Olen mies ja olen kaksi kertaa elämässäni ollut ihastunut hulluna naiseen "ensisilmäyksellä". Kummassakin tapauksessa

Mulla ei ole ikinä ollut tuollaista tunnetta kenestäkään. Tai ehkä yhdestä mut se ei toiminut.

Tuli vielä muutama vuosi sitten näitä ihastumisia, mutta eihän niistä koskaan mitää tullut. Kovetin sydämeni ja nyt en enää ole ihastunut. Parempi näin.

M27

No niinpä nyt on jo pappojen nukkumaanmenon aika.

Tein juuri keskustelun uudesta miespuolisesta työntekijästä työpaikallamme, johon ihastuin ensisilmäyksellä.. en ole koskaan kokenut tällaista ennen. En uskalla tutustua, ehkei se edes olisi soveliasta? Olemme avokonttorissa, mutta emme kuitenkaan työskentele yhdessä niin, että saisin tilaisuuden jutella. Tai no..

Voihan sitä aina tervehtiä tai jotain, mutta ujostelen jo pelkkää hymyilemistä hänelle..

N25

Kun olin ekaa kertaa treffeillä ihastukseni kanssa, sydän hakkasi niin lujaa, että pelkäsin sen tulevan rinnasta ulos. Kädet hikosivat ja oli vaikea hengittää.

En ole tällaista kokenut kuin tämän kyseisen ihmisen kanssa. Edelleenkin ollaan vuosien jälkeen yhdessä, ja olen hyvin rakastunut.

Ongelma saattaa olla se, että kun on joskus kokenut jotain tällaista niin sellainen "ihan kiva" ei sitten oikein tunnukaan miltään...

Mulla Alkoi muutama viikko sitten projekti löytää loppuelämän suhde nettideittailun avulla (jep hieman kieliposkessa, mutta ihan totisen profiilin tein). Olin henkisesti valmistautunut kuukausia kestävään sarjatreffailuun... Ja sitten ekat treffit! Uskomaton tunne jo heti kun näin hänen kävelevän kohti. Meillä oli niiin mukavaa, naurettin paljon ja oli helppoa jutella. Teatterissa käsivarret lähes kokettivat kokoajan ja en pystynyt keskittymään esitykseen kun piti jatkuvasti hillitä itseään etten alkaisi koskettelemaan häntä.

Emme asu samassa kaupungissa, ja työt vievät molempien aikaa, mutta appäilemme pitkin päivää, ja minä, joka inhoan puhelimessa puhumista juttelen helposti tunninkin hänen kanssaan. Perjantaina näemme taas! Jatkuvasti perhosia vastassa... Nyt ollaan jo puuhaamassa yhteistä pientä lomaretkeä. Tämä tuntuu vain niin uskomattoman helpolta ja hyvältä. Molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma saattaa olla se, että kun on joskus kokenut jotain tällaista niin sellainen "ihan kiva" ei sitten oikein tunnukaan miltään...

Aika nirso ja heikkomielisen asenne. Kyllä ihmiset syö roskaruokaakin. Kaikkien kanssa voi melkein tulla toimeen, jos on asennetta.

"Kummassakin tapauksessa olisi voinut tulla jotain". Ei näköjään tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma saattaa olla se, että kun on joskus kokenut jotain tällaista niin sellainen "ihan kiva" ei sitten oikein tunnukaan miltään...

Aika nirso ja heikkomielisen asenne. Kyllä ihmiset syö roskaruokaakin. Kaikkien kanssa voi melkein tulla toimeen, jos on asennetta.

Ja sinä varmaan sanot kumppanillesi, että kun en sitä sisäfilettä saanut, niin otin sitten tuollaisen bigmacin.

joskus jos hengailen paikoissa, missä joutuu olee muiden kanssa paljon, ihastun... mut harvemmin hengailen.. :D muutamii kertoi oon ollu silleen " :OO huh huh" ensisilmäyksel mut en tosiaan kutsu sitä ihastumiseks koska sitä se ei oo ollut......

ikinä en oo tavotellu suhdetta sellasten kanssa, joihin oon ihastunut, tai ikinä niistä ei oo tullu mitään....

asetan tällä hetkellä muut asiat ku miessuhteet etusijalle.... :))) en niin paljoa kaipaa suhdetta tmvs.

kerran yks mies oli iha hullaantunu yhestä mun mielestä vastenmielisestä naisesta.. :''DDD ku taas ite miehenä oisin nimenomaan hullaantunu musta, en siitä toisesta.

ihmiset on erilaisia.

mut joku, joka ei maistu miltään niin ei kiitos.... kyl ihmissuhteen pitää kiinnostaa.

itseasiassa ihastun aika helposti, mut en mitenkää erityisesti tykkää siitä tunteesta, koska mun pää menee ihan sekasin. :DDDDDDDDD varmaan siks en teekkään mitään.... :DD en kaipaa sellasta.

ihastun joskus ihan mistä syystä tahansa. :DDD esim kaikki opettajat, autokoulunopettajat, sun muut.... :DDDDDDD sydän vaan hakkaa miljoonaa sataa tuhatta ja melkeen pyörryn koko ajan. :DDDDDDDDDDD se on ihan kauheeta.

Vierailija kirjoitti:

kerran yks mies oli iha hullaantunu yhestä mun mielestä vastenmielisestä naisesta.. :''DDD ku taas ite miehenä oisin nimenomaan hullaantunu musta, en siitä toisesta.

ihmiset on erilaisia.

mut joku, joka ei maistu miltään niin ei kiitos.... kyl ihmissuhteen pitää kiinnostaa.

Itserakkaus ei ole viehättävää.

ahaa.. no en oo onneks niin huonol tavalla itserakas kun moni muu on. :))))) netissä toki voi sanoa kaikkea.

Kerran on käynyt noin. Huomasin miehen käytöksestä, että hänellä oli samantapaisia tunteita. En kuitenkaan lähtenyt viemään asiaa eteen päin, koska oltiin niin eri elämäntilanteissa. Siitä olisi vain tullut sydänsuruja. Jos oltaisiin kumpikin oltu lapsettomia ja nuoria, niin homma olisi voinut toimia. Vaikka haluan löytää kumppanin tunteen avulla, joskus pitää kuunnella järkeäkin.

En itse oo kokenut vastaavaa, mutta tiedän olevani itse sellainen, että muhun ihastutaan helposti vaikka ei oltas edes juteltu. En ole erityisen hyvän näköinen, mut ilmeisesti mukavan ja helposti lähestyttävän näkönen. Hymyilen ja nauran paljon ja oon sellanen elämänmyönteinen tekijä, luulen sen vaikuttavan asiaan. Siinä on toki huonojakin puolia, koska onnistuin esim jo 16 vuotiaana saamaan kyttääjän, jonka takia piti vaihtaa mm puhelinnumero salaiseen.

Monesti myös koen, että muut ihmiset kokee mun ja niiden suhteen läheisemmäksi kun se onkaan. Esim yksi mies selitti kerran mun entiselle avomiehelle, että oon tärkein nainen sen elämässä, äitinsä lisäksi. Olin tavannut sen miehen 2 kertaa.

Väitän, et jotkut on vaan helposti lähestyttävämpiä kun toiset ja ehkä se välillä ymmärretään väärin ja liikana yhteen kuuluvuutena..

Olen ihastunut palavasti muutaman kerran ja saanut sitten todeta, että rakkaus on sokea syntyessään. On todella vaikea tyytyä jonkun kanssa vähempään tunteeseen. Nyt elän kuitenkin miehen kanssa pienemällä ihastuksella mutta paremmin jalat maassa.

Sama täällä. Kerran on käynyt näin ja puolet nuorempi nainen. En kuullut sanakaan hänen sepustuksestaan työasioiden suhteen. Seisoin ja tuijotin vain..noloa

23-vuotiaana olin toivottomasti ihastunut työkaveriin, jolla oli tyttöystävä. Heräsin joka aamu neljän vuoden ajan iloisena ja toiveikkaana ja vain odotin, että pääsisin taas töihin. Hän muutti muualle ja vaihtoi työpaikkaa ja ihastumisen tunne hiipui.

Menin ihan mukavan miehen kanssa naimisiin. En ollut kymmeneen vuoteen ollut ihastunut keneenkään kunnes - PAM! Sattumalta työpaikalla minun ja vanhan kollegan katseet kohtasivat ja tuntui kuin joku olisi lyönyt pesäpallomailalla vatsaan. Hänkin ilmeisesti tunsi saman. Olimme hyvin hämmentyneitä. Koska olemme molemmat naimisissa, niin emme ole puhuneet tästä tunteesta. Hakeudumme koko ajan toistemme seuraan ja molemmilla on kova tarve oppia tuntemaan toinen syvällisemmin. Työpaikalla vihjaillaan jo romanssista, mutta mitään ei ole tapahtunut emmekä anna tapahtua. Mutta ihastuminen on ihanaa!