Miten keskituloisella on enää varaa ostaa edes ok-kivaa asuntoa Helsingistä?
Olen ostamassa omaa asuntoa puolisoni kanssa, koska vuokrat ovat Helsingissä todella korkealla, nyt maksamme peruskaksiosta Herttoniemessä 1300 e. Mieluummin maksan samaa summaa lyhentämällä omistuasunnon lainaa.
Mutta olen nyt vasta tosissaan tajunnut, miten saavuttamattoman kallista asunnon ostaminen pk-seudulla on.
Meidän molempien kuukausipalkka on 3500 tienoolla ja se on mielestäni ihan ok palkka. Haluamme siistin ja kivan kaksion parvekkeella, ei mitään kummallista. Ja haluan ostaa asunnon alueelta josta molemmat tykkäävät, koska muuten pysymme mieluummin vuokralla. Olemme autottomia, joten haluaisimme kuitenkin pysyä kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Keskustan tienoo nyt on tietenkin poissuljettu. Mutta kun hinnat pysyvät koholla vaikka menisi vielä kauemmaskin.
Autottomalle kohtuullisen matkan päässä olevat lähiöt, esimerkiksi Herttoniemi ja Espoosta Haukilahti ja Tapiola, ovat käytännössä jo liian kalliita. Esimerkiksi uudiskaksio Tapiolassa voi maksaa melkein 400 000 ja vanhoistakin pyydetään lähes 300k. Herttoniemessäkin pyydetään jo tyydyttäväkuntoisista kaksioista tuon 300k tai yli.
Saimme lainalupauksen 300 tuhannen lainaan mutta emme halua ottaa noin isoa, jos koronnousu uhkaa. Ja muutenkin mielestäni on vain järjetöntä maksaa peruskaksiosta noin paljon. Hertsikkakin on lähinnä nyt "in", sehän on peruslähiö jossa ei ole mitään ihmeellistä, vaikka ihan viihtyisä onkin.
Kysymys kuuluu: mitä järkeä tässä on? Mihin se johtaa, jos vain rikkaat ja asuntosijoittajat pystyvät ostamaan kohta asuntoja Helsingissä n. 10 km säteellä keskustasta? Mitä järkeä on maksaa mielikuvista ja trendeistä hirveitä omaisuuksia?
Kommentit (42)
Eihän pankit nykyään muuta teekään kuin kauppaa erilaisia korkosuojauksia asuntolainoihin, joten jos korkojen nouse epäilyttää, siinä on ratkaisu. Extraa joutuu tietysti maksamaan alkuvaiheessa verrattuna markkinakorkoihin, mutta ilmaisia suojauksia ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Vantaalle, meidän muiden köyhien joukkoon.
Niin, esim Myyrmäestä ja Martinlaaksosta saa edukkaita uudehkoja kaksioita junararadan ja palvelujen vierestä ja nyt vielä lippujen hintauudistuksen takia pääsee junalla sillä samalla 2,80 eurolla Helsingin puolelta Vantaalle ihan Vantaankoskelle asti.
Monet stadilaiset pitävätkin nykyään Myyrmäkeä ja Martinlaaksoa Helsinkinä, koska niihin pääsee nykyään yhtä halvalla ja nopeasti, kuin minne tahansa Hesan kohteeseenkin.
Ei ole mitään kuplaa, joka olisi puhkeamassa. Edes vuosien 2001 teknokuplan puhjetessa tai 2008 pörssiromahduksessa ei asuntojen hinnat Helsingissä laskeneet. Vain massatyöttömyys, kuten vuonna 1992 voisi laskea hintoja.
Hinnat ovat nousseet suurin piirtein samaa tahtia kuin keskipalkat. Lisäksi asuntolainojen pituus on venynyt. Kun ennen otettiin 10-15-vuotisia asuntolainoja, nyt otetaan 25-40-vuotisia. Niinpä ihmisten maksuvara on lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että asunto on sijoitus kun ostatte sen oikealta alueelta. Eikö teillä ole lainkaan säästöjä jos täytyy ottaa 300 000 euroa lainaa?
On säästöjä, ja tuo 300k on siis maksimi mitä saisimme ottaa lisäksi. Mutta emme halua noin isoa summaa rasitteeksi, koska markkinatilanne huolestuttaa.
Kyse on enemmän periaatteesta. Ihmettelen sitä, mistä hinta muodostuu. Kysynnän ja tarjonnan laista tottakai, tiedän. Mutta pakostikin tulee mieleen, puhkeaako kupla jossain vaiheessa.
Herttoniemi on mielestäni hyvä esimerkki. Siellä on kuumentunut asuntokauppa TODELLA nopeasti vaikka paljaalla silmällä näkee, että ei se nyt niin ihmeellinen alue ole. En halua kiinnittää omaisuuttani taloon, joka ei mielestäni ole vastinetta rahalle. En halua maksaa statuksesta, vaan käytännöllisestä sijainnista ja rauhallisuudesta. Yksi nainen tarjosi meille kaksiota Hertsikanrannasta, hintapyyntö 450k. Mitä järkeä? Tuolla summalla saisi Vantaalta omakotitalon.
ap
Tyypillistä. Toiveet ovat suuremmat kuin budjetti. Ajattele jos olisitte ostaneet silloin päätitte muuttaa vuokralle.
Meillä olisi "varaa" siihen toivomaammekin kaksioon esim. Hertsikassa. Ja ollaan kyllä tykästytty alueeseen kun on täällä asuttu. On ihan ok toivoa omistusasunnolta, että alue on mieluinen ja tuttu.
Mutta lopulta mieluummin muutan samalla summalla kauemmas keskustasta laadukkaampaan asuntoon. Ihan yhtä lailla ihmettelen Lauttasaaren myyntihintoja. Onhan siinäkin kiva alue, mutta huonokuntoisista kämpistä voi joutua maksamaan 350k.
Ap
Kannattaa vaan suosiolla pulittaa se isompi summa. Ne kalliimmat alueet aina vaan kallistuvat ja seura on hienompi kun ei tarvii kärsiä niistä huonomman värisävyn naapureista.
Minulla ei ole varaa ostaa sieltä missä haluan asua. Siksi tulen jatkossakin asumaan vuokralla. En ole valmis muuttamaan lähiöihin vain päästäkseni velkavankeuteen.
Me asutaan Granissa, muutama sata metriä juna-asemalta ja keskustasta. Julkiset kulkee hyvin mutta autokin meillä on. Täysin rempattu sataneliöinen rivari isolla pihalla hiukan alle 400 000. Ollaan tosi tyytyväisiä sijaintiin, joku Tapiola ei olisi tullut edes kyseeseen kun sieltä ei olisi edes saanut näin kivaa kotia tähän hintaan. Miksei Kauniainen ole koskaan näissä keskusteluissa vaihtoehto Espoon ja Helsingin rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua Helsingissä? Palkoista päätelle ette kuitenkaan ole misään johtotehtävissä, vaan vastaavan tasoista työtä voisi varmaan löytää Tampereelta tai Turusta? Palkassa ei paljon tarvi luopua, mutta asuminen hemmetin paljon halvempaa.
Miehelläni ei ole alansa töitä muissa Suomen kaupungeissa - pitäisi lähteä ulkomaille. Mä voisin tehdä muuallakin työtäni, mutta tämä on yksi valinta, joka oli tehtävä. Asuisin mielelläni myös jossain muussa kaupungissa.
ap
Mitäs se mies sitten tekee työkseen? Ratikkakuski? Niillekkin on kohta töitä Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varaa ostaa sieltä missä haluan asua. Siksi tulen jatkossakin asumaan vuokralla. En ole valmis muuttamaan lähiöihin vain päästäkseni velkavankeuteen.
Asuntovelkavankeus loppuu aikoinaan, vuokravankeus ei milloinkaan.
Meitä vastapäätä on myynnissä ihana pieni erillistalo, naapuritalossa asuu Temppeliaukionkirkon suunnittelija arkkitehti Suomalainen. Kts Oikotie Näkinkaari 1
Miksette muuta Kalasatamaan. Tänne nousee jatkuvasti uutta tuotantoa, eikä hintatasokaan ole päätähuimaava. Korot eivät tule nousemaan vielä vuosiin ja kohta tämä on jo valmiiksi rakennettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kuplaa, joka olisi puhkeamassa. Edes vuosien 2001 teknokuplan puhjetessa tai 2008 pörssiromahduksessa ei asuntojen hinnat Helsingissä laskeneet. Vain massatyöttömyys, kuten vuonna 1992 voisi laskea hintoja.
Hinnat ovat nousseet suurin piirtein samaa tahtia kuin keskipalkat. Lisäksi asuntolainojen pituus on venynyt. Kun ennen otettiin 10-15-vuotisia asuntolainoja, nyt otetaan 25-40-vuotisia. Niinpä ihmisten maksuvara on lisääntynyt.
90-luvun hintojen laskun taustalla oli holtiton luoton anto ja vakuuksien puuttuminen, yhdistettynä velallisen huonoon suojaan ulosotossa.
Nykyään pankit vaatii kovat vakuudet eikä ulosotto saa myydä kohteita alihintaan. Nyt on niin monta asiaa toisin, että sama ei ole ihan lähitulevaisuudessa toistumassa.
Tuossapa syy, miksi emme ole muuttaneet pk-seudulle, vaikka pahalta alkoi näyttää jossain vaiheessa omien töideni suhteen. Olin kolmeen otteeseen työttömänä, yhteensä alle vuoden, mutta olin jo epätoivoisena menossa kohti pätkätyökierrettä nelikymppisenä. Mietittiin sitäkin, että pk-seudulta saisin paremmin töitä ja mies nyt työllistyy missä vaan, mutta sitten se asumisen hinta.... Nyt on melkein velaton omakotitalo ja siitä saatavalla pesämunalla saataisiin ehkä maksettua se 30-40% uudesta asunnosta ja taas velkaa kohti eläkeikää. Onneksi asia ratkesi itsellään ja sain vakityön.
Eikä asuta edes missään syrjäseudulla vaan alle 200km Helsingistä, suomalaisessa mittapuussa oikeasti ison kaupungin keskustasta alle 15km. Talosta saataisiin myytäessä jotain 170 000 -200 000 Euroa. Tämä ei ole luksusasunto, mutta koulut on lähellä, hyvät kulkuyhteydet, ihana rauhallinen omakotitaloalue ja elämässä on muuhunkin rahaa kuin asumiseen. Ikää meillä nyt 42 ja 43, Ja velkaa jäljellä reilu 10 000 Euroa, johon löytyisi itseasiassa säästöstä rahat vaikka heti. Ihanaa ajatella, että pian on tonni enemmän kuussa rahaa säästää tai käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varaa ostaa sieltä missä haluan asua. Siksi tulen jatkossakin asumaan vuokralla. En ole valmis muuttamaan lähiöihin vain päästäkseni velkavankeuteen.
Asuntovelkavankeus loppuu aikoinaan, vuokravankeus ei milloinkaan.
En koe olevani mitenkään vankina, kun maksan vuokraa. Nautin siitä, että voin lyhyellä varoitusajalla vaihtaa kotia, jos vaikka naapuriin muuttaa ikäviä tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole varaa ostaa sieltä missä haluan asua. Siksi tulen jatkossakin asumaan vuokralla. En ole valmis muuttamaan lähiöihin vain päästäkseni velkavankeuteen.
Asuntovelkavankeus loppuu aikoinaan, vuokravankeus ei milloinkaan.
En koe olevani mitenkään vankina, kun maksan vuokraa. Nautin siitä, että voin lyhyellä varoitusajalla vaihtaa kotia, jos vaikka naapuriin muuttaa ikäviä tyyppejä.
Ja jos jääkaappi hajoaa, niin vuokraisäntä maksaa, niinkö?
Me ostettiin Tapiolan seudulta asunto vanhemmasta talosta. Yhtiössä isommat remontit tehty ja asunto remontoitu ihan nykyaikaiseksi. Kolmio alle 300000 €.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kuplaa, joka olisi puhkeamassa. Edes vuosien 2001 teknokuplan puhjetessa tai 2008 pörssiromahduksessa ei asuntojen hinnat Helsingissä laskeneet. Vain massatyöttömyys, kuten vuonna 1992 voisi laskea hintoja.
Hinnat ovat nousseet suurin piirtein samaa tahtia kuin keskipalkat. Lisäksi asuntolainojen pituus on venynyt. Kun ennen otettiin 10-15-vuotisia asuntolainoja, nyt otetaan 25-40-vuotisia. Niinpä ihmisten maksuvara on lisääntynyt.
Ajat on muuttuneet, ei varmaan edes massatyöttömyys laskisi hintoja koska rahat on muutamien superrikkaiden käsissä jotka haalisivat ne kaikki edulliset asunnot itselleen käteisellä, jos tuollainen lama iskisi uudestaan. Joillain on aina rahaa, tätä on polarisaatio.
Ap:lle sanoisin että samaa ihmettelen, ei tavallisella tallaajalla ole varaa mihinkään. Hyvinkäälle pitäis muuttaa.
Minua ei ärsytä niinkään se, että köyhällä ei ole varaa asua kantakaupungissa, vaan se, että kivoja asuntoja ei tähän maahan rakenna kukaan. Miksi Suomessa on niin onnettoman surkea uudistuotanto? Kaikki kämpät halvinta bulkkia jossain perähikiän kyrpäinperällä kerrostalossa, vaikka lääniä on joka suuntaan vaikka kuinka paljon. Aluesuunnittelu myöskin kuin jollain Neuvostoliiton kolhoosioppilaitoksen apuluokan tukiopetustunnilla vartissa kokoon kyhättyä. Mitään kivaa, persoonallista, kodikasta, värikästä, tyylikästä ei missään.
Ranskan maaseudulta saa ostaa linnoja puolella miljoonalla, Suomesta sillä saa täysin luonteettoman kaksion Kivistöstä.
No, meillä oli varaa ostaa 5 v. sitten hyväkuntoinen kolmio omalla saunalla ja isolla parvekkeella Pohjois-Helsingistä. Talo rakennettu 2000-luvulla. Tykkäämme alueesta, koska se on rauhallinen, lähellä on ulkoilumaastoja, puolisolla vaihdoton työmatka ja itsellä 15 min kävelymatka töihin. Keskustaan pääsee bussilla +/- 30 min. Taloyhtiössä vapautuvat asunnot menevät kaupaksi nopeasti, samoin vuokralaisia on ollut helppo löytää, joten ei olla ainoita, jotka tykkää.
Kummallakaan meistä ei ole koskaan ollut noin hyvät palkat kuin teillä, vaan +/- 1 000 € / kk huonommat. Säästettiin tavoitteellisesti ASP-tilille jo opiskeluajoista asti, asunto ostettiin vähän ennen mun valmistumista. Lainanlyhennyksen jälkeen jää rahaa vielä sijoittamiseen ja "huvisäästämiseen". Niin että jos oikeasti haluatte, niin uskon, että teillä on mahdollisuus kivaan omistusasuntoon Helsingissä. Käykää rohkeasti katselemassa eri alueita!
Kokeile Puotilaa, Roihuvuorta, Haagaa, Ruskeasuota, Pikku-Huopalahtea Helsingissä tai Laajalahtea, Laurinlahtea, Matinkylää Espoossa.