Kysymys vanhemmille: Millä tavalla lasten hankkiminen ja vanhemmuus on tehnyt elämästäsi parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tekevät ne, joilla ei ole riittävästi sisältöä tai rakkautta elämässä ja jotka ovat melko tylsämielisiä. Eli suurin osa ihmisistä.

No tuon tilallehan voi vaihtaa minkä tahansa muun asian. Aina voi sanoa, että sitä ja sitä asiaa tekevät ihmiset, joilla ei ole riittävästi sisältöä elämässään ja jotka ovat tylsämielisiä, mutta lopulta tuollainen kommentointi kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tekevät ne, joilla ei ole riittävästi sisältöä tai rakkautta elämässä ja jotka ovat melko tylsämielisiä. Eli suurin osa ihmisistä.

No tuon tilallehan voi vaihtaa minkä tahansa muun asian. Aina voi sanoa, että sitä ja sitä asiaa tekevät ihmiset, joilla ei ole riittävästi sisältöä elämässään ja jotka ovat tylsämielisiä, mutta lopulta tuollainen kommentointi kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteestaan.

Tilalle ei voi juuri mitään niin yksinkertaista vaihtaa, lisääntyminen kun ei vaadi juuri mitään muuta kuin toimivan kropan, ja riittävän toimiva on suurimmalla osalla ilman mitään omia ponnisteluja. Alkukantaista puuhaa.

No ehkä noi tulot nyt on vähän paremmat mitä sossusta saa. Lisäksi kukaan ei enää patistele paskahommiin kun oon lapsen kans kotona. Mut kannattaa kyllä siis tehdä.

Haluttu toivottu lapsi on ihana ja lapsen mukana tulee paljon iloa mutta myös loputon huoli ja pelko jota ei ennen tiennyt olevankaan.

Emme tarvinneet lasta jotta kasvaisimme aikuisiksi, olimme jo kaikin puolin aikuisia emmekä.tarvinneet lasta jotta elämään tulee merkitystå, sitå oli jo ennen lasta.

Lapsi muutti kaiken koko elämän niin parisuhteen, vapaa-ajan, naisen työelämän ja naisen vartalon. Kaksi jälkimmäistå oli itselle kova pala keståä. Lause älä keskity itseesi keskity lapseen ja onhan sinulla nyt jotain arvokkaampaa eli se lapsi ei lohduta päinvastoin todistaa että sinulla itsellä eli naisella ei ole ihmisenä mitåän väliä kun olet tehnyt lapsen. Nyt pitäisi oma itse kaikki se mitå sinä itse ainutkertainen ihminen olet unohtaa ja tyydyttyå jollakin kummallisella tavalla toisesta ihmisestå. Fyysiset vaivat ovat liian suuri hinta lapsesta varsinkin kun mies tuli isäksi ilman naarmuakaan.

No siten, että olen saanut elämääni ihmisen, jota rakastan yli kaiken. Eikä se vanhemmuuskaan ole pelkkää raatamista ja ilottomuutta, vaan riippuu paljon omista asenteista, millaisena sen kokee. Minulle syntyi pikku filosofi, jonka kanssa olen jutellut todella tajuntaa räjäyttäviä juttuja melkeinpä siitä lähtien, kun hän oppi puhumaan. Moni vanhempi hukkaa mahdollisuuksia, kun olettaa lapsen automaattisesti joksikin vähäjärkiseksi tai muuten itseään alemmaksi olennoksi, joka on tullut häiritsemään ennen niin mukavaa elämää. Kun voisi joskus pysähtyä aidosti kohtaamaan sen miniatyyri-ihmisen ja hänen maailmansa, joka voi olla aivan hämmästyttävän rikas.

Vierailija kirjoitti:

Haluttu toivottu lapsi on ihana ja lapsen mukana tulee paljon iloa mutta myös loputon huoli ja pelko jota ei ennen tiennyt olevankaan.

Emme tarvinneet lasta jotta kasvaisimme aikuisiksi, olimme jo kaikin puolin aikuisia emmekä.tarvinneet lasta jotta elämään tulee merkitystå, sitå oli jo ennen lasta.

Lapsi muutti kaiken koko elämän niin parisuhteen, vapaa-ajan, naisen työelämän ja naisen vartalon. Kaksi jälkimmäistå oli itselle kova pala keståä. Lause älä keskity itseesi keskity lapseen ja onhan sinulla nyt jotain arvokkaampaa eli se lapsi ei lohduta päinvastoin todistaa että sinulla itsellä eli naisella ei ole ihmisenä mitåän väliä kun olet tehnyt lapsen. Nyt pitäisi oma itse kaikki se mitå sinä itse ainutkertainen ihminen olet unohtaa ja tyydyttyå jollakin kummallisella tavalla toisesta ihmisestå. Fyysiset vaivat ovat liian suuri hinta lapsesta varsinkin kun mies tuli isäksi ilman naarmuakaan.

Tuo nyt on ihan liian nyyh nyyh ja höpö häpöä, suurin osa maailman kauneimmista ja/tai fiksuimmista naisista on äitejä. Jos ei itseään pysty pitämään itsenä samalla kun on lapsia, niin itsessä on vika, ei lapsissa tai yhteiskunnassa. Vanhemmuus on sitä mitä siitä itse tekee, kukaan ei määrää että sinun pitäisi keskittyä vain lapseen, ei kukaan normaali niin teekään. Jutta Urpilainen ottaa perheeseen uuden lapsen samaan aikaan kuin huippuviran ulkomailta, ei itke hänkään että pitää tyydyttyä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tekevät ne, joilla ei ole riittävästi sisältöä tai rakkautta elämässä ja jotka ovat melko tylsämielisiä. Eli suurin osa ihmisistä.

Äitis oli tylsämielinen kun sinua teki. Ja isäs myös.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tekevät ne, joilla ei ole riittävästi sisältöä tai rakkautta elämässä ja jotka ovat melko tylsämielisiä. Eli suurin osa ihmisistä.

Kaikki ne ihmiset joiden ajattelet rakastavan sinua, rakastavat omia lapsiaan enemmän jos ja kun sellaisia saavat. Rakkaudesta ei tiedä oikein mitään ennen kuin on saanut lapsia. Sen jälkeen huomaa miten se muiden ihmisten rakkaus on häilyväistä, vain lapsiaan rakastaa siten että voisi kuolla heidän puolestaan eikä odota mitään siitä rakkaudesta edes takaisin. Onhan se kivaa se muidenkin rakkaus ja rakastaminen, se vain on sellaista että voi milloin tahansa mistä tahansa syystä loppua.

Olin todella kyllästynyt bilettämiseen 30v jälkeen. Olin valmis hänen tuloonsa. Äitinä en toki ole valmis koskaan. Nöyrin mielin päivä kerrallaan, mutta silti näennäisen jämäkästi ohjaten :-).

Lapseni on antanut minulle tarkoituksen koko elämälle ihan eri tavalla kuin mikään muu asia. Haaste on yrittää muistaa myös "kuka minä olen", "mistä minä pidän".

Lapseni on läheisin ihminen minulle. Hän on upea ja olen kovin "ylpeä" hänestä! On ihanaa seurata hänen kehitystään ja iloita päivittäin hänen kanssaan. Hän on alusta alkaen ollut oma erillinen ihminen, jota kunnioitan. Hän on minulla/meillä vain hieman aikaa "lainassa" ja yritän antaa hänelle mahdollisimman hyvät eväät elämään. Annan hänelle turvallisen "pinnan" näyttää tunteensa.

Toivon, että voin olla hänen tukenaan ja lähellään (taustalla) myös aikuisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen lapsirakas, mutta saatuani oman, olen alkanut hyvin tajuta, ymmärtää, sietää ja pitää muidenkin mukuloista ;) , mikä myös hyvänä asiana mainittakoon.

Mulle kävi samoin. En yhtään ymmärrä "omat ihanat lapset ja muiden kamalat kakarat" -vanhempia. Minusta ei edes pitänyt tulla äitiä (oli ihan muut suunnitelmat), mutta kun niin kävi, niin aloin tosiaan tajuta, mikä niissä muksuissa on niin kivaa. Kyllä minusta sen ansiosta tuli parempi ihminen, suurpiirteisempi ja lempeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Pidän siitä, että elämäni on mahdollisimman vaihtelevaa ja henkisesti rikasta. Itseni tuntien elämä olisi mennyt aika pitkälti samalla kaavalla ”töihin-kotiin-salille-kotiin-lomalla viikoksi ulkomaille”. Lapsen myötä olen päässyt erilaisiin tilanteisiin ja mukaan sellaisiin harrastuksiin, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella.

Lapseni on jo 19v ja itse olen 45v. Lapsiperheen elämä oli ajoittain raskastakin, mutta aivan uskomaton seikkailu. Olen syvästi kiitollinen, että sen sain kokea. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli hienoa elää 20 vuotta ihan erilaista elämää. Nyt ollaan taas miehen kanssa kahdestaan ja ihmetellään, että mitäs nyt tehtäisiin. Eläkeikäänkin on vielä kymmeniä vuosia, joten kaikenlaista sitä ehtisi tässäkin välissä :) ap, lapset eivät ole ikuisesti pieniä!

Jokseenkin minun ajatukseni. Ollaan 40/41, lievästi erityinen nuori aikuinen 18. Paljon se otti, paljon se antoi - matka on ollut pitkä ja tie mutkainen, mutta reissu on silti ollut kokemisen arvoinen, vaikka ollaan vähän rähjäännyttykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tekevät ne, joilla ei ole riittävästi sisältöä tai rakkautta elämässä ja jotka ovat melko tylsämielisiä. Eli suurin osa ihmisistä.

Kaikki ne ihmiset joiden ajattelet rakastavan sinua, rakastavat omia lapsiaan enemmän jos ja kun sellaisia saavat. Rakkaudesta ei tiedä oikein mitään ennen kuin on saanut lapsia. Sen jälkeen huomaa miten se muiden ihmisten rakkaus on häilyväistä, vain lapsiaan rakastaa siten että voisi kuolla heidän puolestaan eikä odota mitään siitä rakkaudesta edes takaisin. Onhan se kivaa se muidenkin rakkaus ja rakastaminen, se vain on sellaista että voi milloin tahansa mistä tahansa syystä loppua.

Niin, äidinrakkaus on primitiivinen vaisto joka on tarkoitettu jälkeläisten suojelemiseen ja joka ei edes syty kaikille. Puolisollani ei ole lapsia eikä tule koskaan olemaankaan, joten se siitä yrityksestä lytätä kokemani rakkaus. Et ole ehkä itse koskaan kokenut todellista rakkautta, mistäpä sinä sen tietäisit? Myöskään vauva tai taapero ei rakasta vanhempiaan vaan kyse on avuttoman olennon kiintymyksestä huoltajaan, niin kuin ei koira tai kissakaan rakasta omistajaansa.