Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”
25.06.2019 |
SUOMALAISET jäävät yhä useammin sairauslomalle mielenterveyden ongelmien vuoksi. Erityisesti mielen pahoinvointi on lisääntynyt nuorilla naisilla, selviää Suomen suurimman terveyspalveluyritys Terveystalon tilastoista.
Terveystalo selvitti suomalaisten sairauspoissaolojen syitä 3,6 miljoonaa suomalaista käsittävän potilasaineistonsa perusteella. HS sai tilastot tarkasteltavaksi ennen julkistamista.
Vaikka tavallisin syy jäädä sairauslomalle on edelleen flunssa tai selkäsärky, eniten osuuttaan ovat kasvattaneet juuri mielenterveydestä johtuvat syyt, kuten ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus, pitkittynyt stressi, masennus tai toistuva masennus. Samat teemat toistuivat myös HS:n työuupumuskyselyssä, johon vastasi päivän aikana lähes 140 naista.
TULOS mielenterveysongelmien ja erityisesti nuorten naisten uupumisen kasvusta ei ollut yllätys:
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Why does Finland have the highest dementia mortality rate? Environmental factors may be generalizable.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/28687259/
Syy on Suomen ilmastossa joka on kylmänkostea, mikään ei kuivu kunnolla ulkona, paitsi kesällä jos on lämmintä pidemmän aikaa. Tämä altistaa homeille ja ympäristöbakteereille, jotka aiheuttavat immunosuppressiota myrkyillään. Tämä syö työtehoa, ja aiheuttaa elimistön romahtamisen helpommin stressin alla.
Haistelkaa ulkona mikä muutos hajussa on kun on satanut kuivan ja kuuman kauden jälkeen kesällä, ja mikrobit heräävät henkiin! Siinä sitä dementiaa teille, ja siis nämä mikrobien myrkyt saavat suolen vuotamaan tavallisia mikrobeja verenkiertoon, jolloin aivoperäiset sairaudet lisääntyvät. Erityisesti Parkinson tulee ympäristömyrkyistä, mutta MCI:tä (mild cognitive impairment) esiintyy tuhat kertaa runsaammin, mikä on esiaste kaikille aivoperäisille infektiolle. Se tarkoittaa sitä aivosumua, ja aivot jumissa - tilannetta, jota kaikilla saattaa joskus saattaa esiintyä. Se on vielä reversiibeli tila, eli immuunipuolustus pystyy siivoamaan suurimman osan mikrobimassasta vielä pois, mutta jotain jää jäljelle aina kudoksiin.
Tämä kirjoitus on ihan täyttä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valon määrän suuri vaihtelu väsyttää, vaikeuttaa unirytmin säilymistä. Rankka talvi, pitkä ja pimeä, ahdistaa eikä siitä ehdi aivan täysin palautua kesän aikana. Asuessani Keski-Euroopassa olin paljon vireämpi.
Voisiko jostain tinkiä, kenties ns. vastapainoa antavista harrasteista, jotka uuvuttavat vielä työtäkin enemmän. Samoin nipottaminen kotona? Voisiko sietää vähemmän pedanttia järjestystä ja sisustamista?
Pitääkö tosiaan kaikessa olla niin täydellinen ja miten tähän on päädytty?
Ottakaa oppia miehistä, jotka ottavat iisisti, vaikka vaimo niuhottaa ja äksyilee, joistakin elämän detaljikysymyksistä.
Sairastaminen on myös helppoa. Esimerkiksi verrattuna vaikkapa yrittäjiin, palkansaajilla on paljon enemmän kaikenlaista kremppaa ja väsymystä, vaikka työaika on lyhyempi, edut valvottuja, ja hyvin varmat tulot (verrattuna siis yrittäjiin). Samoin kun verrataan tilannetta eri maiden välillä, Suomessa palkansaajat ovat todella uupuneita ja sairaita verrattuna maihin, joissa ei tunneta ilmaisia pitkiä sairaslomia ja joissa työaika voi venyä tarpeen mukaan todella pitkäksi ilman tuplapalkkoja ja työaikahyvityksiä. Jos haluamme sairaita pinnareita, palkitsemme pinnaamisesta ja sairastamisesta. Ihan yksinkertainen yhtälö, enkä sano, etteikö meidän systeemi ole kuitekin parempi kuin se, jossa pitää vaan tehdä töitä, vaikka ei huvittaisi.
En oikein ymmärrä miksi tätä kutsutaan uupumiseksi, vaikka saikuttavat työntekijäthän nimenomaan eivät ainakaan töissä uuvu, koska hengaavat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naiset uupuvat työelämän epävarmuuden takia. Naisvaltaisilla aloilla on tyypillistä pätkätyöt ja ketjuttaminen vuodesta toiseen. Harvalla kolmekymppisellä on vakituista työtä. Työkohde vaihtuu usein. Koko ajan täytyy opetella uuden talon tavat, tulla hyväksytyksi joukkoon ja todistaa olevansa hyvä. Kun alkaa olla varma olo, onkin edessä siirtyminen toiseen paikkaan. Jossain paikoissa sijaisille ollaan todella julmia. Ketjuttaminen tarkoittaa jatkuvassa löysässä hirressä pitämistä ja irtisanomisen uhkaa. Herkimmät ja tunnollisimmat alkavat pelätä virheitä ja uupuvat täydellisyyden tavoittelun takia. Koko ajan joutuu miettiä, onko jatkosopimuksen arvoinen. Sitten suostutaan kaikkeen oman jaksamisen kustannuksella ja palkintona on tulla ylitse menevän kiltteyden ja joustavuuden takia hyväksikäytetyksi työnantajan puolelta.
Tässä syy, miksi nuoret naiset uupuvat.
Tämä on oikeasti juuri se syy! Pätkätyössä muiden kanssa joutuu koko ajan olemaan valvonnan alla ja kilpailemaan kuka sen vakituisen työn saa. Paikkoja on harvoin auki ja joka päivä pitää näyttää onnistumisia ja oikeaa asennetta, on tavallaan jatkuvasti näytön paikka, hetkeäkään ei voi hellittää vaan pitää ylisuoriutua. Virheitä ei kärsi tehdä, ne kyllä muistetaan. Eikä tämä koske vain nuoria naisia, se koskee kaikenikäisiä naisia naisvaltaisilla aloilla. Hirvittävän kuormittavaa, kun pitää koko ajan suoriutua 100% teholla ja analysoida itseään työnantajan silmin. Puhumattakaan sitten joustamisesta työajoissa ja vuoroissa. Oman elämän saa heittää romukoppaan, työlle pitää elää, pitää sitoutua, saamatta mitään muuta takaisin kuin pienenpienen palkan ja jälleen uuden nollasopimuksen. Lomistakin on aika lailla turha haaveilla, vakituiset vie parhaat lomakuukaudet ja osa-aikaiselle annetaan syyskuun viimeiset päivät, jos niitäkään.
Totta. En ymmärrä, miksi naisia syyllistetään uupumisesta, mutta uupumuksen syyltä suljetaan silmät. On ihan totta, että sijaisilta ja määräaikaisilta odotetaan enemmän joustoa työajoissa, ylitöissä ja työvuoroissa. Juuri eilen radiossa puhuttiin, että alle 30-vuotiailla ei ole edes kunnon lomia. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että määräaikaisetkin tarvitsevat lomaa. Pitkäaikaisille määräaikaisille kuitenkin kertyy lomapäiviä siinä missä muillekin. On ihan työnantajasta kiinni, saako lomapäiviä ottaa vapaana vai maksetaanko ne rahana.
Jatkuvat määräaikaisuudet vaikuttavat kaikkeen muuhunkin elämään. Elämäänsä on vaikea suunnitella ja lainoja on vaikea saada. Asuntolainasta ei kannata edes haaveilla ja muutto isompaan ja kalliimpaan vuokra-asuntoon on riski, koska seuraavan työsopimuksen työtunneista ei voi tietää etukäteen.
Kaikki eivät edes pysty vaihtamaan toiselle työnantajalle, koska ei ole mahdollisuuksia. Ketjuttajat ovat yleensä naisvaltaisia aloja julkisella sektorilla, eikä ainakaan pienemmillä paikkakunnilla ole mahdollisuuksia työllistyä yksityiselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus, pitkittynyt stressi, masennus - kaikki syitä, joilla saa sairauslomaa, kun pomo ei anna festariperjantaita vapaaksi. Tälläkin palstalla toistuvasti kehotetaan, että hae saikkua, jos et saa haluamaasi palkallista vapaata ja se näkyy myös Terveystalon keräämissä tiedoissa. Mielenterveysongelmiin liittyy ihmeen usein termi lusmuilu.
Tämä on niin täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus, pitkittynyt stressi, masennus - kaikki syitä, joilla saa sairauslomaa, kun pomo ei anna festariperjantaita vapaaksi. Tälläkin palstalla toistuvasti kehotetaan, että hae saikkua, jos et saa haluamaasi palkallista vapaata ja se näkyy myös Terveystalon keräämissä tiedoissa. Mielenterveysongelmiin liittyy ihmeen usein termi lusmuilu.
Tämä on niin täyttä totta.
Tämä on noin valhetta.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miksi tätä kutsutaan uupumiseksi, vaikka saikuttavat työntekijäthän nimenomaan eivät ainakaan töissä uuvu, koska hengaavat kotona.
Kommenttisi on käsittämättömän paradoksaalinen, vähän kun sanoisi, ”miksei voi ajaa polkupyörällä, jollei voi ajaa polkupyörällä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyväksyttävää olla töistä poissa sairauden takia ja olla työsuhteessa.
Ei ole hyväksyttävää olla työtön ja olla sairaana. Pitää mennä töihin ja olla sieltä poissa sairasloman turvin, silloin ei ole halveksittava työtön.
Vierailija kirjoitti:
On hyväksyttävää olla töistä poissa sairauden takia ja olla työsuhteessa.
Ei ole hyväksyttävää olla työtön ja olla sairaana. Pitää mennä töihin ja olla sieltä poissa sairasloman turvin, silloin ei ole halveksittava työtön.
Siis jos ihminen sairastuu hän saa eri instanssista rahaa. Jos vaikkapa jäät työttömänä auton alle ja makaat liikuntakyvyttömänä olet tuskin halveksittava. Mielenterveysongelmat ovat tähän rinnastettavia, ne ovat Suomessa sairauksia tällä vuosituhannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä431 kirjoitti:
Olen ulkosuomalaisena usein ihmetellyt naita uutisia suomalaisten uupumisesta, kun tyopaivat ovat Suomessa niin hirvean lyhyet ja lomat toisaalta pitkat. Kun viela olin Lontoon cityssa toissa tyopaiva oli lyhyimmillaan 9 - 18.30 ja ei todellakaan harvinaista etta kotiin paasi lahtemaan vasta 20.30. Lomaa saa ottaa korkeintaan kaksi viikkoa putkeen (koska taalla ei kayteta lomasijaisia). Sittemmin olen siirtynyt muihin hommiin, mutta ei toista edelleenkaan niin vaan lahdeta kun tyoaika loppuu.
Vaikuttaisiko Suomessa jaksamiseen 'kiusaamiskulttuuri'. Onko suomalaiset jotenki v-maisia? Siihen ei tyopaivan pituus auta. Olkaa kiltimpia toisillenne!!
Suomessa uupumiseen vaikuttaa se, että täällä talvikuukausina mennään ja tullaan töistä pimeässä. Se, ettei päivänvaloa näe kuin ehkä hyvällä tuurilla lounastauolla työpaikan ikkunasta, ei ole omiaan auttamaan töissäjaksamista. Ei sellaisiin olosuhteisiin ole tarkoitettu niin pitkää työpäivää, kuin mitä niissä maissa on, joissa talvet eivät ole yhtä pimeitä.
Liian vähän työntekijöitä, pitkät ja hektiset päivät, joustamaton esimies. Työt pyörivät mielessä vapaa-ajallakin, näin painajaisia töistä, vapaalla en jaksanut tehdä mitään. Kun olisi pitänyt alkaa katselemaan molin sivuja, minä katselin kattopalkkeja ja jatkojohtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko jostain tinkiä, kenties ns. vastapainoa antavista harrasteista, jotka uuvuttavat vielä työtäkin enemmän. Samoin nipottaminen kotona? Voisiko sietää vähemmän pedanttia järjestystä ja sisustamista?
Pitääkö tosiaan kaikessa olla niin täydellinen ja miten tähän on päädytty?
Ottakaa oppia miehistä, jotka ottavat iisisti, vaikka vaimo niuhottaa ja äksyilee, joistakin elämän detaljikysymyksistä.
Ihan typerää väittää etteivät miehet uupuisi yhtä lailla paskoissa työolosuhteissa kuin naiset. Itse olen naisena it-alalla ja olen kokenut yhden työuupumuksen. Niin on kyllä tosin moni miespuolinen työkaverinikin, koska tahti on kestämätön ja ne tunnollisimmat uupuvat. Kaikki eivät uuvu koska joidenkin yksilöiden luonne voi kestää pitkäkestoistakin stressiä paremmin kuin toisten, ja sitten on vielä nämä jotka eivät uuvu koska eivät huhki samalla tahdilla kuin me muut... Mutta meillä tosiaan ne miehetkin saikuttavat (oikeastaan en tiedä työpaikastamme toista naista joka on ollut sairaslomalla uupumuksesta kuin itseni, mutta tämä johtuu myös miesvaltaisuudesta työpaikallamme).
It-alalla ongelmana on tällä hetkellä monessa paikassa (aivan turhan monessa...) se että tilauksia on tuplasti kapasiteettiin nähden, mutta yrityksen johto ottaa niitä rahanhimossaan vastaan vaikkei porukkaa riitä toteuttamaan niitä; sekä yleisesti huono johtaminen - it alalla ei ole pitkiä organisaatioperinteitä joten monessa firmassa on totuttu pistämään johtajaksi se "hauska tyyppi osastolta C" tai sitten joku "hyvä koodari" joilla ei kummallakaan usein ole minkäänlaisia johtajantaitoja...
Naisvaltaisilta aloilta tiedän vain parin kaverin toimesta seuraavia tapauksia:
- vuosikausia jatkuneet nollatuntisopimukset: kesäkuukausina voi olla täydet työtunnit, ja sitten vaikka keskellä syksyä yht'äkkiä ei mitään -> todella stressaavaa, koska työttömyyskorvauksiakaan ei nollakuukausilta voi nostaa
- ketjutetut sijaisuudet hoitoalalla: sijaisia ei vakinaisteta vuosienkaan jälkeen vaan tarjotaan vaan "parhaassa tapauksessa" uutta vuoden kestävää sijaisuutta -> asuntolainaa tai muutakaan pitkäaikaista suunnitelmaa ei oikein uskalla tai voi tehdä, koska ensi vuosi on jatkuvasti avoinna
- alimitoitettu työhenkilöstö, jolloin esim vanhuksien peppuja pestään vain joka toinen päivä kun potilaita on tuplasti suositeltu määrä tuntia kohti. Tämä koskee myös monia päiväkoteja joissa hoitajamitoitusta ei valvota tai noudateta, josta syystä lapsia istutetaan sisätiloissa kun ulos ei lapsia uskalla lähettää ilman valvojia -> jatkuva huono omatunto huonosta työpanoksesta , joka kuitenkin johtuu työnantajan tekemistä päätöksistä. myöskin jatkuva stressi kun pitää tehdä kahden ihmisen työt yhden voimin.
Ihan VARMASTI miehisilläkin aloilla on ongelmia mutta noin yleisesti työmarkkinajärjestöt pitävät kyllä laivanrakentajien puolia aika huolella, kun taas hoitotyön ongelmiin ei vuosikymmenienkään kuluessa puututa...
Vierailija kirjoitti:
Uupumusta ja väsymistä myös aiheuttaa ainainen uhriutuminen ja mielensäpahoittaminen. Jokapäivä töissä kuulen työkavereilta (naisia) valituksia muista työntekijöistä kuinka pahasti se asian sanoi ja haukkui (sanoi ihan neutraalisti ja asiasta mikä pitää hoitaa), mutta ei - useat naiset vain ottavat henkilökohtaisesti kaikki asiat vaikka asiassa ei olisi mitään pahaa tai henkilökohtaista.
Kyllä minua miehenäkin alkaisi ahdistamaan ja ketuttamaan jos jokapäivä töissä mietin että miten pahasti joku minulle sanoi (vaikka ei olisi sanonut). Ei pidä maalata piruja seinille - niitä voi oikeasti alkaa ilmestyä sinne maalailun seurauksena.
Mikäli olet esimies, kiinnitä juuri tähän huomiota! Naiset oirehtivat juuri kuvailemallasi tavalla ennen burn-outtia. Kyse on johtamisen ongelmasta ja sinun esimiehenä tulee ratkaista syyt oirehtimiseen. Miehillä tulevan burnoutin näkee rauhattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja kyvyttömyydellä ratkaista ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Uupumusta ja väsymistä myös aiheuttaa ainainen uhriutuminen ja mielensäpahoittaminen. Jokapäivä töissä kuulen työkavereilta (naisia) valituksia muista työntekijöistä kuinka pahasti se asian sanoi ja haukkui (sanoi ihan neutraalisti ja asiasta mikä pitää hoitaa), mutta ei - useat naiset vain ottavat henkilökohtaisesti kaikki asiat vaikka asiassa ei olisi mitään pahaa tai henkilökohtaista.
Kyllä minua miehenäkin alkaisi ahdistamaan ja ketuttamaan jos jokapäivä töissä mietin että miten pahasti joku minulle sanoi (vaikka ei olisi sanonut). Ei pidä maalata piruja seinille - niitä voi oikeasti alkaa ilmestyä sinne maalailun seurauksena.