Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla heikkolahjainen?
28.06.2019 |
Kuvittele, että olisit 15-vuotias peruskoulun päättävä nuori. Kuuntelet muiden ystävien urasuunnitelmista, joku haluaa lääkäriksi, toinen opettajaksi, yksi poliisiksi. Osa kavereistasi lähtee ammattikouluun, loput lukioon.
Mitä heikkolahjainen nuori sitten tekee, mitä vaihtoehtoja on olemassa jos lukupäätä ei ole eikä muukaan suju?
Aloitat syksyllä lukion, jossa keskiarvovaatimuksia ei ole, koska ammattikouluissa et pärjää, koska et osaa edes sitoa kengännauhojasi. Et pärjää lukiossakaan, jossain vaiheessa et enää pärjää pelkällä kuuntelemisella eikä keskittymiskykysi riitä myöskään lukemiseen. Et sisäistä mitään lukemaasi. Samalla kaverisi saavat stipendejä, vertailevat arvosanojaan, suunnittelevat mihin yliopistoon hakisivat. Sinusta ei ole mihinkään korkeakouluun, etkä tule todennäköisesti suorittamaan edes lukiota. Sinusta ei tule ylioppilasta eikä minkään alan ammattilaista.
Luoville et uskalla hakea, koska pelkäät työllistymisen vaikeutuvan. Tiedostat koko ajan olevasi rajatapaus, mutta et voi tehdä asialle mitään. Yhteiskunta ei tarjoa apua sinulle, koska olet muutaman pisteen päässä kehitysvammasta.
Onko tällainen elämä elämisen arvoista?
Kommentit (47)
Asia voi olla myös niin, ettet ole vielä löytänyt omaa lahjakkuuttasi. Joillakin se voi liittyä esim. musiikkiin, vaikka muuten ei lukupäätä tai muita lahjoja olisikaan. Itse antaisin mitä vain musiikillisista lahjoista, kun tuntuu ettei mikään määrä harjoittelua edistä soittotaitoa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kyllä vaikuta ollenkaan heikkolahjaiselta.
Ihan samanlainen ajatus heräsi minullakin aloittajan tekstejä lukiessa, ei oikeasti heikkolahjainen kykene analysoimaan itseään noin syvällä tasolla, ja osaa itsereflektoida tuolla tavoin. Ei sellaisella älyllisellä tasolla oleva ihminen kykene miettimään myöskään asioiden syy-seuraussuhteita, ja pohtimaan elämää ja ilmiöitä syvällä tasolla. Sellainen henkilö on lapsen tasolla henkisesti, eikä kykenisi vastuulliseen ajatteluun missään asiassa. Kyllä aloittaja kuulostaa ihan normaaliälyiseltä, mutta erittäin huonoitsetuntoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äo on noin 70. Kuten aiemmin kerroin, pelkään miten erityisammattioppilaitoksen käyneet työllistyvät. En ole kuullut hyviä kokemuksia keneltäkään.
ApJos ei ole 100 % täydellinen, niin työllistyminen on joka tapauksessa vaikeaa. Koulutus on kuitenkin yksi askel eteenpäin. Tärkeää on löytää ala, jolle on kiinnostusta ja jolle soveltuu. Uskon, että sinulla olisi kykyjä jatkaa erityisammattikoulun jälkeen AMK:ssa.
Ei kukaan ole 100 % täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Asia voi olla myös niin, ettet ole vielä löytänyt omaa lahjakkuuttasi. Joillakin se voi liittyä esim. musiikkiin, vaikka muuten ei lukupäätä tai muita lahjoja olisikaan. Itse antaisin mitä vain musiikillisista lahjoista, kun tuntuu ettei mikään määrä harjoittelua edistä soittotaitoa yhtään.
Musiikissa on nykyään niin kova taso, että harjoittelu pitäisi aloittaa jo lapsena/nuorena, että sillä saisi elantoa aikaiseksi. Eikä aina saa silloinkaan.
Anna nyt, hyvä ihminen, näiden heikkolahjaisuusprovojen jo olla! Keksi jokin muu aihepiiri: ei aina tätä samaa epärealistista tuubaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös pitänyt itseäni tyhmänä, mutta aivot ovat sen verran muovautuvat (varsinkin sinun iässä vielä!), että "tyhmä" on tottakai niissä asioissa joita ei harjoita, olivat ne mitä tahansa. Kaikessa voi kehittyä. Jos et halua oppia, et myöskään opi - jos asenne on valmiiksi "en osaa enkä tule osaamaan" niin ei tietenkään opi. En tiedä sinusta, mutta itseni kohdalla tämä on pitänyt aiemmin paikkansa: päätin/uskoin etten osaa, koska huono itsetunto. Kun itseluottamusta kertyi, niin osasinhan minä, opinhan minä ja sain hyviä arvosanoja vielä. Sanoit toki, että itseluottamuksesta ei ole puutetta, mutta annatko itsellesi edellytyksiä mihinkään, jos päätät että olet tyhmä ja toimit sen rajoissa?
Itsellä on ollut jonkinlaisia hahmotusongelmia myös, motoriikka ollut joskus huonoa jne. Kaikki parantunut kun olen treenannut taitoja. Itsevarmuus auttaa monessa tilanteessa. Pelko sai minut olemaan "huono" monessa asiassa, koska sen sijaan että olisin keskittynyt toimintaan tai kuunnellut, paljon keskityin siihen, että pelotti. Lapsuuden ongelmien takia jännitti ja pelotti aika tavallisetkin tilanteet, nykyään ei (terapia auttoi) ja eron huomaa, keskittyminen on helpompaa. Joskus oli myös vaikeuksia ymmärtää lukemaa hyvin, mutta kun kirjallisuus alkoi kiinnostaa, ongelma poistui nopeasti.
Älä päätä ettet osaa, ja muista, että kaikkea voi aina oppia. :) tsemppiä!
Jos ei ole 100 % täydellinen, niin työllistyminen on joka tapauksessa vaikeaa. Koulutus on kuitenkin yksi askel eteenpäin. Tärkeää on löytää ala, jolle on kiinnostusta ja jolle soveltuu. Uskon, että sinulla olisi kykyjä jatkaa erityisammattikoulun jälkeen AMK:ssa.