Kysymys vanhemmille: Millä tavalla lasten hankkiminen ja vanhemmuus on tehnyt elämästäsi parempaa?

Hankin lapsia, koska halusin perheen, ja lasten myötä olen saanut sen.

Onhan se nyt todella mielenkiintoista nähdä, millainen jälkeläinen sieltä putkahtaa, mitkä hänen mielenkiinnonkohteensa ovat, millainen luonne, ajatukset... lastaan tarkkailee vähän kuin rakastunut ihastustaan.

Olen noin kymmen kertaa kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi ihminen kuin ennen lasten hankintaa. Lisäksi osaat tehdä huomattavasti useampia asioita yhtä aikaa ja olen kaikin puolin tehokkaampi ihminen.

Nuo asiat ovat sitten kyllä näkyneet monessa muussakin asiassa, mm. työelämässä ja ystävyssuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen noin kymmen kertaa kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi ihminen kuin ennen lasten hankintaa. Lisäksi osaat tehdä huomattavasti useampia asioita yhtä aikaa ja olen kaikin puolin tehokkaampi ihminen.

Nuo asiat ovat sitten kyllä näkyneet monessa muussakin asiassa, mm. työelämässä ja ystävyssuhteissa.

Perspektiivi kyllä muuttuu lasten saamisen myötä. En tarkoita, että automaattisesti ennen lapsia olisi välttämättä jotenkin itsekäs tai oman navan ympärille käpertynyt, mutta kun saa lapsen, oma itse jää kyllä vähän enemmän taka-alalle kuin ennen lapsia. Ainakin omalla kohdalla olen kokenut tämän enemmän hyväksi kuin pahaksi asiaksi. Se on jotenkin helpottavaa, ettei tarvitse enää aina ajatella, että miten tämä asia nyt MINUUN vaikuttaa ja miten MINÄ nyt tämän koen. Sain ensimmäisen lapsen yli kolmekymppisenä, joten oli ollut siinä aikaa ajatella asioita aina omalta kantilta.

Ei mitenkään. Kaikesta on vain tullut tosi paljon hankalampaa ja parisuhde on kärsinyt.

Ei yhtään millään tavoin. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen noin kymmen kertaa kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi ihminen kuin ennen lasten hankintaa. Lisäksi osaat tehdä huomattavasti useampia asioita yhtä aikaa ja olen kaikin puolin tehokkaampi ihminen.

Nuo asiat ovat sitten kyllä näkyneet monessa muussakin asiassa, mm. työelämässä ja ystävyssuhteissa.

Entä jos ei halua tehdä enemmän, tehokkaammin ja useampaa asiaa samaan aikaan?

Kasvoin aikuiseksi.

Ei lapsia kannata tehdä vaan sen takia että niitä pitäisi jonkun mielestä tehdä. Lapsilla on oikeus olla toivottuja, ei tämä maailma niin häävi ole että tänne kannattaa enää ei-toivottuja lapsia tehdä vain jonkun tavan vuoksi.

Jos ap sulla ei ole tunnetta että ihan oikeasti haluat oman lapsen, niin älä tee.

Minä halusin lapsen, ja sain lapsen. Ilman lapsia minulla ei olisi perhettä. Ilman lapsia antaisin periksi paljon helpommin kun tulee vastoinkäymisiä, ja niitä on piisannut mun elämässä, en varmaan olisi tässä jos ei olisi pitänyt taistella eteenpäin lasten takia.

Jos mietit omaa lapsuuden perhettäsi, niin miten elämäsi olisi muuttunut jos sinulla ei olisi ollut isääsi, äitiäsi tai sisaruksiasi, sinulla ei olisi perhettä, olisit ollut yksin. Omat lapset on vieläpä kaikista rakkaimpia perheenjäseniä koska ne on ihan itse tehtyjä, sun ja miehen geeneistä ja sun kroppa on lapsen valmistanut valmiiksi ihmiseksi. Lapset on perheenjäseniä, ei mitään suoritettavia projekteja, kun teet lapsen, hän on lapsesi aina. Ei siinä mielessä että hänestä on jotain vaivaa ikuisesti, vaan rakkautta, kuin puoliso mutta ilman mahdollisuutta erota.

Lapsia kannattaa tehdä jos;

-tykkää hälystä ja meiningistä. Ensimmäisey kaksi vuotta et paljoa istuskele vaan olet lapsen kanssa läsnä 24/7.

-sinulla on pitkät hermot. Lapset jaksaa selittää asioitaan koko ajan aamusta iltaan. Lisäksi jos lapsia on enemmän kuin yksi, he tappelevat todennäköisesti.

-tykkäät laittaa ruokaa ja siivota. Tai jos et tykkää niin ainakin suostut sitä tekemään päivittäin ja useasti.

-sinulla on kohtuullinen palkka. Lapset maksaa ihan älyttömästi jos haluat että he saavat harrastaa ja pääsevät mukaan kesälomille yms.

Siinä jotain...

Lapset on elämäntapakysymys. Lapsiperhe-elämä on aika hektistä ja itse en siitä erityisesti nauti. Tykkään kuitenkin lapsista hirmuisesti ja minusta on ihanaa leikkiä ja touhuta lasten kanssa.

Mä sain lapseni vähän alle nelikymppisenä. Minusta oli ihanaa keskittää huomiotani itsestäni myös häneen. Takana oli pitkäksi venähtänyt nuoruus ja solahdin ihan mielelläni mutsin rooliin. Se on kasvattavaa ja myös helpottavaa, en ollut enää elämäni tärkein ihminen ja sen keskipiste.

Lisäksi lapsi vaan on niin ihana. On mukavaa huolehtia jostakusta, josta kasvaa perheenjäsen ja pikkuhiljaa uusi ihminen omine ajatuksineen, tapoineen ja haaveineen.

Lapseni ovat parhaita mahdollisia tyyppejä maailmassa. On mahtavaa seurata heidän kehittymistään ja olla ylpeä jokaisesta uudesta taidosta. Lisäksi lapset antavat mielestäni elämälleni merkityksen. Ennen lapsia en koskaan kokenut elämääni merkityksettömäksi, mutta nyt päälle kolmikymppisenä en enää osaisi kuvitella elämääni ilman lapsia.

Kuitenkin ajattelen, että lapsia kannattaa hankkia vain, jos oikeasti haluaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit omaa lapsuuden perhettäsi, niin miten elämäsi olisi muuttunut jos sinulla ei olisi ollut isääsi, äitiäsi tai sisaruksiasi, sinulla ei olisi perhettä, olisit ollut yksin.

Täh? Jos ihminen ei hanki lapsia, ei se tarkoita, että jossakin jää lapsi ilman perhettä. Tuota lasta vain ei ole olemassa sitten.

Aikuinen ihminen ei ainakaan toivottavasti koe olevansa yksin, vaikka hänellä ei lapsia olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kannattaa tehdä jos;

-tykkää hälystä ja meiningistä. Ensimmäisey kaksi vuotta et paljoa istuskele vaan olet lapsen kanssa läsnä 24/7.

-sinulla on pitkät hermot. Lapset jaksaa selittää asioitaan koko ajan aamusta iltaan. Lisäksi jos lapsia on enemmän kuin yksi, he tappelevat todennäköisesti.

-tykkäät laittaa ruokaa ja siivota. Tai jos et tykkää niin ainakin suostut sitä tekemään päivittäin ja useasti.

-sinulla on kohtuullinen palkka. Lapset maksaa ihan älyttömästi jos haluat että he saavat harrastaa ja pääsevät mukaan kesälomille yms.

Siinä jotain...

Lapset on elämäntapakysymys. Lapsiperhe-elämä on aika hektistä ja itse en siitä erityisesti nauti. Tykkään kuitenkin lapsista hirmuisesti ja minusta on ihanaa leikkiä ja touhuta lasten kanssa.

0/4

Ihmekös, ettei minulla lapsia ole.

Edellisten kommenttien lisäksi, minun mielestäni elämä on jollain lailla täydempää ja onnellisempaa. Vaivaa toki lapsista on, mutta niitä rakastaa eri lailla kun on omia joten sen kaiken vaivan jaksaa. Ja kaikki asiat jotka lapsen kehitysvaiheissa ja kasvussa voi jakaa ja olla hänen kanssaan mukana, se on hienoa. Tarkoitan uusien taitojen opettelua ja ihan vaan sivusta seuraamista minkälainen pienen ihmisen valoisa mieli on. Ja ajatus siitä että joku päivä minusta toivottavasti tulee mummi jolloin pääsen taas kokemaan samat asiat.

Muista, ap, ettei riitä, että ne lapsiperhe-elämän hyvät puolet ovat yleisesti ottaen myönteisiä. Niiden täytyy myös olla n. 200 000 euron ja tuhansien työtuntien arvoisia. Mieti, mikä on paras tapa parantaa elämääsi noilla resursseilla. Jos lapset ovat tuon listan kärjessä, sitten varmaan vanhemmuus kannattaa. Itse keksin aika monta myönteisempää muutosta, jonka noilla saisin aikaan omassa elämässäni.

Sain ensimmäisen lapsen 25-vuotiaana ja lapset kaksi kappaletta juuri nelikymppisteni korvilla joten sain lisää ihmisiä ympärilleni, sain ihania ja hassuja pikkuihmisten juttuja, sain lisää mietittävää, sain pitkät vapaat, sain helpomman keski-iän ja varmasti saan myös helpomman vanhuuden. Hyväksyn iän myötä tulevat asiat paremmin ja toki myös pieniä korjauksia teen ja harrastan liikunta jotta pysyn nuorekkaana kun minulla on siihen hyvä syy eikä mikään pelkkä blondi-tavoite. Sain uusia näkökulmia asioihin ja omaan ammattiini (liiketalous). Löysin ihania lastenvaatteita ja tavaroita, uusia lenkkipolkuja ja ihmeteltäviä kiviä, risuja ja kantoja. Mökkeilykin on nykyään ihan jees. Tulee syötyä terveellisemmin kun pitää laittaa kotiruokaa, tulee matkailtua kotimaassa entisten kaupunki- ja kaukolomien sijaan, Tulee oltua kotona enemmän perheen kanssa. Hyvä nyt näin. 

Ketjuun näemmä pompahti heti myös jokunen vela kommentoimaan. Pliis, teiltä ei nyt kysytty.

Kukaan ei oikeasti painosta teitä hankkimaan lapsia, kyllä se lapsettomuus on työurankin kannalta vielä paljon "suositeltavampi" vaihtoehto, siis tarkoittaen sitä, josta on työuralla hyötyä. Vai koska olet kuullut jostakin työnantajasta, joka ilomielin palkkaa ja ylentää pienten lasten äitejä juuri lasten takia....? Niinpä.

Minusta lapset ovat ennen kaikkea rakkautta. Omia lapsiaan rakastaa ehdoitta ja syvemmin kuin parastakaan puolisoa. Sellaista sisuskaluista lähtevää tunnetta ei mistään muusta saa.

Lapsista on seuraa ja mielenkiinnon lähdettä. He pitävät nuorena. Minäkin, viisikymppinen nainen tunnen nykyteinien kotkotukset ja musiikkimaun paremmin kuin moni kolmekymppinen lapseton kollega. En jäkitä pelkän kasarimusiikin parissa, en ihmettele sormi suussa mobiiliappeja.

Lasten kautta elämänpiiri lavenee. Opit tuntemaan laajalti ihmisiä oman sosiaalisen kuplasi ulkopuolelta. He ovat ehkä merkittävin kokemus, minkä ihminen voi hankkia elämässään.

Totta kai lapsista on vaivaa ja rahanmenoa. Kaikesta merkittävästä elämässä on. Mitään hienoa ja tärkeää ei saa elämässä ilman jonkinlaista vaivannäköä ja kompromisseja. Ei uusia taitoja, ei parisuhdetta, ei materiaa, ei mitään.

Jos ei halua, ei todellakaan tarvitse lapsia hankkia. Sinun oma ratkaisusi on evvk kaikille muille kuin ehkä puolisollesi ja vanhemmillesi.

Sain elämälle tarkoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kannattaa tehdä jos;

-tykkää hälystä ja meiningistä. Ensimmäisey kaksi vuotta et paljoa istuskele vaan olet lapsen kanssa läsnä 24/7.

-sinulla on pitkät hermot. Lapset jaksaa selittää asioitaan koko ajan aamusta iltaan. Lisäksi jos lapsia on enemmän kuin yksi, he tappelevat todennäköisesti.

-tykkäät laittaa ruokaa ja siivota. Tai jos et tykkää niin ainakin suostut sitä tekemään päivittäin ja useasti.

-sinulla on kohtuullinen palkka. Lapset maksaa ihan älyttömästi jos haluat että he saavat harrastaa ja pääsevät mukaan kesälomille yms.

Siinä jotain...

Lapset on elämäntapakysymys. Lapsiperhe-elämä on aika hektistä ja itse en siitä erityisesti nauti. Tykkään kuitenkin lapsista hirmuisesti ja minusta on ihanaa leikkiä ja touhuta lasten kanssa.

Mulla on tuohonkin taas eri näkemys, ei mun elämästä lapset ole koskaan tehnyt mitenkään hektistä, ei vaikka on ollut kaksosetkin. Kyllä minä olen aina ehtinyt istuskella, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, ja harrastaa omia juttujani. En ole koskaan tykännyt kotitöistä, ei tykännyt äitinikään eikä hänen äitinsä. Isoäidillä oli 10 lasta ja inhosi ruuanlaittoa ja siivoamista.

Eikä ole mulla mitkään lehmänhermotkaan, kyllä minä huudan kakarat hiljaiseksi sitten kun raja tulee vastaan, ei lasten tarvitse elää kuin pellossa vaikka lapsia ovatkin, en minäkään lapsena huutanut ja reuhannut koko ajan. Lapset osaavat leikkiä ihan keskenään pitkiäkin aikoja, joskus tappelee jos niitä on useampi, yhden kanssa on toki helpompaa. Aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa, vaan leikki on lapsen työtä joka kuuluu heillä kehitykseen, aikuinen vain pilaa sen luonnollisen kehityksen jos on siinä pyörimässä ympyrää ympärillä ja ehdottelemassa omiaan.

Vanhemmuus on sellaista minkälaiseksi sen itse tekee. Pakko ei ole kuin ruokkia lapsi, huolehtia että sillä on puhtaat kunnolliset vaatteet, että se nukkuu jne. eikä lapselle tietenkään saa tapahtua mitään vaarallista, ei saa viedä sitä pihalle kuraan ryömimään ja syömään mutaa eikä anneta sen sisällä työntää naulaa pistorasiaan. Kaikki asiat voi tehdä täysin omalla tavallaan kunhan lapsi pysyy terveenä ja tyytyväisenä. Jos ei jaksa koko ajan siivota, niin sitten ei siivoa, ei siihen kuole jos ei joka päivä siivoa ja ruokaa saa kaupasta valmiina todella hyviä.