Sirpa Selänne: "Talon pitää kuitenkin olla suuri, jotta lapset pystyvät muuttamaan halutessaan takaisin kotiin."

Ihana äiti.

Onkohan tuollakin jo mt. Ongelmia. Tyhjä elämä.

Mukavaahan se on, jos on läheiset välit vanhempien kanssa ja oma huone vanhempien kodissa kyläilyä varten, vaikka ei varsinaisesti koskaan muuttaisikaan takaisin. Kiva myös aikanaan puolison ja lasten kanssa kyläillä vanhempien luona, kun on omaa rauhaa ja yksityisyyttä, eikä tarvitse majailla olkkarissa jollain kusisella vuodesohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihana äiti.

Lapsissaan roikkuva ikäkriisissä oleva ei ole ihana äiti vaan ahdistava ajatus.

Täysin todellisuudesta vieraantumista. 

Harvalla on varaa tai haluakaan pitää kolmea, neljää huonetta tyhjinä varalta, että lapsi "palaa kotiin". 

Vierailija kirjoitti:

Täysin todellisuudesta vieraantumista. 

Harvalla on varaa tai haluakaan pitää kolmea, neljää huonetta tyhjinä varalta, että lapsi "palaa kotiin". 

Kuka on vieraantunut todellisuudesta? Luuletko, ettei Selänteen perheellä ole varaa ylimääräisiin huoneisiin?

Vierailija kirjoitti:

Tuon lukeminen on veitsen kääntämistä haavassa mamulähiossä asustavalle yhärille.

Ei tarvitse olla edes yh, moni pienituloinen joutuu muuttamaan pienempään asuntoon jos ja kun jälkikasvu lähtee opiskelemaan muualle. Pelottaa jo etukäteen jos kaikki ei nuoren kannalta menekään suunnitellusti.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaahan se on, jos on läheiset välit vanhempien kanssa ja oma huone vanhempien kodissa kyläilyä varten, vaikka ei varsinaisesti koskaan muuttaisikaan takaisin. Kiva myös aikanaan puolison ja lasten kanssa kyläillä vanhempien luona, kun on omaa rauhaa ja yksityisyyttä, eikä tarvitse majailla olkkarissa jollain kusisella vuodesohvalla.

Sirpa ei puhunut lapsenlapsista mitään. Eikä vierailuista. Vaan "jotta lapset pystyvät muuttamaan takaisin kotiin".

Missä Teemun juttu lehdissä, kuinka hän kaipaa äitiään. Ehkä seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täysin todellisuudesta vieraantumista. 

Harvalla on varaa tai haluakaan pitää kolmea, neljää huonetta tyhjinä varalta, että lapsi "palaa kotiin". 

Jos on rahaa, niin miksipä ei olisi halua pitää huoneita tyhjänä lapsia varten. Kivaahan se on, jos joulun pyhinä kaikki lapset mahtuvat halutessaan mukavasti yökylään perheineen. Ei tarvitse ankeilla ahtaissa oloissa ja olla hermo kireänä toistensa kurkuissa kiinni. Tietysti köyhälistölle on tyypillistä se, että lapsuudenperheen kanssa ollaan muutoinkin huonoissa väleissä, niin tällaisilla asioilla ei ole niin merkitystä.

Voi tuntua, että on vanha, kun ei lapset asu enää kotona ja omat lapset ovat jo vanhoja.

Meillä oli sama. Ja tulipa muutettuakin takaisin kun nuorena rakensin elämäni miehen varaan. Asuin hänen omistamassa asunnossa, ajoin hänen autoaan ja työpaikkanikin oli sama missä hän oli. Yksi kaunis päivä löytyi työkaverimme meidän kotoaan, ja minun täytyi lähteä. Kaikki meni, huonekaluja myöten. Oli siinä mukava kun oli paikka minne palata nuolemaan haavojaan.

Isä oli mainio, tarjosi vanhan -80 luvun autonromunkin käyttööni. Sanoi että asiat kyllä järjestyy, yksi kerrallaan. Aloitetaan siitä autosta, saat tuon hänen 2. auton. 😅

Vierailija kirjoitti:

Tuon lukeminen on veitsen kääntämistä haavassa mamulähiossä asustavalle yhärille.

En asu mamulähiössä vaan okt-talossa, ja kyllä meillä on lapsen huone vielä jäljellä, mutta ei sitä enää ole lapselle sisustettu. Ja siitä tulee vähän sellainen tyhjän pesän syndrooma, kun ei sitä oikein osaa käyttää vieläkään.

Eikä lapsi ole tullut sinne nukkumaan yhdeksikään yöksi enää sen jälkeen, kun muutti kotoa pois. Kun käy kylässä, ajaa aina kotiinsa yöksi nukkumaan. Johtuisikohan siitä, ettei meillä ryypätä?

Ohis

Äitini on kanssa tuollainen, ei lopu puuttuminen ja toivominen että tultaisiin kotiin. Säästää jatkuvasti meille kaikenlaista ja on kerännyt omaisuutta koko ikänsä. Monesti olen  sanonut että pistä kaikki lihoiksi ja elä jumalauta jo itselleni. Ei voi. Perikunta saa päättää. No minä taskutan ja jumalauta ryyppään sen perinnön vaikka ja laitan h*riin kun sen aika on. Elän äitini puolesta elämän jonka se jätti elämättä ja poltan joka ikisen posliinikupin ja jogurttipurkin.

Vierailija kirjoitti:

Missä Teemun juttu lehdissä, kuinka hän kaipaa äitiään. Ehkä seuraavaksi.

Ai että äitivainaakin tarvitsee oman huoneen vai rakennetaanko sille peräti kappeli?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kanssa tuollainen, ei lopu puuttuminen ja toivominen että tultaisiin kotiin. Säästää jatkuvasti meille kaikenlaista ja on kerännyt omaisuutta koko ikänsä. Monesti olen  sanonut että pistä kaikki lihoiksi ja elä jumalauta jo itselleni. Ei voi. Perikunta saa päättää. No minä taskutan ja jumalauta ryyppään sen perinnön vaikka ja laitan h*riin kun sen aika on. Elän äitini puolesta elämän jonka se jätti elämättä ja poltan joka ikisen posliinikupin ja jogurttipurkin.

Kerro sille uudesta trendistä, kuolinsiivouksesta.

Mua nauratti noi säästetyt jogurttipurkit.  :DDD

Nainen, jolla ei ole omaa elämää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaahan se on, jos on läheiset välit vanhempien kanssa ja oma huone vanhempien kodissa kyläilyä varten, vaikka ei varsinaisesti koskaan muuttaisikaan takaisin. Kiva myös aikanaan puolison ja lasten kanssa kyläillä vanhempien luona, kun on omaa rauhaa ja yksityisyyttä, eikä tarvitse majailla olkkarissa jollain kusisella vuodesohvalla.

*tyrsk*

Kuvittelen Selänteiden olkkariin kusisen vuodesohvan, ja Sirpan pyyhkäisemään sitä rätillä, kun vähän roiskahti taas. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama. Ja tulipa muutettuakin takaisin kun nuorena rakensin elämäni miehen varaan. Asuin hänen omistamassa asunnossa, ajoin hänen autoaan ja työpaikkanikin oli sama missä hän oli. Yksi kaunis päivä löytyi työkaverimme meidän kotoaan, ja minun täytyi lähteä. Kaikki meni, huonekaluja myöten. Oli siinä mukava kun oli paikka minne palata nuolemaan haavojaan.

Isä oli mainio, tarjosi vanhan -80 luvun autonromunkin käyttööni. Sanoi että asiat kyllä järjestyy, yksi kerrallaan. Aloitetaan siitä autosta, saat tuon hänen 2. auton. 😅

Ihana iskä.  :)

botoxia naama täynnä.

ei kyllä kaunista ketään, mutta täytyy kai, kun ollaan ameriikassa.

kuminaamat kunniaan.