Suhde naimisissa olevan kanssa.

Saattaa viedä aikansa jos ja kun eroaa. Jos sua ei haittaa niin roiku mukana. Onhan toi toisaalta kiva kun on yhtä juhlaa ja ei ole vielä se arki tullut vastaan.

Jos haluat säännöllisen suhteen niin ota joku muu kuin varattu, eipähän tarvii aina miettiä että ensiks tulee se miehen perhe ja niiden menot ja sitten vasta sinä jos aikaa jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mulla on idea. Sano sille, että sen pitää jättää vaimonsa sun takia ja jätä se sitten heti kun tekee päätöksensä. Näin tehtiin kaverilleni viime kesänä. 

Olen kyllä tehnyt selväksi että minun takia ei saa jättää. Eli eron pitäisi tulla muutenkin. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos suhde ei sitten toimisikaan.

Ap

Ei se toimi muutenkaan. Mies on vain seksin perässä. Jos ei olisi, hän olisi jättänyt vaimonsa ennen kuin ryhtyy uutta suhdetta virittelemään. 

Kyllä kai se on seksin perässä, kun vaimo ei anna! Ap

Onko sinulla vahvojakin todisteita väitteesi tueksi? Miehen sanojen luotettavuusarvo on pyöreä nolla tällaisissa tapauksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan odottaa, että laittaa eron vireille? Ja jonkunlainen dokumentaatio tästä mun pitää nähdä.

Ap

Eron saa vireille vaikka heti. Ei montaa viikkoo kannata odottaa ja hukata elämäänsä. Minä tapasin aikanaan miehen joka oli "tehny eroa" vuosia kuulemma. Sanoin etten ala kakkoseks. Meni ehkä 3 päivää et sai kerrottua sille josnka kanssa sitä eroa teki. Ja sit menikin puoltoista vuotta sitä sotkua katsellessa. Siis eron vireille panemisen jälkeen alkaa sen tulevan ex-pariskunnan eroprosessi. Joka kestää aikansa, vähintään vuos yleensä menee. Jos prosessia ei käy läpi, se tulee häiritsemään uutra suhdetta. Et kysymys kuuluu ennemminkin että oletko valmis suhteeseen jossa toisella alkaa eroprosessi? Jos nyt oikeesti edes erota aikoo

Typerää nyt hei ap. Ukkomiesten kanssa vain pannaan ja siinä kaikki. Varmasti mies jo pian kyllästyy sun takarajoihin ym jorinoihin. Sillä on vara siirtyä seuraavaan jolla ei vaatimuksia. Silkkaa faktaa.

Voi teitä sinisilmäisiä hempukoita. Mies valehtelee silmät ja suut täyteen ja te uskotte kiltisti kaiken ja suostutte vielä kakkosnaiseksi. No, mikäpä siinä, jos sellaisesta tykkää. 

Marraskuu? Miksi? Jos haluu erota ja on prosessoinut asiaa ni oikeempi aika on elokuu. Siis laittaa asiat vireille. Asap. Jos kerran suunta selvä. Prosessi vie aikansa mut jos kerran päätös ja suunta on selvä, mihin tarvitaan 5kk?

Eli toi eroprosessi tulee, vaikka suhteessa ei ole mitään. Tai no joo, on yhteiset lapset ja useita yhteisiä vuosia sekä kunniottava asenne vaimoaan kohtaan. Muttei semmoista parisuhdetta kuulema ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Marraskuu? Miksi? Jos haluu erota ja on prosessoinut asiaa ni oikeempi aika on elokuu. Siis laittaa asiat vireille. Asap. Jos kerran suunta selvä. Prosessi vie aikansa mut jos kerran päätös ja suunta on selvä, mihin tarvitaan 5kk?

Kiitos. No sit se varmaan kannattaa sanoa sille etten enempää jaksa odotella. Elokuu tai syyskuu. Yks hyvä mahdollisuus menikin ton takia ohi.

Ap

Sä oot vaan se toinen nainen, joka tuo miehen elämään jännitystä. Ja hänellä ei ole varmasti aikomustakaan jättää vaimoa.

Mun eksäni oli myös sävellellyt vaikka mitä tarinoita minusta hempukalleen. Meillä meni avioliitossa monella tavalla kurjasti, mutta seksiä kyllä oli, ei nyt mitään päivittäin, mutta oli kumminkin. Eikä se seksi ollut kovin hääppöistä, koska miehen kyky ottaa vastuuta tekemisistään, pysyä totuudessa ja hoitaa aikataulunsa ja raha-asiansa oli olematon. Miehen kyky olla läsnäoleva isä oli tietysti täysin kateissa.

Totta kai tämä kaikki vaikutti minuun, seksi oli tarpeiden tyydytys. Hempukka uskoi kaiken. Mies ei koskaan kertonut minulle eikä hakenut eroa, vaikka oli mimmille tällaista lupaillut. Kun sitten jäi kiinni, laitoin tietysti eron vireille saman tien, oli siinä ollut jo tarpeeksi tietämistä. Ero mentiin minun ehdoilla, enkä tuttavapiirille yhtään kaunistellut eron lopullisia syitä ja miehen puoli vuotta kestänyttä sivusuhdetta. 

Siinä oli sitten uusi mimmi ihmeissään, kun häntä ei huolittu kaveripiireihin, mieskin jäi rooliltaan luuseriksi ja osoittautui paljon varattomammaksi kuin mitä oli mimmilleen näytellyt (kun pitkä avioliitto hajotetaan, on se kallista kummallekin, ja minä olin meidän liitossa se paremmin tienaava). Ja kaiken lisäksi hän sai hoidettavakseen miehen taloussotkut, paskaiset kalsarit ja kalenterinpidon mahdottomuuden. Plus miehen syyllisyyden siihen että oli rikkonut perheensä. 

Se heidän parisuhde kesti kolme kaikesta päätellen hankalaa vuotta. Mutta ite olen kiitollinen silti sille syrjähypylle, oma elämänlaatuni parani merkittävästi. Alkuun eksä kävi pettämässä nyksäänsä mun kanssa, mutta kun tapasin nykyisen mieheni, lopetin sen panemisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eli toi eroprosessi tulee, vaikka suhteessa ei ole mitään. Tai no joo, on yhteiset lapset ja useita yhteisiä vuosia sekä kunniottava asenne vaimoaan kohtaan. Muttei semmoista parisuhdetta kuulema ole. Ap

Tulee. Kun se yhdessä vitkuttelu on just sen välttämistä et joutuu kokemaan sen prosessin, surun, luopumisen, pelot, pettymykset, huoli lapsista ja selviytymisestä, mitä kaikkee onkaan. Mitä pidempi yhteinen elämä takana, sen isompi perusta hajoaa. Siis koko yhteinen elämä, talous, muistot, lasten saamiset, unelmat, ystävät, suvut jne. Ero koskee myös sukuja tavalla tai toisella. Se alkaa täydellä teholla vasta kun se turva misså on roikuttu, konkreettisesti hajoaa, eli tapahtuu eroTEKOJA. Ja sen toisen osapuolen prosessin voimakkuudesta ei voi tietää. Eikä siitä kuinka sujuu lasten asioista sopiminen, alkaako kiusa, valtapeli, osaako mies laittaa rajat tarvittaessa, mikä on uus tapa olla yhdessä vanhempia eron jälkeen jnejne. Suurin osa miehistä välttää ton eroprosessin käymisen siirtymällä uuteen suhteeseen. Ja sillä on seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Mun eksäni oli myös sävellellyt vaikka mitä tarinoita minusta hempukalleen. Meillä meni avioliitossa monella tavalla kurjasti, mutta seksiä kyllä oli, ei nyt mitään päivittäin, mutta oli kumminkin. Eikä se seksi ollut kovin hääppöistä, koska miehen kyky ottaa vastuuta tekemisistään, pysyä totuudessa ja hoitaa aikataulunsa ja raha-asiansa oli olematon. Miehen kyky olla läsnäoleva isä oli tietysti täysin kateissa.

Totta kai tämä kaikki vaikutti minuun, seksi oli tarpeiden tyydytys. Hempukka uskoi kaiken. Mies ei koskaan kertonut minulle eikä hakenut eroa, vaikka oli mimmille tällaista lupaillut. Kun sitten jäi kiinni, laitoin tietysti eron vireille saman tien, oli siinä ollut jo tarpeeksi tietämistä. Ero mentiin minun ehdoilla, enkä tuttavapiirille yhtään kaunistellut eron lopullisia syitä ja miehen puoli vuotta kestänyttä sivusuhdetta. 

Siinä oli sitten uusi mimmi ihmeissään, kun häntä ei huolittu kaveripiireihin, mieskin jäi rooliltaan luuseriksi ja osoittautui paljon varattomammaksi kuin mitä oli mimmilleen näytellyt (kun pitkä avioliitto hajotetaan, on se kallista kummallekin, ja minä olin meidän liitossa se paremmin tienaava). Ja kaiken lisäksi hän sai hoidettavakseen miehen taloussotkut, paskaiset kalsarit ja kalenterinpidon mahdottomuuden. Plus miehen syyllisyyden siihen että oli rikkonut perheensä. 

Se heidän parisuhde kesti kolme kaikesta päätellen hankalaa vuotta. Mutta ite olen kiitollinen silti sille syrjähypylle, oma elämänlaatuni parani merkittävästi. Alkuun eksä kävi pettämässä nyksäänsä mun kanssa, mutta kun tapasin nykyisen mieheni, lopetin sen panemisenkin.

Kurja juttu sille uudelle että sai noin paljon vihaa ja muuta niskaansa, mikä ei ollut hänen syytään. Eikä sunkaan touhus kauheen kaunista ole ollut. Kysymys: miksi SINÄ olit valinnut ja halusit olla noin ongelmaisen miehen kanssa? Ja mikset SINÄ kantanut vastuuta itse ja eronnut hänessä vaan jatkoit suhdetta ja miehen piti lähteä? Et miksi sinä halusit tuollaisen suhteen ja miksi et ottanut vastuuta? Vaan odotit et tulee joku ulkopuolinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksäni oli myös sävellellyt vaikka mitä tarinoita minusta hempukalleen. Meillä meni avioliitossa monella tavalla kurjasti, mutta seksiä kyllä oli, ei nyt mitään päivittäin, mutta oli kumminkin. Eikä se seksi ollut kovin hääppöistä, koska miehen kyky ottaa vastuuta tekemisistään, pysyä totuudessa ja hoitaa aikataulunsa ja raha-asiansa oli olematon. Miehen kyky olla läsnäoleva isä oli tietysti täysin kateissa.

Totta kai tämä kaikki vaikutti minuun, seksi oli tarpeiden tyydytys. Hempukka uskoi kaiken. Mies ei koskaan kertonut minulle eikä hakenut eroa, vaikka oli mimmille tällaista lupaillut. Kun sitten jäi kiinni, laitoin tietysti eron vireille saman tien, oli siinä ollut jo tarpeeksi tietämistä. Ero mentiin minun ehdoilla, enkä tuttavapiirille yhtään kaunistellut eron lopullisia syitä ja miehen puoli vuotta kestänyttä sivusuhdetta. 

Siinä oli sitten uusi mimmi ihmeissään, kun häntä ei huolittu kaveripiireihin, mieskin jäi rooliltaan luuseriksi ja osoittautui paljon varattomammaksi kuin mitä oli mimmilleen näytellyt (kun pitkä avioliitto hajotetaan, on se kallista kummallekin, ja minä olin meidän liitossa se paremmin tienaava). Ja kaiken lisäksi hän sai hoidettavakseen miehen taloussotkut, paskaiset kalsarit ja kalenterinpidon mahdottomuuden. Plus miehen syyllisyyden siihen että oli rikkonut perheensä. 

Se heidän parisuhde kesti kolme kaikesta päätellen hankalaa vuotta. Mutta ite olen kiitollinen silti sille syrjähypylle, oma elämänlaatuni parani merkittävästi. Alkuun eksä kävi pettämässä nyksäänsä mun kanssa, mutta kun tapasin nykyisen mieheni, lopetin sen panemisenkin.

Kurja juttu sille uudelle että sai noin paljon vihaa ja muuta niskaansa, mikä ei ollut hänen syytään. Eikä sunkaan touhus kauheen kaunista ole ollut. Kysymys: miksi SINÄ olit valinnut ja halusit olla noin ongelmaisen miehen kanssa? Ja mikset SINÄ kantanut vastuuta itse ja eronnut hänessä vaan jatkoit suhdetta ja miehen piti lähteä? Et miksi sinä halusit tuollaisen suhteen ja miksi et ottanut vastuuta? Vaan odotit et tulee joku ulkopuolinen?

Mies oli aloittamassa terapian, olimme yhdessä aloittamassa pariterapian, jotka kaikki olin itse järjestänyt. Samoin olin järjestänyt miehen firman velkajärjestelyn alkuun. Olimme olleet naimisissa 21 vuotta ja yhdessä 25 vuotta, meillä ei ollut avioehtoa ja meillä oli kaksi yhteistä teini-ikäistä lasta; eiköhän tuo riitä syyksi miksi yritin ja jaksoin yrittää - siihen asti kun pettäminen kävi ilmi. Pariterapiassa ei mies ollut sivusuhteestaan kertonut mitään, päinvastoin kielsi pettävänsä, kun sitä kysyin. Eron aikana kävi myös ilmi, että mies oli väärentänyt minun nimeäni joihinkin lainapapereihin, mistä sinänsä olisin voinut nostaa oikeusjutun, mutta jätin tekemättä, kun kyseessä oli kumminkin lasteni isä.

Joo, vähän säälittävähän tuo uuden naisen rooli siinä oli, mutta onneksi hänkin ymmärsi siitä jatkaa elämäänsä. Naiivihan hän oli, mutta aivan tietoinen siitä, että oli ryhtynyt suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Se on hienoa olla rakastunut, kun saa herkutella vain osa-aikaukkelilla, ilman arkea. Elämä sitten muuttuu kun totuudet paljastuu. Kaveripiiriäni en tavallaan syytä miehen "hylkäämisestä": olivathan he jo pitkään nähneet meidän vaikeudet ja minun yritykset pitää hommaa koossa. En heille puhunut pahaa miehestä, mutta totuuden tietysti siitä, miksi lakkasin yrittämästä. 

- se jonka kommenttia lainasit