Lue keskustelun säännöt.
Psykologia 2020
26.06.2019 |
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseeköhän ainereaalissa Jyväskylään, Helsinkiin tai Tampereelle kun psyka L ja äikkä L?
Itsellä sama tilanne, mikä sulla mahtaa olla matikka? Saattaa mennä siihen asti kyllä isommissa kaupungeissa..
Mulla on pitkä matikka C 😔 Ja enkku on sitten E ja ekaa reaalikimppua ei oo, tokassa reaalissa L.
Kyllä sä pääset. LL riittää sisään ja todellakin tää on ennalta arvioitu, ettei matikkaa tarvi katsoa. Siks ne on nyt lyhyt ja pitkä samassa, kun sillä ei ole mitään väliä. Yliopistot ei ottais riskiä, että kaikki pitkän Eet ym valittaisi lyhyen Lllä päässeistä jne.
140 Turku. Tuskin pääsen kun taso on niin kova.
Vierailiba828282 kirjoitti:
140 Turku. Tuskin pääsen kun taso on niin kova.
Ite elättelen vielä toivoa että pääsisi juuri ja juuri alle 140 pisteellä turkuun
Helsinki-Turku-Tampere-Jyväskylä
130.9
LLEE-E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseeköhän ainereaalissa Jyväskylään, Helsinkiin tai Tampereelle kun psyka L ja äikkä L?
Itsellä sama tilanne, mikä sulla mahtaa olla matikka? Saattaa mennä siihen asti kyllä isommissa kaupungeissa..
Mulla on pitkä matikka C 😔 Ja enkku on sitten E ja ekaa reaalikimppua ei oo, tokassa reaalissa L.
Kyllä sä pääset. LL riittää sisään ja todellakin tää on ennalta arvioitu, ettei matikkaa tarvi katsoa. Siks ne on nyt lyhyt ja pitkä samassa, kun sillä ei ole mitään väliä. Yliopistot ei ottais riskiä, että kaikki pitkän Eet ym valittaisi lyhyen Lllä päässeistä jne.
Aivan päin honkia arvoitu
Vierailija kirjoitti:
Abeille hankalampaa kirjottaa kerralla kaikki L, kuin viime vuonna valmistuneelle korottajalle
No eipä aikaisempinakaan vuosina ole kovin helppoa ollut päästä suoraan lukiosta psykalle, jopa lähes mahdotonta. Nyt se on kuitenkin ihan huomattavan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinki-Turku-Tampere-Jyväskylä
130.9
LLEE-E
Ainereaali oli sulle kyllä onnenpotku! Eiköhän tolla rivillä jo pääse
Jyväskylä 141 pistettä, ainereaalissa LLL. Mitä luulette, riittääköhän sisäänpääsyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
148,1 LLLLLL
1. Jyväskylä
2. Joensuu
3. Helsinki
4. Tampere
5. Turku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko nyt ainoa joka ei kysy keneltäkään apua kokeeseen? Olen itse sen verran rehti ja tunnollinen, ettei sisäänpääsy tuntuisi yhtä hyvältä jos se ei olisi itse ansaittu. Vaikka siitä ei kertoiskaan kenellekkään, niin itseä nolottaisi silti. Lisäksi varmaan epäilisin itseäni, pärjäämistäni ja soveltuvuuttani, jos täytyisi miettiä sitä, etten olisi varmaan päässyt sisään jos olisin yrittänyt yksin toisen ihmisen antaman avun sijasta.
Tottakai ensimmäinen reaktio, kun saatiin tietää tästä koejärjestelystä ja kaikki puhui huijaamisesta oli se, että "apua, kaikki kuitenkin huijaa, joten auttaisikohan kaveri matikassa, toinen fysiikassa, kehtaisinko kysyä?" Mutta nyt kun pöly on laskeutunut ja olen miettinyt asiaa rauhassa pidempään, olen tullut siihen tulokseen, etten kehtaisi keneltäkään kysyä apua ja se ei loppupeleissä istuisi luonteeseenikaan. Mietin itseäni yliopistossa: miltä tuntuisi, jos tietäisin koko ajan, että olen täällä muiden ansiosta? Entä miltä tuntuisi, jos yritän nyt kertailla matikkaa ja fysiikkaa, yrittää kaikkeni kokeessa ja entä jos pääsenkin omin avuin edes siihen toiseen vaiheeseen, johon pääsee vain n. 0,5% hakijoista, saati se, että pääsisin yliopistoon asti? Ensimmäinen vaihtoehto saa sisälläni lähinnä negatiivisia tunteita aikaan, toinen vaihtoehto tuntuu älyttömän hyvältä ja jopa motivoivalta.
Ymmärrän toki näitä ihmisiä jotka miettivät keneltä voisi kysyä apua, kai se on ihan inhimillistä kun on kuitenkin niin tärkeästä asiasta kyse. Kannattaa kuitenkin miettiä pidemmällekkin kuin vain sitä, että "olisi hienoa päästä sisään". Olisihan se hienoa meille jokaiselle päästä sisään. En kuitenkaan usko, että olen ainoa, jolle se sisäänpääsy ja opiskeluaika ei maistuisi yhtä hyvältä, jos takaraivossa kolkuttelisi koko ajan ajatus siitä, että tämä ei ole täysin omaa ansiotani ja varsinkin, kun asia pitäisi salata.
Tarkoituksenani ei ole ohjailla ketään, koska kaikki tekevät omat päätöksensä. Halusin lähinnä tuoda omia ajatuksia esille ja herättää ajatuksia/keskustelua siitä, onko joku muukin käynyt läpi samanlaisia ajatuksia kuin minä? Vai onko joku vaan ajatellut siihen asti, että olisi mahtavaa päästä opiskelemaan psykologiaa, mutta ei ole tullut aiemmin tunnustelleeksi ja vertailleeksi omia tuntemuksia siihen liittyen, jos sisäänpääsy olisi muiden ansiota vs. täysin omaa ansiota? Vai onko täällä joku, jolla omatunto ei soimaisi ja voisi nauttia opiskelupaikastaan täysillä, vaikka muita on ollut auttamassa?
Haluaisin myös muistuttaa, että jos törmäätte kokeella psykalle 2020 päässeisiin, älkää jooko tuomitko heitä automaattisesti vilpillisiksi (täällä kun yleinen ajatus tuntuu olevan, että "kiva kun sinne toiseen vaiheeseen pääsee vaan kaikki huijarit"). Joku voi ihan oikeasti päästä ilman taustatukea sisälle, sinäkin! :)
Vierailija kirjoitti:
Jos tänä vuonna en pääse sisään (on jo 3. yritys), aion pyrkiä lukemaan psykologiaa Hollantiin. Onko muita jotka aikovat tehdä samoin? Haku on tammikuussa.
Joo, mä luulen että haen ensi kerralla Hollantiin myös. Itellä on takana 3 hakukertaa, mutta ekalla en lukenut yhtään vaan kävin vaan katsomassa kokeen - koen siis oikeasti hakeneeni tämän kevään mukaan lukien kahdesti. Mutta tää on uuvuttava prosessi ja haluaisin todella päästä jo. En usko että tää kevät on mun, kun kaikki meni uusiksi - tilaston olisin osannut hyvin, mutta sitä ei nyt tarvitsekaan. Mitkä koulut Hollannissa sua kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ymmärtänyt kommenteista oikein, että teidän täytyy tehdä myös fysiikan osuus AMK-kokeessa? Tsemppiä!
T. Logopedialle hakeva, joka vain kuokkii tässä langassa. Ja terkkuja kaikille viime vuoden langassa olleille! Olin se joka haki viime vuonna varalla psykalle logon jälkeen jos jollain on jäänyt mieleen :D
Onko Hollantiin jotenkin helppo päästä vai miksi juuri sinne kaikista maista??
Mä en todellakaan usko, että huijarit pärjäävät tässä kokeessa parhaiten. Uskon, että parhaiten pärjää ne, jotka harjoittelevat itselleen ripeän rutiinin. Koe ei ymmärtääkseni ole uskomattoman vaikea, vaan vaikeus tulee nimenomaan siitä, että aikaa on niin vähän. Siskoni opiskelee fysiikkaa, mutta kun olen häneltä nyt kysynyt neuvoa muutamasta jutusta niin huomaa, ettei ne jutut mistään apteekin hyllyltä tule, koska näitä helpoimpia asioita hän ei ole aikoihin opiskellut. Varmasti apureilta saa oikeita vastauksia, muttei varmastikaan niin nopeasti, kuin jos itse opiskelee asiat kunnolla. Paitsi toki, jos apuritkin opiskelevat hieman laskurutiinia, mutta kukapa sun kokeeseen panostaisi enemmän kuin sinä itse. Näin ainakin itse haluan uskoa ja tää ajattelutapa pitää motivaation yllä!
Vierailija kirjoitti:
Olenko nyt ainoa joka ei kysy keneltäkään apua kokeeseen? Olen itse sen verran rehti ja tunnollinen, ettei sisäänpääsy tuntuisi yhtä hyvältä jos se ei olisi itse ansaittu. Vaikka siitä ei kertoiskaan kenellekkään, niin itseä nolottaisi silti. Lisäksi varmaan epäilisin itseäni, pärjäämistäni ja soveltuvuuttani, jos täytyisi miettiä sitä, etten olisi varmaan päässyt sisään jos olisin yrittänyt yksin toisen ihmisen antaman avun sijasta.
Tottakai ensimmäinen reaktio, kun saatiin tietää tästä koejärjestelystä ja kaikki puhui huijaamisesta oli se, että "apua, kaikki kuitenkin huijaa, joten auttaisikohan kaveri matikassa, toinen fysiikassa, kehtaisinko kysyä?" Mutta nyt kun pöly on laskeutunut ja olen miettinyt asiaa rauhassa pidempään, olen tullut siihen tulokseen, etten kehtaisi keneltäkään kysyä apua ja se ei loppupeleissä istuisi luonteeseenikaan. Mietin itseäni yliopistossa: miltä tuntuisi, jos tietäisin koko ajan, että olen täällä muiden ansiosta? Entä miltä tuntuisi, jos yritän nyt kertailla matikkaa ja fysiikkaa, yrittää kaikkeni kokeessa ja entä jos pääsenkin omin avuin edes siihen toiseen vaiheeseen, johon pääsee vain n. 0,5% hakijoista, saati se, että pääsisin yliopistoon asti? Ensimmäinen vaihtoehto saa sisälläni lähinnä negatiivisia tunteita aikaan, toinen vaihtoehto tuntuu älyttömän hyvältä ja jopa motivoivalta.
Ymmärrän toki näitä ihmisiä jotka miettivät keneltä voisi kysyä apua, kai se on ihan inhimillistä kun on kuitenkin niin tärkeästä asiasta kyse. Kannattaa kuitenkin miettiä pidemmällekkin kuin vain sitä, että "olisi hienoa päästä sisään". Olisihan se hienoa meille jokaiselle päästä sisään. En kuitenkaan usko, että olen ainoa, jolle se sisäänpääsy ja opiskeluaika ei maistuisi yhtä hyvältä, jos takaraivossa kolkuttelisi koko ajan ajatus siitä, että tämä ei ole täysin omaa ansiotani ja varsinkin, kun asia pitäisi salata.
Tarkoituksenani ei ole ohjailla ketään, koska kaikki tekevät omat päätöksensä. Halusin lähinnä tuoda omia ajatuksia esille ja herättää ajatuksia/keskustelua siitä, onko joku muukin käynyt läpi samanlaisia ajatuksia kuin minä? Vai onko joku vaan ajatellut siihen asti, että olisi mahtavaa päästä opiskelemaan psykologiaa, mutta ei ole tullut aiemmin tunnustelleeksi ja vertailleeksi omia tuntemuksia siihen liittyen, jos sisäänpääsy olisi muiden ansiota vs. täysin omaa ansiota? Vai onko täällä joku, jolla omatunto ei soimaisi ja voisi nauttia opiskelupaikastaan täysillä, vaikka muita on ollut auttamassa?
Haluaisin myös muistuttaa, että jos törmäätte kokeella psykalle 2020 päässeisiin, älkää jooko tuomitko heitä automaattisesti vilpillisiksi (täällä kun yleinen ajatus tuntuu olevan, että "kiva kun sinne toiseen vaiheeseen pääsee vaan kaikki huijarit"). Joku voi ihan oikeasti päästä ilman taustatukea sisälle, sinäkin! :)
Joku tosiaan voi päästä ilman vilppiä ehkä. Sitä emme tiedä ja tuntuu absurdilta, että joudumme tätä edes miettimään. Tosi väärin yliopistolta.
Oma veljeni on matemaattinen nero (mainitsin täällä aiemmin). Hänelle nämä AMK-tehtävät ovat lasten leikkiä. Hän opettaa välillä minua niissä ja antaa kiinnostavia lisätehtäviä vaikkapa siitä, mikä minkä massainen planeetan pitäisi olla, jotta ihminen kykenisi olemaan sen pinnalla... En kykenisi pyytämään häneltä minkäänlaista apua itse kokeessa. Tuntisin itseni surkeaksi ja se on niin väärin niitä kohtaan, jotka ihan oikeasti omin avuin ja kovalla työllä hakevat. Älkää pliis muutkaan tehkö mitään niin törkeää muita kohtaan.
En ole koskaan aikonut huijata pyytämällä ihmiseltä apua, vaikka perheeseen kuuluu fysiikan tohtori. Mutta olen kyllä ajatellut käyttää normi etätentin matskuja esim. laskukonetta, kirjoja, muistiinpanoja. En edes usko, että niitä kielletään. Tuollaisessa vartin-puolen tunnin sprintissä niistä on minimaalinen hyöty, jos asiaa ei osaa.
En ole huijaamassa, kun en yksinkertaisesti tunne ketään kuka auttaisi. Ja jos joku nyt aikoo käyttää apuvoimia, niin joutuu pohtimaan todella keneen voi luottaa niin, ettei tämä paljasta myöhemmin vilppiä vihapäissään muille. Ainoa ehkä on, jos olisi vaikka oma poikaystävä tai äiti tai isä tosi etevä, niin voisi kysyä apua.
Onnellisia on ne joilla on vaikka se sisko, joka opiskelee fysiikkaa. Vaikka et saisikaan kokeessa apua, niin voit häneltä kysyä apua laskujen treenaamiseen :/
Yksin on ihan kamalaa pakertaa :(
Kuulin, että jotkut kaverukset aikovat tehdä kokeen yhdessä.
Ketju on lukittu.
139 tampere