Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyisitkö tällaista käytöstä ystävältä?
01.07.2019 |
Ystävä haluaa yksin määrittää ystävyyden rajat: milloin nähdään, missä ja silloin, kun hänelle sopii. Kutsuu itsensä kylään tai haluaa tavata kahvilassa, mutta ei koskaan vastavuoroisesti pyydä kotiinsa. En ole käynyt ystäväni kotona, vaikka hän on asunut nykyisessä kodissaan vuosia.
Ystävä haluaa itse valita aiheet, joista puhutaan. Aiheet ovat siis ihan arkisia, ei mitään toisten seksielämän tms ruotimista. Riippuu päivästä, millaisista asioista ystävä suostuu keskustelemaan - mielialastaan ei tiedä. Jonain päivänä yksi aihe on ok, toisena ei. Ystävä saattaa joskus lähteä kesken tapaamisen kotiin, usein hän on hieman pahalla tuulella, kun tapaamme. Herkästi pahoittaa mielensä ja tapaamisten jälkeen saattaa ilmoittaa, mikä käytöksessäni jäi painamaan mieltä. Usein kritisoi ikäviä asioita ja valittaa elämästään, mutta minun sanoessani jotain ikävää hän syyttää minua hyvän tunnelman pilaamisesta ja negatiivisesta suhtautumisesta.
Olen yrittänyt ymmärtää ystävääni, jolla on ollut aikoinaan mielenterveysongelmia. Alan vain olla väsynyt, kun ystävän kanssa mennään vain hänen ehdoillaan. Hyväksyisittekö tällaista käytöstä ystävältä? Onko ok, että ystävä määrittää, mistä voitte puhua ja mistä ette?
Ap
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka kysymys. Miksi ihmeessä olette ystäviä tuollaisen tyypin kanssa?!
Veit kirjaimet näppikseltäni. Itse asiassa tuo on se ainoa kysymys.
Aikoinaan mielenterveysongelmia? Kuulostaa et niitä on yhä...
Kutsuvat itsesi hänen luokse. Oletko sinä kutsunut hänet kotiisi vai miten nko hän vain aina ilmoittanut tulevansa.
Kuule stas raskaalta ihmiseltä, joka vie energiaa ja ilon. En jaksaisi ja olla tekemisissä.
En olisi ystävä. Ystävyys on tasapuolista, ei toisen mieltymysten mukaan elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole ystävyyttä hänen osaltaan. Hän käyttää sinua ihmishyödykkeenä omien tarpeidensa täyttämiseen. Luovu hänestä.
Ei kenelläkään ole oikeutta rajoittaa sitä, mistä ystävä saa puhua ja mistä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinulleko sopii aina kun ystävä määrää? Eikö sinulla ole muuta elämää kuin tämä ystävä?
Minulta varmaan tämä "ystävä" liukuisi taka-alalle varsin nopeasti, sinne tuttavien asteelle.
Minulla oli tuollainen "ystävä". Aina sai olla varpaillaan ja muita kyllä kritisoi auliisti. Itsessään ei nähnyt vikaa. Sinuna ottaisin etäisyyttä. On olemassa parempiakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Ei tuollaisia riippakiviä tarvi jaksaa tahi ymmärtää.
Miksi annat ystävän rajoittaa sinua noin? Jos et hauku toista kusipääksi ja arvostele hänen elämäänsä, mikä hän on sinun puheitasi arvostelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaikenlaisia ystäviä. Osa hyvinkin "monimutkaisia". Ystävyys toimii, jos molemmat osapuolet saavat siitä jotain. Joskus jonkun ystävän pitkään jatkuvassa kriisissä on vaikea olla mukana ja se on hyvin yksipuolista, mutta koen kuitenkin milloin saavani sitten takaisin mitä olen antanut. Kuvaannollisesti.
Niin eli voisin hyväksyä, jos tuntisin saavani siitä jotain.
Joko kertoisin näistä ajatuksista, jospa hän heräisi kasvamaan ihmisenä... Tai jos et uskalla tai usko, että avoimuudesta olisi hänen kanssaan muuta kuin haittaa, niin yritä vähentää yhteydenpitoa. Jos hän sitä ihmettelee niin olisin toki rehellinen, kunhan ei ole täyskaheliripustautujakostaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika hankalalta tyypiltä. Jos sinulle jää tapaamisistanne aina paha mieli, voisit sanoa ihan suoraan että hänen käytöksensä suututtaa, varsinkin jos hän ruotii sinun käytöstäsi koko ajan. Sano että ystävyytenne loppuu jos hänen käytöksensä ei muutu.
Varaudu siihen, että hän raivostuu kun arvostelet häntä, tai alkaa ruikuttaa ystävyytenne puolesta, kun hänellä ei ole ketään elämässään ja etkö nyt voisi harkita vielä. Silloin pitää vain pysyä lujana. Numero estoon ja blokkaat somessa.
Jos et saa tapaamisistanne mitään hyvää, ei kannata jatkaa. Lopulta elämäsi on varmasti parempaa ilman häntä.
Miten kukaan voi yksin päättää ystävyyden rajoista? Ystävyyshän on kahden ihmisen välinen suhde. Ei sun ole mikään pakko suostua tapaamaan ystävääsi juuri silloin, kun hänelle sopii. Ystävälle kun voi sanoa myös ei. Tuota kotiinkutsumispakkoa en ymmärrä. En tosin sitäkään, että väkisin änkeää toisen kotiin. Kahvilat on just hyviä tapaamispaikkoja, jos ei keksi mitään muuta tekemistä kuin kahvinjuonti. Mä ainakin saan olla ihan riittävästi kotona, joten tapaan ystäviäni mieluummin jossain muualla kuin kenenkään kotona.
Ensimmäistä kappaletta lukuunottamatta aloituksesi henkilö kuulostaa aika rasittavalta tapaukselta. Pitää voida jutella molempia kiinnostavista asioista. Yksityisasiat kuten seksielämänsä saa tietenkin pitää vain omana tietonaan, mutta arkisista asioista voi jutellä vähän laajemminkin kuin vain yhdestä asiasta. Ja joku kohtuus pitää olla valittamisessakin, koska ei kukaan jaksa aina kuunnella jotain märinää.
Itse panin välit poikki vaikean ystävän kanssa kolme kertaa. Suostuin kaksi kertaa jatkamaan, koska hän laittoi surullisia viestejä, enkö nyt mitenkään voisi harkita ja olen hänen paras ystävänsä. Tämä todella hämmästytti minut, koska hän kohteli minua kuin jotain hätävaraa, "voitaisko nähdä kun toinen kaveri perui" tai jopa "en voikaan nähdä kun nään toista kaveria". Hänen käytöksensä ei muuttunut miksikään, vaikka olin moneen kertaan selittänyt mikä minua ystävyydessämme ahdistaa.
Hänelle oli tärkeää että tapasimme monta kertaa viikossa joka viikko. Vähitellen ymmärsin, ettei minulle jää yhtään aikaa itselle saati toisille kavereille. Sitten piti keksiä selityksiä, miksi en jaksa nähdä. Hänenkin käytöksensä oli välillä hankalaa, hän saattoi olla vähän poissaoleva ja sitten yhtäkkiä lähteä kotiin kun ei jaksanutkaan olla ja sanoi "tulen sitten huomenna käymään", ikään kuin olisin varannut hänelle tietyn ajan viikossa, jonka hän voi jakaa mielensä mukaan eri päiville.
Sitten oli ne päivät, kun hän soitti aamulla ennen kuin olin edes herännyt, ja herätessä näin että oli taas tullut 5 puhelua. Kun soitin takaisin, hän alkoi vängätä että enkö nyt voisi lähteä hänen kanssaan jonnekin, "No tulisit nyt, mikset tule, tule nyt" jne. Muistan eräänkin päivän kun menimme yhdessä luontopolulle ja hän oli koko ajan jotenkin huonolla tuulella, vaikka oli itse vängännyt että tulisin. Oli hämmentävää, kun itse juttelin mukavia ja hän vaikutti siltä ettei edes kuunnellut. Toisella kerralla hän kutsui minut kylään, kävi ilmi että hän oli ostanut huonekalun ja tarvitsi apua sen kokoamisessa. Ei siinä mitään jos hän olisi ollut ystävällinen ja jutellut, mutta hän keskittyi täysin sängyn kokoamiseen ja antoi minulle käskyjä vähän äreästi, tyyliin "laita tuo tuohon" tai "älä nyt sitä pistä vielä". Hän ei kiittänyt minua eikä tarjonnut mitään.
Minulla meni jatkuvasti aikaa ja energiaa siihen, että yritin sovittaa häntä elämääni ilman että se tuntuisi ahdistavalta. En kuitenkaan lopulta enää jaksanut. Olen ollut todella tyytyväinen sen jälkeen kun pistin välimme poikki. Ei ole enää jatkuvaa stressaamista.
Kuulin yhteiseltä tutulta, että tämä kaveri on kävellyt taloni ohi ja ihmetellyt, kun minua ei näy ikinä pihassa. Onneksi olen nyt muuttanut muualle, eikä hän tiedä enää missä asun.
Vierailija kirjoitti:
Eka kysymys. Miksi ihmeessä olette ystäviä tuollaisen tyypin kanssa?!
Olemme siksi ystäviä, että olemme tunteneet pitkään ja ystäväni on hyvällä tuulella ollessaan hauska.
Ap
Oletpa saanut typeriä vastauksia.
Sinun ystävä on tuollainen. Piste.
Haluatko pitää hänet vai et. Piste.
Sinun ystäväsi ei ole sellainen jollainen haluaisit hänen olevan. Tuskin kukaan on. Joten mieti oletko ilman ystävää vai suvaitsetko ystävän joka on tuollainen eikä sellainen kun sinä määrittelet hänet.
Eka kysymys. Miksi ihmeessä olette ystäviä tuollaisen tyypin kanssa?!