Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen mies ja olen kaksi kertaa elämässäni ollut ihastunut hulluna naiseen "ensisilmäyksellä". Kummassakin tapauksessa
25.06.2019 |
nainen osoittautui sellaiseksi, että ihan hyvin olisi voinut tullakin jotain, samanlaiset luonteet, kiinnostuksen kohteen, harrastukset jne. Mutta elämäntilanteet eivät kummassakaan tapauksessa sallineet mitään sen enempää.
Mutta olin itse aika hämmästynyt, että aikuisiällä se ihan tyhmältäkin tuntuva todella voimakas ihastumisen tunne ihmiseen, jota ei tunne, voikin ehkä ollakin jossain määrin luotettava tunne! :O Toinen näistä oli opiskeluaikana ja toinen myöhemmin työpaikalla. Tunnetta jatkui aika pitkään ennen kuin oli tilaisuus tutustua. Sitä ennen se oli vain sitä, että tämän ihmisen nähdessä vihloi hulluna vatsanpohjassa ja meinasi taju lähteä, vaikka ei koskaan ollut jutellutkaan tai muuta.
Miten teidän ihastumiset tuntemattomaan? Ovatko olleet sellaisia, että olisi voinut syntyä jotain suhdetta vai ovatko olleet ihan erilaisia, kun olitte kuvitelleet?
Kommentit (30)
Kahdesti käynyt mullakin noin. Toiseen pääsin tutustumaan paremmin ja huomasin ettei hän sitten luonteeltaan ollutkaan odotuksiani vastaava. Toisella kerralla olin itse parisuhteessa, joten unohdin koko jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinpä nyt on jo pappojen nukkumaanmenon aika.
????
Olen huomannut saman, olen ihastunut ensisilmäyksellä muutaman kerran, ja joka kerta nämä ihmiset ovat olleet sellaisia, joiden kanssa olisi voinut ryhtyä suhteeseen (yhden kanssa ryhdyinkin, nykyään asutaan eri maissa ja ollaan fwb silloin harvoin kun nähdään).
Minäkin olen ihastunut ihan hulluna kaksi kertaa. Ensimmäinen oli teini-iän ensirakkaus. Meidät erotti 6000km kun jouduin muuttamaan. Toinen oli ja on edelleen mun vaimo. Te amo!
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma saattaa olla se, että kun on joskus kokenut jotain tällaista niin sellainen "ihan kiva" ei sitten oikein tunnukaan miltään...
Aika nirso ja heikkomielisen asenne. Kyllä ihmiset syö roskaruokaakin. Kaikkien kanssa voi melkein tulla toimeen, jos on asennetta.
Että kumppaniksi kelpaa kuka vaan ,koska kyllähän sen kanssa toimeen tulee jos vaan haluaa? Huhhuh.
Olen ihastunut ensisilmäyksellä kerran. Valitettavasti kohde oli opiskelukaverin poikaystävä. Ihastumisen tunne oli kuitenkin molemminpuolinen. Mies alkoi hakeutua seuraani ja vuoden päästä mentiin naimisiin. Nyt olemme olleet yhdessä yli 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma saattaa olla se, että kun on joskus kokenut jotain tällaista niin sellainen "ihan kiva" ei sitten oikein tunnukaan miltään...
Aika nirso ja heikkomielisen asenne. Kyllä ihmiset syö roskaruokaakin. Kaikkien kanssa voi melkein tulla toimeen, jos on asennetta.
Ja sinä varmaan sanot kumppanillesi, että kun en sitä sisäfilettä saanut, niin otin sitten tuollaisen bigmacin.
Toisille BigMacit sopii sisäfilettä paremmin pitkässä juoksussa :)
Vain kerran, toisen aviomieheni kohdalla. Nyt ollaan oltu 15 vuotta yhdessä, onnellisia ollaan edelleen. En ensimmäisen liiton jälkeen olisi uskaltanut edes lähteä mihinkään ilman sitä tunnetta, ja rimpuilin sitä vastaankin pitkään.
Alue: Aihe vapaa
tosta helposti lähestyttävyydestä... joo, ja ihmisillä voi myös vaihdella se että millon on helposti lähestyttävä ja millon ei, ja joku toinen voi kokee toisen helposti lähestyttäväks, ja toisen taas ei.
jotkut kokee esim humalla ollessaan toisen humalaisen helposti lähestyttäväks, ja taas sen joka on selvinpäin niin vaikeesti lähestyttäväks, vaikka se ois selvänä paljon sosiaalisempi kun se joka on kännissä.