Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ominaisuuksia on parisuhdekyvyttömällä ihmisellä?
25.06.2019 |
Omien havaintojeni mukaan huomattava osa miehistä (ja varmaan naisistakin) ei kykene olemaan parisuhteissa. Puhuisin parisuhdekyvyttömyydestä samaan tapaan kuin puhutaan työkyvyttömyydestä. Tarkoittaa, että perustaidot, -kyvyt ja -valmiudet parisuhteessa menestymiseen puuttuvat.
Jos sinun pitäisi listata joitakin parisuhdekyvyttömyyden merkkejä, mitä asioita mainitsisit ja miksi ne ovat oleellisia?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mm nämä ominaisuudet itsestäni:
1. Kompromissihaluttomuus. Mulle kompromissi tarkoittaa aina ratkaisua, jotä en olisi itse halunnut, mutta johon joudun tyytymään toisen vuoksi.
2. Suuri oman tilan tarve. Tarkoittaa niin fyysistä, henkistä kuin ajallistakin omaa tilaa.
3. Ratkaisukeskeisyys. Jos mulla on ongelma, haluan ratkaista sen enkä analysoida, millaisia tunteita ongelma on mussa mahdollisesti aiheuttanut.
4. Nopea päätöksentekohalu. Tarkoitan, että haluan päättää asioista heti enkä neuvotella ensin jonkun muun kanssa tai muutenkaan vääntää ja kääntää asiaa ensin pitkään vain todetakseni, että koko asian kiinnostavuus meni jo. Tietynlainen impulsiivisuus. ehkä.No kyllä vain. Nuo voisi tiivistää yhteen sanaan: itsekkyys.
Eli parisuhde ei toimi itsekkäille ihmisille. Ellei toinen osapuoli ole täysi tahdoton lapanen.Aijaa. Minussa on jossain määrin kaikkia noita ominaisuuksia vaikka olen mielestäni kykenevä parisuhteeseen enkä nyt kovin itsekäskään. Olen naimisissa ja meillä on kolme lasta. Suurin oivallus suhteen toimivuuden kannalta on ollut, ettemme tee epämiellyttäviä kompromisseja vaan huolehdimme siitä, että molemmat suhteen osapuolet saavat sen minkä haluavat. Lasten kanssa pitää kyllä mennä lasten ehdoilla, etteivät kasva kieroon. Mutta lapset eivät olekaan meitä valinneet, ainoastaan me heidät.
Tietynlainen sopuisuus ja sama arvomaailma ja elämäntyyli on pitänyt meidät yhdessä. En olisi parisuhdekykyinen ihan kenentahansa miehen kanssa, nuoruudessa todettu.
Sun kaltaisia naisia on harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulka kirjoitti:
1. Empatiakyvyttömyys
2. Epäkunnioittava käytös + ilkeä käytös
3. Tuuliviirimäisyys
4. Kyvyttömyys tulla vastaan asioissa niin että löydetään yhdessä ratkaisu
5. Kyvyttömyys nähdä että siinä ollaan yhdessä, myös vaikeina hetkinä, ei toisiansa vastaan
6. Riitelytaitojen puute (riitelee suhdetta rikkovalla tavalla, ei rakentavasti. Tekee tai sanoo asioita jotka jäävät suhteen painolastiksi loppuelämäksi, vaikka ne olisi annettu anteeksi, mutta kun unohtaa ei voi.)
7. Kuvitelma, että omat aiemmat huonot kokemukset elämässä antavat jonkinlaisen oikeuden käyttäytyä huonosti. Aivan kuin olisi ainoa ihminen jolle joku on joskus tehnyt pahaa.
8. Kykenemättömyys/haluttomuus puhua asioista
9. Kykenemättömyys ottaa vastaan rakkautta
Lisään vielä listaan:
10. Kyvyttömyys/haluttomuus avautua omista epävarmuuksista ja kipukohdista. Se että ei pysty tai halua olla haavoittuvainen toisen edessä. Hyvä parisuhde voi parantaa vanhoja haavoja ja korjata elämän tekemiä säröjä, jotka joka tapauksessa vaikuttavat ihmiseen ja parisuhteeseen, mutta siinä vaaditaan että antaa itsensä toisen käsiin. Vaatii rohkeutta, eikä tapahdu heti tai kerralla, mutta siihen kannattaa pyrkiä jos toinen on selvästi rakastava ja lempeä.
Parisuhdekyvytön 😂?
Entäs, jos ei vaan halua ketään?
Pitäisikö minun alkaa parisuhteeseen esim ystäväni miehen tyyppisen kanssa? Sellaisen, joka juo kaikki vapaapäivät sekä iltavuoroviikoilla ( kun autolla voi jo ajaa klo 14), joka harrastaa henkistä väkivaltaa?
Entä, jos en halua? Olenko joustamaton ja kamala?
Mullahan ei ole sitä omaa persoonaa/minuutta varsinaisesti, joten veikkaan että suhteessa olisin vain epävarmuuttaan miellyttämisellä helpottamaan pyrkivä nynny siellä tossun alla, jota ei kauaa jaksa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mm nämä ominaisuudet itsestäni:
1. Kompromissihaluttomuus. Mulle kompromissi tarkoittaa aina ratkaisua, jotä en olisi itse halunnut, mutta johon joudun tyytymään toisen vuoksi.
2. Suuri oman tilan tarve. Tarkoittaa niin fyysistä, henkistä kuin ajallistakin omaa tilaa.
3. Ratkaisukeskeisyys. Jos mulla on ongelma, haluan ratkaista sen enkä analysoida, millaisia tunteita ongelma on mussa mahdollisesti aiheuttanut.
4. Nopea päätöksentekohalu. Tarkoitan, että haluan päättää asioista heti enkä neuvotella ensin jonkun muun kanssa tai muutenkaan vääntää ja kääntää asiaa ensin pitkään vain todetakseni, että koko asian kiinnostavuus meni jo. Tietynlainen impulsiivisuus. ehkä.Siis ovatko nämä sinusta huonoja puolia? Minulla on kaikki nämä ominaisuudet ja pidän niitä vahvuuksinani! Ne tekevät myös parisuhteista parempia.
On ne monesti huonoja puolia silloin, kun parisuhteessa ollaan. Tietysti, jos puoliso on sellainen, jonka mielipidettä ei tarvitse kysellä mihinkään vaan toinen osapuoli voi yksin päättää kaikesta, homma toimii hyvin.
Minun mielestäni nämä ovat parisuhteessa oikein hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi juuri tuon differentiaation kannalta on hyvä, että oma identiteetti säilyy ja että on kokemus siitä, että oma elämä on omaa, ei toisen elämää ja jaettua. Ratkaisukeskeisyys estää märehtimisen ja suuri oman tilan tarve suhteen väljähtymisen. Kompromissihaluttomuus patistaa etsimään ratkaisuja, joissa molemmat voivat saada sen, mitä haluavat. (Minun kohdallani tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juhlapyhinä toinen voi hyvin olla kotona, kun toinen sukuloi.)
Olet ihan oikeassa. Mun vaan on ollut aina vaikea löytää kumppania, joka ajattelisi samalla tavalla. Esim just juhlapyhien vietosta, kesälomareissuista tms. Pitäisi tehdä yhdessä, mutta jos ei sama tekeminen samaan aikaan oikein nappaa, on pakko tehdä kompromissi tai muuten toinen on naama nosrsunv**tulla. Tai jos perjantaina päättää iltapäivällä lähteä työkavereiden kanssa yllättäen Tallinnaan, yleensä siitäkin pitää kumppanin kanssa edes jollain tasolla sopia, että onko ok vai ei ole. Tai jos olen aikeissa maalata makuuhuoneen seinät ja rautakaupassa ihastun johonkin pinkkiin väriin, en voi ostaa maalia ja maalata seiniä kysymättä ensin toisen mielipidettä. Tai jos haluan vaihtaa alaa, irtisanoa itseni työpaikasta ja lähteä opiskelemaan, sekin on taas neuvoteltava toisen kanssa. Tai jos haluan ottaa vastaan puolen vuoden työkomennuksen ulkomailta, taas pitää neuvotella.
Kyllä tuo tosiaan vaatii itsenäisen, toisen autonomiaa kunnioittavan kumppanin, tai muuten hommasta ei tule mitään.
Itse en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten sisustuksesta saan päättää ihan itse, ja toisella ei ole mitään oletusarvoista oikeutta aikaani, eli jos emme ole vielä sopineet viikonlopuksi yhteistä tekemistä, olen kyllä ihan vapaa tekemään suunnitelmia kavereideni kanssa. Olemme molemmat sitä mieltä, että toisen unelmien tiellä ei seistä, eli jos tulee unelmatyömahdollisuus, siihen tulee tarttua, ja sitten katsotaan, miten homma saadaan toimimaan.
Takertuva, epäitsenäinen, arkista kumppanuutta tarvitseva, turvallisuushakuinen, perhekeskeinen ihminen varmaan ajattelisi minusta, etten ole kykenevä parisuhteeseen, mutta se on väärin. En vain ole halukas sellaiseen suhteeseen, jota hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulka kirjoitti:
1. Empatiakyvyttömyys
2. Epäkunnioittava käytös + ilkeä käytös
3. Tuuliviirimäisyys
4. Kyvyttömyys tulla vastaan asioissa niin että löydetään yhdessä ratkaisu
5. Kyvyttömyys nähdä että siinä ollaan yhdessä, myös vaikeina hetkinä, ei toisiansa vastaan
6. Riitelytaitojen puute (riitelee suhdetta rikkovalla tavalla, ei rakentavasti. Tekee tai sanoo asioita jotka jäävät suhteen painolastiksi loppuelämäksi, vaikka ne olisi annettu anteeksi, mutta kun unohtaa ei voi.)
7. Kuvitelma, että omat aiemmat huonot kokemukset elämässä antavat jonkinlaisen oikeuden käyttäytyä huonosti. Aivan kuin olisi ainoa ihminen jolle joku on joskus tehnyt pahaa.
8. Kykenemättömyys/haluttomuus puhua asioista
9. Kykenemättömyys ottaa vastaan rakkautta
Tuon voi tiivistää kahteen sanaan: kusta päässä.
Ei voi. Kuvaus sopi vaimooni, josta olen juuri eroamassa. Ei hän ole paha/k-pää, mutta hänellä on psyykkisiä ongelmia, traumoja ja asenteellisia rajoitteita oman päänsä sisällä, jotka aiheuttavat sen, että hän ei hallitse itseään eikä täysin ymmärrä tekojensa seurauksia. Hän on pikemminkin vähän sääliksi käyvä ressukka, jolle pitäisi tarjota erityisen suojaisa elämä. Mieluiten yksin, tai sellaisen holhoojahenkisen palveluorientoituneen mukautuvan kanssa, joka livahtaa tossun alle alt aikayksikön. Tasapainoista kypsää parisuhdetta hän ei voi muodostaa ellei mahdollisesti vuosikymmenien mittaan eheydy ja kypsy paljon.
Aivan kauhealta suhteelta kuulostaa. Olet varmasti oikeassa siinä, ettei hänellä ole nyt kykyä olla toisen kanssa.
Se, ettei ole mitään omaa elämää, on kyllä ihan kauheaa. Tulee sellainen olo, että on toisen viihdyttämisestä vastuussa. Tällainen ihminen on myös todella tylsää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen vauvan äiti on varmaan turvallisuushakuinen ja kumppanuutta tarvitseva. Ei hän ole kiinnostunut kunnioittamaan sinun autonomiaasi. Vaikea hyväksyä että se isä muuttikin nyt juuri Montvideoon. Parisuhteeseen mahtuu monenlaisia aikoja. Pidä sinä huoli ettet vaan saa lapsia. Sinun unelmasi ovat jossain muualla. Kun vähän kypsyt miehenä voit huomata ettei sitä itsekästä unelmatyöpaikkaakaan tullut. Työ-tovereillani on kyllä kokemusta noista isistä, joka asuvat siellä " missä pippuri kasvaa". Tosi vaikea selittää pikkuiselle miksi se isä elää nuoren venakon kanssa siellä mistä rikollisia ei Suomeen luovuteta. Eikä tullut sitten lapsensa juhliinkaan. Eräät ovat jättäneet jopa velat äidin maksettavaksi. Varokaa noita sanoja : minun unelmieni tielle et tule.= ( sinut jätän velkasaneeraukseen )
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan äiti on varmaan turvallisuushakuinen ja kumppanuutta tarvitseva. Ei hän ole kiinnostunut kunnioittamaan sinun autonomiaasi. Vaikea hyväksyä että se isä muuttikin nyt juuri Montvideoon. Parisuhteeseen mahtuu monenlaisia aikoja. Pidä sinä huoli ettet vaan saa lapsia. Sinun unelmasi ovat jossain muualla. Kun vähän kypsyt miehenä voit huomata ettei sitä itsekästä unelmatyöpaikkaakaan tullut. Työ-tovereillani on kyllä kokemusta noista isistä, joka asuvat siellä " missä pippuri kasvaa". Tosi vaikea selittää pikkuiselle miksi se isä elää nuoren venakon kanssa siellä mistä rikollisia ei Suomeen luovuteta. Eikä tullut sitten lapsensa juhliinkaan. Eräät ovat jättäneet jopa velat äidin maksettavaksi. Varokaa noita sanoja : minun unelmieni tielle et tule.= ( sinut jätän velkasaneeraukseen )
Kenelle tämä horina oli osoitettu? Työkaverisi tuskin lukevat tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mm nämä ominaisuudet itsestäni:
1. Kompromissihaluttomuus. Mulle kompromissi tarkoittaa aina ratkaisua, jotä en olisi itse halunnut, mutta johon joudun tyytymään toisen vuoksi.
2. Suuri oman tilan tarve. Tarkoittaa niin fyysistä, henkistä kuin ajallistakin omaa tilaa.
3. Ratkaisukeskeisyys. Jos mulla on ongelma, haluan ratkaista sen enkä analysoida, millaisia tunteita ongelma on mussa mahdollisesti aiheuttanut.
4. Nopea päätöksentekohalu. Tarkoitan, että haluan päättää asioista heti enkä neuvotella ensin jonkun muun kanssa tai muutenkaan vääntää ja kääntää asiaa ensin pitkään vain todetakseni, että koko asian kiinnostavuus meni jo. Tietynlainen impulsiivisuus. ehkä.Siis ovatko nämä sinusta huonoja puolia? Minulla on kaikki nämä ominaisuudet ja pidän niitä vahvuuksinani! Ne tekevät myös parisuhteista parempia.
On ne monesti huonoja puolia silloin, kun parisuhteessa ollaan. Tietysti, jos puoliso on sellainen, jonka mielipidettä ei tarvitse kysellä mihinkään vaan toinen osapuoli voi yksin päättää kaikesta, homma toimii hyvin.
Minun mielestäni nämä ovat parisuhteessa oikein hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi juuri tuon differentiaation kannalta on hyvä, että oma identiteetti säilyy ja että on kokemus siitä, että oma elämä on omaa, ei toisen elämää ja jaettua. Ratkaisukeskeisyys estää märehtimisen ja suuri oman tilan tarve suhteen väljähtymisen. Kompromissihaluttomuus patistaa etsimään ratkaisuja, joissa molemmat voivat saada sen, mitä haluavat. (Minun kohdallani tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juhlapyhinä toinen voi hyvin olla kotona, kun toinen sukuloi.)
Olet ihan oikeassa. Mun vaan on ollut aina vaikea löytää kumppania, joka ajattelisi samalla tavalla. Esim just juhlapyhien vietosta, kesälomareissuista tms. Pitäisi tehdä yhdessä, mutta jos ei sama tekeminen samaan aikaan oikein nappaa, on pakko tehdä kompromissi tai muuten toinen on naama nosrsunv**tulla. Tai jos perjantaina päättää iltapäivällä lähteä työkavereiden kanssa yllättäen Tallinnaan, yleensä siitäkin pitää kumppanin kanssa edes jollain tasolla sopia, että onko ok vai ei ole. Tai jos olen aikeissa maalata makuuhuoneen seinät ja rautakaupassa ihastun johonkin pinkkiin väriin, en voi ostaa maalia ja maalata seiniä kysymättä ensin toisen mielipidettä. Tai jos haluan vaihtaa alaa, irtisanoa itseni työpaikasta ja lähteä opiskelemaan, sekin on taas neuvoteltava toisen kanssa. Tai jos haluan ottaa vastaan puolen vuoden työkomennuksen ulkomailta, taas pitää neuvotella.
Kyllä tuo tosiaan vaatii itsenäisen, toisen autonomiaa kunnioittavan kumppanin, tai muuten hommasta ei tule mitään.
Itse en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten sisustuksesta saan päättää ihan itse, ja toisella ei ole mitään oletusarvoista oikeutta aikaani, eli jos emme ole vielä sopineet viikonlopuksi yhteistä tekemistä, olen kyllä ihan vapaa tekemään suunnitelmia kavereideni kanssa. Olemme molemmat sitä mieltä, että toisen unelmien tiellä ei seistä, eli jos tulee unelmatyömahdollisuus, siihen tulee tarttua, ja sitten katsotaan, miten homma saadaan toimimaan.
Takertuva, epäitsenäinen, arkista kumppanuutta tarvitseva, turvallisuushakuinen, perhekeskeinen ihminen varmaan ajattelisi minusta, etten ole kykenevä parisuhteeseen, mutta se on väärin. En vain ole halukas sellaiseen suhteeseen, jota hän haluaa.
Tämän voisi tiivistää: toista ei voi omistaa.
Kuulostaa muuten vähän polyamoriselta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan mm nämä ominaisuudet itsestäni:
1. Kompromissihaluttomuus. Mulle kompromissi tarkoittaa aina ratkaisua, jotä en olisi itse halunnut, mutta johon joudun tyytymään toisen vuoksi.
2. Suuri oman tilan tarve. Tarkoittaa niin fyysistä, henkistä kuin ajallistakin omaa tilaa.
3. Ratkaisukeskeisyys. Jos mulla on ongelma, haluan ratkaista sen enkä analysoida, millaisia tunteita ongelma on mussa mahdollisesti aiheuttanut.
4. Nopea päätöksentekohalu. Tarkoitan, että haluan päättää asioista heti enkä neuvotella ensin jonkun muun kanssa tai muutenkaan vääntää ja kääntää asiaa ensin pitkään vain todetakseni, että koko asian kiinnostavuus meni jo. Tietynlainen impulsiivisuus. ehkä.Siis ovatko nämä sinusta huonoja puolia? Minulla on kaikki nämä ominaisuudet ja pidän niitä vahvuuksinani! Ne tekevät myös parisuhteista parempia.
On ne monesti huonoja puolia silloin, kun parisuhteessa ollaan. Tietysti, jos puoliso on sellainen, jonka mielipidettä ei tarvitse kysellä mihinkään vaan toinen osapuoli voi yksin päättää kaikesta, homma toimii hyvin.
Minun mielestäni nämä ovat parisuhteessa oikein hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi juuri tuon differentiaation kannalta on hyvä, että oma identiteetti säilyy ja että on kokemus siitä, että oma elämä on omaa, ei toisen elämää ja jaettua. Ratkaisukeskeisyys estää märehtimisen ja suuri oman tilan tarve suhteen väljähtymisen. Kompromissihaluttomuus patistaa etsimään ratkaisuja, joissa molemmat voivat saada sen, mitä haluavat. (Minun kohdallani tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juhlapyhinä toinen voi hyvin olla kotona, kun toinen sukuloi.)
Olet ihan oikeassa. Mun vaan on ollut aina vaikea löytää kumppania, joka ajattelisi samalla tavalla. Esim just juhlapyhien vietosta, kesälomareissuista tms. Pitäisi tehdä yhdessä, mutta jos ei sama tekeminen samaan aikaan oikein nappaa, on pakko tehdä kompromissi tai muuten toinen on naama nosrsunv**tulla. Tai jos perjantaina päättää iltapäivällä lähteä työkavereiden kanssa yllättäen Tallinnaan, yleensä siitäkin pitää kumppanin kanssa edes jollain tasolla sopia, että onko ok vai ei ole. Tai jos olen aikeissa maalata makuuhuoneen seinät ja rautakaupassa ihastun johonkin pinkkiin väriin, en voi ostaa maalia ja maalata seiniä kysymättä ensin toisen mielipidettä. Tai jos haluan vaihtaa alaa, irtisanoa itseni työpaikasta ja lähteä opiskelemaan, sekin on taas neuvoteltava toisen kanssa. Tai jos haluan ottaa vastaan puolen vuoden työkomennuksen ulkomailta, taas pitää neuvotella.
Kyllä tuo tosiaan vaatii itsenäisen, toisen autonomiaa kunnioittavan kumppanin, tai muuten hommasta ei tule mitään.
Itse en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten sisustuksesta saan päättää ihan itse, ja toisella ei ole mitään oletusarvoista oikeutta aikaani, eli jos emme ole vielä sopineet viikonlopuksi yhteistä tekemistä, olen kyllä ihan vapaa tekemään suunnitelmia kavereideni kanssa. Olemme molemmat sitä mieltä, että toisen unelmien tiellä ei seistä, eli jos tulee unelmatyömahdollisuus, siihen tulee tarttua, ja sitten katsotaan, miten homma saadaan toimimaan.
Takertuva, epäitsenäinen, arkista kumppanuutta tarvitseva, turvallisuushakuinen, perhekeskeinen ihminen varmaan ajattelisi minusta, etten ole kykenevä parisuhteeseen, mutta se on väärin. En vain ole halukas sellaiseen suhteeseen, jota hän haluaa.
Tämän voisi tiivistää: toista ei voi omistaa.
Kuulostaa muuten vähän polyamoriselta suhteelta.
Hyvä huomio. Olen itsekin miettinyt, että minun mielestäni hyvä suhde tosiaan muistuttaa polyamorista suhdetta. Yhteistä minun suhteellani ja toimivilla polyamorisilla suhteilla on ainakin toisen autonomian kunnioittaminen, itsenäisyys, vuoropuhelu, minä-kielen käyttäminen, selvät rajat, selvät tarpeenilmaisut, avoin puhe seksistä, halukkuus neuvotella asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulka kirjoitti:
Sulka kirjoitti:
1. Empatiakyvyttömyys
2. Epäkunnioittava käytös + ilkeä käytös
3. Tuuliviirimäisyys
4. Kyvyttömyys tulla vastaan asioissa niin että löydetään yhdessä ratkaisu
5. Kyvyttömyys nähdä että siinä ollaan yhdessä, myös vaikeina hetkinä, ei toisiansa vastaan
6. Riitelytaitojen puute (riitelee suhdetta rikkovalla tavalla, ei rakentavasti. Tekee tai sanoo asioita jotka jäävät suhteen painolastiksi loppuelämäksi, vaikka ne olisi annettu anteeksi, mutta kun unohtaa ei voi.)
7. Kuvitelma, että omat aiemmat huonot kokemukset elämässä antavat jonkinlaisen oikeuden käyttäytyä huonosti. Aivan kuin olisi ainoa ihminen jolle joku on joskus tehnyt pahaa.
8. Kykenemättömyys/haluttomuus puhua asioista
9. Kykenemättömyys ottaa vastaan rakkautta
Lisään vielä listaan:
10. Kyvyttömyys/haluttomuus avautua omista epävarmuuksista ja kipukohdista. Se että ei pysty tai halua olla haavoittuvainen toisen edessä. Hyvä parisuhde voi parantaa vanhoja haavoja ja korjata elämän tekemiä säröjä, jotka joka tapauksessa vaikuttavat ihmiseen ja parisuhteeseen, mutta siinä vaaditaan että antaa itsensä toisen käsiin. Vaatii rohkeutta, eikä tapahdu heti tai kerralla, mutta siihen kannattaa pyrkiä jos toinen on selvästi rakastava ja lempeä.
Erosin muutama vuosi sitten monet listan kohdista täyttävästä ihmisestä. Rakastin häntä paljon ja petyin kun hän ei koskaan oppinut luottamaan ja avautumaan minulle. Ollaan edelleen jotenkin yhteyksissä, hakeutui terapiaan vuosi takaperin, sai lääkityksen ja kertoi ensimmäistä kertaa olleensa ehkä masentunut jo teini-ikäisestä. Haluan että hän saa päänsä kuntoon <3
Alue: Aihe vapaa
Ehdit jo kommentoida omaa listaasi. Olin tulossa sanomaan, että tuossa on paljon traumoja taustalla, ei kusipäisyyttä.
Traumoistaan oireilevat ihmiset pystyvät parisuhteeseen, kun ovat tiedostaneet käytöksensä syyt ja pyrkivät parantumaan. Terapia auttaa, mutta tehokasta toipumisapua on turvallinen parisuhde, luotettava kumppani, joka pysyy rinnalla.
Ymmärrän silti sinua, jos et enää jaksanut.