Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”
25.06.2019 |
SUOMALAISET jäävät yhä useammin sairauslomalle mielenterveyden ongelmien vuoksi. Erityisesti mielen pahoinvointi on lisääntynyt nuorilla naisilla, selviää Suomen suurimman terveyspalveluyritys Terveystalon tilastoista.
Terveystalo selvitti suomalaisten sairauspoissaolojen syitä 3,6 miljoonaa suomalaista käsittävän potilasaineistonsa perusteella. HS sai tilastot tarkasteltavaksi ennen julkistamista.
Vaikka tavallisin syy jäädä sairauslomalle on edelleen flunssa tai selkäsärky, eniten osuuttaan ovat kasvattaneet juuri mielenterveydestä johtuvat syyt, kuten ahdistuneisuushäiriöt, unettomuus, pitkittynyt stressi, masennus tai toistuva masennus. Samat teemat toistuivat myös HS:n työuupumuskyselyssä, johon vastasi päivän aikana lähes 140 naista.
TULOS mielenterveysongelmien ja erityisesti nuorten naisten uupumisen kasvusta ei ollut yllätys:
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Joo uuvuin itsekin. Osasyynä että naistyöntekijänä miesvaltaisella alalla sai tehdä kaksi kertaa niin paljon töitä että sai puolet samasta arvostuksesta. Minua syytettiin mm. mieskollegan virheistä ja häntä kehuttiin minun töistäni, jotka hän sai myös esitelmöidä asiakkaille. Olen ihan kypsä jo työelämään vaikka vietin siellä vain vuoden.
Mikä ala? Mikä firma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se elämän kokonaisvaltainen suorittaminen uuvuta, ei niinkään suomalainen työelämä joka kuitenkin antaa myös mahdollisuuden vapaa-ajalle (japanilainen kollega meinasi pyörtyä kuullessaan kuinka paljon hänellä on lomaa vuosittain). Kaiken pitää olla kunnossa facobook-päivityksiä varten: kroppa, perhe, koti, harrastus, työ. Kyllähän siinä iskee stressi! Ihmisiltä on kadonnut kokonaan taito elää hetkessä ja saada iloa elämän pienistä jutuista, kaiken pitää olla niin mahtavaa ja hienoa (hienompaa kuin naapurilla/työkaverilla/ystävällä), se vaatii aikaa ja etenkin rahaa. Ei enää kestetä jos elämä onkin ns. entistä normaalia, nykyistä ankeutta: einesruokaa, pölypalleroita, hiukset ylikasvaneet, lapset itkee, piha hoitamaton. Onneksi olen jo keski-iässä eikä pienet epätäydellisyydet haittaa, selluliittia löytyy reisistä ja koti on joskus vähän sinnepäin mutta mitäs pienistä: aurinko paistaa ulkona, lapset leikkii pihalla, uunissa ruoka paistumassa, ystävä tulossa kylään...elämä on tässä ja nyt :)
Olin syönyt masennuslääkkeitä vuoden, melkein puoli vuotta tehnyt 10-tuntista päivää kun lopulta hain ensimmäisen kerran saikkua. Pomo haukkui miten voikin olla noin heikko mieli kun ei pienessä paineessa saa mitään tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentteihin tiivistyy minusta hyvin syy miksi nuoret naiset ei jaksa. Kokoajan vähätellään.
Kumma juttu näin työnantajan näkökulmasta, että se uupumus ja unettomuus todella harvoin ilmenee tiistaina, kyllä työterveyslääkärikäynnit sen osalta ajoittuu torstaihin. Maanantaina palataan töihin leväneenä eikä puhettakaan suostumisesta työnantajan ehdottamaan osa-aikaiseen tehtävään määräajaksi.
Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Uupunut tulee töihin viikonlopun jäljiltä maanantaina. Yrittää parhaansa taas alkuviikon. Keskiviikkona alkaa olla jo todella raskasta, loppuviikkoon ei enää pysty. Töihin tullaan taas maanantaina yrittämään, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Osa-aikaisuus ei ole kaikille todellinen vaihtoehto, taloudellisesta näkökulmasta johtuen. Itse teen osa-aikaista oman uupumisen ehkäisemiseksi. Ja saan siitä palkkaa käteen 1050e/kk. Kuka tälläisellä palkalla toimeen muka tulee? Itse ainakin joudun hakemaan mm. asumistukea. Jos minulla olisi esim. asuntovelkaa, en voisi tehdä osa-aikaa.
Mutta olettaisi, että uupumukseen ei riitä 2 päivän sairausloma. Lääkäri ehdottaa, että varataan uusi aika maanantaille, mutta se ei käy. Seuraava uupumus koittaa taas kivan festariviikonlopun tienoilla. Erittäin harvoin kukaan hakee sairauslomaa siinä vaiheessa, kun torstaina on messut tai konferenssi, ihmeesti väsähtäneet jaksavat osallistua erilaiseen työpaikan ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa täysi palkka työntekijälle, joka käyttää työnantajaa häpeilemättä hyväkseen? Jos on oikeasti sairas, niin sitten syö lääkkeet eikä uikuta väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisessa työkulttuurissa uuvutaan, koska kaikki "löysä" on otettu pois. Olkoonkin työpäivä "vain" 8 tuntia, niin se on täyttä suorittamista. Ei ole aikaa diskuteeraamiseen, puhumattakaan itsensä kehittämisestä tai uusien asioiden opettelusta. Koko ajan lyödään vain lisää asioita, joita pitää tuottaa. Kai se on sitä "liiniä".
Totta. Niin totta.
Itse teen töitä varhaiskasvatuksessa. Päiväkodin puolella työn määrä on aivan valtava, ryhmät on valtavia, vaatimukset korkeita, työ hektistä ja hyvä jos yhden 15 min. kahvitauon saavat pitää työpäivän aikana. Siirryin päiväkodista päiväkerhon puolelle, jossa lapsiryhmä on puolet pienempi, suunnitteluaikaa toiminnalle on 5h/vko enemmän, jossa ehdin joka päivä pitää 15-30 min tauon, joskus parikin. Kuulostaa löysälle, eikös?
Mutta sitten kun mietitään niitä työn tuloksia... päiväkodissa minä + kollegat oltiin kaikki täysin uupuneita. Sairauspoissaolot pilvissä. Motivaatio tapettiin sillä työtahdilla. Omaan työhön oli minimaaliset mahdollisuudet vaikuttaa, koska kaikki saneltiin ylhäältä päin. Työaikaa ym. seurattiin tarkasti kellokorteilla ja ties millä. Lapset oireili monilla eri tavoilla, ja osa lapsista oireili äärimmäisen huolettavilla tavoilla (esim. agressiivisuus). Kaikille ei apua saatu ollenkaan.
Ja nyt kerhon puolella.... en ole kokenut työsuhteeni aikana kertaakaan uupumusta. Sairauspoissaolot on minimissä. Olen erittäin motivoitunut hoitamaan, kasvattamaan ja opettamaan hoitolapsiani. Työnantaja ei hengitä niskaan; meillä on vasu mitä noudatetaan, mutta sen puitteissa itseään saa toteuttaa vapaasti. TA luottaa meihin eikä esim. käytä mitään kellokorttisysteemejä. Yksikään lapsi ryhmässä ei ole oireillut äärimmäisen huolettavasti, ja ne jotka on oireilleet jotenkin, ovat heti jääneet haaviin ja ollaan välittömästi otettu heidän tilanteensa toiminnassa huomioon, haettu apua ja sitä on lapselle myös saatu.
Milloin täällä oikeasti tajutaan se fakta, että työntekijöistä EI saada parasta tulosta ulos kiristämällä tahtia aina vaan enemmän, vaatimalla aina vaan enemmän, leikkaamalla eduista aina vaan enemmän?! Se työntekijä ei ole p*skankaan arvoinen uupuneena ja pitkällä sairaslomalla, päinvastoin. Se tulee kalliiksi. Puhumattakaan sitten niistä hoidettavista, jos niitä on. Lapset, vammaiset, vanhukset... kiire on tällä alalla melkoinen syöpä.
Minäkin olen päiväkodissa töissä ja kyllä se vaikuttaa jaksamiseen että päivästä on 9 minuutin kahvitauko vain. Ihan uskomatonta, ei missään muualla ole tuollaista ollut kuin päiväkodissa (kun olen muuallakin ollut töissä). Koulutuksissa käyminen on stressi, kun tietää että sen aikaa työkaverit on hätää kärsimässä, osa koulutuksista pitäisi käydä omalla ajalla, no en käy. Sähköpostiin tulee tärkeitä infoja, mutta voi mennä viikkoja, että ehtii edes sähköpostia lukea. "Tästähän oli siellä palaverissa" no kiva että oli, kun en itse ole palaveriin päässyt moneen kuukauteen enkä sitä sähköpostiakaan ehdi lukea.
Itse olen lastenhoitaja ja kärsin myös niistä opettajien suunnitteluista, heillä on sentään vähän lyhyemmät työpäivät sielläm lapsiryhmän metelissä, lisäksi vasukeskusteluja harva se päivä, sekin pois edestä sieltä lapsiryhmän hulinasta, jossa on suunnittelujen ja keskustelujen ja palvereiden ajan vajaamiehitys. Paskanmarjat ole mitään 8 yli 3v./aikuinen, enimmän osan päivästä niitä lapsia on lähemmäs 15/aikuinen. Paperilla näyttää että työntekijöitä on paikalla vaikka kuinka, mutta kun eivät ole ryhmässä.
Että voihan se sinne lontooseen näyttää siltä, että helppoa on. Itse olen ollut ala-asteella Englannissa ja opettaja oli aika paljon pois luokasta, ei todellakaan ollut sellaista kiinteää jatkuvaa lasten kanssa olemista kuin Suomessa. Opettajien tauoista en mitään silloin lapsena ymmärtänyt, mutta sen kyllä, että työtahti aivan erilaista kuin esim. Suomessa päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentteihin tiivistyy minusta hyvin syy miksi nuoret naiset ei jaksa. Kokoajan vähätellään.
Kumma juttu näin työnantajan näkökulmasta, että se uupumus ja unettomuus todella harvoin ilmenee tiistaina, kyllä työterveyslääkärikäynnit sen osalta ajoittuu torstaihin. Maanantaina palataan töihin leväneenä eikä puhettakaan suostumisesta työnantajan ehdottamaan osa-aikaiseen tehtävään määräajaksi.
Puhutko nyt nimenomaan nuorista naisista? Eli vanhemmilla naisilla ja ylipäänsä miehillä et havaitse samaa?
Käyttäjä431 kirjoitti:
Olen ulkosuomalaisena usein ihmetellyt naita uutisia suomalaisten uupumisesta, kun tyopaivat ovat Suomessa niin hirvean lyhyet ja lomat toisaalta pitkat. Kun viela olin Lontoon cityssa toissa tyopaiva oli lyhyimmillaan 9 - 18.30 ja ei todellakaan harvinaista etta kotiin paasi lahtemaan vasta 20.30. Lomaa saa ottaa korkeintaan kaksi viikkoa putkeen (koska taalla ei kayteta lomasijaisia). Sittemmin olen siirtynyt muihin hommiin, mutta ei toista edelleenkaan niin vaan lahdeta kun tyoaika loppuu.
Vaikuttaisiko Suomessa jaksamiseen 'kiusaamiskulttuuri'. Onko suomalaiset jotenki v-maisia? Siihen ei tyopaivan pituus auta. Olkaa kiltimpia toisillenne!!
Se uuvuttaa, ettei saa hyvää palautetta töissä. Suomessa ei ole kehumiskulttuuria jossa nostettaisi työpaikalla esiin onnistumiset. Julkisia kehuja pitäisi saada enemmän. Kaikki tuppisuina jurottaa tai kateellisena pyörii ympäriinsä. Toisen menestys on heti iteltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo uuvuin itsekin. Osasyynä että naistyöntekijänä miesvaltaisella alalla sai tehdä kaksi kertaa niin paljon töitä että sai puolet samasta arvostuksesta. Minua syytettiin mm. mieskollegan virheistä ja häntä kehuttiin minun töistäni, jotka hän sai myös esitelmöidä asiakkaille. Olen ihan kypsä jo työelämään vaikka vietin siellä vain vuoden.
Joo. Voin vain kuvitella sitä dissauksen ja vähättelyn määrää mitä esim. Finnairin naislentäjät joutuvat työssään kokemaan. Väärin noustu, väärin laskeuduttu. Väärin lennetty.
Suomessa uskon vaikuttavan senkin, että vuorokausirytmi on luonnonvalon kanssa usein päin persettä, mikä vie voimia myös. Joku kirjoitteli Lontoosta, niin siellä sentään on illalla pimeä ja yöllä myös, mikä vaikuttaa heti unenlaatuun ja parantaa sitä.
Olen nyt ollut 2 viikkoa lomalla ja silti herään väsyneenä. Ja kyllä on pimentävä verho ja kaikkea, mutta keho vain menee sekaisin tuosta valoisuudesta, 24 kun laittaa nukkumaan on ihan valoisaa ja jos käy vaikka vessassa klo 5 yöllä, on valoisaa. Uupunut olo, enkä ole edes töissä.
Talvella sitten tietenkin toisinpäin: Jatkuva pimeys, silloin saa toisaalta sentään nukuttua hyvin, mutta ei sekään nyt ihan helppoa ole, että päivästä on 2 tuntia valoisaa.
Sen vuoksi Suomessa ei voi ollakkaan ihan samanlainen työtahti kuin monessa muussa maassa. Kertokaa toki, jos joku ma ahan muuttaja on jotain asiaa jotenkin kommentoinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret naiset uupuvat työelämän epävarmuuden takia. Naisvaltaisilla aloilla on tyypillistä pätkätyöt ja ketjuttaminen vuodesta toiseen. Harvalla kolmekymppisellä on vakituista työtä. Työkohde vaihtuu usein. Koko ajan täytyy opetella uuden talon tavat, tulla hyväksytyksi joukkoon ja todistaa olevansa hyvä. Kun alkaa olla varma olo, onkin edessä siirtyminen toiseen paikkaan. Jossain paikoissa sijaisille ollaan todella julmia. Ketjuttaminen tarkoittaa jatkuvassa löysässä hirressä pitämistä ja irtisanomisen uhkaa. Herkimmät ja tunnollisimmat alkavat pelätä virheitä ja uupuvat täydellisyyden tavoittelun takia. Koko ajan joutuu miettiä, onko jatkosopimuksen arvoinen. Sitten suostutaan kaikkeen oman jaksamisen kustannuksella ja palkintona on tulla ylitse menevän kiltteyden ja joustavuuden takia hyväksikäytetyksi työnantajan puolelta.
Tässä syy, miksi nuoret naiset uupuvat.
Nimenomaanhan nämä eivät suorita ainakaan työelämää kunnolla. Yrittäjänä voin vain kadehtia jotain puolen sairaslomaa väsymyksen takia. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen että jaksaisin töissä paremmin ilman negatiivista ilmapiiriä, kiusaamista ja valittamista joka asiasta. Kyttääminen ja juoruilu myös pois. Työvuoron pituus ei ole ongelma. Minuuttikin tuntuu pitkältä, jos kidutetaan.
Tämä on niin totta, paskaakin työtä jaksaa kun on hyvä yhteishenki ja samaan hiileen puhaltaminen. Edellisessä työpaikassa, naisvaltaisella alalla + esimies mies, kaikki juorut ja luottamuksella kerrotut asiat levisi kuin kulovalkea, mutta työasiat....tieto ei liikkunut mihinkään, ketään ei se kiinnostanut, tehtiin sitten koko ajan isohkoja virheitä kun ketään ei perehdytetty kunnolla, ja saatiin "luonnollisesti" aina haukut virheistä ja etenkin sitä pilkkanaurua. Ilkeistä ilkein työilmapiiri. Näkyy varmaan asiakkaillekin myynneistä päätellen.
Suomalaisten seura on keskimäärin ahdistavaa ns. neuronormaaleille ihmisille. Kyllähän työpaikalla pärjää jos on ilkeä ja epäsosiaalinen narsissi, mutta tavalliset ihmiset uupuvat nopeasti. Jos töitä saisikin tehdä yksin, ei jaksamisen kanssa varmasti olisi kenelläkään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Se uuvuttaa, ettei saa hyvää palautetta töissä. Suomessa ei ole kehumiskulttuuria jossa nostettaisi työpaikalla esiin onnistumiset. Julkisia kehuja pitäisi saada enemmän. Kaikki tuppisuina jurottaa tai kateellisena pyörii ympäriinsä. Toisen menestys on heti iteltä pois.[/quote]
Ja sekin uuvuttaa, että kehutaan ihan vääristä asioista, tyyliin yliopistotutkinnon suorittanutta kolmekymppistä naista siitä että on tehnyt jonkin helpon perushomman. Tyyliin "Ai kun hienoa, että osasit liittää tiedoston wordiin".
Ja samaan aikaan annetaan oikeasti haasteelliset/kiinnostavat tehtävät jollekin parikymppiselle miehelle, jolla on opinnotkin vielä kesken. No eipähän tule vanhemmat kollegat kateellisiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentteihin tiivistyy minusta hyvin syy miksi nuoret naiset ei jaksa. Kokoajan vähätellään.
Kumma juttu näin työnantajan näkökulmasta, että se uupumus ja unettomuus todella harvoin ilmenee tiistaina, kyllä työterveyslääkärikäynnit sen osalta ajoittuu torstaihin. Maanantaina palataan töihin leväneenä eikä puhettakaan suostumisesta työnantajan ehdottamaan osa-aikaiseen tehtävään määräajaksi.
Puhutko nyt nimenomaan nuorista naisista? Eli vanhemmilla naisilla ja ylipäänsä miehillä et havaitse samaa?
Kyllä, nimenomaan nuorissa naisissa. Vanhemmat naiset ja ylipäätään miehet on jotenkin reilumpia. Töissä tehdään töitä eikä someteta ja jos ollaan sairaita, niin ei riitä, että saadaan sairausloma, halutaan myös parantua. Uusi aika varataan samantien, jos koetaan, että lääkärille on tarvetta. Sairaudet sairastetaan eikä tulla puolikuntoisina maanantaina töihin lisäämään uupumusta. Joka tosin on todella harvinainen sairaus yli 45v naisilla ainakin tällä työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naiset uupuvat työelämän epävarmuuden takia. Naisvaltaisilla aloilla on tyypillistä pätkätyöt ja ketjuttaminen vuodesta toiseen. Harvalla kolmekymppisellä on vakituista työtä. Työkohde vaihtuu usein. Koko ajan täytyy opetella uuden talon tavat, tulla hyväksytyksi joukkoon ja todistaa olevansa hyvä. Kun alkaa olla varma olo, onkin edessä siirtyminen toiseen paikkaan. Jossain paikoissa sijaisille ollaan todella julmia. Ketjuttaminen tarkoittaa jatkuvassa löysässä hirressä pitämistä ja irtisanomisen uhkaa. Herkimmät ja tunnollisimmat alkavat pelätä virheitä ja uupuvat täydellisyyden tavoittelun takia. Koko ajan joutuu miettiä, onko jatkosopimuksen arvoinen. Sitten suostutaan kaikkeen oman jaksamisen kustannuksella ja palkintona on tulla ylitse menevän kiltteyden ja joustavuuden takia hyväksikäytetyksi työnantajan puolelta.
Tässä syy, miksi nuoret naiset uupuvat.
Tämä on oikeasti juuri se syy! Pätkätyössä muiden kanssa joutuu koko ajan olemaan valvonnan alla ja kilpailemaan kuka sen vakituisen työn saa. Paikkoja on harvoin auki ja joka päivä pitää näyttää onnistumisia ja oikeaa asennetta, on tavallaan jatkuvasti näytön paikka, hetkeäkään ei voi hellittää vaan pitää ylisuoriutua. Virheitä ei kärsi tehdä, ne kyllä muistetaan. Eikä tämä koske vain nuoria naisia, se koskee kaikenikäisiä naisia naisvaltaisilla aloilla. Hirvittävän kuormittavaa, kun pitää koko ajan suoriutua 100% teholla ja analysoida itseään työnantajan silmin. Puhumattakaan sitten joustamisesta työajoissa ja vuoroissa. Oman elämän saa heittää romukoppaan, työlle pitää elää, pitää sitoutua, saamatta mitään muuta takaisin kuin pienenpienen palkan ja jälleen uuden nollasopimuksen. Lomistakin on aika lailla turha haaveilla, vakituiset vie parhaat lomakuukaudet ja osa-aikaiselle annetaan syyskuun viimeiset päivät, jos niitäkään.
Länsimaisen ”sivistyksen” arvot kylmenevät ja kovenevat, narsistiset johtajat ja alaiset jyräävät tavalliset ihmisen maanrakoon. Koko systeemi perustuu jatkuvaan kasvuun ja nousuun, se on kuin ilmapallo venymisensä rajoilla. Kuluttajat hakevat mielihyvää tavarasta, se on loputon kierre mikä ei tuo onnea, mutta pistää meidät juoksemaan vanhaa kunnon oravanpyörää. Jossain vaiheessa systeemin on pakko alkaa hajota ja se tapahtuu sieltä päin, mistä mistä mammonaa pumpataan. Sivilisaatiot ovat ennenkin tuhoutuneet.
Why does Finland have the highest dementia mortality rate? Environmental factors may be generalizable.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/28687259/
Syy on Suomen ilmastossa joka on kylmänkostea, mikään ei kuivu kunnolla ulkona, paitsi kesällä jos on lämmintä pidemmän aikaa. Tämä altistaa homeille ja ympäristöbakteereille, jotka aiheuttavat immunosuppressiota myrkyillään. Tämä syö työtehoa, ja aiheuttaa elimistön romahtamisen helpommin stressin alla.
Haistelkaa ulkona mikä muutos hajussa on kun on satanut kuivan ja kuuman kauden jälkeen kesällä, ja mikrobit heräävät henkiin! Siinä sitä dementiaa teille, ja siis nämä mikrobien myrkyt saavat suolen vuotamaan tavallisia mikrobeja verenkiertoon, jolloin aivoperäiset sairaudet lisääntyvät. Erityisesti Parkinson tulee ympäristömyrkyistä, mutta MCI:tä (mild cognitive impairment) esiintyy tuhat kertaa runsaammin, mikä on esiaste kaikille aivoperäisille infektiolle. Se tarkoittaa sitä aivosumua, ja aivot jumissa - tilannetta, jota kaikilla saattaa joskus saattaa esiintyä. Se on vielä reversiibeli tila, eli immuunipuolustus pystyy siivoamaan suurimman osan mikrobimassasta vielä pois, mutta jotain jää jäljelle aina kudoksiin.
Mielestäni tähän olisi ratkaisuna se, että 4 päiväinen työviikko ja useammille töitä.
Pienemmällä palkalla.
Tahdon töihin. T. maisteri
Alue: Aihe vapaa
Sama tuli mieleen. Kotikasvatuksessa ongelma, opetetaan lapsesta asti, että mitään ei tarvi tehdä ja vanhemmat pyörii helikopterina ympärillä. Pienet sisarusmäärät tekee hallaa lapsen sietokyvylle. Sisarusten kanssa tulee aina riitelyä, taistelua, epäoikeudenmukaisuutta jne. Ne koulii ihmistä.
Tulee mieleen oma äitini, joka kulki oppikouluun 5km metsäteitä päästäkseen bussille. Monesti lumessa kastui sukkahousut ja itkettikin. Tämä ihan 60-luvulla. Kotona piti tehdä töitä jatkuvasti jne. Tuli sitkeä ihminen, jota ei pienellä saa painettua maahan ja ei valita pienistä jutuista. Sen sijaan prinsessoina kasvatetut mimosat on heti saikulla, kun väsyttää, stressaa, ahdistaa ja joku tietysti kiiusaakin.