Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä miehen lapsia
23.06.2019 |
He ovat olleet meillä vasta torstaista lähtien eli tulivat juhannukseksi ja ovat vielä koko ensi viikon. Olen jo siinä pisteessä, että harkitsen eroa tai erilleen muuttoa. Jälkimmäinen on vähän hankalampaa, sillä asunto on yhteinen. Toisaalta en haluaisi erota, sillä meillä menee hyvin silloin, kun lapset eivät ole täällä.
Jään odottamaan tuomitsevia kommenttejanne. Todettakoon jo etukäteen, etten rikkonut edellistä suhdetta, mies oli jo eronnut tavatesssmme. Lisäksi pidän vilpittömästi monista muista lapsista, vain juuri näitä miehen lapsia en voi sietää, he ovat tunkeilijoita kotonani. Koska olen yleisesti todella lapsirakas, en osannut ennakoida tällaista ongelmaa yhtään, se on kehittynyt ajsn kanssa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Nainen touhotti yhteenmuuttoa nopealla aikataululla, vaaleanpunaiset lasit päässä myönnyin. Lapsilta alkoi vähitellen löytyä yhtä sun toista diagnoosia ja komentaa ei saa koska erityisyys. Alkaa hermot olla lopussa, rahat meni jo aikaa sitten..
Joo, mun kumppanin lapsilla kanssa nepsyä jonoksi asti ja kaikki pitää sallia, koska asperger ja muut häiriöt.
Ilmainen vinkki: Aspergerit ja muut perinnöllistä, eli jos kumppanin lapset kyllästetty niillä, niin harkitse tarkkaan, että kannattaako niille geeneille lisää lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Mieheni nuorempikin tytär muutti omilleen lukion jälkeen noin 2v sitten ja vasta nyt alan tuntea jonkinlaista kiintymystä häntä kohtaan uudelleen. Vanhemman lapsen kanssa oli paremmat välit, mutta en hänenkään muuttoaan varsinaisesti surrut. Miehellä siis kaksi lasta, joiden äiti oli hieman onoff, virallisesti lapset asuivat hänellä, mutta käytännössä vanhemmat viskoivat heitä ihan miten sattuu kodista toiseen. Lopulta asuivat melkein kokonaan meillä, se oli jopa helpompaa, koska oli helpompaa pitää sääntöjä ja ennakoida niin.
Minä lähdin kuvioon täysin aikeissa olla mahdollisimman turvallinen ja mukava aikuinen heille. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän vaan vihasin koko kuviota. Muutaman kerran oli ero todella lähellä, mutta onneksi kuitenkin jaksoimme.
Usein ihmetellään, että miksi lapsipuolista on niin vaikeaa pitää. Tässä minun havaintoja osin ammattini kautta:
- Erityislasten vanhemmat ovat muita alttiimpia eroamaan, eli eronneilla on ka enemmän erityislapsia hankaluuksineen.
- Erossa vanhemmuus hajoaa liian usein miellyttämismoodiin, eli koetaan syyllisyyttä vanhemmuudesta, jota kompensoidaan miellyttämisenä. Eikä sitten enää uskalleta olla vanhempia ja lapset jäävät kasvattamatta.
- Omat biologiset lapset näkee vaaleanpunaisen lasien läpi, muiden ei.
Alue: Aihe vapaa
Etkö saa miestä, jolla ei ole lapsia?