Lue keskustelun säännöt.
Raskaana oleminen on kamalaa
28.06.2019 |
Pakko purkaa ajatuksia johonkin. Tietysti olen myös iloinen ja onnellinen asiasta mutta on tää aika raskasta.
- oksennan useita kertoja päivässä. Viikko meni niin että oksensin toistakymmentä kertaa päivässä enkä pystynyt juoda edes vettä
- olen väsynyt koko ajan. Nukun 9-12h yössä + joka ikinen päivä päiväunet ja siltikin joudun taistella pysyäkseni hereillä
- etova olo on läsnä joka hetki. Yöllä herään etovaan oloon ja hereillä ollessa on koko ajan etova olo
- suussa on paha maku jatkuvasti, ei auta purkka ja hammaspesu
- harrastukset ja sosiaalinen elämä on jääneet kokonaan. En vaan jaksa tehdä muuta kuin maata sohvalla. Välillä olen yrittänyt käydä kävelyllä, mutta ulos oksentaminen on ikävää
Halusin aina kaksi lasta, mutta hyvä jos tästä yhdestä selviää. Ja olen vasta 10.llä viikolla. Miten te selvisitte?
Kommentit (30)
Oho! En ole koskaan kuullut noin hurjasta pahoinvoinnista. Ei ole itsellä kokemusta. Raskaus on sujunut oikein hyvin. Kannattaa soittaa neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä. Sinuna varaisin lääkäriajan.
Kyllä se yleensä siitä helpottuu! Itsekin olen raskaana rv 20 ja 10. viikolla olin itse ihan lopussa. Pari kuukautta pahaan krapulaan verrattava olo ja vi*utus päälle :D Joskus 14 viikon jälkeen etova olo ja oksentelu loppui ja nyt olen saanut energianikin takaisin. Tosin liitoskivut taitavat tehdä tuloaan...kauhunsekaisin tuntein odotan loppuraskautta, mutta uskon että palkinto on kaiken tämän arvoinen <3 Parempia vointeja!
Kokeilin 7 viikkoa, se riitti, tein abortin.
Jos olet viikon kärvistellyt niin, ettei edes vesi meinaa pysyä sisällä niin kannattaa hakeutua nesteytykseen sairaalaan. Tuo on vaarallista niin sinulle kuin sikiöllekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joka raskaudessa jäänyt pahoinvointi pois 10. viikolla, paitsi ekasta 13. viikolla. Yökin muutaman kerran päivässä ja oli sellainen lievästi krapulainen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla helpottaa viikon 13-14 aikoihin, mullakin helpotti. Ajattelin myös, että kerta saa riittää, mutta niin vaan toista kertaa raskaana. En kaiholla muistele sitä kolmen kuukauden kestokrapulaa, mutta siitäkin selvittiin.
Ei ollut mitään hehkua tai muutenkaan mukavaa aikaa nää raskaudet. Vaivaa toisen perään. Oma elämä on tauolla raskausvaivojen ja imetyksen vuoksi. Silti tuo mun lapsi on kaiken tän arvoinen, en vaihtaisi mihinkään. Ymmärrän kuitenkin hyvin jos toisille kerta riittää tai ei ensimmäistäkään. Ei musta tän raskausajan epämukavuudesta ole oikein missään tarpeeksi puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Oho! En ole koskaan kuullut noin hurjasta pahoinvoinnista. Ei ole itsellä kokemusta. Raskaus on sujunut oikein hyvin. Kannattaa soittaa neuvolaan.
Raskausemeesin vuoksi on jatkuvasti naisia tipassa ja letkuruokinnassa Naistenklinikalla. Pahoinvointi voi olla rajua ja kestää kuukausia. Sorry, en halua pelotella vaan vakuuttaa sinut siitä, ettet anna vähätellä vaivaasi. Lääkärit tk:ssa tuntevat vaivan huonosti.
Jääpalojen imeksiminen voi auttaa, samoin esim. ruisleipäpalan syöminen hitaasti ENNEN sängystä nousua. Tsemppiä, ota yhteys neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on syy miksi lapsiluku jäi kahteen. Molempien raskauksien aikana laihduin reippaasti seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana. Vasta loppiraskauden aikana oli hiukan parani. Olin pitkillä sairauslomilla ja välillä oli pakko käydä sairaalassa makaamassa. Onneksi molemmat lapset olivat terveitä. Vain se, joka itse on kokenut tuon kauheuden ymmärtää, mistä on kyse. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! En ole koskaan kuullut noin hurjasta pahoinvoinnista. Ei ole itsellä kokemusta. Raskaus on sujunut oikein hyvin. Kannattaa soittaa neuvolaan.
Raskausemeesin vuoksi on jatkuvasti naisia tipassa ja letkuruokinnassa Naistenklinikalla. Pahoinvointi voi olla rajua ja kestää kuukausia. Sorry, en halua pelotella vaan vakuuttaa sinut siitä, ettet anna vähätellä vaivaasi. Lääkärit tk:ssa tuntevat vaivan huonosti.
Jääpalojen imeksiminen voi auttaa, samoin esim. ruisleipäpalan syöminen hitaasti ENNEN sängystä nousua. Tsemppiä, ota yhteys neuvolaan.
Miksi minun pitäisi ottaa yhteyttä neuvolaan. ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi, itselläni oli myös vaikea raskaus enkä siksi halua raskautua uudelleen. En tiedä, kestäisinkö sitä itse, mutta en myöskään halua ottaa sitä riskiä, että nykyinen lapseni pahimmillaan on "ilman" äitiä lähes 9 kk.
Minulla oli raskauden neljä ensimmäistä kuukautta jatkuvaa pahoinvointia. En pystynyt edes nukkumaan makuuasennossa, koska se pahensi oloani. Nukuin puolittain istuen. En tiedä, mikä oli pahoinvoinnista johtuvaa ja mikä hormonaalista, en saanut myöskään nukuttua 3-4 h enempää yössä. Päivällä en saanut nukuttua yhtään. Tämä kuulostaa liioittelua mutta on täyttä totta. Aloin mm. kuulemaan ääniä univajeen vuoksi. Sain vähän psyk. polilta. Unilääkekään ei lisännyt unta, sitä kuitenkin yritettiin, koska tilanteeni oli niin paha.
Olin luonnollisesti sairaslomalla monta kuukautta, koska työnteko tai mikään ei onnistunut univajeen ja oksentelun vuoksi. Miten selvisin? Söin kellontarkasti kuivaa Realia kahden tunnin välein. En ajatellut päiviä, viikkoja tai kuukausia. Tavoitteet olivat lähinnä viisi minuuttia pitkiä, niistä lopulta koostui tunti ja tunneista lopulta päivä. Aamuyöstä tavoitteena oli kello neljä, silloin annoin itselleni luvan lähteä ulos raahustamaan. Loppuunväsyneenä etovaa Ola koko ajan kärsivänä jopa ulkona raahustaminen oli parempi kuin olla sisällä. En voinut edes katsoa televisiota tai yhtään mitään, koska en pystynyt. Järkyttävä univaje vei aivan kaiken toimintakyvyn.
Neljän kuukauden jälkeen pystyin nukkumaan ja se oli ääretön helpotus. Mutta sitten nukuinkin. Hormonaalinen väsymys oli erittäin rajua. Vapaapäivinä heräsin ainoastaan syömään ja nukuin muuten. Taas voisi ajatella että liioittelen,mutta ikävä kyllä en. Rauta-arvot olivat silti ok... Töissä minun oli pakko nukkua lounaalla ja muutaman kerran pyörryin silkasta väsymyksestä. Otin myös sairaslomapäiviä ihan vain nukkuakseni.
Kukaan ei töissä niitä ihmetellyt, koska näkivät, miten väsynyt olin koko ajan. Olin kuulemma naamastani aivan harmaa kokoajan. Esimies jopa lähetti minut itse nukkumaan kotiin pari kertaa...
Eli ei, ei toista lasta meille.
Kuulostaa tosi tutulta! Mulla oli ihan samanlaista. Töistä juoksin suoraan sänkyyn, josta nousin vasta seuraavana aamuna lähteäkseni taas töihin. Oksensin aamusta iltaan. Oli kuin viisi kuukautta kestävä mahatauti.
En oikein tiedä, miten selvisin. Hetki kerrallaan, kai. Aika on onneksi aina puolellasi ja kuluu vääjäämättä eteenpäin kohti raskauden loppua! Muistan vieläkin sen hetken, kun tajusin ettei kahvin tuoksu enää kuvottanut minua. Tai sen, kun ekaa kertaa ei ollut tarvinnut käydä koko päivänä oksentamassa. Se hetki tulee vielä, vaikka sitä ennen aika todellakin matelee eteenpäin. Nyt ei auta kuin sinnitellä. Kyllä sä selviät, tsemppiä sisko!
Pelkäsin myös valtavasti keskenmenoa, koska tiesin etten ikimaailmassa kykenisi toista kertaa kestämään tuota kiduttavaa unettomuutta.
Ajattelin automaattisesti, että siksi on kamalaa, koska näytät valaalta.
Hanki lääkkeet pahoinvointiin. Ei ne kaikkea oksentelua poista, mutta vähentää kyllä.
Hyvin olen selvinnyt. Ei ole ollut kuin alussa pahoinvointia hieman.