Raskaana oleminen on kamalaa

Ulos oksentaminenhan on just hyvä. Ei tartte siivota jälkiään, kun johonkin ojan pohjalle laattaa.

Miks tota raskauspahoinvointijuttua alapeukuteltiin? Tosi juttu. Googleta Primperan.

Sama täällä, ei tämä raskaus mitään nautintoa kyllä ole ollut. En kärsinyt noin pahasta pahoinvoinnista enkä tainnut kertaakaan oksentaa, mutta etova olo oli kyllä koko ajan. Lisäksi olin aivan rättiväsynyt. Juuri ja juuri jaksoin läydä töissä, muun ajan suunnilleen nukuin tai makasin sohvalla. Tuntui, etten oikeasti jaksa edes kävellä bussipysäkille, jonne on matkaa paro sataa metriä. Joka kerta kuitenkin selvisin. Väsymystä ehkä pahensi se, että oli marraskuu. Hb oli hyvä, joten siitä se ei johtunut. Lisäksi tietysti pelkäsin koko ajan keskenmenoa, koska edellinen yritys oli mennyt kesken rv 17. Se raskaus tosin oli muutenkin kammottava, sain noin kerran viikossa hurjia verenvuotoja. No joo, keskiraskaus oli parempaa aikaa, pahoinvointi meni ohi ja jaksoin sentään jotain muuta kuin käydä töissä ja maata sohvalla, kuten käydä välillä jumpassa. Ei kuitenkaan mitään sellaista hehkua ja energisyyttä kuin monet kertovat keskiraskauden olevan.

Loppuraskaudesta olen ollut taas tosi väsynyt, ja toki mahakin painaa. Vauvan liikkeet tuntuvat välillä aika epämiellyttäviltä ja joskus jopa sattuvat. Olen nyt viikolla 41+4, josko tuo kohta tulisi ulos. Olen ollut äitiyslomalla jo 1,5 kuukautta ja aika on mennyt pääosin sohvalla maatessa ja nukkuessa. Niin että eihän tää kovin kivaa ole, mutta olisin silti valmis tekemään tämän uudestaankin, kunhan vain kaikki päättyy hyvin.

Mul kans kauhee olo, kun kakka ei tule

Vierailija kirjoitti:

Oho! En ole koskaan kuullut noin hurjasta pahoinvoinnista. Ei ole itsellä kokemusta. Raskaus on sujunut oikein hyvin. Kannattaa soittaa neuvolaan.

Minä oksensin raskauden ensimmäiset 7kk ja mikään ei pysynyt sisällä ja viikottain kävin sairaalassa nesteytyksessä. Ja laihduin monta kiloa. Sairaalassa oli äitejä, jotka olivat olleet siellä koko raskauden ajan.

Raskaana oleminen on kyllä kamalaa. Onneksi nuo kolme lasta ovat ihania. Viimeisen kahden kohdalla vannoin ettei koskaan enää. Ehdotin miehelle että joisi esim.pullon viinaa ja valvoisi koko yön ja yrittäisi sitten mennä töihin/hoitaa lapset. Ei halunnut kokeilla. 😄 koita pärjätä, kyllä se olo vielä helpottaa!

Täällä myös samanlaiset fiilikset, rv 25. En onneksi oksentanut kuin muutaman kerran, mutta jonnekin viikolle 13 asti oli jatkuva matkapahoinvointi ja meinasin pyörtyä aina, kun seisoin puoli tuntia pidempään kerralla. Koko raskauden aikana en ole nukkunut, heräilen aamuyöllä kolmen ja viiden välillä enkä saa enää unta. Milloin on vessahätä, milloin on nälkä. Alan olla niin uupunut pelkän nukkumattomuuden vuoksi, että koko ajan itkettää. Sairasloma ei ole vaihtoehto koska olen yrittäjä. Jatkuvasti huoli siitä, että tällä omalla stressilläni teen hallaa vauvalle. Laskettu aika on lokakuussa ja tuntuu että koko kevät ja nyt koko kesä menee vaan ohi kun toivoo, että tää loppuisi. Ja samalla pelottaa, että miten sitä sitten selviää vauvan kanssa.

Kohtahan tuon pahoinvoinnin pitäisi jo loppua. Kaavamaisesti raskaus etenee niin, että eka kolmannes voidaan pahoin, keskiraskauden aikaan ollaan kaikin puolin huippukunnossa, ja loppupuolella kasvava maha alkaa vaivata monin tavoin. Näissä on kyllä yksilöllistä vaihtelua. Toivotaan, että se keskivaihe kestää mahdollisimman kauan. Itse olin onnekas, tuo hyvien fiilisten aika kesti suurimman osan raskautta, n. 6 kk. Ehkä sinuakin sitten onni potkii, toivotaan näin.

Alkuraskauden väsymys oli ihan kamalaa! Nukuin kehumatta noin 20h päivässä ja hereilläoloajankin vaan haukottelin ja join kahvia tai ulkoilin, että pysyisin hereillä. Alas kun istahdin niin varmasti siihen paikkaan nukahdin. Onneksi tuo helpotti!

Pahoinvointi ei ollut minulla mitenkään erikoista mutta mieliala heitteli kuperkeikkoja ja voltteha. Saatoin saman lauseen aikana alkaa itkemään, nauramaan ja itkemään, tunsin järjetöntä rakkautta ja aivan silmitöntä vihaa. Luulin seonneeni ja niin luuli kumppaninikin. Tuo oli kamalaa, mainittakoon etten ollut ikinä kokenut pms-oireisiin luettavia mielialan heittelyjä tai menkkaränkkiä.

Jossain kohtaa alkoi repivät liitoskivut, eivät kyllä olleet lamaavan kivuliaisiin menkkoihin verrattuna kuin ehkä 1-10 kipuasteikolla 4 jos menkat ilman lääkitystä olisi 10. Oma kivunsietokyky sen sijaan ylittyi vähintään kerran yössä tuleviin kramppikohtauksiin, jolloin useimmiten kramppasi jalasta etu- ja takareisi tai sääri-, pohje- ja jalkaterän lihakset samanaikaisesti. Eihän siinä saa edes venyteltyä kramppia pois, aijumalauta! Pahinta oli kun molemmissa jaloissa kramppasi samaan aikaan. Esikoista odottaessa krampit alkoivat puolivälin jälkeen loppua kohti pahentuen, toisessa raskaudessa alkoivat jo rv12, jolloin vatsakin oli jo melkein samaa kokoluokkaa kuin esikoista synnyttämään mennessä. Onneksi se vatsakumpu ei siitä kovastikaan jatkanut enää kasvuaan vaikka kiloja tulikin 15-20kg. Ihana turvotus!

Ei enää ikinä.

Mulla auttoi 1. raskaudessa aamupahoinvointiin se, kun söi jäisiä mustikoita suoraan pakastimesta.

2. raskaudessa oli iltapahoinvointia ja siihen ei auttanut mikään.