Psykologia 2020

Ens vuodeksi tulee todistusvalinta psykaankin. Vertailun vuoksi, tässä tietoja oikiksen todistusvalinnasta jossa tosin vain 20% on valittu todistuksella.

https://www.oikeustieteet.fi/26-6-2019-yhteishaun-tulokset-julkaistu/?f…

Helpoiten pääsi oikiksista Lappiin jossa todarivalintaan tarvitsi äikän L:n ja neljä e:tä.

Heips! Olen se jonka psykan pisteet jäi tänä vuonna alle 60, mutta odottelen edelleen mahdollista matikkaan ja tilastotieteeseen pääsyä varasijalta 7.

Tämä oli jo 5. hakukerta, enkä ole nyt aivan 100-varma aionko tosiaan pyrkiä ensi vuonna vielä vain uudestaan psykalle, mutta todennäköisesti. Jos valintakoe muuttuukin taas jonkin verran erilaiseksi, niin ehkä kannattaa vielä kokeilla.

Mulle on aika selvä mistä tää kiikastaa, nimittäin siitä, etten saa itseäni laskemaan läheskään riittävästi. Vaikka tiedän, että pitäisi laskea useita tehtäviä ja paljon vanhoja valintakokeita, olen aina liian hidas tai liian väsynyt tai mitä lie, että olisin saanut tehtyä tarpeeksi. Tietenkään ei ole mitään takeita siitä, että pääsisin sisään silloinkaan vaikka laskisin hullun lailla, mutta niin olisi sentään mahdollisuus.

Laskemisessa vaikuttaa olevan itselläni jokin henkinen blocki tai ehkä tyhjän paperin kammoa vastaava tilanne. Laskeminen tuntuu tosi työläältä ja raskaalta. Tavallaan ironista että tästä huolimatta saatan päätyä opiskelemaan matikkaa, mutta toisaalta luulisi, että se ainakin väkisinkin laukaisisi tämän ihme vastustuksen laskemista kohtaan. Alkaahan laskeminen varmasti tuntua sitä helpommalta aloittaa tai tehdä usein/pitkään, mitä enemmän siihen tottuu.

Nyt kun olen tätä matikkaa mahdollisena tulevaisuutena pohtinut, mua on alkanut toisaalta kiinnostaa myös fysiikka ja varsinkin tähtitiede fysiikallisten tieteiden osa-alueena. Ehkäpä siinäkin olisi yksi mahdollisuus mitä kohti pyrkiä, jos psykasta ei vain tule mulla mitään. Kemiakin on ihan kiinnostavaa. Nämä siis ovat matikassa ainakin mahdollisia sivuaineita ja käsittääkseni pääainettakin voisi vaihtaa jossain vaiheessa jompaankumpaan. Tosin psykaa ajatellen mun varmaan kannattaisi valita tilastotiede suuntautumiseksi matikan sijasta, mikä taas ei välttämättä sopisi tuohon tähtitiede-suunnitelmaan... Mutta se on sitten sen ajan pähkinä, jos nyt ylipäätään pääsen aloittamaan yliopisto-opiskelijana.

Mitä ajatuksia teillä muilla on tulevaisuuden tai ensi vuonna psykalle hakemisen suhteen? :)

Moikka,

mä aloitinkin tänä aamuna jo yhden keskustelun, mutta täällä olikin jo yksi valmiiina, nice.  Hmm, itselläni on jo useampi hakukerta takana ja ihan hyväällä menestyksellä. Eron teko ei ole vaan riittänyt vielä. Todennäköisesti haen vielä, mutta pidän vielä ovia avoimena muuallekin. Enkä ole ensikertalainen, joten tulen menemään kokeen tuloksilla enkä todistuksella. Jos olen oikein ymmärtänyt. Eka meinaan lomailla ja aloitan sitten syksyllä uudestaan hommat :) Tarviin aivotaukoa, kuten me kaikki muutkin. Kannattaa kerjun aloittajankin levätä hieman pidempään kuin yksi päivä:D

Moi, täällä se joka jäi pienehkölle varasijalle Helsinkiin eikä muualle hakenut. Järkytys oli kyllä kova kun uskoin vahvasti mahdollisuuksiini, no muutamista pisteistähän se olis jäänytkin kiinni. Ensi vuonna uudestaan mutta ehdin jo alkaa haaveilemaan myös mahdollisesta ulkomaille (Hollantiin varmaan) opiskelemaan lähtemisestä, jos jollain on samansuuntaisia suunnitelmia niin siitäkin olis kiva keskustella. :D Nyt ois varmaan ihan tervehenkistä kuitenkin unohtaa koko hakujutut joksikin aikaa, en vaan tiedä mitenhän se onnistuu kun kuitenkin kouluun pääsy ihan suurin unelma.

Kuinka moni aikoo lähteä avoimeen? Siellä kun lukee perusopinnot ja jonkun toisen aineen sivuopintona, pääsee ensi vuoden syksynä hyppäämään tänä vuonna päässeiden joukkoon!

Moi!

Itellä nyt toinen hakukerta alla ilman sisäänpääsyä. Ite aion lähteä korottelemaan yo-arvosanoja varmaan. Vaikka se onkin vaikeaa kun myös lukiosta paljon aikaa. Mutta jos ensi vuonna ei mihinkään pääsykokeeseen edellytetä "pidempää valmistautumista" vaan yo-todistuksen arvo nousee, niin pidemmällä tähtäimellä yo-arvosanojen korottaminen on varmasti plussaa jos meinaa vielä useamman vuoden yrittää psykalle, koska voit joka vuosi korottaa uudelleen yo-arvosanoja ja lopulta paperit ovat hyvät ja voit päästä pelkillä yhteispisteillä. Toki toi korottaminen voi viedä useamman vuoden, mutta ainakin parannat mahiksia päästä sisälle tulevaisuudessa.. Mietin kans että jos vaikka mieli muuttuu ja psyka tuntuu jossain kohtaa liian vaikeelta päästä sisälle niin voit jo todistuspisteillä päästä ehkä jonnekin toiselle mielekkäälle alalle ilman ihan toisen alan pääsykoerumbaa.. 

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Vierailija kirjoitti:

Miten teiän läheiset, perhe ym suhtautuu teiän hakuprosessiin? Itellä ollut jo monta hakukertaa ja moni kommentoi että "ootko miettinyt sosionomia tai fysioterapeuttia" ja ymmärrän että yrittävät auttaa vain mutta samalla vie iteltä semmosta tahdon voimaa hakea enää uudelleen vaikka psyka tuntuu kaikista lähellä omaa sydäntä olevalta alalta. Sitä alkaa vain menettämään uskon itseensä ja kyseenalaistamaan että onko tää ala nyt sit kuitenkaan se mun juttu tai niin tärkeä mitä oon ajatellut ja pitäiskö vaan sitten hakea jonnekin muualle.... (ja lopulta vanhempana katkeroitua että miksen jaksanut vain yrittää)

Jatka ihmeessä hakemista jos psyka tuntuu sun unelma-alaltasi! Osaatko sanoa, että mikä meni tällä kertaa pieleen kokeessa?

Moikka! Mä hain tänä vuonna ekaa kertaa. En motivoitunut laskemisesta riittävästi, artikkelit sen sijaa koin supermielenkiintoisiksi. Nyt pohdin, yritänkö ensi vuonna uudelleen.

Matikassa riittää mulle töitä paljon. Psykan perusopinnot on tehtynä ja jatkan nyt varmaan aineopintoja.

Oon miettinyt paljon myös psykoterapeutiksi kouluttautumista, mutta sitä ennen tarvitsen rahaa säästöön (ja paljon!) sekä pitäisi suunnata työuraa enempi sinne suuntaaviin tehtäviin. Onko täällä ketään psykoterapeuttina työskentelevää? Miten sait opintoihin vaadittavaa työkokemusta ennen opintoja, minkä tyyppisiä työpaikkoja kannattaisi hakea? (Sosionomi/vastaavan korkeakoulutuksen omaavana)

Mä hain ekaa kertaa ja uskon että olisin voinutkin päästä sisään jos olisin muistanut regressiossa keskittää! Niistä todennäköisesti saanut monta pistettä. Eli hyvällä fiiliksellä ens vuonna uusi yritys ja kokemuksesta oppineena muistan varmasti tarkistaa tehtävät ja olla huolellisempi. Toivon vaan että tulee samatapainen koe. Lisäksi ajattelin myös ens vuonna hakea sosiaalitieteisiin. Onko teillä mitään muita vaihtoehtoja? Kuitenkin mulla ikää reilu 30v ja perhe perustettu niin ei jaksais montaa vuotta käyttää opiskelupaikan hakemiseen. Ja ehkä voisin opiskella avoimessa tän vuoden. Mutta nyt kesä lomailua ja pääkopan tyhjäystä 😊

Vierailija kirjoitti:

Moi!

Itellä nyt toinen hakukerta alla ilman sisäänpääsyä. Ite aion lähteä korottelemaan yo-arvosanoja varmaan. Vaikka se onkin vaikeaa kun myös lukiosta paljon aikaa. Mutta jos ensi vuonna ei mihinkään pääsykokeeseen edellytetä "pidempää valmistautumista" vaan yo-todistuksen arvo nousee, niin pidemmällä tähtäimellä yo-arvosanojen korottaminen on varmasti plussaa jos meinaa vielä useamman vuoden yrittää psykalle, koska voit joka vuosi korottaa uudelleen yo-arvosanoja ja lopulta paperit ovat hyvät ja voit päästä pelkillä yhteispisteillä. Toki toi korottaminen voi viedä useamman vuoden, mutta ainakin parannat mahiksia päästä sisälle tulevaisuudessa.. Mietin kans että jos vaikka mieli muuttuu ja psyka tuntuu jossain kohtaa liian vaikeelta päästä sisälle niin voit jo todistuspisteillä päästä ehkä jonnekin toiselle mielekkäälle alalle ilman ihan toisen alan pääsykoerumbaa.. 

Mietin myös että kannattaisikohan lähteä korottamaan jotain aineita.. oletko selvitellyt millaisella aikataululla voi esimerkiksi yhden tai kaksi ainetta korottaa? Onko siis käytävä iltalukiossa kaikki kurssit ja sitten kirjoittaa vai voisiko esimerkiksi suoraan vain ilmoittautua kirjoituksiin ja opiskella itsenäisesti..?

Jos oot lukiossa käynyt pakolliset kurssit niin se riittää eli kaikkia kursseja ei tarvitse suorittaa ja voi opiskella itsenäisesti kirjotuksiin :)

Psyka on ollut se juttu mutta mäkin oon alkanut miettimään esim. sosiaalipsykologiaa. En vain ihan ymmärrä miten kaikella tavalla se eroaa normi psykasta muuten kuin psykassa tarkastellaan enemmän yksilöä ja sosiaalipsykassa yhteisöä..  Osaako joku selventää? :D

Jännittää kyllä vähän että mitähän muutoksia ens vuoden kokeen suhteen tulee, jos mitään. Toivon todella, ettei yhtään mitään. Ei olisi ollenkaan psykan laitosten eduksi että ennakkomatsku poistuisi kokonaan, tän vuoden tapainen oli tosi hyvä. En tiedä mitä ne edes voisi oikein keksiä sellaiseen kokeeseen, missä ei olisi ennakkomatskua ollenkaan.

Mä hain nyt ensimmäistä kertaa kunnolla, viime vuonna kävin vaan katsomassa kokeen. Aika loppui pahasti kesken, en ehtinyt laskea regressiota ja logiikka jäi melkein kokonaan tekemättä. Nyt ajattelin käydä avoimessa ja laskea matikkaa itse lisää. Mäkään en oo saanu itteeni laskemaan tarpeeks ja kuvittelin vaan että, ”no kyllä mä kokeessa osaan”. Olisin osannutkin mutta oon hirveen hidas joten ei siitä regressiosta tullut mitään.

Läheiset kuumottelee täälläkin. Jopa äiti sano että hae johonkin muualle ei sinne pääse kukaan.😄

Oon muuten alkanut miettiä, että mitä jos itselleni psyka olisi unelma-ala opiskella mutta ei kuitenkaan unelma-ala olla töissä. En tiedä olenko varsinaisesti kiinnostunut terapeutin työstä tai muustakaan asiakaspalvelusta, mutta toisaalta myöskään tutkijan ura ei vaikuta siltä, että nauttisin siitä. Haluaisin saada tietää paljon ihmismielen toiminnasta, mutta en tiedä, mitä haluaisin sillä tiedolla tehdä. Ihmisten auttaminen teoriassa olisi hieno juttu mutta käytännössä varmaan tosi stressaavaa ainakin introvertille. Kellään muulla mitään vastaavia tuntemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Oon muuten alkanut miettiä, että mitä jos itselleni psyka olisi unelma-ala opiskella mutta ei kuitenkaan unelma-ala olla töissä. En tiedä olenko varsinaisesti kiinnostunut terapeutin työstä tai muustakaan asiakaspalvelusta, mutta toisaalta myöskään tutkijan ura ei vaikuta siltä, että nauttisin siitä. Haluaisin saada tietää paljon ihmismielen toiminnasta, mutta en tiedä, mitä haluaisin sillä tiedolla tehdä. Ihmisten auttaminen teoriassa olisi hieno juttu mutta käytännössä varmaan tosi stressaavaa ainakin introvertille. Kellään muulla mitään vastaavia tuntemuksia?

Tämä on tosi yleistä ja kattaa oikeastaan kaikki lukion reaaliaineet. Asioihin on kiva tutustua ja lukea sitä kevyttä lukiokamaa, joka on aika valmiiksi pureskeltua. Totuus voi olla vähän musertava, kun tajuaa myöhemmin, että psykologia, filosofia, biologia tai maantiede ei olekaan ihan sitä kuin mitä oli lukiossa. Saati ne työtehtävät, psykologia poislukien, useimmilla lienee jonkinlainen käsitys siitä mitä psykologi tekee, toisin kuin vaikka biologi.

Psykologin koulutus ei tietenkään sulje mitään työtehtäviä pois, eikä ole pakko olla kliinisessä työssä taikka tutkija. Organisaatiopuolella, mainostoimistoilla yms. on käyttöä psykologeille. Mutta niitä töitä pääsee tekemään muunkinlaisella koulutuksella! Ehkä sinun urapolkusi rakentuisikin yhtä mukavasti jonkun toisen pääaineen pohjalta ja siihen psykologia pitkäksi sivuaineeksi. Ihmisen mieleen liittyviä asioita käsitellään esimerkiksi kasvatustieteissä ja sosiaalipsykologiassa sekä muissa sosi-alkuisissa tieteissä. Näitä kannattaa miettiä erittäin varteenotettavana vaihtoehtona. Samalla pitää mielessä se reitti, että lukemalla alemman korkeakoulututkinnon jostain, itse asiassa mistä tahansa, ja siihen perus- ja aineopinnot psykologiasta päälle, on hakukelpoinen Helsingin maisteriin. Eikä jää tyhjän päälle, vaan kerryttää koko ajan jotain koulutusta psykologian unelmaa tavoitellessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon muuten alkanut miettiä, että mitä jos itselleni psyka olisi unelma-ala opiskella mutta ei kuitenkaan unelma-ala olla töissä. En tiedä olenko varsinaisesti kiinnostunut terapeutin työstä tai muustakaan asiakaspalvelusta, mutta toisaalta myöskään tutkijan ura ei vaikuta siltä, että nauttisin siitä. Haluaisin saada tietää paljon ihmismielen toiminnasta, mutta en tiedä, mitä haluaisin sillä tiedolla tehdä. Ihmisten auttaminen teoriassa olisi hieno juttu mutta käytännössä varmaan tosi stressaavaa ainakin introvertille. Kellään muulla mitään vastaavia tuntemuksia?

Tämä on tosi yleistä ja kattaa oikeastaan kaikki lukion reaaliaineet. Asioihin on kiva tutustua ja lukea sitä kevyttä lukiokamaa, joka on aika valmiiksi pureskeltua. Totuus voi olla vähän musertava, kun tajuaa myöhemmin, että psykologia, filosofia, biologia tai maantiede ei olekaan ihan sitä kuin mitä oli lukiossa. Saati ne työtehtävät, psykologia poislukien, useimmilla lienee jonkinlainen käsitys siitä mitä psykologi tekee, toisin kuin vaikka biologi.

Psykologin koulutus ei tietenkään sulje mitään työtehtäviä pois, eikä ole pakko olla kliinisessä työssä taikka tutkija. Organisaatiopuolella, mainostoimistoilla yms. on käyttöä psykologeille. Mutta niitä töitä pääsee tekemään muunkinlaisella koulutuksella! Ehkä sinun urapolkusi rakentuisikin yhtä mukavasti jonkun toisen pääaineen pohjalta ja siihen psykologia pitkäksi sivuaineeksi. Ihmisen mieleen liittyviä asioita käsitellään esimerkiksi kasvatustieteissä ja sosiaalipsykologiassa sekä muissa sosi-alkuisissa tieteissä. Näitä kannattaa miettiä erittäin varteenotettavana vaihtoehtona. Samalla pitää mielessä se reitti, että lukemalla alemman korkeakoulututkinnon jostain, itse asiassa mistä tahansa, ja siihen perus- ja aineopinnot psykologiasta päälle, on hakukelpoinen Helsingin maisteriin. Eikä jää tyhjän päälle, vaan kerryttää koko ajan jotain koulutusta psykologian unelmaa tavoitellessa!

Joo, avointa yliopistoa ja noita muita sosiaalialoja olen miettinytkin. :) Pitää katsoa millaiset haut niissä on ensi vuonna, että mikä kannattaisi laittaa psykan lisäksi.

Harmi että voi hakea vain kuuteen kerrallaan, muuten laittaisin psykan lisäksi vaikka mitä, varsinkin niitä aloja joihin haetaan pelkillä yo-pisteillä. Tai ehkäpä voisi taktikoida niin, että haen psykaa vain sinne minne eniten tahdon + Joensuu (jossa todennäköisesti alimmat pisterajat) ja loput paikat laittaisi jotakin muuta alaa, minne pääsy on helpompaa.

Hei, tietääkö täällä joku, että voiko myös ei-ensikertalainen päästä sisään todistusvalinnassa? Olen viimein myöntämässä ettei nykyinen ala ole oikea, ja ehkä on aika uskaltaa lähteä tavoittelemaan unelmia. :)

Aattelin kans korottaa yo numeroita ja ottaa jotain avoimen kursseja yms. En saanu yli 60 pistettä kokeesta..

Kuinka ees voi ilmoittautua yo kokeisiin ku enne ne on tehty koulun kautta? Ja minkälaiset pääsykokeet edes on ensi vuonna?