Pitkän köyhän kauden jälkeen raha todellakin tuo onnea
Perheeni on pitkään erilaisten tilanteiden myötä kärsinyt todella paljon raha ja talousongelmista. Yksinkertaisesti ei ole ollut varaa mihinkään. Ei mihinkään. Hädintuskin ruokaan. Kaksi lasta on pidetty hengissä ja uusissa kengissä parhaan kyvyn mukaan, sekä isovanhemmat ovat paikanneet pahimpia paikkoja sitten asioissa, heidän eläkkeensäkin on ollut hyvä verrattuna meidän puheen tuloihin.
Olen hävennyt, kärsinyt, itkenyt ja yrittänyt saada perheemme tilannetta paranemaan kunnes toukokuussa eteeni tuli sattumien kautta tilanne, joka alkoi purkaa vyyhtiä parempaan suuntaan. Keksin idean joka alkoi tuoda rahaa, jatkuvana virtana joka ei osoita vieläkään hiipumisen merkkejä.
On ollut vaikea vastaanottaa tätä onnea, vaikka tiedän että niin todellakin olen minä ja lapset sen ansainneet. Tunnen hiukan häpeää myös siitä miten hyvälle se tuntuu, kun sitä rahaa tulee nyt helposti. Siirsin juuri omalle tililleni 5500€ ja lisää tulee koko ajan. Tuntuu että räjähdän, kenellekkään en voi kertoa sillä pelkään että joku alkaa tehdä perässä saman ja haluan pitää itselläni tämän onnen! Raha ihan oikeasti tuo sitä hyvää oloa, jestas miten olen itselleni yrittänyt uskotella että ei se tuo, mutta kyllä se vaan saa hymyn kasvoille ja olon kepeäksi, mieli tekee olla kaikille ystävällinen ja auttaa muita, olla hyvä maailmalle koska itsellekin tulee sitä hyvää nyt vastaan. Ja me omat pienet lapset, reppanat jotka eivät ole aikoihin saaneet yhtikäs mitään. Äitillä ei ole rahaa on kuulunut niin monta kertaa, etteivät ole edes mitään pyytäneet aikoihin.
Lapsille ostin yhteisesti trampoliinin, vanhemmalle uuden pyörän ja unelmien lelun jota oli toivonut vuosia. Pienemmälle uudet juoksukengät, pyöräilykypärän ja hyvät uimavarusteet. Jätskiä pakastin täyteen. Lomamatka varattuna koko perheelle. Itselle kahden vuoden ostamattomuuden jälkeen uusia nykyaikaisia sopivia aikuisen naisen kesävaatteita, korkkarit, aurinkolasit ja treenikortti lempisalille kesän loppuun saakka.
Tulin vain tänne sanomaan että olen tosi onnellinen! Lapsilleni olen kelvannut silloinkin kun täysin rahattomana vietimme talvilomaa ja ainoa ilo oli seurakunnan ilmaistapahtuma jossa tarjottiin mehut ja letut lapsille. Muistan vieläkin sen nöyrän kiitollisuuden tunteen, kun itsellä oli rahaa tuona hetkenä tilillä 12,40€ eikä yhtään enempää tulossa pitkään aikaaan. Lapset hyväksyi minut ihan rutiköyhänäkin, mutta tämä onnentunne on aivan valtava kun pystyn heille tarjoamaan jotakin parempaa ja olen onnistunut kääntämään tämän kaiken plussan puolelle.
Raha on tuonut tähän mennessä vain hyvää oloa, arvostan todella paljon jo tätä hetkeä että saan tämän kokea näin miten se nyt eteen tulee.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista, että aika pikkurahalla köyhä saa hyvän mielen ja valtavasti tarpeellista tavaraa. Jos jollekin keskituloiselle lyötäisiin käteen 5500 euroa ylimääräistä, se ei tuntuisi yhtään missään, uskallan väittää.
Höpö höpö, keskituloiselle tuo on noin kahden kuukauden nettopalkka. Kyllä se ilahduttaisi!
Ero on siinä, että keskituloiselle tuo on parin kuukauden palkka, köyhälle se voi olla parin vuoden tulot. Vaikka tällä palstalla keskituloiset ovat kyllä sellaisia marttyyrejä, että siinä kalpenee malawilaisetkin.
Miten se voi olla parin vuoden tulot, kun pienimmilläänkin tukia saa yli 10 000 euroa vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista, että aika pikkurahalla köyhä saa hyvän mielen ja valtavasti tarpeellista tavaraa. Jos jollekin keskituloiselle lyötäisiin käteen 5500 euroa ylimääräistä, se ei tuntuisi yhtään missään, uskallan väittää.
Höpö höpö, keskituloiselle tuo on noin kahden kuukauden nettopalkka. Kyllä se ilahduttaisi!
Ero on siinä, että keskituloiselle tuo on parin kuukauden palkka, köyhälle se voi olla parin vuoden tulot. Vaikka tällä palstalla keskituloiset ovat kyllä sellaisia marttyyrejä, että siinä kalpenee malawilaisetkin.
Miten se voi olla parin vuoden tulot, kun pienimmilläänkin tukia saa yli 10 000 euroa vuodessa?
Ei pidä paikkaansa. Käteen työmarkkinatuesta jää yleensä rapiat 500e/kk eli noin 6700 vuodessa. Tosin jos et ole työssäoloehtoa täyttänyt ja asut vanhemmillasi (joilla on jonkinverran tuloja) niin se on puolet tuosta eli n.260e/kk eli noin 3350e/vuosi. Siihen tosin saa taas toimeentulotukea päälle jos on oikeutettu noin 100e/kk.
Luultavasti pienimmät mahdolliset tuet Suomessa on täysi-ikäiselle vanhempiensa luona asuvalla toimeentulotuen asiakkaalla jonka tukea on leikattu 40%. Silloin tuen määrä on noin 218e/kk ja 2614e/vuosi.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä, raha tuo tietynlaista onnea ja helpottaa olemista. Aiemmin avioliitossa oli perheen talous huonona, ja jo se, ettei voinut suoda lapsille kaikkea sitä mitä olisi halunnut, oli raskasta.
Eikä siis mitään semmoista että ostetaan kaikkea mitä lapsi haluaa ja hukuttaa lapsi lahjoihin sun muihin, vaan ihan perusjuttuja. Mennä lasten kanssa huvipuistoon ilman miettimistä, riittäkö rahat, käydä joskus hampurilaisilla tai vaikka ihan jätskillä. Joka asiassa tuntui, että piti miettiä onko oikeasti varaa. Jälkikäteen onkin tajunnut, että jos ei ole kokenut samaa, et voi mitenkään tietää miten se ihmiseen vaikuttaa. Joku sanoo että tee sitten sitä tai tätä, mutta pahimmillaan se passivoittaa ihmisen pahasti, eikä "pysty" tekemään oikein mitään. Sitä ajautuu johonkin ihme säästöliekille, ja elo keskittyy vain päivästä seuraavaan selviämiseen.
Eron jälkeenkään en kylve rahassa, mutta on helpottanut sen verran, että nyt voi ajatella tekevänsä kaikkea tuommoista "hauskaa" lasten kanssa, ilman että tarvii miettiä tilin katetta. Ja pystyy panostamaan myös omaan hyvinvointiin.