Minua häiritsee Disney-leffojen peruskaavassa eräs asia

Niissähän tyypillisesti päähenkilö kokee kasvuprosessin pojasta mieheksi, joutuu selviytymään matkansa varrella koettelemuksista, varhaisaikuiseksi kasvettuaan joutuu kukistamaan pahimman vastustajansa ja lunastamaan kauniin prinsessan rakkauden urotyöllään. Tämä jälkeen kaikki on ikiajoiksi hyvin, pariskunta saa jälkikasvua ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Tästä yhtälöstä jää vaan pois laskuista se, ettei ihmisen elämä useinkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista sen jälkeen kun on täyttänyt 20 vuotta. Tuolloin ihminen toki kokee eräänlaisen elämänkaarensa keskipäivän kaikessa idealismissaan ja nuoruuden optimismissaan, mutta tämän jälkeen alkaakin vuosikymmeniä kestävä yleinen turtumus elämään, vastoinkäymiset, kolmenkympin kriisit, keski-iän ja vanhuuden tuska, intohimon häviäminen parisuhteesta jne. Jne.