Vahtiiko miehesi syömisiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia olet yhdessä tuollaisen ihmisen kanssa?

Rakastuin. Hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia. Meillä on samanlainen huumorintaju, paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, meillä on suurimmaksi osaksi mielettömän kivaa. Hän myös tukee minua, auttaa kaikessa mahdollisessa, hän on sielunkumppanini. En haluaisi vaihtaa häntä kehenkään toiseen. Tämä yksi asia, joka kieltämättä on aika suuri möhkäle ruoka-aikoina, hiertää. Ja yleensähän mun syömisiin ei hän edes puutu, koska ei ole mitään naputtamisen aihetta. Mutta kyllä hän vahtii, ettei vahingossakaan mene yhtään hukkakaloria kitusiin. Ja se on raivostuttavaa. Olen yrittänyt sanoa, että olen täysi-ikäinen ja täysivaltainen ihminen, enkä suostu tuollaiseen. Mutta ei se auta.

Ei vahdi. En olisi suhteessa miehen kanssa, joka kommentoisi ihmisten ulkonäköä rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Miten tuo syyllistäminen ja henkinen väkivalta edesauttaa sun painonhallintayrityksiä?

Kaipa tuo mies on turhautunut siihen, ettei mikään (muukaan) auta. Ymmärrän täysin, vaikka se täällä tuomitaankin.

Kyttääminen ja huomauttelu auttaa? Silloin siirrytään salasyömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Jos uskot, että tuosta on sulle apua, niin ok (vaikka en kyllä usko, että on). Kai meinaat kuitenkin jättää miehen heti kun olet laihtunut? Ikään kuin palkkioksi itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen lesbo ja ihanan tasa-arvoisessa ja henkisesti terveessä suhteessa fiksun naisen kanssa <3 En kestäisi heterosuhdetta päivääkään.

Ei kai se lesbous tee kenestäkään fiksumpaa?

Ainakin kyseinen kirjoittaja on oikein oivallinen esimerkki siitä ettei  seksuaalinen suuntautuminen tee kenestäkään fiksumpaa tai se, että hän nyt vaan sattuu olemaan ihminen joka on sukupuoleltaan nainen. Ei kukaan mene parisuhteeseen vain sen takia, että joku on nainen? Kyllä kai meistä jokainen valitsee kumppanikseen sen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla oli hän sitten mies tai nainen?

0/5 taas näitä miesvihanlietsonta trolleja, hohhoijaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia olet yhdessä tuollaisen ihmisen kanssa?

Rakastuin. Hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia. Meillä on samanlainen huumorintaju, paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, meillä on suurimmaksi osaksi mielettömän kivaa. Hän myös tukee minua, auttaa kaikessa mahdollisessa, hän on sielunkumppanini. En haluaisi vaihtaa häntä kehenkään toiseen. Tämä yksi asia, joka kieltämättä on aika suuri möhkäle ruoka-aikoina, hiertää. Ja yleensähän mun syömisiin ei hän edes puutu, koska ei ole mitään naputtamisen aihetta. Mutta kyllä hän vahtii, ettei vahingossakaan mene yhtään hukkakaloria kitusiin. Ja se on raivostuttavaa. Olen yrittänyt sanoa, että olen täysi-ikäinen ja täysivaltainen ihminen, enkä suostu tuollaiseen. Mutta ei se auta.

Opi sitten elämään miehesi vikojen ja puutteiden kanssa. Ei kai meistä kukaan ole virheetön, että voisi vaatia täydellisyyttä?

Ei vahdi, korkeintaan niin päin että huolehtii että olenkohan muistanut syödä tarpeeksi päivän aikana jos olen ollut yksin kotona (olen laiska laittamaan vain itselleni ruokaa).

Syön aina isoja annoksia, en siltikään liho vaikka syön niin paljon kuin mieli tekee. Muut ihmiset saattaa asiasta huomautella (”mihin mahaan tuo kaikki ruoka menee??”), mutta mies ei ole moksiskaan.

Olen aikuinen ihminen, joka voi päättää omista asioistaan, en siedä minkäänlaista tylytystä tai kontrollointia muiden ihmisten taholta.

Vierailija kirjoitti:

0/5 taas näitä miesvihanlietsonta trolleja, hohhoijaa..

Ja heti löytyi ketjuun lesbokin, joka tuli korostamaan sukupuolensa hienoutta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5 taas näitä miesvihanlietsonta trolleja, hohhoijaa..

Ja heti löytyi ketjuun lesbokin, joka tuli korostamaan sukupuolensa hienoutta :D

:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D

Ei, mutta äitini vahtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Miten tuo syyllistäminen ja henkinen väkivalta edesauttaa sun painonhallintayrityksiä?

Kaipa tuo mies on turhautunut siihen, ettei mikään (muukaan) auta. Ymmärrän täysin, vaikka se täällä tuomitaankin.

Kyttääminen ja huomauttelu auttaa? Silloin siirrytään salasyömiseen.

Juuri näin siinä on käynyt. En sanonut, että siitä käytöksestä olisi APUA. Vaan että se on ymmärrettävää. Oma rakas syö itseään varhaiseen hautaan, eikä siihen auta mikään, ei yhteinen liikunta, ei PT:n palkkaus, ei se, että mies tekee kaiken ruoan. Uhkaa jäädä yksinhuoltajaksi. En mäkään jaksaisi olla kovin fiksu aina, jos tilanne olisi tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vahtii. Ja on sanonut, että haluaisi mun olevan hoikempi. Tulee parin päivän mykkäkoulu, jos syön jotain sokeriherkkuja, siis henkistä väkivaltaa. MUTTA asialla on toinenkin puoli.

Miksi kestän tätä? Koska olen sairaalloisen ylipainoinen ja minun on pakko laihtua. Lääkäri on sanonut, että jos jatkan samalla meiningillä, en näe oman lapseni 10-vuotispäivää.

Jos uskot, että tuosta on sulle apua, niin ok (vaikka en kyllä usko, että on). Kai meinaat kuitenkin jättää miehen heti kun olet laihtunut? Ikään kuin palkkioksi itsellesi?

Ei tietenkään ole apua. Enkä meinaa jättää missään tapauksssa. Ja siis,fakta on, etten tule laihtumaan. Siksikin ymärretävää käytöstä häneltä.

Ymmärrätkö yhtään miten säälittävän kuvan annat itsestäsi tällaisilla aloituksilla. Tarkoituksesi on varmaan saada kaikki kilpaa haukkumaan miehiä, mutta tällaisilla tarinoilla se ei tule koskaan onnistumaan. 

Porvoosta päivää taas kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen lesbo ja ihanan tasa-arvoisessa ja henkisesti terveessä suhteessa fiksun naisen kanssa <3 En kestäisi heterosuhdetta päivääkään.

Ei kai se lesbous tee kenestäkään fiksumpaa?

Ei, pointti olikin, että mieheys tekee täydellisen idiootin. Lesbo=> voi pysyä kaukana miehistä (=idiooteista)

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen miehen seurassa söisin varmaan tupla-annoksia, ihan vaan siksi koska mä voin.

Tämä se oli omakin ensimmäinen ajatus tämän luettuani! :D Toki sitten heti seuraavaksi sanoisin, että eipä kuulu hänelle mun syömiseni, vaikka näkyykin, ja jos on jotain sanottavaa niin puhukoon kädelle koska naama ei kuuntele. 

Ei juma mitä vallankäyttöä, yäk.

No lähinnä sitä, että "eikö sulla vieläkään ole nälkä?" tai "etkö sä syö ollenkaan?" Mulla vaan on ravinnontarve varmaan 10% siitä kuin hänellä. Normipainoisia ollaan molemmat.

olen alipainoinen ja muutenkin pieni.

mies ihmetteli herkutteluani useaan otteeseen, kun muutettiin yhteen. sanoi esim. (vitsillä) että "ai nyt kun tää on virallista niin sä ajattelet, että voit päästää itses plösöks?" meni pari kuukautta niin alkoi uskomaan, että mä todella olen aina herkutellut paljon, enkä ole saanut lisäpainoa.

myöhemmin alkoi kytätä kun tuli siihen tulokseen, että syön liian vähän. alettiin sit kummatkin pitää ruokapäiväkirjaa kunnes sille valkeni, että useimpina päivinä saan ihan tarpeeksi ravinteita.

Mun mies toivoo, että söisin enemmän. Olen sairastanut anoreksian suhteemme alkuvaiheessa ja miehellä on vielä muistossa ajat kun olin vakavasti alipainoinen. Nyt olen terve, mutta hoikka edelleen.