PMS - Olenko yksin tämän kuukausittaisen ahdistusviikon kanssa?
Tämä on siis diagnosoimaton PMS... Joka kuukausi sama juttu, syvä ahdistuneisuus pahenee 3-5päivää ennen menkkoja. Lopulta se päättyy siihen että saan hysteerisen itkukohtauksen jonka jälkeen menkat alkaa.
Tämä ahdistus ennen itkukohtausta on hirveää, tuntuu että koko elämäni on merkityksetöntä, kaikki vihaavat minua ja lapsenikin elämä on surkeutta. Lisänä tähän nyt tullut pakonomainen vatvominen em. asioista, ja pakkoajatukset esim luulotautisuuteen liittyviä juttuja ja "mieskin pettää minua" yms. Välillä tajuan että ei hitto menkathan on alkamassa ja tämä on siitä johtuvaa, jolloin pystyn rauhoittamaan itseäni, mutta usein en enää muista että joka kuukausi käyn tämän saman pas kan läpi.
Onko tämä ihan normaalia? Mulla tämä nyt siis päällä ja mulla todella mielisairas olo. Lääkkeitä en halua ja lääkäriin menoon ihan järkyttävä kynnys. Mutta apua tai tukea tarvitsen, itkettää ja ahdistaa. Hirveä päivä.
Kommentit (64)
Täällä kärsitään myös! Nyt kun menkat alkavat lähestyä, ostelen karkkipusseja ja rasvaista ruokaa. Suren huonoa äitiyttäni ja heikkolahjaisuuttani. Suutun siitä kun en saa kattilaa kulmakaapista kurkottamalla ja siksi Suutuspäissäni heitän leipäpaketin maahan. Itken kun kirjassa äidiltä kuolee vauva, itken kun luontodokkarissa leijonaemo menettää poikasensa. Kaikki itkettää, suututtaa tai ahdistaa. Lisäksi erityisesti mahaa turvottaa.
...ja menkkojen alettua minusta tulee taas oma itseni. Huoh.
Oi voi! Parikyt vuotta tätä paskaa takana, tiedän oireista menkkojen tulon vaikka premenopaussi on tehnyt niistä usein viikollakin heittävät. Elämä:
-Menkat alko, jes! Vähän vituttaa kivut ja epäkäytännöllisyys mut muuten normaalia.
-uuuuuu, ovis lähestyy. Kuumia miehiä. Kuumia. Toistan, kuumia miehiä. Kaikki panettaa.
Muuten on virtaa ja ei ärsytä.
-Ovis. Just ennen kaikki yhtään kuumemmat miehet on mielessä maattu kaikilla tavoin. Ovis sattuu nykyään puol päivää, ennen ei. Tästä voi jo laskea mensujen alkua.
-Ovis ohi. Vietit häviää, pms ei ala vielä, selvänäköisyyden hetki elämässä.
-Pms alkaa. Vituttaa.
-Jatkuu. Anna sokeria. Anna. Anna. Missä sokeria.
-Viimeinen kärsimys. Itkettää, masentaa ja vituttaa. Jos voisi niin vetäytyisi luolaan mut ei voi, joten kestää ihmisiä vaikkei tekisi mieli. Pakko kuunnella vaan iloista musiikkia koska kaikki itkettää. Pelkää et kotona sytyttää vahingossa sodan.
-Menkat, jes! Wash and repeat.
Oon usein miettinyt et hankin lääkkeet tähän, mut en oo osannut. Pillerit jätti pms-tilaan. Tiedostaminen auttaa vähän, mut lähinnä siihen, että ymmärtää rauhoittaa pahimman viikon.
Kärjistän hiukan, mut aivan liian vähän.
Ei onneksi ole tuollaista. Ainoa oire ennen menkkoja minulla on se että päivää ennen alkamista luulen jäätyväni kuoliaaksi, ei kuumetta kuitenkaan. Terveisiä täältä neljän peiton alta.
23 lisää: Pitkä (nyt muista syistä -kai- päättyvä) parisuhde on turruttanut myös miehen tähän, niin et on esim sanonut "katsotaan asiaa uudelleen sun menkkojen jälkeen". Myös mies on tiennyt mun käytöksestä milloin menkat on ollut alkamassa, vaikka viikonkin etuajassa.
Käytin ihan lyhyen aikaa ennen ensimmäistå lasta e-pillereitä ja sen jälkeen ollut koko ajan kuparikierukka. Olotila on ollut tosi tasainen läpi vuodet ja seksihalut huipussa. Makeanhimo ennen kuukautisia ollut kova ja se finnien lisäksi ainoat hormonaaliset vaivat.
Mutta nyt vaihdevuosien lähestyessä viisikymppisenä voisin tappaa muuten niin rakkaan mieheni niin hän ottaa päähäni ennen kuukautisia. Se on hankala oire yhdistettynä siihen ettå himot miestäni kohtaan on hillittömät. Heti kun edeltåvå sessio loppuu olen valmis uuteen. En saa tarpeeksi.
Työteho ei tästä kärsi mutta kotielämä senkin edestå.
Olen sanonut miehelle ettå vie minut lääkäriin kun ei kestå enåä. Koko kuukauden muuten olen kyllä mieståni kohtaan kuin kehräävä kissa joten sillä hän varmaan keståä nuo parit päivät joka kuukausi.
Sukuvika aurallisen migreenin kanssa ei monet hormonilääkkeet sovi.
Vierailija kirjoitti:
Oi voi! Parikyt vuotta tätä paskaa takana, tiedän oireista menkkojen tulon vaikka premenopaussi on tehnyt niistä usein viikollakin heittävät. Elämä:
-Menkat alko, jes! Vähän vituttaa kivut ja epäkäytännöllisyys mut muuten normaalia.
-uuuuuu, ovis lähestyy. Kuumia miehiä. Kuumia. Toistan, kuumia miehiä. Kaikki panettaa.
Muuten on virtaa ja ei ärsytä.
-Ovis. Just ennen kaikki yhtään kuumemmat miehet on mielessä maattu kaikilla tavoin. Ovis sattuu nykyään puol päivää, ennen ei. Tästä voi jo laskea mensujen alkua.
-Ovis ohi. Vietit häviää, pms ei ala vielä, selvänäköisyyden hetki elämässä.
-Pms alkaa. Vituttaa.
-Jatkuu. Anna sokeria. Anna. Anna. Missä sokeria.
-Viimeinen kärsimys. Itkettää, masentaa ja vituttaa. Jos voisi niin vetäytyisi luolaan mut ei voi, joten kestää ihmisiä vaikkei tekisi mieli. Pakko kuunnella vaan iloista musiikkia koska kaikki itkettää. Pelkää et kotona sytyttää vahingossa sodan.
-Menkat, jes! Wash and repeat.
Oon usein miettinyt et hankin lääkkeet tähän, mut en oo osannut. Pillerit jätti pms-tilaan. Tiedostaminen auttaa vähän, mut lähinnä siihen, että ymmärtää rauhoittaa pahimman viikon.
Kärjistän hiukan, mut aivan liian vähän.
Tämä oli ihan huippu! 😂
Tosiaan: MIKSI TÄSTÄ EI PUHUTA ENEMMÄN? Miksi ei tutkita enemmän? Miljoonat ja miljoonat kärsivät tästä. Naisten pitäis saada jotain kompensaatiota tästä biologisesta työtaakasta. Sillähän me lapset tehdään yhteiskuntaan. Biologisella, kovalla työllä. Mutta naiset ei oikein osaa vaatia.
Itselle tulee ihan niin kamala olo, että tekisi mieli vaan kuolla. Tuntuu, ettei elämässä ole järkeä ja vaan itkettää. Yleensä iskee myös hirveä himo kaikkeen ruokaan eikä tule kylläiseksi millään.
Onkohan miehillä elämä ihan tasaista, samaa joka päivä? Saisipa kokeilla olla kuukauden verran mies, ilman mitään pms-oireita.
Minulla myös on pari päivää ennen vuodon alkua masennuspäivä. Olo on silloin täysin toivoton, koko elämä tuntuu totaalisen surkealta, en usko olevani koskaan enää onnellinen, enkä näe mitään valoa. Olen ruvennut merkkaamaan tämän päivän arvioidun ajankohdan kalenteriin, että muistan mistä on kyse, enkä tee vahingossa jotakin peruuttamatonta.
Ahdistaa, turvottaa, väsyttää, itkettää ja olen kamalin olio maan päällä. Niin ja vielä vähän väsyttää. Ollen tänään nukkunut kahdet päiväunet: 10.30-12 ja 18-20 ja taas väsyttääääää
Hei
Googlatkaa PMDD (premenstrual depressive dysphoria).
Itse kärsin samoista oireista ja lääkärin mukaan kyse on tuosta
Noniin täällä menkat alkoi ja mieliala on taas hyvä ja toiveikas... :) Noh, 3viikon päästä taas uusiksi! Tsemppiä naiset! Mun puolesta tää ketju voi olla vaikka naisten pms tukiketju. Mulla autoitte pahimmassa vaiheessa, yöllä lueskelin teidän vastauksia. Kiitos!
-ap
B6-vitamiini (pyridoksiini) voi olla hyödyksi psyykkisten oireiden hoidossa; annos on 50–100 mg päivässä 1–2 viikon ajan ennen kuukautisia. Joskus kalsium yksin tai D-vitamiinin kanssa sekä magnesium voivat helpottaa oloa.
Lähde: Duodecimin Terveyskirjasto. Eli b6-vitamiinia yhdistettynä kalsium- ja magnesium-lisään auttaa ihan tieteellisesti todistettunakin mielialaoireisiin. Lisäksi kannattaa pitää kalenteria kuukautisista ja merkata oletettu pms-aika jo etukäteen kalenteriin, niin itse tietää, mistä on kyse, ja osaa suhtautua paremmin oireisiin eikä usko, että oikeasti elämä on pilalla, vaikka siltä tuntuisikin. Tsemppiä!
Onko ruokavalio kunnossa? Kannattaa erityisesti välttää sokereita.
Miksette hae apua? Kuulostaa todella raskaalta tuollainen oirekirjo.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kärsitään myös! Nyt kun menkat alkavat lähestyä, ostelen karkkipusseja ja rasvaista ruokaa. Suren huonoa äitiyttäni ja heikkolahjaisuuttani. Suutun siitä kun en saa kattilaa kulmakaapista kurkottamalla ja siksi Suutuspäissäni heitän leipäpaketin maahan. Itken kun kirjassa äidiltä kuolee vauva, itken kun luontodokkarissa leijonaemo menettää poikasensa. Kaikki itkettää, suututtaa tai ahdistaa. Lisäksi erityisesti mahaa turvottaa.
...ja menkkojen alettua minusta tulee taas oma itseni. Huoh.
No ihan ensimmäiseksi jätä ne karkit ostamatta. Olosi ei ikinä kohene, jos pahennat sitä sokeria syömällä. PMS-oireita voi helpottaa juuri terveellisellä ruokavaliolla. Sokerit ja alkoholi ehdottomasti pois heti.
Lopettakaa tuo itkeminen ja alkakaa tehdä asialle jotain.
Eikö tätä ole jokaisella naisella?
T. Menkkasekon mies
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hirveän tutulta. Oletko harkinnut e pillereitä tasaamaan oireita? Minä en voi niitä muista syistä käyttää mutta ne auttavat monilla.
Mä olin yhdistelmäehkäisypillereillä tasaisen ahdistunut koko ajan. Vaikka nämä päivät ennen kuukautisten alkamista ovatkin helvettiä, kokonaisuutena olo on kuitenkin parempi.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä ole jokaisella naisella?
T. Menkkasekon mies
Mulla olo koheni huomattavasti, kun jätin sokerin, kahvin, alkoholin ja muutenkin huonot hiilarit pois sekä lisäksi liikun säännöllisesti. Se sokeri ja huonot hiilarit vain pahensivat niitä oireita sataan potenssiin.
Mulla on hengenvaarallisen paha pmdd, ovulaatiosta vuodon alkupuoliskolle haluan synkimpinä hetkinä ihan caan kuolla, koska en pysty olemaan päässäni enkä nahoissani. Menkkojen jälkeen olen viikon verran "ihminen", oma itseni, sitten taas naiseuden ilot alkaa. Ja miehen on vaikea ymmärtää. Porukka ei oleta että nainen pystyy esim. ajatuksen voimalla keskeyttämään raskauden, mutta hormonien heittelystä johtuva serotoniinipuute aivoissa pitäisi kyllä pystyä ihan tahdonvoimalla hillitsemään ja "hallita olonsa". Vaikka masennuslääkekään ei siihen riitä. Jep.
Googlatkaa Gia Allemange foundation, Vicious cyckle ja me v pmdd- oirekalenteriappi.