Lisääntyminen on eettisesti väärin - muuta mieleni

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin ap. Silti joku osa minussa haluaisi lapsia ja pelkään, että kadun jos en yritä. Yritän löytää perusteita itselleni kumota se ajatukseni, että uuden elämän tuominen tänne on eettisesti väärin, juurikin yksilön kannalta. Koen siis itse että olisi ollut parempi jos olisin jäänyt syntymättä, sillä kärsimyksen määrä ja laatu menee aina yli sen hyvän mitä elämisen mukana tulee.

Ja ennen kuin kukaan yksinkertainen ehtii, niin ei, elämäni lopettaminen itse ei ole ratkaisu. Pelkään kuolemaa ja sairautta. Näiltä väistämättömiltä asioilta erityisesti olisin välttynyt jos en olisi syntynyt. Haluanko hankkia lapsen ja samalla tuomita hänet kuolemaan ja kärsimykseen?

Jos kukaan muu on pohtinut tätä asiaa ja kokenut tämän ideologisen ristiriidan, olisi tervetullutta kuulla teidän näkökulmia.

Niin, ja unohtui sanoa, että tietysti adoptio on vaihtoehto, jossa ei ole mitään väärää, vaan on päinvastoin erittäin hyvä teko.

-ap

Lisääntyminen on hlvetin itsekästä. Lapsesta huolen pitäminen sen sijaan vaatii täydellistä omistautumista ja epäitsekkyyttä, joihin suurin osa vanhemmista ei kykene. 

Totta ap ok. Itse en ole pitänyt elämää kärsimyksenä koskaan - en sekunttiakaan. Haasteita on toki ollut, mutta myös aamulla on aina uutta virtaa ja uskoa. Kerätään vaan romut kasaan ja kohti uusia seikkailuja. Olen optimisti.

Onko se joidenkin mielestä oikein niin ei paljoa kiinnosta. Olen tieni itse valinnut ja ylpeä siitä. Lohdutuksesi voin kuitenkin todeta, että sinulla on oikeus toimia kuten parhaaksi näet. Se on ehkä paras päätös juuri sinulle ja kaltaisillesi. Jotain meni ainakin oikein?

Kuopukseni 4v sijoitussalkku muuten nousi yli kymppitonnin. Tuuppaan klopin vielä sellaiseen vauhtiin, että oksat pois heh. Grillasin tuossa 500g pihvin ja nyt hieman huppelissa. Kyllä tää elämä on vaan niin hienoo. Kannabis maistuisi.

Jumalauta miten tyhmää se on puhua kärsimyksestä, vaikka maan elintaso on sitä luokkaa, että vastaava oli 500 vuotta sitten mahdollista vain kuninkaalle. Eikö hävetä ei varmaan. Ette ole kuningasta nähnytkään ja ei kelpaa.

Hei mutta hyvää jatkoa kaikille vauvoille tasapuolisesti!

Käytännössä olen toki samaa mieltä, parahin AP, mutta yritetään silti:

Lisääntymisen ongelmahan on kärsimys, jota on ja tulee olemaan tällä planeetalla järkyttävän paljon ihan ihmisistä riippumattakin, eikö vain? Kuitenkin ainoa mahdollinen tehokas ratkaisu (ainakin lähivuosimiljoonina) tähän on nimenomaan ihmisen luoma teknologia; jokin tuomiopäivänkone tai muu täydellinen massatuho, maailmanlaajuinen teknoutopia, tms. Kärsimys minimoidaan tehokkaimmin juurikin pitämällä ihmissivilisaatio pystyssä vielä hetken aikaa, jotta tuo piste ehditään saavuttaa (eli siis lisääntymällä sen verran, että sivilisaatio ei romahda), vaikka lisääntyminen tietty on edelleenkin sinänsä väärin syntyvää yksilöä ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntymisen eettisestä vääryydestä pitäisi saarnata Afrikkalaisille ja muualle, mirssä on korkea väestönkasvu eikä suinkaan yrittää auttaa heitä nälänhätien yms. katastrofien johdosta eikä varsinkaan pyrkiä vähentämään lapsikuolleisuutta.

Kukas meille sitten tekee iPadit ja kevätmuodin mukaiset Adidaksen lenkkarit, jos kolmas maailma lakkaa lisääntymästä? Sun lapsetko? 🤔

Fatsi 40v kirjoitti:

Totta ap ok. Itse en ole pitänyt elämää kärsimyksenä koskaan - en sekunttiakaan. Haasteita on toki ollut, mutta myös aamulla on aina uutta virtaa ja uskoa. Kerätään vaan romut kasaan ja kohti uusia seikkailuja. Olen optimisti.

Onko se joidenkin mielestä oikein niin ei paljoa kiinnosta. Olen tieni itse valinnut ja ylpeä siitä. Lohdutuksesi voin kuitenkin todeta, että sinulla on oikeus toimia kuten parhaaksi näet. Se on ehkä paras päätös juuri sinulle ja kaltaisillesi. Jotain meni ainakin oikein?

Kuopukseni 4v sijoitussalkku muuten nousi yli kymppitonnin. Tuuppaan klopin vielä sellaiseen vauhtiin, että oksat pois heh. Grillasin tuossa 500g pihvin ja nyt hieman huppelissa. Kyllä tää elämä on vaan niin hienoo. Kannabis maistuisi.

Jumalauta miten tyhmää se on puhua kärsimyksestä, vaikka maan elintaso on sitä luokkaa, että vastaava oli 500 vuotta sitten mahdollista vain kuninkaalle. Eikö hävetä ei varmaan. Ette ole kuningasta nähnytkään ja ei kelpaa.

Hei mutta hyvää jatkoa kaikille vauvoille tasapuolisesti!

Sinun subjektiivinen kokemus elämästäsi on irrelevantti syntyvän yksilön kannalta. Näkökulmassani ei ole kyse itsestäni tai siitä, että minä olen onnellinen kun en lisäänny. Kyse on syntyvästä yksilöstä. Se että elät kuten olet valinnut ei tee kaikesta tekemisestäsi oikeutettua.

Minua ei ollenkaan hävetä puhua kärsimyksestä. Suomen korkea hyvinvointi jopa vahvistaa näkemystäni. Elämä maailman onnellisimmassakin maassa on kärsimyspainotteista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä olen toki samaa mieltä, parahin AP, mutta yritetään silti:

Lisääntymisen ongelmahan on kärsimys, jota on ja tulee olemaan tällä planeetalla järkyttävän paljon ihan ihmisistä riippumattakin, eikö vain? Kuitenkin ainoa mahdollinen tehokas ratkaisu (ainakin lähivuosimiljoonina) tähän on nimenomaan ihmisen luoma teknologia; jokin tuomiopäivänkone tai muu täydellinen massatuho, maailmanlaajuinen teknoutopia, tms. Kärsimys minimoidaan tehokkaimmin juurikin pitämällä ihmissivilisaatio pystyssä vielä hetken aikaa, jotta tuo piste ehditään saavuttaa (eli siis lisääntymällä sen verran, että sivilisaatio ei romahda), vaikka lisääntyminen tietty on edelleenkin sinänsä väärin syntyvää yksilöä ajatellen.

Näkökulmani tukee lisääntymisen lopettamista, ei tappamista. Tosin, jos punaista nappia painamalla saisi kaiken tietoisen elämän katoamaan ilman, että kukaan tietäisi siitä tai tuntisi mitään, niin mielestäni nappia pitäisi painaa. Tämä on kuitenkin vain teoriassa mahdollista. Epätäydellinen tuho olisi jo nykyään mahdollinen. Ihmiset eivät tulevaisuudessakaan kuitenkaan todennäköisesti kannata itsensä tuhoamista, eli sivilisaation ylläpitämisellä tuskin ratkaistaan mitään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Näkökulmani tukee lisääntymisen lopettamista, ei tappamista. Tosin, jos punaista nappia painamalla saisi kaiken tietoisen elämän katoamaan ilman, että kukaan tietäisi siitä tai tuntisi mitään, niin mielestäni nappia pitäisi painaa. Tämä on kuitenkin vain teoriassa mahdollista. Epätäydellinen tuho olisi jo nykyään mahdollinen. Ihmiset eivät tulevaisuudessakaan kuitenkaan todennäköisesti kannata itsensä tuhoamista, eli sivilisaation ylläpitämisellä tuskin ratkaistaan mitään.

-ap

No, ajatellaan vaikkapa kaiken eläinkuntaan kuuluvan lisääntymiskyvyttömäksi tekevää viruksentapaista; elämä ja kärsimys loppuisivat aika äkkiä, vaikka ketään tai mitään ei tarvitsisi tappaa. Tosin mielestäni mielekäs (vaikkakin hieman epämiellyttävä) ajatusleikki on sekin, että kuinka paljon esim. kipua tai muuta kärsimystä punaisen napin painamisen pitäisi jokaiselle aiheuttaa, jotta sen painaminen ei vähentäisikään nettokärsimystä tulevaisuudessa? Aika paljon.

Itse kylläkin pidän todennäköisenä sitä, että teknologian toivottavasti joskus mahdollistaessa tällaisia ratkaisuja, jokin taho tahtoo ja onnistuu sellaisen myös toteuttamaan. Keskimäärin pyrkimys rationaalisuuteen kuitenkin lisääntyy (arkipäivän kokemusta pitemmällä aikavälillä siis) ja pidän tavoitetta pohjimmiltaan rationaalisena, joten uskon riittävän monen tulevaisuuden ihmisen tai keinoälyn älyävän sen, jos kerran minäkin olen älynnyt.

Passiivisuuteen perustuvat ratkaisut tuntuvat monesti helpoimmilta ja eettiseltä oikotieltä hyvän moraalin toteuttamiseen. Jos en enää koskaan puhuisi, voisin olla varma etten enää koskaan loukkaisi ketään sanoillani. Jos en koskaan ajaisi enää autoa, en tappaisi enää yhtään hyönteistä ainakaan sillä tavalla. Paitsi muutoin kyllä tappaisin ehkä hyttysiä? Ja punkkeja. Ja hirvikärpäsiä.

Aktiivisen ja passiivisen väliin mahtuu tekijä nimeltä sattuma. Se on mielestäni suurin elämää säätelevä tekijä, ihmisen toiminta ja tarkoitushakuisuus tulevat kaukana perässä. Myös elämänhalu on kaikessa elollisessa sisäänrakennettuna. Sattuma ja elämänhalu synnyttävät elämää. Siittiösolut ja munasolut yrittävät vimmatusti saada uutta elämää alulle.

Elämän perimmäinen tarkoitus ei ole kärsimyksen välttäminen, eikä ole yleinen totuus että hyvä elämä on yhtä kuin mahdollisimman vähän kärsimystä. Eläimet esim tekevät uhkarohkeita joen ylityksiä vaikka ne tietävät että se sisältää kärsimyksen mahdollisuuden. Eläimet eivät kuitenkaan ajattele kärsimystä. Ne ajattelevat elämää. Niin usein ihminenkin. Eläminen ja elollisuus perustuvat optimismille. Ja useimmiten se on kannattanut. Sattuma on puolestaan sanellut sen että elämää ylipäätään on olemassa ja sille emme mahda mitään.

Jos päättäisimme painaa sitä kaiken elämän lopettavaa punaista nappulaa, kaikki kärsimys loppuisi - hetkeksi. Elämä puskisi kuitenkin pian taas jostain esiin. Elämä on sinnikäs, jääräpäinen optimisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvä yksilö tulee kohtaamaan kärsimystä mutta myös iloa, rakkautta, mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen ja muita myönteisiä asioita. En ainakaan itse toivo, etten olisi koskaan syntynytkään vaan olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut elää.

Näkemys ei perustu yksinomaan sille, että elämään kuuluu kärsimystä. Näkemys perustuu epäsymmetriaan vertaillessa olemassaoloon tulemista ja sitä, ettei koskaan tule olemassaolevaksi. Käytän selkeyden vuoksi muotoja syntyminen ja syntymättömyys.

Tarkastellaan aluksi elämän huonoja puolia. Syntyvä kärsii elämänsä aikana, ja se on negatiivinen asia. Syntymätön ei koe mitään, joten syntymättömyys on neutraalia. Negatiivinen on huonompi kuin neutraali, joten tässä suhteessa tulisi suosia syntymättömyyttä.

Tarkastellaan seuraavaksi elämän positiivisia aspekteja. Syntymätön ei koe mitään, joten syntymättömyys on myös tässä suhteessa neutraalia. Syntyvän elämän hyvät asiat ovat kuitenkin merkityksettömiä vertaillessa syntymistä ja syntymättömyyttä. Syntymätön ei kaipaa elämän hyviä asioita, mistä johtuen syntymistä ei tarvitse suosia syntymättömyyden sijaan.

Uudelleen selkeämmin: syntymättömyys on parempaa kuin syntyminen, mutta syntyminen ei ole koskaan parempaa kuin syntymättömyys.

Henkilökohtainen myönteinen kokemus olemassaoloon tulemisesta sekoitetaan myönteiseen kokemukseen siitä, että ollaan olemassa. Ne ovat kuitenkin eri asioita. Et yksinkertaisesti pystyisi olemaan harmissasi siitä, ettet olisi koskaan syntynyt, koska ei ole olemassa sitä, joka asiasta olisi harmissaan. Saatat kuitenkin olla mielissäsi siitä, että nyt kun olet olemassa, saat jatkaa olemassaolemista.

-ap

voi herranjestas mitä skeidaa😂

Vierailija kirjoitti:

Fatsi 40v kirjoitti:

Totta ap ok. Itse en ole pitänyt elämää kärsimyksenä koskaan - en sekunttiakaan. Haasteita on toki ollut, mutta myös aamulla on aina uutta virtaa ja uskoa. Kerätään vaan romut kasaan ja kohti uusia seikkailuja. Olen optimisti.

Onko se joidenkin mielestä oikein niin ei paljoa kiinnosta. Olen tieni itse valinnut ja ylpeä siitä. Lohdutuksesi voin kuitenkin todeta, että sinulla on oikeus toimia kuten parhaaksi näet. Se on ehkä paras päätös juuri sinulle ja kaltaisillesi. Jotain meni ainakin oikein?

Kuopukseni 4v sijoitussalkku muuten nousi yli kymppitonnin. Tuuppaan klopin vielä sellaiseen vauhtiin, että oksat pois heh. Grillasin tuossa 500g pihvin ja nyt hieman huppelissa. Kyllä tää elämä on vaan niin hienoo. Kannabis maistuisi.

Jumalauta miten tyhmää se on puhua kärsimyksestä, vaikka maan elintaso on sitä luokkaa, että vastaava oli 500 vuotta sitten mahdollista vain kuninkaalle. Eikö hävetä ei varmaan. Ette ole kuningasta nähnytkään ja ei kelpaa.

Hei mutta hyvää jatkoa kaikille vauvoille tasapuolisesti!

Sinun subjektiivinen kokemus elämästäsi on irrelevantti syntyvän yksilön kannalta. Näkökulmassani ei ole kyse itsestäni tai siitä, että minä olen onnellinen kun en lisäänny. Kyse on syntyvästä yksilöstä. Se että elät kuten olet valinnut ei tee kaikesta tekemisestäsi oikeutettua.

Minua ei ollenkaan hävetä puhua kärsimyksestä. Suomen korkea hyvinvointi jopa vahvistaa näkemystäni. Elämä maailman onnellisimmassakin maassa on kärsimyspainotteista.

-ap

sehän on hei sun subjektiivinen kokemus, että elämä on niin kärsimyspainotteista ettei kenekään kannattaisi syntyä. Ole mitä mieltä tahansa, mutta älä tule mulle sanomaan että mun tai lasteni/lastenlasteni elämäon kärsimyspainotteista

Satuin löytämään tämän aloittamani keskustelun joten vastailen nyt näihin vastaamatta jääneisiin kysymyksiin ja mahdollisiin uusin sellaisiin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulmani tukee lisääntymisen lopettamista, ei tappamista. Tosin, jos punaista nappia painamalla saisi kaiken tietoisen elämän katoamaan ilman, että kukaan tietäisi siitä tai tuntisi mitään, niin mielestäni nappia pitäisi painaa. Tämä on kuitenkin vain teoriassa mahdollista. Epätäydellinen tuho olisi jo nykyään mahdollinen. Ihmiset eivät tulevaisuudessakaan kuitenkaan todennäköisesti kannata itsensä tuhoamista, eli sivilisaation ylläpitämisellä tuskin ratkaistaan mitään.

-ap

No, ajatellaan vaikkapa kaiken eläinkuntaan kuuluvan lisääntymiskyvyttömäksi tekevää viruksentapaista; elämä ja kärsimys loppuisivat aika äkkiä, vaikka ketään tai mitään ei tarvitsisi tappaa. Tosin mielestäni mielekäs (vaikkakin hieman epämiellyttävä) ajatusleikki on sekin, että kuinka paljon esim. kipua tai muuta kärsimystä punaisen napin painamisen pitäisi jokaiselle aiheuttaa, jotta sen painaminen ei vähentäisikään nettokärsimystä tulevaisuudessa? Aika paljon.

Itse kylläkin pidän todennäköisenä sitä, että teknologian toivottavasti joskus mahdollistaessa tällaisia ratkaisuja, jokin taho tahtoo ja onnistuu sellaisen myös toteuttamaan. Keskimäärin pyrkimys rationaalisuuteen kuitenkin lisääntyy (arkipäivän kokemusta pitemmällä aikavälillä siis) ja pidän tavoitetta pohjimmiltaan rationaalisena, joten uskon riittävän monen tulevaisuuden ihmisen tai keinoälyn älyävän sen, jos kerran minäkin olen älynnyt.

Aikanaan aloituksessani viittasin lähinnä ihmiskeskeiseen ajatteluun, koska siihen pystyn käytännössä näillä kirjoituksillani vaikuttamaan. Eläinten kärsimys on toki teorian tasolla myös erittäin tärkeä keskustelun aihe.

"Viruksentapainen" olisi mielestäni hyvä ratkaisu. Ajatusleikkisi on hyvin haastava. Jos kipua ja kärsimystä sisältävässä punaisessa napissa lopputulos olisi kuitenkin kaiken elämän loppuminen, niin kipu ja kärsimys on mielestäni hyväksyttävä hinta siitä. Jos elämä jatkuu ennallaan, sitä tulevaisuuden kärsimyksen määrää eläinkunnassa ei pysty sanoinkuvailemaan. Jos lopputuloksena olisi kivun ja kärsimyksen jälkeen vain epätäydellinen tuho eli elämä pääsisi kehittymään uudelleen, niin silloin punaisen napin painamisesta koituisi vain käsittämätön määrä tuhlattua kärsimystä.

"Nettokärsimys" on erittäin osuva ilmaus. Harvemmin ihmiset tulevat ajatelleeksi, kuinka hirvittävä, sanoinkuvailematon määrä kärsimystä miljardien vuosien evoluution aikana on jouduttu kokemaan, jotta me ihmiset olemme kehittyneet kokemaan rakkauden tunteitamme. Vain ihmisellä on käsitys etiikasta, kaikille muille eläimille elämä on vain selviytymistaistelua, jossa toisia eläimiä syödään elävältä. Usein ajatellaan toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien olleen suurin hirveys mitä lähihistoriassa on tapahtunut. Todellisuudessa ihmisten kokema kärsimys toisen maailmansodan aikana oli vain murto-osa siitä kokonaiskärsimyksestä, mitä luonnon eläimet kokivat.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Passiivisuuteen perustuvat ratkaisut tuntuvat monesti helpoimmilta ja eettiseltä oikotieltä hyvän moraalin toteuttamiseen. Jos en enää koskaan puhuisi, voisin olla varma etten enää koskaan loukkaisi ketään sanoillani. Jos en koskaan ajaisi enää autoa, en tappaisi enää yhtään hyönteistä ainakaan sillä tavalla. Paitsi muutoin kyllä tappaisin ehkä hyttysiä? Ja punkkeja. Ja hirvikärpäsiä.

Kun argumentteihin perustuva johtopäätös on se, että uuden elämän syntyminen on syntyvän yksilön kannalta aina huono asia, niin silloin eettisesti oikea teko on olla luomatta uutta elämää. Puhuminen voi toki loukata, mutta asiallisesti puhumista vastaan ei ole olemassa argumentteja.

Aktiivisen ja passiivisen väliin mahtuu tekijä nimeltä sattuma. Se on mielestäni suurin elämää säätelevä tekijä, ihmisen toiminta ja tarkoitushakuisuus tulevat kaukana perässä. Myös elämänhalu on kaikessa elollisessa sisäänrakennettuna. Sattuma ja elämänhalu synnyttävät elämää. Siittiösolut ja munasolut yrittävät vimmatusti saada uutta elämää alulle.

Siittiösolut ja munasolut luonnollisesti pyrkivät kohtaamaan. Etiikassa ei ole kuitenkaan kyse siitä, että toimitaan luonnollisten halujen pohjalta. Etiikassa on kyse siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Luonnollisia haluja vastaan on pystyttävä taistelemaan, jos ne johtavat pahoihin tekoihin. Aggressiivisuus on ihmisen luonnollinen ominaisuus. Silti ei ole oikein lyödä. Joillakin ihmisillä on synnynnäinen taipumus kiihottua lapsista. Silti ei ole oikein hyväksikäyttää heitä seksuaalisesti.

Elämän perimmäinen tarkoitus ei ole kärsimyksen välttäminen, eikä ole yleinen totuus että hyvä elämä on yhtä kuin mahdollisimman vähän kärsimystä. Eläimet esim tekevät uhkarohkeita joen ylityksiä vaikka ne tietävät että se sisältää kärsimyksen mahdollisuuden. Eläimet eivät kuitenkaan ajattele kärsimystä. Ne ajattelevat elämää. Niin usein ihminenkin.

Jokainen voi itse oman elämänsä kohdalla määritellä, kuinka paljon kärsimystä on valmis kokemaan jonkin asian saavuttamiseksi. Sitä kuitenkin väärin päättää se jonkin toisen puolesta. Saatat esimerkiksi vihata työtäsi, mutta työstä saatava palkka korvaa epämiellyttävän työn. Sinulla ei ole kuitenkaan oikeutta käyttää orjaa, vaikka maksaisitkin hänelle palkkaa. Kun uusi yksilö luodaan, rikotaan hänen oikeuttaan päättää, onko syntyminen kaiken elämään kuuluvan kärsimyksen arvoista.

Eläminen ja elollisuus perustuvat optimismille. Ja useimmiten se on kannattanut.

Mikä on kannattanut?

Sattuma on puolestaan sanellut sen että elämää ylipäätään on olemassa ja sille emme mahda mitään.

Sattuma on sanellut, että minä ja sinä elämme. Me kuitenkin voimme päättää, luommeko me uutta elämää.

Jos päättäisimme painaa sitä kaiken elämän lopettavaa punaista nappulaa, kaikki kärsimys loppuisi - hetkeksi. Elämä puskisi kuitenkin pian taas jostain esiin. Elämä on sinnikäs, jääräpäinen optimisti.

Elämä ei ole mikään olento, vaan sarja erittäin epätodennäköisiä tapahtumia. Niin epätodennäköisiä, että ei ole mitään syytä olettaa elämän uudelleensyntymistä punaisen napin painamisen jälkeen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvä yksilö tulee kohtaamaan kärsimystä mutta myös iloa, rakkautta, mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen ja muita myönteisiä asioita. En ainakaan itse toivo, etten olisi koskaan syntynytkään vaan olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut elää.

Näkemys ei perustu yksinomaan sille, että elämään kuuluu kärsimystä. Näkemys perustuu epäsymmetriaan vertaillessa olemassaoloon tulemista ja sitä, ettei koskaan tule olemassaolevaksi. Käytän selkeyden vuoksi muotoja syntyminen ja syntymättömyys.

Tarkastellaan aluksi elämän huonoja puolia. Syntyvä kärsii elämänsä aikana, ja se on negatiivinen asia. Syntymätön ei koe mitään, joten syntymättömyys on neutraalia. Negatiivinen on huonompi kuin neutraali, joten tässä suhteessa tulisi suosia syntymättömyyttä.

Tarkastellaan seuraavaksi elämän positiivisia aspekteja. Syntymätön ei koe mitään, joten syntymättömyys on myös tässä suhteessa neutraalia. Syntyvän elämän hyvät asiat ovat kuitenkin merkityksettömiä vertaillessa syntymistä ja syntymättömyyttä. Syntymätön ei kaipaa elämän hyviä asioita, mistä johtuen syntymistä ei tarvitse suosia syntymättömyyden sijaan.

Uudelleen selkeämmin: syntymättömyys on parempaa kuin syntyminen, mutta syntyminen ei ole koskaan parempaa kuin syntymättömyys.

Henkilökohtainen myönteinen kokemus olemassaoloon tulemisesta sekoitetaan myönteiseen kokemukseen siitä, että ollaan olemassa. Ne ovat kuitenkin eri asioita. Et yksinkertaisesti pystyisi olemaan harmissasi siitä, ettet olisi koskaan syntynyt, koska ei ole olemassa sitä, joka asiasta olisi harmissaan. Saatat kuitenkin olla mielissäsi siitä, että nyt kun olet olemassa, saat jatkaa olemassaolemista.

-ap

voi herranjestas mitä skeidaa😂

Myönnän, että teksti on sekavasti kirjoitettu. Toivoisin, että voisit kuitenkin ottaa kantaa edes yhteen argumenttiin, jos olet niiden arvosta noin vakuuttunut.

-ap

Voiko joku leikkiä jumalaa? Sä et ole jumala.

Luoja on suunnitellut kaiken, se ei oo sun tehtävä!

Kärsimyksellä on tarkoitus täällä.

Toisella puolella ei sitä ole.

Siksi me tänne synnytään kun on tarkoitus eikä sulla ole oikeuksia sitä estää ja määritellä.

Pidän sua yksinkertaisena oliona, sorry.

Vierailija kirjoitti:

Lisääntymisen eettisestä vääryydestä pitäisi saarnata Afrikkalaisille ja muualle, mirssä on korkea väestönkasvu eikä suinkaan yrittää auttaa heitä nälänhätien yms. katastrofien johdosta eikä varsinkaan pyrkiä vähentämään lapsikuolleisuutta.

Ei tarvitse saarnata. Hyvin harva hankkii kymmentä lasta, jos ne jäävät oletettavasti henkiin. Tästä on tilastot olemassa, väestöräjähdys on jo peruttu ja väkimäärän kääntyminen laskuun näkyvissä. Kaikki katastrofit kuitenkin nostavat syntyvyyttä uudelleen, joten voit perua pahat ajatuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fatsi 40v kirjoitti:

Totta ap ok. Itse en ole pitänyt elämää kärsimyksenä koskaan - en sekunttiakaan. Haasteita on toki ollut, mutta myös aamulla on aina uutta virtaa ja uskoa. Kerätään vaan romut kasaan ja kohti uusia seikkailuja. Olen optimisti.

Onko se joidenkin mielestä oikein niin ei paljoa kiinnosta. Olen tieni itse valinnut ja ylpeä siitä. Lohdutuksesi voin kuitenkin todeta, että sinulla on oikeus toimia kuten parhaaksi näet. Se on ehkä paras päätös juuri sinulle ja kaltaisillesi. Jotain meni ainakin oikein?

Kuopukseni 4v sijoitussalkku muuten nousi yli kymppitonnin. Tuuppaan klopin vielä sellaiseen vauhtiin, että oksat pois heh. Grillasin tuossa 500g pihvin ja nyt hieman huppelissa. Kyllä tää elämä on vaan niin hienoo. Kannabis maistuisi.

Jumalauta miten tyhmää se on puhua kärsimyksestä, vaikka maan elintaso on sitä luokkaa, että vastaava oli 500 vuotta sitten mahdollista vain kuninkaalle. Eikö hävetä ei varmaan. Ette ole kuningasta nähnytkään ja ei kelpaa.

Hei mutta hyvää jatkoa kaikille vauvoille tasapuolisesti!

Sinun subjektiivinen kokemus elämästäsi on irrelevantti syntyvän yksilön kannalta. Näkökulmassani ei ole kyse itsestäni tai siitä, että minä olen onnellinen kun en lisäänny. Kyse on syntyvästä yksilöstä. Se että elät kuten olet valinnut ei tee kaikesta tekemisestäsi oikeutettua.

Minua ei ollenkaan hävetä puhua kärsimyksestä. Suomen korkea hyvinvointi jopa vahvistaa näkemystäni. Elämä maailman onnellisimmassakin maassa on kärsimyspainotteista.

-ap

sehän on hei sun subjektiivinen kokemus, että elämä on niin kärsimyspainotteista ettei kenekään kannattaisi syntyä. Ole mitä mieltä tahansa, mutta älä tule mulle sanomaan että mun tai lasteni/lastenlasteni elämäon kärsimyspainotteista

Näkemykseni siitä, että syntyminen on syntyvän yksilön kannalta aina huono asia, perustuu argumentteihin. Ei subjektiiviseen kokemukseeni. Lapsesi saattaa kokea elämän hyvänä asiana, mutta se ei ole riskin ottamisen arvoista.

Aina kun uutta elämää luodaan, riskeerataan luotavan yksilön hyvinvointi. Lähes jokainen luotava yksilö kokee jossain vaiheessa elämäänsä ajanjakson, jolloin ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi. Silloin tällöin luotava yksilö tulee olemaan erittäin vaikeasti masentunut. Joskus luotava yksilö syntyy vakavasti sairaana, ja hänen elämänsä on viisi vuotta kuolemaan asti pelkkää kärsimystä. Joskus luotava yksilö joutuu keskitysleirille, häntä kidutetaan tavoilla joista ihminen ei haluaisi tietää, ja hän kuolee lopulta pronssihärän sisälle. Elämän luominen on uhkapeliä luotavan yksilön hyvinvoinnilla, eikä mitkään elämän hyvät puolet oikeuta aihetettavaa kärsimystä.

Tää otsikko on so last season!

Hyvä vaan jos joku vihervassarinainen ei lisäänny. Eipähän siirrää vinksahtanutta maailmankatsomustaan lapsilleen.