Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Kuinkas monta kokeella valittavaa ylipäänsä otetaan?
40 % ensikertalaisten kiintiöstä, kaikki toiskertalaiset ja Hesan maisterihakijat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän noita kaikkia toki oteta sisään. ;) Mutta juu kilpailevat kokeella sisään. Ja kokeella sisään-paikoista osa on korvamerkitty ensikertalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Eli 106 raakapistettä voisi tarkoittaa kaikki oikein. Tuskin tarkoittaa, mutta emme tiedä kuinka lähellä sitä se on.
Ei voisi, senhän sai viimeisenä täydet skaalatut täydet pisteet saanut. Maksimiraakapistemäärähän on sitä paitsi luettavissa viime vuoden kokeesta, sitä ei tarvitse arvuutella :) Skaalauskerroin on 1,135.
Missä se siellä lukee? En löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Laskin ne kaikkien iloksi yhteen. Maksimi raakapisteet oli 140,1p.
Mulla on tänään laskeminen hakusessa... Nyt sain 145p ja tässä välissä jotain muuta. Anyway...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain maksimipisteiksi 145,5.
106 pisteellä sai vielä maksimit skaalattuja.
Joensuuhun pääsi 80 raakapisteellä, Helsinkiin 92 raakapisteellä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli jotenkin hämmentävä tieto, että pääsykoe on lähinnä matikkaa. Olen lukenut kaikki psykan kurssit lukiossa ja ala tuntuu todella kiehtovalta. Todistus tulee olemaan sellainen etten todistusvalinnalla pääse, ainakaan korottamatta reilusti. Mutta koehan on lähinnä matikkaa?! Eli ainakin tältä keväältä kyllä mahdollisuudet menneet. En pysty vielä satsaamaan tilastojuttuihin ja olen muutenkin aika huono matikassa. Voi itku. Tuntuu, että nousi seinä vastaan koko alan suhteen. Kilpailu on kovaa ja kaikki matikkanerotkaan ei pääse. Miten sitten tällainen, joka ei edes ole hyvällä matikkapäällä varustettu. Onko täällä ketään samassa veneessä? Oletko päässyt kärryille? En usko, että mikään valmennuskurssikaan auttaa kun taso on niin alkeissa. En edes kirjoita matikkaa, ehkä syksyllä pakko.
Mä olen psykologi, joka myös aikanaan kipuili matikan kanssa. En edes kirjoittanut lyhyttä matikkaa hyväksytysti läpi ja pääsin vain pääsykoe pisteillä. Omat vinkkini:
1) Yhdistelmä matikka/tilasto+psykologia pitää vain hyväksyä, turhaa kamppailla sitä vastaan. (Samoin pitää ymmärtää psyka+englanti-yhteys, sillä lähes kaikki tenttikirjat on englanniksi.)
2) Jos matikkaan on jäänyt aukkoja, ne pitää paikata. Itse jouduin paikkaamaan jopa peruskoulussa opetettuja juttuja. Esim iltalukion matikankurssit hyödyllisiä, myöhemmin avoimen yliopiston tilaston kurssit. Pidin koko välivuoden näitä opetellessa. Samoin yliopistolla jouduin jättämään palkkatyöt pois pariksi vuodeksi ja paneutumaan enemmän tilaston opiskeluun.
3) kohta 2 vie aikaa, rahaa ja vaivaa. Mieti, haluatko oikeasti panostaa ja kuinka paljon. Mieti myös rehellisesti muitakin koulutusvaihtoehtoja kuin psyka. Psykologin työ on kivaa, mutta niin on lukemattomat muutkin työt. Välillä psykologin työ on myös rankkaa ja kuormittavaa ja palkkaus on mikä on, ainakin pk-seudun kunnallisella.
Vaikka tässäkin keskustelussa saa olla kannustava, pitää jonkun olla myös realisti. Kaikki halukkaat eivät tule pääsemään psykalle, vaikka hakisivat joka vuosi. Kannattaa pitää mieli avoimena eikä kapea-alaisesti takertua yhteen. Itse päätin, että jos musta ei tule kliinistä psykologia, opiskelen liiketaloutta ja suuntaudun HR-puolelle. Oli paljon kivempi valmistautua pääsykokeeseen kun oli plan B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kommentti, kiitos!
Olen joskus miettinyt kaikkia näitä tuhansia hakijoita. Se nyt on selvää, että siitä tulee tavoite jo itsessään - "minähän pääsen sinne!". Mitä enemmän hakemiseen panostaa rahaa, aikaa, henkistä ponnistelua ja emotionaalista puoltaan. Aina ei lopulta (esim. vuosien jälkeen) ole kyse aidosta halusta päästä juuri psykologiksi. Tämä on täysin inhimillistä ja varmasti yks sun toinen meistä voi sen jossain määrin tunnistaa.
Toinen asia mitä olen miettinyt on psykologin työ itsessään. Kuinka tuttua se on hakijoille? Kuinka korkea itsetuntemus on - tuntemus omasta itsestään työntekijänä, omista tarpeistaan ja kyvyistään työssä? Halusin opiskella psykkaa jo nuorena kun ensimmäistä kertaa hain yliopistolle. En halunnut jäädä Suomeen vuosien hakuprosessi-oravanpyörään ja muutkin kiinnostukset vei...ulkomaille (en edes hakenut Suomeen). Opiskelin ulkomailla psykan maisteriksi. Opiskelu itsessään oli todella mielenkiintoista. Jonkinlaisena miinuksena voisi sanoa sen, että psykassa ei ole varmoja vastauksia, koska tapoja katsella asiaa on niin monia. Tämä on tietenkin hyväkin asia, mutta välillä opiskellessa tuntui siltä, että onko mitään tietoa oikeasti olemassa.
Kun siirryin työelämään, menin soveltavalle alalle. Meidän työpaikalla puolet oli psyka-taustalta ja puolet eräältä toiselta. Minulle oli tärkeää uskoa, että teen työtä sellaisesta psykan vinkkelistä johon itse uskon. Ehkä kaikki psykan suuntaukset eivät ole sitä tai kaikki alat eivät tarjoa selkeitä mahdollisuuksia soveltaa psykkaa, vaikka paljon enemmänkin sitä voisi ja pitäisi soveltaa monella alalla...paljon riittää työtä eikä kaikkeen pysry vaikuttamaan. Tässä vaiheessa hitusen käänsin selkääni psykalle. Ajatteluuni tuli vaikutteita tämän valitsemani alan opeista.
Sitten Suomeen palattuani hankin käytännönläheisemmän ammatin, tavallaan taas pikku askel pois psykasta. Huomasin paljon puutteita työoloissa koko sillä alalla ja niihin ei ole tulossa muutoksia. Nyt meinaan päästä psykalle sisään jotta saan laillistetun psykologin pätevyyden (minulla ei ole ulkomaista). Meinaan alkaa psykologiksi. Palaan alkujuurille, mutta en ole enää nuoruuden tavoin satavarma että juuri tämä tulee olemaan niin mahtavaa eikä mikään muu. Motivoidun nyt mielestäni realistisesti itsetuntemukseni ja elämänkokemukseni kautta. Uskon, että työolosuhteet ovat selkeämmät ja kuormitus erilaista (nykyinen melu ei sovi minulle). Sekin painaa vaakakupissa, että minulla ei ole paljon täydennettävää psykan tutkintoon (yliopistosta sanoivat) - saan siis paperit nopsasti ulos kunhan pääsen sisään.
Jos taloudellisesti olisi mahdollista voisin hyvin opiskella jonkun uuden ammatin esim. oikeustieteet, lääketiede, yhteiskuntatieteet. Mutta psykologia on loogisin ratkaisu. Don't get me wrong - rakastan yhä psykologiaa täydestä sydämestä. Rakkauteni psykkaan syveni kandiopinnoissa ja tulee aina olemaan iso osa minua ja kuinka ajattelen asioista. Tuntuu ihanalta "palata kotiin" kollegojen pariin jotka katsovat maailmaa jotenkin samasta vinkkelistä, vaikka vinkkeleitä olisi monia. Nykyisessä työssä minua välillä risoo se, kun henkilöstön ajattelutaitoihin ei kuulu asioihin pureutuminen ja syvällinen pohdinta, tutkimusten ymmärtäminen (myös niiden kritisointi). Ehkä hassunkuuloista, mutta tämä on minulle tärkeää.
Psykologia ei ole ainoa eikä aina kaikkein tehokkain tapa esim. auttaa ihmiskuntaa, ihmisiä. Se ei ole ainoa totuus jota voi noin vain mutkitta soveltaa tässä epätäydellisessä maailmassa.
Tänään taas niin epätoivoinen ja luovuttanut olo. Ei enää usko riitä, että ihminen voisi tämmöistä paskaa oppia. Joka sivu holopulkissa takkuista ja tylsääkin tylsempää kuivakkaa sisältöä. Aina ajattelen, että rämmin tämän sivun läpi niin seuraavalla sivulla ehkä on helpompaa. Kenties jotain tekstiä, kiinnostavaa päntättävää tms. Edes vain jotain luettavaa. Mutta ei. Ei jumankauta. Aina vaan uutta kaavaa, laskua, kaavaa, hieroglyfejä. Yksi esimerkkitehtävä per aihe ja asian ilmeisesti oletetaan olevan niin helppoa, että se riittää. Minkälainen ihminen on tilastotieteilijä? Joku robotti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä arvosanoihin perustuva valintatapa on kyllä aika erikoinen systeemi juuri tällaisella alalla, missä pääsykokeessa mitattavat asiat tulevat joka tapauksessa opiskeltaviksi. Nyt jos tietää saavansa hyvät paperit, ei varmaan juuri tule satsattua tilastomatikkaan. Eikö opiskelijat ole aika eri viivalla koulun alkaessa jos toiset ovat päntänneet tilastoa hyvässä lykyssä pari vuotta ja toiset eivät ole edes avanneet kyseisiä kirjoja🤔
Vierailija kirjoitti:
Tämä arvosanoihin perustuva valintatapa on kyllä aika erikoinen systeemi juuri tällaisella alalla, missä pääsykokeessa mitattavat asiat tulevat joka tapauksessa opiskeltaviksi. Nyt jos tietää saavansa hyvät paperit, ei varmaan juuri tule satsattua tilastomatikkaan. Eikö opiskelijat ole aika eri viivalla koulun alkaessa jos toiset ovat päntänneet tilastoa hyvässä lykyssä pari vuotta ja toiset eivät ole edes avanneet kyseisiä kirjoja🤔
Ovathan he, mutta eivätköhän yliopistot ole ottaneet sisäänpäässeiden eri taitotasot huomioon opintojen suunnittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä teidän mielestä on vaikeimmat asiat sisäistää tilastomatikassa (esim. Holopulkin sisällöstä)? Itse menen sekaisin kombinaatioiden kanssa. Mitkä ajattelisitte kaikkein olennaisimmiksi asioiksi pääsykokeiden kannalta? En ole edennyt vielä kuin puoliväliin Holopulkkia niin en osaa ottaa kantaa. Samalla pohdin paljonko pitäisi budjetoida aikaa kunkin asian opetteluun, että ehtii opetella olennaisimmat. Eli onko tärkeimmät asiat kirjan loppupuolella, se ehkä mietityttää eniten?
Vierailija kirjoitti:
Mitkä teidän mielestä on vaikeimmat asiat sisäistää tilastomatikassa (esim. Holopulkin sisällöstä)? Itse menen sekaisin kombinaatioiden kanssa. Mitkä ajattelisitte kaikkein olennaisimmiksi asioiksi pääsykokeiden kannalta? En ole edennyt vielä kuin puoliväliin Holopulkkia niin en osaa ottaa kantaa. Samalla pohdin paljonko pitäisi budjetoida aikaa kunkin asian opetteluun, että ehtii opetella olennaisimmat. Eli onko tärkeimmät asiat kirjan loppupuolella, se ehkä mietityttää eniten?
Oletko katsonut vanhoja kokeita? Enemmistössä niistä on ollut painotus tilastollisilla testeillä ja vähemmän todareita, mutta molemmat on tärkeää osata, koska ikinä ei voi tietää, mitä tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas niin epätoivoinen ja luovuttanut olo. Ei enää usko riitä, että ihminen voisi tämmöistä paskaa oppia. Joka sivu holopulkissa takkuista ja tylsääkin tylsempää kuivakkaa sisältöä. Aina ajattelen, että rämmin tämän sivun läpi niin seuraavalla sivulla ehkä on helpompaa. Kenties jotain tekstiä, kiinnostavaa päntättävää tms. Edes vain jotain luettavaa. Mutta ei. Ei jumankauta. Aina vaan uutta kaavaa, laskua, kaavaa, hieroglyfejä. Yksi esimerkkitehtävä per aihe ja asian ilmeisesti oletetaan olevan niin helppoa, että se riittää. Minkälainen ihminen on tilastotieteilijä? Joku robotti?!
Jaan niin tämän fiiliksen😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä arvosanoihin perustuva valintatapa on kyllä aika erikoinen systeemi juuri tällaisella alalla, missä pääsykokeessa mitattavat asiat tulevat joka tapauksessa opiskeltaviksi. Nyt jos tietää saavansa hyvät paperit, ei varmaan juuri tule satsattua tilastomatikkaan. Eikö opiskelijat ole aika eri viivalla koulun alkaessa jos toiset ovat päntänneet tilastoa hyvässä lykyssä pari vuotta ja toiset eivät ole edes avanneet kyseisiä kirjoja🤔
Ovathan he, mutta eivätköhän yliopistot ole ottaneet sisäänpäässeiden eri taitotasot huomioon opintojen suunnittelussa.
Miten muka, näillä opetusresursseilla? Kyllä niistä kursseista on tulossa täysi kaaos.
Jos sinä, joka et päässyt lyhyttä matikkaa läpi ja olet psykologi, niin kyllä sinne kuka vaan kovalla työllä pääsee :D
Tai taisit valmistua sieltä Joensuusta
Alue: Aihe vapaa
Eli 106 raakapistettä voisi tarkoittaa kaikki oikein. Tuskin tarkoittaa, mutta emme tiedä kuinka lähellä sitä se on.