Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä miehen lapsia
23.06.2019 |
He ovat olleet meillä vasta torstaista lähtien eli tulivat juhannukseksi ja ovat vielä koko ensi viikon. Olen jo siinä pisteessä, että harkitsen eroa tai erilleen muuttoa. Jälkimmäinen on vähän hankalampaa, sillä asunto on yhteinen. Toisaalta en haluaisi erota, sillä meillä menee hyvin silloin, kun lapset eivät ole täällä.
Jään odottamaan tuomitsevia kommenttejanne. Todettakoon jo etukäteen, etten rikkonut edellistä suhdetta, mies oli jo eronnut tavatesssmme. Lisäksi pidän vilpittömästi monista muista lapsista, vain juuri näitä miehen lapsia en voi sietää, he ovat tunkeilijoita kotonani. Koska olen yleisesti todella lapsirakas, en osannut ennakoida tällaista ongelmaa yhtään, se on kehittynyt ajsn kanssa.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois kun lapset ovat siellä.Hanki siis omaakin elämää.Ei kait sun tarvitse 24/7 heille läsnä olla?
Ihan luonnollinen reaktio, hormoonit pitää miehen lapsia kilpailijoina miehen resurseista.
Muistakaa kaikki naiset: älkää ottako jo lisääntynyttä miestä elämäänne, jos ette halua viettää aikaa tuntemattomien naperoiden kanssa ja olla hfille äitipuoli/varaäiti. Tosi moni mies halua hoidattaa ja maksattaa lastensa kulut uudella naisellaan. Älkää menkö tähän ansaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan sua. Mä joudun asumaan mieheni kakaran kanssa aina koska äitinsä kuollut,. Yritän olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Hirveä tilanne mutta ei tälle enää mitään voi.
Huonosti kasvatettu. Itsekäs ja laiska. Aivan kamala tyyppi kertakaikkiaan. Jonain päivänä muuttaa pois ja siihen asti vain sinniteltävä.
Miestä rakastan. Olemme toisillemme aivan taivaallisen sopivat joten ero ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni naisystävän neljä lasta kylässä... En ihan tällaista odottanut. Vilpittömästi kaduttaa, että lankesin... Helppoa seksiä, salibandy ja juoksuseuraa. Mutta nämä lapset...
Vierailija kirjoitti:
Tajuan sua. Mä joudun asumaan mieheni kakaran kanssa aina koska äitinsä kuollut,. Yritän olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Hirveä tilanne mutta ei tälle enää mitään voi.
Huonosti kasvatettu. Itsekäs ja laiska. Aivan kamala tyyppi kertakaikkiaan. Jonain päivänä muuttaa pois ja siihen asti vain sinniteltävä.
Miestä rakastan. Olemme toisillemme aivan taivaallisen sopivat joten ero ei ole vaihtoehto.
Jos lasten äiti on kuollut niin kuka sen kamalan tyypin on kasvattanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kaikki naiset: älkää ottako jo lisääntynyttä miestä elämäänne, jos ette halua viettää aikaa tuntemattomien naperoiden kanssa ja olla hfille äitipuoli/varaäiti. Tosi moni mies halua hoidattaa ja maksattaa lastensa kulut uudella naisellaan. Älkää menkö tähän ansaan.
Pätee tietenkin myös toisinpäin. Ei kannata sekaantua naisiin joilla lapsia. Pian olet kuskaamassa niitä treeneihin jne.
Et sitten tutustunut miehesi lapsiin ennen kuin muutitte yhteen ja ostitte yhteisen asunnon? Vai alkoiko miehen lapset ärsyttää vasta sen jälkeen kun olitte ostaneet sen asunnon? Kannattaisi edetä suhteessa vähän maltillisemmalla vauhdilla silloin kun on lapsiakin kuvioissa mukana.
Tästä syystä moni pari pitää kummallakin oman asunnon kunnes molempien lapset ovat aikuisia ja muuttavat omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan sua. Mä joudun asumaan mieheni kakaran kanssa aina koska äitinsä kuollut,. Yritän olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Hirveä tilanne mutta ei tälle enää mitään voi.
Huonosti kasvatettu. Itsekäs ja laiska. Aivan kamala tyyppi kertakaikkiaan. Jonain päivänä muuttaa pois ja siihen asti vain sinniteltävä.
Miestä rakastan. Olemme toisillemme aivan taivaallisen sopivat joten ero ei ole vaihtoehto.
Jos lasten äiti on kuollut niin kuka sen kamalan tyypin on kasvattanut?
Oletpa varsin älykäs. Hänet on kasvattaneet hänen vanhempansa. Daa!
Isäpuolet ja äitipuolet . . . kiva kun näitä raahataan saman katon alle ja laspset sitten ympätään siihen komboon joustamaan kaikesta mahdollisesta mikä normilapsuuteen kuuluu. Jopa perustarpeista kuten hyväksynnästä ja turvallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy lapsiparkoja. Miten ihmeessä olette ryhtyneet suhteeseen, johon kuuluu lapsia, kun luonteenne on niin itsekeskeinen? Kyllä kai lapsi käyttäytyy karmealla tavalla, kun vaistoaa inhonne. Mitä oikein ajattelitte? Että lapset työnnetään vain jonnekin eikä heihin tarvitse tutustua ja oppia pitämään (jopa rakastamaan)
Saisitte hävetä, pilaatte viattomien lasten elämän. Ja luusereita ovat vanhempansa kun hyväksyvät tuollaista. Yök
Pyyntö teille, lähtekää suhteesta ja ottakaa lapseton uusi. Tai sitten kasvakaa aikuisiksi ja kehittykää ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tutustunut miehesi lapsiin ennen kuin muutitte yhteen ja ostitte yhteisen asunnon? Vai alkoiko miehen lapset ärsyttää vasta sen jälkeen kun olitte ostaneet sen asunnon? Kannattaisi edetä suhteessa vähän maltillisemmalla vauhdilla silloin kun on lapsiakin kuvioissa mukana.
Tästä syystä moni pari pitää kummallakin oman asunnon kunnes molempien lapset ovat aikuisia ja muuttavat omilleen.
Sit on näitä, jotka ainakin kirjoilla ja ravaa vanhemman luona omin avaimin 3-kymppiin saakka. Tai ainakin taloudellisesti roikkuu.
Minä vuokrasin juuri oman asunnon. Olemme asuneet naisystävän ja hänen kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa saman katon alla noin kolme vuotta. Sitä ennen lapset olivat vuoroviikoin isällään jolloin me olimme yhdessä. Kun lapset tulivat äitilleen, minä menin omaan asuntooni. Tätä jatkui suunnilleen saman verran kuin yhteisasumistakin.
Olen täysin loppu kiukuttelevaan nuorempaan tyttöön. Tyttö haukkuu äitinsä ruuat ja nimittelee lehmäksi ja tyhmäksi. Ei tee mitään kotiaskareita vaikka hänelle tarjotaan rahaa. Kiukuttelee jokaisesta asiasta ja lyö ja potkii jos tälle yritetään asettaa rajoja.
Äitinsä ei saa tälle kauhukakaralle pidettyä minkäänlaista kuria vaan tekee pikkuprinsessalle jopa omat ruoka-annokset mieltymysten mukaan ettei kultapuppeli saa raivokohtausta.
Minä en voi vaikuttaa asiaan juurikaan, koska en ole tytön isä.
Seuraavan kerran kun tyttö taas nostaa metelin niin lähden omaan kämppääni.
Vierailija kirjoitti:
Tajuan sua. Mä joudun asumaan mieheni kakaran kanssa aina koska äitinsä kuollut,. Yritän olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Hirveä tilanne mutta ei tälle enää mitään voi.
Huonosti kasvatettu. Itsekäs ja laiska. Aivan kamala tyyppi kertakaikkiaan. Jonain päivänä muuttaa pois ja siihen asti vain sinniteltävä.
Miestä rakastan. Olemme toisillemme aivan taivaallisen sopivat joten ero ei ole vaihtoehto.
Ja sulla siis mielestäsi oikeus pilata lapsen elämä? Jonain päivänä muuttaa pois??? Mitä jos itse opettelisit pitämään hänestä? Jos äitinsä on kuollut, isä välinpitämätön ja isän uusi on sitä, mitä nyt kerroit, niin ei se ihme ole, että käyttäytyy miten sattuu. Surullista lapsen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tutustunut miehesi lapsiin ennen kuin muutitte yhteen ja ostitte yhteisen asunnon? Vai alkoiko miehen lapset ärsyttää vasta sen jälkeen kun olitte ostaneet sen asunnon? Kannattaisi edetä suhteessa vähän maltillisemmalla vauhdilla silloin kun on lapsiakin kuvioissa mukana.
Tästä syystä moni pari pitää kummallakin oman asunnon kunnes molempien lapset ovat aikuisia ja muuttavat omilleen.
Varmaan hyvä.idea, jos lapset ovat teinejä ja aikaa on enää pari vuotta niiden poismuuttoon.
Vähän eri asia, jos ovat esim 7 v ja olisi 10 vuotta sitten asuttava erillään miehen kanssa. Ei kukaan sellaiseen ryhdy, jos haluaa oikean parisuhteen ja oman oikean perheen.
Alue: Aihe vapaa
Tuon takia en koskaan suostuisi tuollaiseen pakettiratkaisuun 😬