Sinä ikäistäsi nuoremmalta näyttävä!? Luultiinko sinua alaikäiseksi nuorella aikuisiällä?

Olen 42 ja papereita kysytty Alkossa. Ensimmäiset pienet muutokset huomasin naamassa 39 v.

Minulla ei ole näkyviä uurteita ja paino ollut sama aina.

Painoindeksi 20.

Ruuhkavuosia ei koskaan koska lapseni jo aikuinen.

Olen rehellinen ja sanon: minua luulllaan nuoremmaksi ja tyhmäksi blondiksi : oikeasti kuulun Mensaan enkä välitä ihmisseurasta.

Uskon että luonne ja tavat näkyy naamassa.

Minä en välitä ihmisseurasta koska suurin osa lajittelee minut ulkonäön puolesta heti tiettyyn lokeroon.

Naisia kyllä usein pidetään ikäistään nuorempina, se on yksi vähättelyn muoto. Eli kolmekymppistä uranaista pidetään ihan pikkutyttönä jne. 

Luultiin. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten, kun olin kaksikymmentäkuusivuotias, minulta kysyttiin yhdessä kaupassa tupakkaa ostaessa paperit. Keski-ikäinen kassaneiti hämmästyi, kun näki isyntymäaikani ja alkoi soperella anteeksipyyntöä. Kuittasin anteeksipyynnön kädenheilautuksella ja lähdin nauraen ulos kaupasta. Vielä neljäkymmentäviisivuotiaana eräs tanssipartneri kysyi minulta, olinko jo täyttänyt 35 vuotta. Nyt alkaa nuorekkuus kadota, osittain lisääntyneen painon takia.

Ei, sillä olen pitkä enkä mitenkään hento. Lyhyitä ja hentoja ihmisiähän jostain syystä kuvitellaan tosi paljon nuoremmiksi, tämä alkaa jo 1-vuotiaista. "Kylläpä on taitava, vaikka on noin nuori!"-henkisesti.

Teini-iässä näytin hyvin ongelmitta 18-vuotiaalta. Siitä lähtien aina jokaista kahta vuotta kohden on tullut ehkä vuosi lisää ikäarvioon. Olen nyt lähempänä neljääkymppiä ja minut arvioidaan jatkuvasti alle kolmekymppiseksi.

Nuorena minua pidettiin ikäistäni vanhempana koska aikuistuin aikaisin ja olin ikäluokkani pisimpiä. Nyt ikämiehenä (64v) kukaan ei usko ikääni koska näytän nuoremmalta, kiitos terveellisten elintapojeni.

Ei luultu nuoremmaksi, kuin jostain 25 -vuotiaasta lähtien. 35 -vuotiaana jouduin näyttämään paperit, kun ostin siideriä ja kerran Alkossa kysyivät paperit. Nyt olen 46-vuotias ja näytän edelleen alle 40-vuotiaalta.

Kun olin liikkeellä anoppini, hänen tyttärensä (2v) ja oman poikani (1v) kanssa mua luultiin näiden pienten teini-ikäiseksi siskoksi. Olin 23v.

Olin 34v kun hain työpaikkaa ja mulle sanottiin että hakijoilta kyllä vaaditaan koulutusta ja työkokemusta eikä mulla parikymppisenä sitä voi olla tarperksi. Ehdotin rekrytoijalle että tutustuu papereihin ennen haastattelua. Pari kertaa myös epäiltiin että passini on väärennetty, tuolloin olin 28v

50v:nä luultiin nelikymppiseksi.

2 vuotta sitten mulle yritettiin myydä lasten lippua bussiin. Olin 35, ilman meikkiä ja huppari päällä. Edelleen näytän nuorelta. Tämä on hankalaa kun baarissa etsin omani ikäistä seuraa. Nuoret pojat (alle 30v) tulevat iskemään. Ja jopa lukiolaiset katselevat kun ajan pyörällä aurinkolasit päällä. Olen hoikka ja just 160+ cm. Töissä helposti tytötellään jos ei minua tunneta. Kerran ulkomailla minulta kysyttiin minkä ikäinen olen kun näytän nuorelta mutta puheenaiheni/tapa käsitellä asioita on vanhemman ihmisen:D tämä kyselijä oli aivan ällistynyt ja veikkasi ikäni 6 vuotta pieleen. Onhan tämä, minkäs teen.

Kyllä luultiin. Ei oo rypyttömyyttä vaan baby face.

Olin nuorena aivan ikäiseni näköinen ja oloinen, en koskaan erityisen lapsenkasvoinen, mutta kolmekymppisestä alkaen ikääntyminen on ollut hitaampaa suhteessa moneen muuhun. Kasvoni ovat hieman "nukkemaiset", ehkä sekin vaikuttaa. Suuret silmät, pieni nenä ja korkeat poskipäät.

Elän terveellisesti, siinä kai se juju, kaipa minulla on myös hyvä kudostyyppi. Nyt nelikymppisenä minua on arvailtu 30-vuotiaaksi (voivathan ihmiset toki varmuuden vuoksi arvailla alakanttiin, mutta hämmästys on vaikuttanut aidolta). Äidilläni vaihdevuodet alkoivat vasta 50-vuotiaana, joten sen puolesta en usko vanhenevani vielä aivan yhtäkkisesti.

Pelkään, että iän myötä alan näyttämään "kuivakalta" sillä olen aika pinnallinen/tarkka linjoistani, pitäydyn hoikkana. No, kosteusvoiteita, kosteusvoiteita.

Onkohan Ap tai muu nuoren näköinen mies vielä linjoilla? Onko n. 18-viotiaana tullut todellisia ongelmia ulkonäöstä? Ei siis cain ärsyttäviä kommentteja.

Oma poikani on todella pieni ja nuoren näköinen 17 v. On tottunut kantamaan henkkareita mukana pienestä pitäen, jotta on päässyt K12, K15 jne paikkoihin. Henkilökunnan kanssa ei ole ongelmia ollut. On näyttänyt henkkarit ja päässyt sisään. Muut ihmiset ovat aiheuttaneet niitä ongelmia ja valittaneet, että pojalla ei voi olla riittävästi ikää ja vaatineet hänen poistoa paikasta. Että on epäreilua että joku lapsi pääsee "kauhunäytöseen", kiipeilemään, nuorisotilaan tms. ja toisen perheen lapsi ei.

Onko K18-paikoissa ollut ongelmia? Voisin kuvitella, varsinkin jos alkoholia käytetään.

Mua luultiin ala-asteella vanhemmaksi, sitten aikuisena ikääni nuoremmaksi. Papereita kysyttiin lähemmäs 40-vuotiaaksi. Mitenkään erityisen lapsenkasvoinen en ole. Olemus ehkä jotenkin viaton.

Olen 37-vuotias nainen, jolta kysytään edelleen kaupassa ja Alkossa papereita, eli näytän varmaan hieman alle 30-vuotiaalta. Baarin ovella minulta pyydettiin henkilöllisyystodistusta noin 26-28-vuotiaaksi. Asia oli suorastaan vitsi kaveriporukassani.

Lapsena ja teininä minua harmitti, kun aikuiset pitivät minua aina ikäistäni nuorempana ja puhuivat minulle sen mukaan. Samoin työelämässä sain sietää tytöttelyä tarpeettoman pitkään. Nykyään olen sinut asian kanssa. En erityisesti halua näyttää nuorelta ja pukeudun ikäisteni tavoin, asiallisen klassisesti. Mielestäni on noloa, kuinka jotkut keski-ikäiset kuvittelevat nuorisomuodin avulla käyvänsä nuoremmasta. Vaikutus on yleensä päinvastainen.

Minua luultiin usein ikäistäni vanhemmaksi noin 25-vuotiaaksi, ellei lähes kolmekymppiseksi asti. Kolmevitosena kysyttiin alkossa paperit (syynä ehkä asukin, olin liikkeellä hihattomalla topilla ja shortseilla, ponnari päässä, ja olin kyllä tosi hoikassa kunnossa). Neljänkympin jälkeen minua on usein luultu ikäistäni 5 - 10 vuotta nuoremmaksi, pahin erehdys on ollut 15 vuotta (ikä 55 ja seuralaisen oletus 40; tosin hänellä oli vihne silmäkulmassa ja huurteisen haju hengityksessä, että ehkä tuo selittää asian).

Oon varmaan syntynyt lähes nelikymppisen naamalla ja elän sillä edelleen. Luusto tietysti auttaa paljon tässä vaiheessa kun monelle ikätoverille alkaa tulla silmäpussia ja leukaperäpussia ja kaksoisleukaa.

Olin opiskeluaikana opettajan sijaisena ala-asteella. Minut ajettiin välitunnilla ulos. Vastaväitteitä ei hyväksytty. Alle 12 v siis luultiin minun olevan.

Miten joku 25 luulee olevansa nuoren näköinen jos kysytään paperit? Niinhän pitääkin kysyä.

Olen 27v koulunkäyntiavustaja. Usein koulukuvausten jälkeen saa oppilailta kuulla, että kotona on päivitelty, mikä 18v tuo avustaja oikein on.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Lastenlipulla menin pitkään, kun en jaksanut aina korostaa, että aikuisten lippu. Alkoholia ostaessa on tietenkin kysytty aina henkkareita. Lapset tuli tehtyä kommentoijien mukasn teininä. Oikeasti olin n. 30 v.

Nyt vähän hirvittää oman pojan puolesta. Täysi-ikäisyys on kohta edessä. Harva varmaan uskoo yli 15-vuotiaaksi. Alle 170 cm ja hentoinen.

Lasten- ja nuortenlääkärin mukaan myöhemmin puberteetin saavuttavat kasvavat pitemmiksi kuin varhain puberteetin saavuttavat. Niin kävi meilläkin. Poika alkoi kasvaa vasta lukiossa ja vaatteet jäivät yhtäkkiä todella nopeasti pieniksi. Nyt meillä on sitten aikamoinen lapsenkasvoinen hongankolistaja, joka kasvaa vieläkin. Muutama vaalea partakarvakin on ylähuulella ja hän ei tietenkään raski lyhentää niitä. Hänelle on tärkeää, että on edes hieman haituvaa.

Minua luultiin vielä lukioikäisenäkin kirjastossa lastenosaston asiakkaaksi. Menkat alkoivat vasta lukiossa jne. Olin toki loukkaantunut kirjastovirkailijan lukusuosituksista ja otin ja menin etsimään lainaksi aikuisten kirjoja.

25-vuotiaana tein alani töitä yön läpi ja tupakat loppuivat kesken. Huomasin, että lähikioski on auki ja sen kummemmin ajattelematta otin vain tupakkarahat mukaani. Kylläpä leuka loksahti kun minulta kysyttiin henkkareita! Olin tottunut siihen, että kapakkaan mennessä kyllä kysyttiin paperit.

Päälle kolmekymppisenä esikoista odottaessani menin auttamaan miestäni rakennustyömaalle ja tuleva naapuri tuli sitten haukkumaan mieheni pedofiiliksi koska oli pannut minut paksuksi. Jokainen varmaan ymmärtää, ettei meillä ole ollut naapurin kanssa tuollaisen vastaanoton jälkeen muuta kuin pakolliset tervehdykset.

Silloin aloin ymmärtää sitä, miksi ihmiset katsoivat meitä monessa paikassa paheksuvasti jos vaikka kuljimme käsi kädessä. Moni kai luuli, että mieheni kuljettaa jotain sakkolihaa mukanaan?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Ap tai muu nuoren näköinen mies vielä linjoilla? Onko n. 18-viotiaana tullut todellisia ongelmia ulkonäöstä? Ei siis cain ärsyttäviä kommentteja.

Oma poikani on todella pieni ja nuoren näköinen 17 v. On tottunut kantamaan henkkareita mukana pienestä pitäen, jotta on päässyt K12, K15 jne paikkoihin. Henkilökunnan kanssa ei ole ongelmia ollut. On näyttänyt henkkarit ja päässyt sisään. Muut ihmiset ovat aiheuttaneet niitä ongelmia ja valittaneet, että pojalla ei voi olla riittävästi ikää ja vaatineet hänen poistoa paikasta. Että on epäreilua että joku lapsi pääsee "kauhunäytöseen", kiipeilemään, nuorisotilaan tms. ja toisen perheen lapsi ei.

Onko K18-paikoissa ollut ongelmia? Voisin kuvitella, varsinkin jos alkoholia käytetään.

Kannattaa tietenkin ottaa henkilöllisyystodistus mukaan, niin ei ole ongelmia.

Itse aina lohduttaudun sillä että ei tarvitse ainakaan nuorentavia ryppy- tai kasvovoiteita alkaa käyttämään, kun näytän jo muutenkin ikäistäni nuoremmalta. Minua on aina arvioitu reilusti itseäni nuoremmaksi.

Viimeisin on taas viime joululta kun uudet työkaverit pohtivat ikääni, että olenkohan 16- vai 17-vuotias ja ikää on tosiaan jo 24 vuotta.