Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Nyt on pakko kommentoida, vaikka olisi trolli. Varmaan tiedostat, ettei psykalle kaikki hakijat ole juuri lukion käyneitä nuoria. Lisäksi pääsykokeissa juuri riman alle jääneiden osaamistaso ei merkittävästi eroa sisäänpäässeistä, he kuuluvat silti tuhansista hakijoista alle 5% parhaimmistoon. Ja kuten tälläkin palstalla on moneen kertaan todettu, psykan opiskelussa vaikeinta on sisälle pääsy. Esimerkiksi maisterihakuun vaaditaan vähintään 3 keskiarvon perus- ja aineopinnot psykasta ja näitä hakijoita on yli 200 tänä vuonna. Pelkästään nämä hakijat jo osoittavat, että osaavia opiskelijoita olisi enemmän kuin paikkoja jaossa. En edes jaksa enempää nyt mennä tässä oppimisen & motivaation yhdistelmään, joka myös vaikuttaa opiskelumenestykseen huomattavasti. Oli vain nyt pakko reagoida tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Nyt on pakko kommentoida, vaikka olisi trolli. Varmaan tiedostat, ettei psykalle kaikki hakijat ole juuri lukion käyneitä nuoria. Lisäksi pääsykokeissa juuri riman alle jääneiden osaamistaso ei merkittävästi eroa sisäänpäässeistä, he kuuluvat silti tuhansista hakijoista alle 5% parhaimmistoon. Ja kuten tälläkin palstalla on moneen kertaan todettu, psykan opiskelussa vaikeinta on sisälle pääsy. Esimerkiksi maisterihakuun vaaditaan vähintään 3 keskiarvon perus- ja aineopinnot psykasta ja näitä hakijoita on yli 200 tänä vuonna. Pelkästään nämä hakijat jo osoittavat, että osaavia opiskelijoita olisi enemmän kuin paikkoja jaossa. En edes jaksa enempää nyt mennä tässä oppimisen & motivaation yhdistelmään, joka myös vaikuttaa opiskelumenestykseen huomattavasti. Oli vain nyt pakko reagoida tähän.

🙌🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Melkoista potaskaa. Minulla kolmekymppisellä nuorisolaisella on jo yksi korkeakoulututkinto alla ja opinnoista olen kiskonut melko vähällä vaivalla lähinnä nelosia ja vitosia - myös niistä psykologian opinnoista. Silti jäin viime vuoden haussa rannalle ruikuttamaan huolellisesta valmistautumisesta huolimatta.

Esimerkiksi Turkuun pääsi 1,5% valintakokeeseen osallistuneista ja Helsinkiin 2,6%. Hyvää opiskelijamateriaalia olisi taatusti löytynyt monta prosenttiyksikköä enemmän, mutta minkäs teet kun aloituspaikkoja on vain kourallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Ihan sellainen pikkujuttu, että kirjatentteihin ei edes liity luentoja. Lisäksi: aika on rajallista, ja valitsin toimintatapani nimenomaan mainitsemallasi 10 min. metodilla. Osa luennoitsijoista tekee sitä vain koska on pakko, ja hekin käyttäisivät aikansa mieluummin tutkimuksensa parissa. Kolmanneksi: turha tulla vetämään analyysejä toisten kiinnostuksesta noin heppoiselta pohjalta. Olen lukenut valtavat määrät arvostettujen akateemikkojen kirjoittamia psykologian ja psykiatrian alan kirjoja ihan huvikseni. Sen kun katsot luentotallenteita jos sulla on aikaa ja koet oppivasi niistä tehokkaasti, mutta muiden valintoja on turha arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Kannattaa miettiä sitä miten monta vuotta haluaa hakea sisälle. On paljon asiantuntija tehtäviä, missä voi hyödyntää omia intressejä ja kartuttaa osaamista työn kautta. Harmillista jos jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa, eikä näe muita mahdollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Ihan sellainen pikkujuttu, että kirjatentteihin ei edes liity luentoja. Lisäksi: aika on rajallista, ja valitsin toimintatapani nimenomaan mainitsemallasi 10 min. metodilla. Osa luennoitsijoista tekee sitä vain koska on pakko, ja hekin käyttäisivät aikansa mieluummin tutkimuksensa parissa. Kolmanneksi: turha tulla vetämään analyysejä toisten kiinnostuksesta noin heppoiselta pohjalta. Olen lukenut valtavat määrät arvostettujen akateemikkojen kirjoittamia psykologian ja psykiatrian alan kirjoja ihan huvikseni. Sen kun katsot luentotallenteita jos sulla on aikaa ja koet oppivasi niistä tehokkaasti, mutta muiden valintoja on turha arvostella.

saa muiden valinnoista keskustella ja "arvostella", jos niistä valinnoista itse vapaaehtoisesti tänne kertoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Ihan sellainen pikkujuttu, että kirjatentteihin ei edes liity luentoja. Lisäksi: aika on rajallista, ja valitsin toimintatapani nimenomaan mainitsemallasi 10 min. metodilla. Osa luennoitsijoista tekee sitä vain koska on pakko, ja hekin käyttäisivät aikansa mieluummin tutkimuksensa parissa. Kolmanneksi: turha tulla vetämään analyysejä toisten kiinnostuksesta noin heppoiselta pohjalta. Olen lukenut valtavat määrät arvostettujen akateemikkojen kirjoittamia psykologian ja psykiatrian alan kirjoja ihan huvikseni. Sen kun katsot luentotallenteita jos sulla on aikaa ja koet oppivasi niistä tehokkaasti, mutta muiden valintoja on turha arvostella.

Ihan sellanen pikkujuttu, että nykyään luennot kuuluvat tenttialueeseen monellakin psykan kurssilla. Luennoilla opetetaan yleensä asioita samoista aihepiireistä kuin kirjoissakin eli yhtälailla tärkeitä ovat kirjojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Kannattaa miettiä sitä miten monta vuotta haluaa hakea sisälle. On paljon asiantuntija tehtäviä, missä voi hyödyntää omia intressejä ja kartuttaa osaamista työn kautta. Harmillista jos jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa, eikä näe muita mahdollisuuksia. 

Nykyään on pakko "jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa", jos haluaa pyrkiä unelma-alalleen. Asiantuntijatehtäviin (yhdyssana) vaaditaan korkeakoulutus, joka taas on mahdonta hankkia menettämättä paikkaansa ensikertalaiskiintiössä. Ilman ensikertalaisuutta sisäänpääsy vaikeutuu entisestään.

Korkeakoulupaikkaa ei kannata ottaa vastaan, jos on vähänkään epäilystä siitä, että kyseessä ei ole se lopullinen alavalinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Kannattaa miettiä sitä miten monta vuotta haluaa hakea sisälle. On paljon asiantuntija tehtäviä, missä voi hyödyntää omia intressejä ja kartuttaa osaamista työn kautta. Harmillista jos jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa, eikä näe muita mahdollisuuksia. 

Nykyään on pakko "jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa", jos haluaa pyrkiä unelma-alalleen. Asiantuntijatehtäviin (yhdyssana) vaaditaan korkeakoulutus, joka taas on mahdonta hankkia menettämättä paikkaansa ensikertalaiskiintiössä. Ilman ensikertalaisuutta sisäänpääsy vaikeutuu entisestään.

Korkeakoulupaikkaa ei kannata ottaa vastaan, jos on vähänkään epäilystä siitä, että kyseessä ei ole se lopullinen alavalinta.

Hyvin kapea-alaista ajattelua, jos pelkää että voi tehdä vain yhtä asiaa jos valitsee "väärin". Työelämässä hankintaan osaamista työn kautta, jotta niihin asiantuntijatehtäviin pääsee. Ei se vastavalmistunut mikään ammattilainen ole. 

Totta kai ylioppilastulokset korreloivat älykkyyden ja opiskelukyvyn kanssa. Suomen koulutuspoliittisiin ja yhteiskunnallisiin linjauksiin ei vain sovi se ajatusmaailma, että vain ällän papereilla pääsisi opiskelemaan ja muut saavat olla rauhassa paarialuokkaa. Ei, vaikka tällaista ajatusmallia tietyt tahot tänne tahtovat.

Suomi lähti sotien jälkeen melkein kehitysmaan asemasta ja nyt meillä on huippuluokan koululaitos ja terveydenhuolto jopa länsimäisella tasolla (ja kyllä, molemmissa on ongelmia, isojakin). Se onnistui vain siksi, että kaikilla oli mahdollisuus opiskella kykyjensä mukaan, etenkin sitten, kun peruskoulujärjestelmä kehitettiin. Emme olisi tässä asemassa, jos vain kouralliselle kansalaisia olisi tarjottu koulutus. Sillä ei olisi kerätty verotuloja yksityisen sektorin töistä eikä kehitetty julkisia palveluita.

Yhden yksittäisen haun perusteella ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä tietenkään, mutta eiköhän psykakin pamauta samanlaiset hirmurajat. Kokeella pääseminen on tänä poikkeuskeväänä lähes mahdottomuus (toisin kuin lääkiksessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Kannattaa miettiä sitä miten monta vuotta haluaa hakea sisälle. On paljon asiantuntija tehtäviä, missä voi hyödyntää omia intressejä ja kartuttaa osaamista työn kautta. Harmillista jos jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa, eikä näe muita mahdollisuuksia. 

Nykyään on pakko "jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa", jos haluaa pyrkiä unelma-alalleen. Asiantuntijatehtäviin (yhdyssana) vaaditaan korkeakoulutus, joka taas on mahdonta hankkia menettämättä paikkaansa ensikertalaiskiintiössä. Ilman ensikertalaisuutta sisäänpääsy vaikeutuu entisestään.

Korkeakoulupaikkaa ei kannata ottaa vastaan, jos on vähänkään epäilystä siitä, että kyseessä ei ole se lopullinen alavalinta.

Hyvin kapea-alaista ajattelua, jos pelkää että voi tehdä vain yhtä asiaa jos valitsee "väärin". Työelämässä hankintaan osaamista työn kautta, jotta niihin asiantuntijatehtäviin pääsee. Ei se vastavalmistunut mikään ammattilainen ole. 

Vastavalmistunut ei ole ammattilainen, mutta valmistumiseenkin tarvitaan vastaanotettu korkeakoulupaikka. Jos aikoo vielä myöhemmin hakea sille unelma-alalle, ei ole kovinkaan järkevää tärvellä ensikertalaisuuttaan.

Valitettavasti tänä päivänä siitä "väärin" valitsemisesta kyllä sakotetaan, mikä lisää nuorten painetta valita kerralla oikea opiskelupaikka. Ei alan vaihtaminen mahdotonta ole, mutta vaikeaa se on, varsinkin jos pyrkii hakupainealalle kuten psykalle tai lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Miksi tuhlata aikaansa kommentointiin kun ei tiedä asiasta yhtään mitään? :D Psykan opinnoissa vaikeinta on sisäänpääsy ja se on ihan fakta. Kaikki jotka on lähelläkään sisäänpääsyä olisi varmasti todella hyviä psykan opiskelijoita, kaikki ei vaan mahdu sisään ja sillä ei ole loppupeleissä kovinkaan paljoa tekemistä hakijan kyvykkyyden tai motivaation kanssa - ainoastaan sen, että on päätetty ottaa korkeakouluihin naurettavan pieni määrä porukkaa sisään eikä yhtään enempää.

Esim. jos pisteraja olisi jonain vuonna vaikkapa 100, niin aina on kymmeniä sellaisia joiden pisteet ovat suurin piirtein 101 ja pääsivät sisään, ja jopa satoja sellaisia joiden pisteet väliltä 95-99,9 ja eivät mahtuneet sisään. Oletko todella sitä mieltä että nämä olisivat jotenkin selvästi huonompia opiskelijoita kuin ne 101 pisteen sisäänpääsijät?

Kannattaa miettiä sitä miten monta vuotta haluaa hakea sisälle. On paljon asiantuntija tehtäviä, missä voi hyödyntää omia intressejä ja kartuttaa osaamista työn kautta. Harmillista jos jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa, eikä näe muita mahdollisuuksia. 

Nykyään on pakko "jumittaa vuosikausia yhden sisäänpääsyn kanssa", jos haluaa pyrkiä unelma-alalleen. Asiantuntijatehtäviin (yhdyssana) vaaditaan korkeakoulutus, joka taas on mahdonta hankkia menettämättä paikkaansa ensikertalaiskiintiössä. Ilman ensikertalaisuutta sisäänpääsy vaikeutuu entisestään.

Korkeakoulupaikkaa ei kannata ottaa vastaan, jos on vähänkään epäilystä siitä, että kyseessä ei ole se lopullinen alavalinta.

Samaa mieltä, mutta nykyään on miltei pakko ottaa paikka vastaan, jos sitä tarjotaan sillä ensikertalaisen nimikkeen menettää kummassakin tapauksessa - otti tarjotun paikan vastaan tai ei 😂 eli pitää miettiä tarkasti mitä ja minne hakee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Ihan sellainen pikkujuttu, että kirjatentteihin ei edes liity luentoja. Lisäksi: aika on rajallista, ja valitsin toimintatapani nimenomaan mainitsemallasi 10 min. metodilla. Osa luennoitsijoista tekee sitä vain koska on pakko, ja hekin käyttäisivät aikansa mieluummin tutkimuksensa parissa. Kolmanneksi: turha tulla vetämään analyysejä toisten kiinnostuksesta noin heppoiselta pohjalta. Olen lukenut valtavat määrät arvostettujen akateemikkojen kirjoittamia psykologian ja psykiatrian alan kirjoja ihan huvikseni. Sen kun katsot luentotallenteita jos sulla on aikaa ja koet oppivasi niistä tehokkaasti, mutta muiden valintoja on turha arvostella.

saa muiden valinnoista keskustella ja "arvostella", jos niistä valinnoista itse vapaaehtoisesti tänne kertoo

Koko alkuperäinen pointtini oli se, että se opiskelu ei todellakaan ole niin vaativaa ja aikaa vievää kuin sisäänpääsy. En vaan ymmärrä mitä hyötyä on läksyttää toisen selvästikin ihan toimivasta tavasta tehdä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Hei nuoriso,

Ikävä kyllä joudun sanomaan ,että jos usean yrittämisen jälkeen ei pääse sisään vaikka olisi yhdestä pisteestä kiinni niin itse opiskeluistakaan ei olisi tullut mitään jos tentit toisensa jälkeen menevät rimaa hipoen läpi. Opiskeluissa menestyy se joka pääsee helposti sisälle. 

Olette vielä niin nuoria, että ette tiedä millaisia uria avautuu edessänne oli pääaine sitten mikä tahansa. 

Tentit ovat menneet läpi arvosanoilla 3-5 enimmäkseen ilman luentoja ja itse opiskellen (sivuaineena yliopistossa), mutta sisään en ole vielä päässyt...

T: "Nuori"

siis täh? Et ole viitsinyt edes luentoja katsoa? Niin vähän kiinnostaa siis? Luennot ovat ilmeisen tärkeitä ja tuovat eri henkilöiden näkökulmaa asioihin.

Ihme kommentti. Olen opiskellut sen verran paljon, että tiedän osan luennoista olevan ajantuhlausta - riippuu ihan luennoitsijasta. Osa luennoista on vaan monotonista slaidien läpilukemista. Jos aikaa on rajallisesti, niin totta kai sen käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Seminaarit ja muut vastaavat ovatkin sitten toinen juttu.

By the way, täällä on tänä vuonna ollut ilmeisen kova tarve tuomita ja arvostella muiden tekemisiä...

Tiedät siis etukäteen kaikkien luennoitsijoiden tavan ja et edes käy avaamassa luentoa ja kuuntelemassa edes 10 minuuttia? Joopa joo. Ihan asiaa luennoitsijat kyllä puhuvat.

Ihan sellainen pikkujuttu, että kirjatentteihin ei edes liity luentoja. Lisäksi: aika on rajallista, ja valitsin toimintatapani nimenomaan mainitsemallasi 10 min. metodilla. Osa luennoitsijoista tekee sitä vain koska on pakko, ja hekin käyttäisivät aikansa mieluummin tutkimuksensa parissa. Kolmanneksi: turha tulla vetämään analyysejä toisten kiinnostuksesta noin heppoiselta pohjalta. Olen lukenut valtavat määrät arvostettujen akateemikkojen kirjoittamia psykologian ja psykiatrian alan kirjoja ihan huvikseni. Sen kun katsot luentotallenteita jos sulla on aikaa ja koet oppivasi niistä tehokkaasti, mutta muiden valintoja on turha arvostella.

Ihan sellanen pikkujuttu, että nykyään luennot kuuluvat tenttialueeseen monellakin psykan kurssilla. Luennoilla opetetaan yleensä asioita samoista aihepiireistä kuin kirjoissakin eli yhtälailla tärkeitä ovat kirjojen kanssa.

Nyt ihan oikeasti... Olen suorittanut jo yhden maisterin tutkinnon, eli tiedän kyllä miten luennot ja kirjallisuus suhteutuvat toisiinsa. Miksi käyttäisin esim. 1,5 luentotallenteitten katseluun, kun voin lukea sen olennaiset asiat slaideista ja kirjallisuuden päälle? Haluan päästä alalle töihin - se on tavoite eikä käyttää vielä vuosia koulun penkillä.

ENSIKERTALAISUUTTA EI MENETÄ HAKIESSA!

Sen menettää vasta ottaessaan paikan vastaan Opintopolussa.

Sen lisäksi pitää ilmoittautua läsnäolevaksi kouluun, koska muuten menettää sekä paikan että ensikertalaisuuden, typerin mahdollinen tilanne. Ilmoittautuminen onnistuu erillisellä klikkauksella samalla kun ottaa paikan vastaan.