niitä. Jouduin estämään hänet lopulta. Helpotus on valtava, kun pääsi pois tuollaisesta "ystävyyssuhteesta". Näin kyllä vielä vastikäänkin painajaisunta hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse panin välit poikki vaikean ystävän kanssa kolme kertaa. Suostuin kaksi kertaa jatkamaan, koska hän laittoi surullisia viestejä, enkö nyt mitenkään voisi harkita ja olen hänen paras ystävänsä. Tämä todella hämmästytti minut, koska hän kohteli minua kuin jotain hätävaraa, "voitaisko nähdä kun toinen kaveri perui" tai jopa "en voikaan nähdä kun nään toista kaveria". Hänen käytöksensä ei muuttunut miksikään, vaikka olin moneen kertaan selittänyt mikä minua ystävyydessämme ahdistaa.

................

.

Kuulostaa hieman samanlaiselta kuin minun ex-ystäväni. Hän soitti joka päivä, joskus useamman kerran ja pyysi kylään tai oli itse tulossa. Jos en joskus ehtinyt vastata, hän oli pian ikkunani alla kyselemässä, missä olen ollut tai miksi en vastaa. Usein, jos olimme sopineet tapaamisesta, hän perui viime tingassa, koska joku toinen ystävä on tulossa kylään. Kerran ollessamme ostoksilla ja tarkoitus oli nimenomaan shoppailla rauhassa, hän lähti yhtäkkiä varttitunnin jälkeen kotiin, koska toinen ystävä oli tulossa käymään.

Hänellä oli myös tapana morkata minua toisten läsnäollessa. Syömässä tai muualla julkisella paikalla ollessamme hän saattoi yhtäkkiä kiljaista suureen ääneen jotain itselleni arkaa aihetta muka kiusoitellen. Kaiken päälle hän nauroi räkäisesti. Hän moitti minua myös ystävilleen ja yhteisille tutuillemme niin paljon, että lopulta hänen piti olla kanssani salaa tekemisissä, koska oli tykönään polttanut sillat altaan.

Ai miksikö ylipäätään jatkoin ystävyyttä hänen kanssaan? No tiesin, että kaiken säätämisensä alla hän oli yksinäinen ja yksin olo pelotti häntä paljon. Hän pelkäsi vaikeiden asioiden käsittelyä eikä osannut koskaan puhua itsestään vakavasti. Lopulta en voinut muuta, kuin lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Tiedän, että mielestään olen ilkeä, paha ja syyllinen tilanteeseen, mutta ei sitä haukkumista ja vähättelyä tarvitse kenenkään vapaaehtoisesti kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Itse panin välit poikki vaikean ystävän kanssa kolme kertaa. Suostuin kaksi kertaa jatkamaan, koska hän laittoi surullisia viestejä, enkö nyt mitenkään voisi harkita ja olen hänen paras ystävänsä. Tämä todella hämmästytti minut, koska hän kohteli minua kuin jotain hätävaraa, "voitaisko nähdä kun toinen kaveri perui" tai jopa "en voikaan nähdä kun nään toista kaveria". Hänen käytöksensä ei muuttunut miksikään, vaikka olin moneen kertaan selittänyt mikä minua ystävyydessämme ahdistaa.

Hänelle oli tärkeää että tapasimme monta kertaa viikossa joka viikko. Vähitellen ymmärsin, ettei minulle jää yhtään aikaa itselle saati toisille kavereille. Sitten piti keksiä selityksiä, miksi en jaksa nähdä. Hänenkin käytöksensä oli välillä hankalaa, hän saattoi olla vähän poissaoleva ja sitten yhtäkkiä lähteä kotiin kun ei jaksanutkaan olla ja sanoi "tulen sitten huomenna käymään", ikään kuin olisin varannut hänelle tietyn ajan viikossa, jonka hän voi jakaa mielensä mukaan eri päiville.

Sitten oli ne päivät, kun hän soitti aamulla ennen kuin olin edes herännyt, ja herätessä näin että oli taas tullut  5 puhelua. Kun soitin takaisin, hän alkoi vängätä että enkö nyt voisi lähteä hänen kanssaan jonnekin, "No tulisit nyt, mikset tule, tule nyt" jne. Muistan eräänkin päivän kun menimme yhdessä luontopolulle ja hän oli koko ajan jotenkin huonolla tuulella, vaikka oli itse vängännyt että tulisin. Oli hämmentävää, kun itse juttelin mukavia ja hän vaikutti siltä ettei edes kuunnellut. Toisella kerralla hän kutsui minut kylään, kävi ilmi että hän oli ostanut huonekalun ja tarvitsi apua sen kokoamisessa. Ei siinä mitään jos hän olisi ollut ystävällinen ja jutellut, mutta hän keskittyi täysin sängyn kokoamiseen ja antoi minulle käskyjä vähän äreästi, tyyliin "laita tuo tuohon" tai "älä nyt sitä pistä vielä". Hän ei kiittänyt minua eikä tarjonnut mitään.

Minulla meni jatkuvasti aikaa ja energiaa siihen, että yritin sovittaa häntä elämääni ilman että se tuntuisi ahdistavalta. En kuitenkaan lopulta enää jaksanut. Olen ollut todella tyytyväinen sen jälkeen kun pistin välimme poikki. Ei ole enää jatkuvaa stressaamista.

Kuulin yhteiseltä tutulta, että tämä kaveri on kävellyt taloni ohi ja ihmetellyt, kun minua ei näy ikinä pihassa. Onneksi olen nyt muuttanut muualle, eikä hän tiedä enää missä asun.

Tämä kuulostaa ihan narsistin hyväksikäyttökierteeltä. Kun uhri ottaa etäisyyttä (=meinaa päästä karkuun) niin ollaan yhtäkkiä mielin kielin. Sitten kun uhri on taas saatu koukkuun, voi jatkaa hyväksikäyttöä.