Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää olevani vahinkolapsi, miten suhtautua elämään
27.06.2019 |
Ihan faktoja suhtautuen iso osa maailman lapsista on vahinkoja, mutta silti tää tuntuu jotenkin oudolta. Äitini kerotoi kännissään että raskaustesti vaan näytti positiivista, että ei ollut tarkoitus. Miten tähän pitäisi suhtautua, että minua ei ole haluttu tänne?
Kommentit (33)
Sattuman kauppaa tänne syntyminen on vaikka olisi toivottukin. Nauti kohdallesi osuneesta elämästä, olet yksi todella monien joukossa, kaikkihan eivät saa koskaan edes tietää olleensa vahinkoja.
Miten äitisi on sinuun suhtautunut elämäsi aikana? Se on varmaan tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempasi ei olisi halunnut sinua synnyttää tänne, hän olisi hankkinut abortin.
Itselläni kolmas lapsi sai alkunsa vahingossa. Mutta yhtä toivottu ja rakastettu hän on kuin muutkin sisaruksensa.
Minun isäni kertoi minulle ollessani 11-vuotias, ettei olisi halunnut lapsia. Sen kyllä huomasi käytöksestä. Äitini sen sijaan oli lapsistaan iloinen.
Jos olisin sinun asemassasi, niin suhtautuisin asiaan sen mukaan miten vanhempasi sinua ovat kohdelleet. Olisin kyllä pahoillani äidin möläytyksestä ja haluaisin tietää miksi hän nyt tuon asian otti esiin.
Miten olet tähän asti suhtautunut, miten vanhempasi ovat sinuun suhtautuneet?
Itse olen aina tiennyt olevani vahinko tai heti kun olen osannut ajatella, kahden alta 20v lapsi, vanhemmat menneet naimisiin 4kk ennen syntymääni.
Olen aina ihmetellyt sitä rakkauden määrää joka minuun on tuhlattu, varsinkin isäni, 60-luvun isillä kun ei ollut tapana osallistua niinkuin isäni teki.
Aika moni lapsi on yllätys ja varsinkin suurissa ikäluokissa. Kuitenkin suurin osa lapsista silti on lopulta toivottuja ja rakastettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä elämääsi kuten ennenkin. Ei sen kummempaa - sinun ja äitisi suhde on ollut sellainen kuin on ollut ilman tuota tietoa, se jatkukoon samanlaisena tästä eteenkinpäin.
No ei tuo vielä mitään. Mun äiti rääkyi kiukkuisena mulle että olin vahinkolapsi ja ”sulle olis pitänyt tehdä abortti”. No tavallaan äiti on oikeassa, oli uskomattoman huono, itsekäs, välinpitämätön ja tunnekylmä äiti. Olisi varmaan ollut parempi olla lisääntymättä ja tekemättä traumoja lapsilleen. Oli myös erittäin väkivaltainen. En arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi ei olisi halunnut sinua synnyttää tänne, hän olisi hankkinut abortin.
Itselläni kolmas lapsi sai alkunsa vahingossa. Mutta yhtä toivottu ja rakastettu hän on kuin muutkin sisaruksensa.
sivuhuomautus, joillakin abortin estää moraali.
Meidän iltatähti on vahinko, ja kaikki sen tietää. On kuitenkin todella rakastettu lapsi, ja kaikki ovat onnellisia hänen syntymästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elä elämääsi kuten ennenkin. Ei sen kummempaa - sinun ja äitisi suhde on ollut sellainen kuin on ollut ilman tuota tietoa, se jatkukoon samanlaisena tästä eteenkinpäin.
Eihän suhde enää ole samanlainen kuin ennen. Joku syy äidillä oli tuoda ilmi ajatuksenasa juuri nyt. Ei kukaan lapsi oikeasti halua kuulla tuollaista vanhemmaltaan.
Sillä ei ole mitään merkitystä jos satut omaamaan riittävän ulkomuodon, mutta muussa tapauksessa pitää osata sopeutua tai omata keskimääräistä enemmän älliä jotta tulisi hyväksytyksi.
Äitisi kertoma viittaa ikävä kyllä siihen suuntaan, että jokin osatekijä jäänyt vajaaksi, kännipäisyys voi ilmentää puoleen taikka toiseen, joko täysin toivotonta tai vielä petrattavissa suurella vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kuitenkin aina ollut rakastettu, niin mikä tuossa on ongelma? Meitä, jotka on suunniteltu mutta sitten hylätty, on myös paljon. Elämä on paljon raskaampaa. Sillä on merkitystä miten vanhemmat kohtelee, ei sillä onko syntymä suunniteltu vai vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kuitenkin aina ollut rakastettu, niin mikä tuossa on ongelma? Meitä, jotka on suunniteltu mutta sitten hylätty, on myös paljon. Elämä on paljon raskaampaa. Sillä on merkitystä miten vanhemmat kohtelee, ei sillä onko syntymä suunniteltu vai vahinko.
Eihän ap ole kertonut onko kokenut olevansa lapsena rakastettu vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kuitenkin aina ollut rakastettu, niin mikä tuossa on ongelma? Meitä, jotka on suunniteltu mutta sitten hylätty, on myös paljon. Elämä on paljon raskaampaa. Sillä on merkitystä miten vanhemmat kohtelee, ei sillä onko syntymä suunniteltu vai vahinko.
Minä olen ollut molemmille vanhemmilleni pettymys. Lapsena minua siedettiin, teinistä eteenpäin kumpikin alkoi hylkiä minua, kun enää ollutkaan muokattavissa vanhempieni persoonan jatkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kuitenkin aina ollut rakastettu, niin mikä tuossa on ongelma? Meitä, jotka on suunniteltu mutta sitten hylätty, on myös paljon. Elämä on paljon raskaampaa. Sillä on merkitystä miten vanhemmat kohtelee, ei sillä onko syntymä suunniteltu vai vahinko.
Totta. Tosin itse olen sekä vahinko että vanhempieni hylkäämä. Kun ne vanhemmat ei oikeasti lasta halunneet niin eivät sit jaksaneet hoitaa lastaan, lisäksi kun täytin 18 heittivät ulos kotoa ja sanoivat että huh, viimeinkin loppui heidän velvoitteet!
Siihen loppui heidän kaikki vähäinenkin kiinnostus ja yhteydenpito, tuon jälkeen eivät ole halunneet tavata, nähdä, soitella. Eivät osallistu mitenkään elämääni ja eivät ole koskaan nähneet lapsiani (=ainoat lapsenlapset).
Uskomattomia tunnevammaisia löytyy suurista ikäluokista.
Meillä on kolme lasta, joista viimeinen vahinko.
Yhtä hyvin on kohdeltu tietysti kuin muita ja rakastettu ihan samalla tavalla. Siitä minusta on kyse eikä siitä onko lapsi täysin suunnitelmallinen tuotos.
En kuitenkaan tätä hänelle kertoisi? Mitä hän sillä tiedolla tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kuitenkin aina ollut rakastettu, niin mikä tuossa on ongelma? Meitä, jotka on suunniteltu mutta sitten hylätty, on myös paljon. Elämä on paljon raskaampaa. Sillä on merkitystä miten vanhemmat kohtelee, ei sillä onko syntymä suunniteltu vai vahinko.
Totta. Tosin itse olen sekä vahinko että vanhempieni hylkäämä. Kun ne vanhemmat ei oikeasti lasta halunneet niin eivät sit jaksaneet hoitaa lastaan, lisäksi kun täytin 18 heittivät ulos kotoa ja sanoivat että huh, viimeinkin loppui heidän velvoitteet!
Siihen loppui heidän kaikki vähäinenkin kiinnostus ja yhteydenpito, tuon jälkeen eivät ole halunneet tavata, nähdä, soitella. Eivät osallistu mitenkään elämääni ja eivät ole koskaan nähneet lapsiani (=ainoat lapsenlapset).Uskomattomia tunnevammaisia löytyy suurista ikäluokista.
Kuulostaa käsittämättömän kamalalta. Mikähän näissä tapauksissa on esteenä antaa vauva pois? Sosiaalinen häpeä?
Suomalaisen vauvan on saanut sijoitettua adoptioperheeseen helposti jo vuosikymmeniä sitten.
Suhtaudu vaikka niin, että olet paras vahinko, joka on ikinä sattunut ❤
Elämä on vahinko. Ihminen varsin ikävä sellainen.
Mun äitini kertoi saman ihan selvinpäin kun olin 12v. Saunassa sen halusi kertoa. Jatkoin elämääni normaalisti eteenpäin.