Vahtiiko miehesi syömisiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Miten tuo syyllistäminen ja henkinen väkivalta edesauttaa sun painonhallintayrityksiä?

Kaipa tuo mies on turhautunut siihen, ettei mikään (muukaan) auta. Ymmärrän täysin, vaikka se täällä tuomitaankin.

Kyttääminen ja huomauttelu auttaa? Silloin siirrytään salasyömiseen.

Jos on kyse tuon tasoisesta syömishäiriöstä (=Hengenvaarallisesti lihava) ei kyttääminen ja huomauttelu riitä, vaan myös salasyömisestä tehdään mahdotonta. Ei herkkuja kotona, eikä syömisriippuvainen saa käydä yksin kaupassa jne.

Kyse on ihan sama kuin alkoholin kanssa. Pitääkö kukaan kuiville pyrkivä alkoholisti kotonaan viinapulloja?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö yhtään miten säälittävän kuvan annat itsestäsi tällaisilla aloituksilla. Tarkoituksesi on varmaan saada kaikki kilpaa haukkumaan miehiä, mutta tällaisilla tarinoilla se ei tule koskaan onnistumaan. 

Totta kai ymmärrän. Ei kaikki ole niin mustavalkoista parisuhteessa. Hyvissäkin suhteissa on taatusti joku asia, joka hiertää. Eikä tarkoituksenani ollut saada täällä haukkumisreaktiota alkuun, vaan vähän kartoittaa, että onko yleinenkin ongelma kysymyksessä. Tähän mennessä näyttää siltä, että suurin osa nostaisi kytkintä, jos puoliso olisi tällainen. Voi olla, että se on helppo sanoa, jos on sinkku, eikä tarvitse sopeutua elämiseen toisen kanssa. Olisin myös halunnut kuulla, jos joku olisi osannut sanoa tähän ongelmaan jotain muutakin kuin että jätä se sika. Ei mua haittaa olla säälittävä. Tiedän itsekin, että asialle pitäisi jotain tehdä. Mutta en haluaisi jättää minulle rakasta ihmistä sen takia, että hän kontrolloi syömisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Miten tuo syyllistäminen ja henkinen väkivalta edesauttaa sun painonhallintayrityksiä?

Kaipa tuo mies on turhautunut siihen, ettei mikään (muukaan) auta. Ymmärrän täysin, vaikka se täällä tuomitaankin.

Kyttääminen ja huomauttelu auttaa? Silloin siirrytään salasyömiseen.

Jos on kyse tuon tasoisesta syömishäiriöstä (=Hengenvaarallisesti lihava) ei kyttääminen ja huomauttelu riitä, vaan myös salasyömisestä tehdään mahdotonta. Ei herkkuja kotona, eikä syömisriippuvainen saa käydä yksin kaupassa jne.

Kyse on ihan sama kuin alkoholin kanssa. Pitääkö kukaan kuiville pyrkivä alkoholisti kotonaan viinapulloja?

Tässä tuskin oli kyse 200-kiloisista ihmisistä. Kukaan ei voi sille mitään, jos toinen haluaa syödä tai juoda. Ei kukaan, ainoastaan ihminen itse. Mikään kontrollointi tai ruokien piilottelu ei auta.

Juu, huolehtii että eihän mulla ole nälkä Ja enkö aio syödä mitään :) BMI 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen lesbo ja ihanan tasa-arvoisessa ja henkisesti terveessä suhteessa fiksun naisen kanssa <3 En kestäisi heterosuhdetta päivääkään.

Ei kai se lesbous tee kenestäkään fiksumpaa?

Ei, pointti olikin, että mieheys tekee täydellisen idiootin. Lesbo=> voi pysyä kaukana miehistä (=idiooteista)

Ihan yhtä hyvin hetero voi pysyä kaukana idioottimiehistä. Meillä tosin on sen verran järkeä päässämme, että emme oleta kaikkien niiden olevan idiootteja, joista emme ole seksuaalisesti kiinnostuneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö yhtään miten säälittävän kuvan annat itsestäsi tällaisilla aloituksilla. Tarkoituksesi on varmaan saada kaikki kilpaa haukkumaan miehiä, mutta tällaisilla tarinoilla se ei tule koskaan onnistumaan. 

Totta kai ymmärrän. Ei kaikki ole niin mustavalkoista parisuhteessa. Hyvissäkin suhteissa on taatusti joku asia, joka hiertää. Eikä tarkoituksenani ollut saada täällä haukkumisreaktiota alkuun, vaan vähän kartoittaa, että onko yleinenkin ongelma kysymyksessä. Tähän mennessä näyttää siltä, että suurin osa nostaisi kytkintä, jos puoliso olisi tällainen. Voi olla, että se on helppo sanoa, jos on sinkku, eikä tarvitse sopeutua elämiseen toisen kanssa. Olisin myös halunnut kuulla, jos joku olisi osannut sanoa tähän ongelmaan jotain muutakin kuin että jätä se sika. Ei mua haittaa olla säälittävä. Tiedän itsekin, että asialle pitäisi jotain tehdä. Mutta en haluaisi jättää minulle rakasta ihmistä sen takia, että hän kontrolloi syömisiäni.

Sopeutuminen toisen kanssa elämiseen ei tarkoita sitä, että pitää suvaita toiselta ihan mitä tahansa. Tuollainen kontrollointi on henkistä väkivaltaa eikä väkivaltaa pidä suvaita missään muodossa, vaikka kuinka rakastaisi. Siksi useimmat lähtisivät ja lujaa, jos mies tuollaista tekisi. Se on oman hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Sairaassa suhteessa sairastuttaa itsensä mahdollisesti jopa pysyvästi. 

Tunsin tuollaisen naisen, piti silmällä kumppanin syömisiä, ja jotkut ruoat oli ihan ei-ei. Mies oli kyllä ihan normipainoisen raameissa. Pipo oli aika tiukalla muutenkin ja paljon riitoja, ero tuli sitten myöhemmin.

En ole tähän ikään (60v) tavannut ensimmäistäkään miestä, joka olisi arvostellut syömisiäni. Enkä naisiakaan, vaikka ei minun ruokani mitenkään erityisen terveellisiä ole ja painoakin löytyy.

Mutta kerro meillekin, mitä niin erityisen ihanaa on juuri siinä miehessä on, kun viitsit mokomaa vuosikausia kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Miten tuo syyllistäminen ja henkinen väkivalta edesauttaa sun painonhallintayrityksiä?

Kaipa tuo mies on turhautunut siihen, ettei mikään (muukaan) auta. Ymmärrän täysin, vaikka se täällä tuomitaankin.

Kyttääminen ja huomauttelu auttaa? Silloin siirrytään salasyömiseen.

Jos on kyse tuon tasoisesta syömishäiriöstä (=Hengenvaarallisesti lihava) ei kyttääminen ja huomauttelu riitä, vaan myös salasyömisestä tehdään mahdotonta. Ei herkkuja kotona, eikä syömisriippuvainen saa käydä yksin kaupassa jne.

Kyse on ihan sama kuin alkoholin kanssa. Pitääkö kukaan kuiville pyrkivä alkoholisti kotonaan viinapulloja?

Tässä tuskin oli kyse 200-kiloisista ihmisistä. Kukaan ei voi sille mitään, jos toinen haluaa syödä tai juoda. Ei kukaan, ainoastaan ihminen itse. Mikään kontrollointi tai ruokien piilottelu ei auta.

Aiempi kirjoitti: "Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää."

"Sairaalloinen ylipaino" on minusta ainakin liki 200 kiloa ja tuo viittaus oman lapsen kymmenvuotispäivästä tarkoittaa korkeintaan 50 vuoden elinikäennustetta. Toivon tietenkin, että oli provo, mutta jos olisi aito tilanne, niin kyllä itse läheisenä ottaisin ns. pakkohoitokeinot käyttöön. Toki potilaan pitää lopulta itse saada muutos aikaan.