Mies tarvitsee apua yhdessä jos toisessakin asiassa
Tapailen miestä, jolle kaikki on vaikeaa. Pitäisi tehdä hänen puolestaan työhakemuksia, pitäisi hoitaa erilaisia reklamaatioita liittyen miehen asioihin, pitää etsiä tietoa netistä ja pitäisi koko ajan olla kehumassa ja kannustamassa. Onko tämä kuinkakin normaalia?
Olen luonteeltani tosi kiltti ja autan aina, kun voin mutta mieheltä itseltään en voi pyytää apua missään. Esim. käsi on miehellä keskellä kämmentä ja lampunkin saan kiinnitettyä kattoon miestä näppärämmin.
Tämä asia syö suhdetta koska en voi mitään sille, että minäkin haluaisin joskus olla ”heikko” ja tarvitseva. Onko joku muu ollut samassa tilanteessa? Mies on ihan miehekäs ulkoisesti, silti tunnen välillä seurustelevani pikkulapsen kanssa. Arvostan miestä ihmisenä ja pidän häntä hyväntahtoisena mutta luulen, että jatkuva avuttomuus on saanut rakkauteni lentämään ulos ikkunasta.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Juokse!
On tottunut tuohon avuttomuuteen. Ensin äiti, sitten tyttis1, tyttis2, tyttis3...
Ennsin kaikki auttavat hyvää hyvyyttään kunnes ymmärtävät lähteä...
Tätä olen miettinytkin. Mun mielestä parisuhde on muutakin, kuin vain ”rakkautta”. Mies on niin köyhä, ettei kuulemma voi muuta antaa ja syyttää minua siitä, etteikö hänen rakkautensa riitä. Tuntuu pahalta sanoa ettei se kyllä loputtomiin riitä. Tunnen olevani enemmän äiti kuin naisystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse!
On tottunut tuohon avuttomuuteen. Ensin äiti, sitten tyttis1, tyttis2, tyttis3...
Ennsin kaikki auttavat hyvää hyvyyttään kunnes ymmärtävät lähteä...Tätä olen miettinytkin. Mun mielestä parisuhde on muutakin, kuin vain ”rakkautta”. Mies on niin köyhä, ettei kuulemma voi muuta antaa ja syyttää minua siitä, etteikö hänen rakkautensa riitä. Tuntuu pahalta sanoa ettei se kyllä loputtomiin riitä. Tunnen olevani enemmän äiti kuin naisystävä.
Pöh. Eihän miehellekään riitä pelkkä sun rakkaus vaan on aina sun apua vailla.
Kyllä on parikin naista ollut, joiden kohdalla ihmetytti, miten he ovat ikinä pärjänneet yksin. Tosin silloin kuulemma isä kävi auttamassa
Heittäydy sinäkin avuttomaksi ja kysele, että eikö rakkaus riitä?
Ei vaan, ei kuulosta hyvältä mieheltä. Saatko sinä suhteesta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Eihän miehellekään riitä pelkkä sun rakkaus vaan on aina sun apua vailla.
Pointti.
Älä jää tuohon ansaan. Ei kukaan jaksa ikuisesti hoitaa kaikkea yksin kahden aikuisen edestä. Jossain vaiheessa nousee seinä pystyyn ja tympäännyt totaalisesti niin passaamiseen kuin koko avuttomaan ja saamattomaan mieheenkin. Tuohan on enemmän hoivasuhde kuin parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh. Eihän miehellekään riitä pelkkä sun rakkaus vaan on aina sun apua vailla.
Pointti.
Olen tästä samaa mieltä. Jotenkin vain tuntuu hassulta, että minulle sinänsä yksinkertaisilla ja helpoilla asioilla voin auttaa toista todella merkittävästi mutta kun en itse saa muuta kuin ”rakkautta”, koen tekeväni ennemmin hyväntekeväisyyttä kuin olevani parisuhteessa.
Enkä tiedä, miten lopettaa suhde. En halua sano miehelle sitä, etten saa suhteesta irti mitään enkä pahoittaa hänen mieltään. Emme ole sopivia toisillemme vaikka miehen mielestä minä olenkin 100-prosenttisen sopiva hänelle.
-ap
Ex-mies oli vähän samanlainen, viimeinen niitti taisi olla se kun pyysi minua vaihtamaan autoonsa kesärenkaat. Ei muuten, mutta vaihdan renkaat OMAAN autooni, mutta en toisten. Jos joku ei itse jaksa/kykene -> vie liikkeeseen vaihdattamaan.
Hyvä Ap. Ei sinun tarvitse miettiä sitä, että mies pahoittaisi mielensä. Toki hän sen tulee varmasti tekemään, mutta kyllä hän siitä tulee selviämään, ihan varmasti. Ilmoitat asiasta miehelle asiallisesti. Tuollainen tilanne mitä kuvasit olisi kyllä aika kauheaa.. Itse olin pari kuukautta tekemisissä 41-v miehen kanssa, joka oli pitkäaikaistyötön, joka sai apua varakkailta vanhemmiltaan. Hänellä oli viimeisen päälle merkkivaatteet, pyörät sun muut, muttei koskaan oikein rahaa käydä esim. elokuvissa, syömässä yms. Kaljaan löytyi kyllä, mutta esim. baarissa mies oletti minun aina maksavan. Joten ei kiitos...
Ei se mikään mies ole, joka kokoa ajan passauttaa kumppania kuin äitiään.
Lopetat suhteen jämäkästi ja selkeäsanaisesti. Miksi pilata oma elämänsä sen vuoksi, ettei toinen vain pahoita mieltään.
Olet parisuhteessa etkä omaishoitaja. Erehdyin itsekin olemaan aikuiselle terveelle miehelle omaishoitaja, oli täysin avuton kaikissa hommissa, myöskään minkäänlaista oma- aloitteisuutta ei ollut. Kyllästyin suhteellisen äkkiä äitinsä piloille passaamaan miesvauvaan. Mies saattaa rakastaa sinua mutta ei niin kuin vaimoa rakastetaan vaan niin kuin äitiä jolta saa seksiä. Ihanteellinen olotila vässykälle.
Jätä vain hänet, pillittää ja ruikuttaa aikansa mutta löytää äkkiä uuden hoitajan itselleen.
Parisuhde on seksiä, läheisyyttä, romantiikkaa ja yhteistä hauskanpitoa varten. Tuollaiset asiat saa mies hoitaa omalla ajallaan. Älä ryhdy palkattomaksi sihteeriksi.
ADD:n omaavana voin sanoa, että varmasti osaan olla rakkaaleni hyvin rasittava. Unohduksia, asioiden loppuun saattaminen ja etenkin aloittaminen ovat joskus työn ja tuskan takana. Hankalaahan se on ollut välillä, mutta ollaan selvitty ja yhdessä saatu olla 15v. Asioihin suhtautuminen niiden oikeassa mittasuhteessa on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
ADD:n omaavana voin sanoa, että varmasti osaan olla rakkaaleni hyvin rasittava. Unohduksia, asioiden loppuun saattaminen ja etenkin aloittaminen ovat joskus työn ja tuskan takana. Hankalaahan se on ollut välillä, mutta ollaan selvitty ja yhdessä saatu olla 15v. Asioihin suhtautuminen niiden oikeassa mittasuhteessa on tärkeää.
Unohtelu ja aloittamisen vaikeus on kuitenkin aika eri juttu kuin toisen valjastaminen omaksi asioidenhoitajaksi. Erona on se, kuka kantaa vastuun asioistasi: sinä itse vai kumppanisi.
Juokse!
On tottunut tuohon avuttomuuteen. Ensin äiti, sitten tyttis1, tyttis2, tyttis3...
Ennsin kaikki auttavat hyvää hyvyyttään kunnes ymmärtävät lähteä...